Te jotka olette lopettaneet alkoholin käytön kokonaan, kertoisitteko

En mä ihan totaalisesti ole lopettanut eli saatan maistella esim. kuohuviiniä häissä tms tai hienoilla illallisilla juoda lasin viiniä illan aikana. Mutta humaltuminen ei vaan enää kiinnosta.

Lopetin alkoholin käytön, koska huomasin, että siitä aiheutuu elämääni enemmän negatiivisia asioita kuin positiivisia.



Osaan pitää hauskaa ilma alkoholiakin. Tanssin pikkujouluissa pöydillä jos huvittaa (helppoa....muut ovat kännissä, eivätkä edes tajua, että sinä ainoana olet selvinpäin ;D), käyn baareissa ja huvituksissa aika harvoin, mutta ihan yhtä hauskaa minulla on kuin muillakin. Se baan erona, että aamulla ei ole pää kipeä, eikä tule sanottua ja tehtyä tyhmiä asioita. Ja rahaa säästyy.





Menepä selvin päin baariin illaksi ja näet juomisen typreyyden! Vietä koko ilta, tai ainakin aamuyö ja seuraile ihmisiä. Aivan samat typerät märinät ja jorinat joka paikassa.





Tekee itsetunnolle hyvää huomata, että selviää renotutumisen vaikeasta tehtävästä ilman viinaksia :)

Olen tosi seurallinen ilman viinaa, joskus kekkereiden alussa vieraammat ovat tokaiseet, että miten olen päässyt jo noin hyvään nousuhumalaan ja vaikka siis en ole ottanut vielä mitään.



En tee tässä vaiheessa mitään päätöstä, että en enää juo, mutta en myöskään pidä itsestään selvyytenä tilata baaritiskiltä siideriä, kun PepsiMax tai tuoremehu on oikeesti parempia.

Vierailija:

Siinä vaiheessa kun sanotaan että joku asia on sairasta poistan varmistimen

Lapsilla on oikeus selviin vanhempiin. Miksi monet aikuiset ei välitä yhtään lapistaan, vaan läträävät vain sen viinansa kanssa. Mitä hyvää viina tuo kenenkään elämään? Huumeriippuvuuttakaan ei pidetä hyvänä asiana, alkoholiriippuvuus on aina yhtä tuhoavaa kuin huumeriippuvuuskin.

keskivaikea masennus vaivaa ja vihdoin tepiassa löytynyt ilmeisesti syy. Kotona oli sairasta menoa kun vanhemmat vapaalla vetivät viinaa ja kaljaa kuin pesusienet.

En halua samaa katsottavaa omille lapsille. En oikein usko, että kaikki pysyy kohtuudessa. Joskus käyn kaverien bileissa ja saatan ottaa useamman, mutta en joka vuosi. Joskus ostan pullon siideriä ja juon saunassa, mutta en säännöllisesti ja joka kerta.

alkoholiin suhtaudutaan vieläkin noin mustavalkoisesti: joko on tai off. Joko läträtään viinanhuuruissa vuorokaudet ympäriinsä, tai sitten pidättäydytään siitä yhdestä saunakaljastakin.



Alkoholi on nautintoaine ja kuuluu tavalliseen seuraelämään ja arkipäivän ruokapöytään. Miksi demonisoida (tai sitten ihannoida) sitä? Ymmärrän niitä, joilla on ollut perheessä alkoholisteja ja juomisesta on jäänyt traumaattinen muisto, mutta eiköhän se kuitenkin ole vähemmistö.



Muistan aina kun appiukkooni tutustuessani kävi ilmi, että hän ei juo. Kun sitten näin aterialla hänen juovan pari lasia viiniä, ihmettelin miehelleni asiaa. Vastaus oli: " Hän ei juo alkoholia, mutta totta kai viiniä!" (he ovat italialaisia).

Minulla ei ole mitään traumoja taustalla, jotka vaikuttaisivat juomattomuuteeni. En ole edes tehnyt mitään päätöstä olla juomatta. Minua ei vain huvita juoda, koska en pidä humalan tunteesta, en myöskään alkoholin mausta. Minulle alkoholi ei siis ole nautinto. Näin olen huomannut, että olen ollut vuosikausia juomatta tai aivan minimaalisen määrän alkoholia juoden. Tämä on minulle tavallinen olotila, epätavallista olisi seuraelämä, joka pyörii ainoastaan sen varassa, että kaikki ovat humalassa rentoja.

24 (kai)

tarvitse eikä pidä juodakaan humalatilaan päästäkseen, vaan siksi, että se korostaa tiettyjen ruokien hyviä puolia. täydentää siis ateriaa.



mutta jos ei pidä viinistä, niin mikäs siinä, makuasiahan se on. minusta vaan viini kruunaa hyvän aterian, enkä osaa sitä edes liittää sarjaan " alkoholin käyttö" .

en siis halunnut tuota kärsimystä yhtään emnmpää kuin on pakko kestää. otan kyllä joskus ruuan kanssa pienen lasin viiniä, mutta ryyppäämään en enää pysty. olen ollut nelja vuotta ilman alkoholia raskauksien ja imetyksien vuoski joten senkin vuoksi olen vierottunut.

kasvoin siis aikuiseksi. nykyinen mies on sinut sen kanssa että en juo tai jos juon niin juon tosi vähän. ja hän ei ole absolutisti.

