Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota mutta ei ole varaa - mitä tehdä?
28.02.2022 |
Olen aivan pulassa ja umpikujassa. Minulla on kaksi maailman ihaninta lasta ja maailman hirvein aviomies. Olen suunnitellut avioeroa jo useamman vuoden ajan, mutta se ei ole onnistunut. Olen yrittäjä ja tulot ovat vain vuosi vuodelta pienentyneet.
Mies on agressiivinen, lyhytpinnainen ja arvaamaton. Muuttunut vuosien saatossa aina vain pahemmaksi. Jos hänen käytöksestään huomauttaa hän heittäytyy marttyyriksi. ”Tällainen mulkku minä sitten olen.” ”Mitäs menit kusipään kanssa naimisiin.” ”Tottakai tiedän että olen ihan paska isä.”
En jaksa enää. Fyysiset oireet ovat alkaneet pahentua miehen lähellä. Tuntuu etten pysty enää olemaan kauaa ilman että romahdan täysin. Olin viikonlopun poissa esikoisen kanssa ja tuntui että maailma oli hetken aikaa kaunis ja kaikki mahdollista.
Miehen luokse paluu oli kuin ryömimistä takaisin kylmään ja pimeään luolaan lämmöstä ja valosta.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin tililläni on rahaa noin 500€ eikä säästöjä yhtään, joten tällä ei kovin hienoa uutta elämää aloiteta. Kyllähän se uuden järjestämien ja muutto vaatii rahaa asiaan jos toiseen.
Lisäksi olen kauhukseni huomannut, että olemme vuosien mittaan myyneet yhteisen hyvän hyväksi minun vanhoja kalusteita, joista saadut rahat on menneet elämiseen. Mies on vähitellen uusinut sisustusta omilla rahoillaan, koska olen ollut lasten menoista vastaava. Talosta omistan sentään puolet.
Eli näillä rahoilla muutto tyhjään asuntoon, kun kaikki muut normaalit kulut pyörivät siinä sivussa. Yritystoiminnalla on käytössä esim. Leasing-laitteita joita ei voi noin vain irtisanoa, eli vaikka lopettaisin yrityksen tähän paikkaan ne maksut pyörivät vielä määräajan loppuun.
Inhottaa. Toki voisin hakea palkkatöihin ja sillä maksella näitä menoja, mutta alkuun olisi päästävä.
Joku puhui, että saisin automaattisesti kunnan vuokra-asunnon, miten näitä haetaan? Kelpaisi sekin. Haluan suunnitella elämää nyt vaan eteenpäin, vaikka olen ihan varaton.
Tavaraa on maailma pullollaan. Kun pistät jonnekin Facen roskalavaryhmään "apua uuteen alkuun, nyt tarvitaan astioista ja pyyhkeistä lähtien kaikki" saat tavaraa, millä pääsee alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken se kestää. Jumalan edessä annettu lupaus.
Avioliiton solmimisen yhteydessä luvataan vain tahtoa rakastaa. Ei luvata rakastaa.
Voi edelleen tahtoa rakastaa, mutta se ei tahto ei enää riitä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko se mies mennä juttelemaan jonnekin? Meinaan jos se itse tietää mokaavansa rajusti ja kerjää noin aggressiivisesti sääliä, niin ehkä joku voisi antaa sitä sille ja samalla tsempata sitä muuttamaan näkökulmaansa. Siis olettaen ettei se ole joku psykopaatti kuitenkaan. Mietin ihan siksi, että lapset joutuvat sen kanssa jatkossakin ehkä asioimaan, vaikka sinä ymmärtäisit lopettaa yrityksen ja poistua heidän kanssaan.
Kyllä se jo käy työterveyden psykologin kanssa läpi tätä omaa hankalaa luonnettaan, mutta minkäs teet. Ei se puhuminen yhtään mitään auta, eikä hienot oivallukset jos se temperamentti aina vain kuohahtaa sekunneissa kun tulee tarpeeksi stressaava tilanne. Stressinsietokyky hänellä on tasan nolla, kaikki esteet pitäisi aina tieltä raivata ja kävellä munankuorilla. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.
Tänäkin aamuna jo valmiiksi pahoittelin että autossa saattaa olla hiukan riisikakun muruja, kun tulimme eilen vanhimman lapsen kisareissulta, jossa emme ehtineet syödä kun oli kiire palata kotiin huonoa tienpätkää pitkin ennen pimeäntuloa. Vaikka tiedän ettei mies pidä autossa syömisestä, ostin nopeasti banaaneja ja riisikakkuja meille paluumatkalle. Kun umpiväsyneinä lapsen kanssa kurvattiin kotipihaan pimeässä, pudistelin auton matot ja vein kaikki paperiroskat roskiin. Ajattelin että tarkistan auton aamulla valoisalla jäikö sinne vielä siivottavaa. Mies tietenkin aamulla päätti lähteä autolla töihin, etten kerinnyt tarkistaa jäikö meidän jäljiltä sotkuja. Aina tämänkaltaiset tilanteet jännittää minua, koska hän saattaa palata nyt töistä huutaen kotiin miten hirveään kuntoon auto on jäänyt. Ja minut tuntien se ei todellakaan tarkoita kunnollista sotkua, vaan sitä että muutama palanen riisikakkua on epähuomiossa jäänyt pimeässä penkille. Olen itsekin siisti, mutta mies on fanaattinen. Nauttii kun saa käskyttää muita ja vahtia siisteystasoja, jos joku siinä ”mokaa.”
En oikeasti tiedä, milloin hänestä tuli tuollainen. On pahentunut lasten myötä todella paljon.
Ap
Hae palkkatyötä ja pistä yritys taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko se mies mennä juttelemaan jonnekin? Meinaan jos se itse tietää mokaavansa rajusti ja kerjää noin aggressiivisesti sääliä, niin ehkä joku voisi antaa sitä sille ja samalla tsempata sitä muuttamaan näkökulmaansa. Siis olettaen ettei se ole joku psykopaatti kuitenkaan. Mietin ihan siksi, että lapset joutuvat sen kanssa jatkossakin ehkä asioimaan, vaikka sinä ymmärtäisit lopettaa yrityksen ja poistua heidän kanssaan.
Haavoittuvan narsistin säälinkerjäysleikkiä. Ei tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae palkkatyötä ja pistä yritys taka-alalle.
Olen yrittänyt ja tämä on vireillä. Pientä osa-aikatyötä olen jo saanut tähän oheen, mutta sillä ei vielä elä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa jokaisella on varaa erota. Saat kunnalta edullisen vuokra-asunnon, kun on kaksi lasta. Yritys kiinni, jos ei kerran kannata, ja sen jälkeen olet oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Parasta tietysti, jos työllistyt toisen palvelukseen.
Juuri tämän takia kannattaisi aina elää omilla rahoillaan. Pitää sellaista elintasoa, että on varaa myös jäädä yksin.
Ei ole. Me esim. Tehtiin paskat talokaupat, talon myymisen jälkeen maksaisimme kymmeniä tuhansia asuntovelkaa pankille ja siihen päälle vielä vuokra-asuminen.
Meidän on siis tyydyttävä asumaan tässä murjussa vielä vuosia (onneksi ei olla sairastuttua vielä) ja myytävä talo purkuluntoisena. Vain tontilla on jokin arvo.
Eli yhdessä porskutetaan. Tosin mieheni ei ole aggressiivinen vaan eräkko nysvääjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko se mies mennä juttelemaan jonnekin? Meinaan jos se itse tietää mokaavansa rajusti ja kerjää noin aggressiivisesti sääliä, niin ehkä joku voisi antaa sitä sille ja samalla tsempata sitä muuttamaan näkökulmaansa. Siis olettaen ettei se ole joku psykopaatti kuitenkaan. Mietin ihan siksi, että lapset joutuvat sen kanssa jatkossakin ehkä asioimaan, vaikka sinä ymmärtäisit lopettaa yrityksen ja poistua heidän kanssaan.