Psyykeni ei kestä sitä. Viina saa mut haluamaan lisää ja lisää. En osaa lopettaa yhden lasin jälkeen ja rehellisesti en ymmärrä miksi joku edes joisi vain yhtä lasillista???

Niin kai se vähän on. Jos luit kirjotukseni aikasemmin niin tiedän minun syyni olla juomatta ollenkaan. Itse asun Saksassa enkä minä eikä kukaan tutuistanikaan koskaan ole ympärikännissä. Alkoholi kuuluu arkeen mutta sitä osataan käyttää. Kuitenkin, minulle se ei sovi, tai siis tunnen itseni noin 200% pirteämmäksi kun olen täysin ilman.



Tavallaan valitettavaa, että kehoni ei laisinkaan pidä alkoholista, mutta nyt olen taas ihan unohtanut koko jutun. En edes kiinnitä huomiota siihen että muut ympärilläni ottavat sen töiden jälkeen -kaljan tai ruuan kanssa -viinilasillisen. Eikä minulta ole kukaan mitään kysellyt eli mulle sopii näin.

kuttua. Seuraavan päivän väsymys olisi luultavasti ihan kestämätöntä, kun lapsista pitäisi kuitenkin huolehtia.

Kyllä aion muutaman siiderin juoda, kun seuraava tilaisuus tulee - joskus ensi kesänä, kun vauva juo jo tavallista maitoa.



Musta on hienoa osata olla ilman alkoholia. Se on muotia! Koska on olemassa tiettyjä tilaisuuksia, juhlia, joiden kunniaksi juominen on kaikkien oletus, niin onkin erilaista olla juomatta. Ja erilaisuushan on muotia!



Miehelle se on kovempi paikka, kun kaverin häissä ei voi juoda, kun on lapsia vahdittavana. Minä olen tiukkana siitä, että lasten ei pienenä tarvi nähdä vanhempiaan humalassa. Ja yksin en ala juhlissa kahta vauvaa kaitsemaan vain sen vuoksi, että mies saa kaljaa. Oon siltä sitten kysellyt, että mikä sille on tärkeää, ja kyllähän sekin huomaa, kun vähän miettii, että hävettää tulla krapulassa lasten eteen. Joten ei juo.



Eli mulla syynä pakko ja periaatteet.

vähäistä se oli sitä ennenkin, kun mies ei käytä ollenkaan.

Ei haimatulehduksen saamiseen tarvitse olla katuojassa makaava rapajuoppo.

hyvän miehen ja sain kuin sainkin lapsen ! Ja sit sain vielä toisenkin.

vielä mitään oireita ole ollut... Aika vähästä sulle tuli 2.

sellaiseksi, että alkoholi (sekin pieni määrä mitä otin) jäi lopulta kokonaan pois. Eli mies ei juo, sukulaiset eivät juo - ystävät ottavat joskus, mutta eivät ihmetele miksi minä en ota. Samoin työillalliset, edustustilaisuudet - on ihan selvä, että minä en ota - eikä kukaan ihmettele eikä kysenalaista...



Välillä kyllä työkaverit " kiusavat" minkälainen olisin, jos ottaisin - mutta ihan hyvässä hengessä.



En vaan tarvitse alkoholia...



Mutta olenkin nainen ja pienten lasten äiti, olisikohan miehellä " ulkoiset" paineet kovempia?

enkä sitäkään ennen lapsien syntymän jälkeen naukkaillut kuin viinilasillisen muutaman kerran.



Olen tullut uskoon, mutta alkoholin käyttö on minusta aivan tarpeetonta, joskus nuorempana opiskelupaikassani oli tapana säännöllisestikin käydä oluella, aina jos humaltui liikaa, niin aina siitä seurasi jotain pahaa. Viina nostaa ihmisessä pintaan väkivallan ja aggression, joten siksi sitä on parempi olla käyttämättä. Alkoholinkäyttö laukaisee usein myös masennuksen. Viina on lyhin tie helvettiin.



Meillä ei kumpikaan juo, en mies, enkä minä. Tietenkin sitä voisi joskus ruoan kanssa juoda viinilasillisen tai pari, enkä sinällään näe viininjuomisessa mitään pahaa, jos ihminen tuntee rajansa, eikä juo humaltumistarkoituksessa. Mutta koska alkoholi ei tuo elämäämme oikeastaan mitään lisää, niin parempi olla käyttämättä kokonaan.



Elin myös itse lapsena yhteisössä, jossa monet vanhemmat joivat viikonloppuna paljon. Aikuisten käytös ja persoonallisuus muuttui, minusta se oli lapsena pelottavaa. En halua omille lapsilleni sitä, että he joutuvat katsomaan vanhempaansa omituisessa tilassa, ei omana itsenään. Sellainen järkyttää lapsen perusturvallisuutta.