Kyllä se jo käy työterveyden psykologin kanssa läpi tätä omaa hankalaa luonnettaan, mutta minkäs teet. Ei se puhuminen yhtään mitään auta, eikä hienot oivallukset jos se temperamentti aina vain kuohahtaa sekunneissa kun tulee tarpeeksi stressaava tilanne. Stressinsietokyky hänellä on tasan nolla, kaikki esteet pitäisi aina tieltä raivata ja kävellä munankuorilla. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.
Tänäkin aamuna jo valmiiksi pahoittelin että autossa saattaa olla hiukan riisikakun muruja, kun tulimme eilen vanhimman lapsen kisareissulta, jossa emme ehtineet syödä kun oli kiire palata kotiin huonoa tienpätkää pitkin ennen pimeäntuloa. Vaikka tiedän ettei mies pidä autossa syömisestä, ostin nopeasti banaaneja ja riisikakkuja meille paluumatkalle. Kun umpiväsyneinä lapsen kanssa kurvattiin kotipihaan pimeässä, pudistelin auton matot ja vein kaikki paperiroskat roskiin. Ajattelin että tarkistan auton aamulla valoisalla jäikö sinne vielä siivottavaa. Mies tietenkin aamulla päätti lähteä autolla töihin, etten kerinnyt tarkistaa jäikö meidän jäljiltä sotkuja. Aina tämänkaltaiset tilanteet jännittää minua, koska hän saattaa palata nyt töistä huutaen kotiin miten hirveään kuntoon auto on jäänyt. Ja minut tuntien se ei todellakaan tarkoita kunnollista sotkua, vaan sitä että muutama palanen riisikakkua on epähuomiossa jäänyt pimeässä penkille. Olen itsekin siisti, mutta mies on fanaattinen. Nauttii kun saa käskyttää muita ja vahtia siisteystasoja, jos joku siinä ”mokaa.”
En oikeasti tiedä, milloin hänestä tuli tuollainen. On pahentunut lasten myötä todella paljon.
Ap
Eroa, hinnalla millä hyvänsä, mutta suunnittele se ensin huolella. Käy aluksi lukemassa ketju Narsistin keskustelutyyli. Sieltä saat myös vertaistukea. Youtubessa kanava Narsisti vs Minä.
Onko talo velaton? Tilanteessasi nyt vain asunto- ja avioerohakemus eteenpäin. Asuntoja voi hakea vuokrayhtiöiltä ja yksityisiltä.
Kysy mieheltä miten haluaa lasten asumisen järjestää. Erittäin todennäköisesti, kun mies ei lapsia halua, mutta anna hänen tehdä päätös, sillä muuten hän voi alkaa hankalaksi. Voi olla, että aluksi haluaakin olla lähihuoltaja ja anna kokeilla. Ei lyhytpinnainen jaksa kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei ole varaa? Suomessa on sosiaaliturva.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin tililläni on rahaa noin 500€ eikä säästöjä yhtään, joten tällä ei kovin hienoa uutta elämää aloiteta. Kyllähän se uuden järjestämien ja muutto vaatii rahaa asiaan jos toiseen.
Lisäksi olen kauhukseni huomannut, että olemme vuosien mittaan myyneet yhteisen hyvän hyväksi minun vanhoja kalusteita, joista saadut rahat on menneet elämiseen. Mies on vähitellen uusinut sisustusta omilla rahoillaan, koska olen ollut lasten menoista vastaava. Talosta omistan sentään puolet.
Eli näillä rahoilla muutto tyhjään asuntoon, kun kaikki muut normaalit kulut pyörivät siinä sivussa. Yritystoiminnalla on käytössä esim. Leasing-laitteita joita ei voi noin vain irtisanoa, eli vaikka lopettaisin yrityksen tähän paikkaan ne maksut pyörivät vielä määräajan loppuun.
Inhottaa. Toki voisin hakea palkkatöihin ja sillä maksella näitä menoja, mutta alkuun olisi päästävä.
Joku puhui, että saisin automaattisesti kunnan vuokra-asunnon, miten näitä haetaan? Kelpaisi sekin. Haluan suunnitella elämää nyt vaan eteenpäin, vaikka olen ihan varaton.
Jos omistat talosta puolet, ei sinulla ole hätäpäivää. Vaadit ositusta. Osittaa voi ennen virallista eroakin
Voit saada lainaakin osuuttasi vastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaikki vaan ei voi Suomessa erota. Yrittäjänä et saa taloudellusta tukea mistään.
Häh? Kuten sanottu, kunnalta vuokra-asunto. Lapsiperheet ovat etusijalla lapsettomiin nähden. Vähintään toimeentulotuen verran saatte. Ei Suomessa jätetä lapsia taivasalle tai nälkään nääntymään.
Voi olla, että joudut lopettamaan yrityksen ja ilmoittautumaan työttömäksi tms., mutta kyllä paskasta suhteesta irti pääseminen on sen arvoista.
No et pelkää miestäsi kovin pahasti jos raha menee oman ja lasten turvallisuuden edellä. Jokos sijoitusneuvojalle on soitettu? Onko vara erota vai odotetaanko talousnäkymien paranemista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin ihan tyhjän päälle hyvätuloisen miehen (joka oli juuri samanlainen käytökseltään) rinnalta lähes tyhjin käsin. Alussa pesin pyykitkin käsin, ei ollut ruokapöytää ja kaiken mahdollisen hankin käytettynä. Sosiaalitukia en hakenut. Kuukausi kerrallaan palkkapäivänä ostin jonkun isomman jutun, pyykkikoneen, mikron, huonekaluja... Nyt vuosia myöhemmin on kaunis omistusasunto, auto ja energiaa tehdä mitä vaan. Kuvittelin liitossa kituessani, ettei minusta ole mihinkään, mutta niin vain rakensin itselleni uuden ja onnellisen elämän. Tsemppiä ja uskallusta!
Vierailija kirjoitti:
Onko talo velaton? Tilanteessasi nyt vain asunto- ja avioerohakemus eteenpäin. Asuntoja voi hakea vuokrayhtiöiltä ja yksityisiltä.
Kysy mieheltä miten haluaa lasten asumisen järjestää. Erittäin todennäköisesti, kun mies ei lapsia halua, mutta anna hänen tehdä päätös, sillä muuten hän voi alkaa hankalaksi. Voi olla, että aluksi haluaakin olla lähihuoltaja ja anna kokeilla. Ei lyhytpinnainen jaksa kauaa.
Puolet on maksettu, velkaa vielä siis jäljellä.
Mies on todellakin sanonut jo aiemmin, että jos eroamme niin lapset jää hänelle. Tottakai hän niin sanoo ja kuvittelee selviävänsä. Hän ei selviäisi viikkoakaan sekoamatta siinä rumbassa, esikoinen soittelee koulun jälkeen ja hänen aikatauluaan on koko ajan säätäminen harrastuksen takia. Pienemmän vienti ja haku päiväkodista on ollut aina minun vastuulla. Ne tapahtuvat miehen työaikaan klo 8.30 ja klo 16.00. Kaikkien läksyjen, harrastuskamojen ja vientien keskellä hän selviäisi max. kaksi viikkoa. Sitten kiukuttelisi jo minulle asiasta. Mies oli kotona etätöissä kolme viikkoa ja sinä aikana ehti yhden ainoan kerran viedä pienimmän päiväkotiin.
Tässä on syy, miksi tuloni ovat tippuneet sillä en pysty yksin olemaan sekä yrittäjä että äiti, kun vastuu pienistä lapsista on niin suuresti minulla. Teen lasteni vuoksi kyllä mitä vaan, kunhan vain pärjäisin edes jotenkuten.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin ihan tyhjän päälle hyvätuloisen miehen (joka oli juuri samanlainen käytökseltään) rinnalta lähes tyhjin käsin. Alussa pesin pyykitkin käsin, ei ollut ruokapöytää ja kaiken mahdollisen hankin käytettynä. Sosiaalitukia en hakenut. Kuukausi kerrallaan palkkapäivänä ostin jonkun isomman jutun, pyykkikoneen, mikron, huonekaluja... Nyt vuosia myöhemmin on kaunis omistusasunto, auto ja energiaa tehdä mitä vaan. Kuvittelin liitossa kituessani, ettei minusta ole mihinkään, mutta niin vain rakensin itselleni uuden ja onnellisen elämän. Tsemppiä ja uskallusta!
Onpa rohkaiseva tarina! Miten järjestit lähdön, tai siis uuden asunnon alkuun? Onko teillä lapsia?
Lapset tässä ovat nyt se syy, mikä itseä mietityttää taloustilanteen ohella. He tosiaan joutuisivat sitten olemaan yksin isänsä kanssa eron jälkeen tasaisin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon se avioerohakemuksen jättäminen siis maksaa?
200 euroa
Taitaa olla jo yli 300e. Jos vain omalla ilmoituksella haluaa avioeron niin pitää 2 vuotta asua erillään.
puoli vuotta, ei kahta vuotta.
Harkinta-aika on 6kk jonka jälkeen voi laittaa kakkosvaiheen vireille.
Tai jos on asunut kaksi vuotta keskeytyksettä erillään, voi laittaa eron vireille ilman harkinta-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin ihan tyhjän päälle hyvätuloisen miehen (joka oli juuri samanlainen käytökseltään) rinnalta lähes tyhjin käsin. Alussa pesin pyykitkin käsin, ei ollut ruokapöytää ja kaiken mahdollisen hankin käytettynä. Sosiaalitukia en hakenut. Kuukausi kerrallaan palkkapäivänä ostin jonkun isomman jutun, pyykkikoneen, mikron, huonekaluja... Nyt vuosia myöhemmin on kaunis omistusasunto, auto ja energiaa tehdä mitä vaan. Kuvittelin liitossa kituessani, ettei minusta ole mihinkään, mutta niin vain rakensin itselleni uuden ja onnellisen elämän. Tsemppiä ja uskallusta!
Onpa rohkaiseva tarina! Miten järjestit lähdön, tai siis uuden asunnon alkuun? Onko teillä lapsia?
Lapset tässä ovat nyt se syy, mikä itseä mietityttää taloustilanteen ohella. He tosiaan joutuisivat sitten olemaan yksin isänsä kanssa eron jälkeen tasaisin väliajoin.
On lapsia. Hain vuokra-asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Kaksiossa oltiin alkuun, minä olohuoneessa ja kolme lasta makkarissa. Yhteishuoltajuus ei toki herkkua ole tällaisten exien kanssa, sen sanon kiertelemättä. Mutta jos en olisi lähtenyt niin en enää olisi hengissä, niin huonosti voin.
Muista lähteä kerralla ja salaa. Estä miehen numerot. Jätä kirje pöydälle niin tietää ettei sinua kidnapattu. Laita etukäteen osoitteenluovutuskiellot yms. päälle, anna pari viikkoa aikaa tietojen päivittymiseen ennen muuttoa. Älä koskaan suostu tapaamaan tavaroiden vaihtamisen merkeissä. Joku toinen voi toimia välikätenä tai lähetät postipakettina. Kerro kaikille, ettei uutta osoitettasi saa kertoa miehelle. Ole hyvin valikoiva alussa keille kerrot uuden osoitteesi. Sano vanhemmillesi, sisaruksillesi, ystävillesi etteivät vastaa miehen puheluihin. Hän voi esim. väittää tekevänsä itsemurhan jos ei saa puhua kanssasi.
Kaiken se kestää. Jumalan edessä annettu lupaus.