Mikä on saanut sinut tänään surulliseksi?

Joudun olemaan saksassa yksin lomalla ja kävin kalliilla terassilla ja olut maksoi 4€:(

Kun jouduin lähtemään töihin ja jättää kuumeessa olevan miehen yksin kotiin :( vakuutteli että pärjää, mutta kuumetta yli 40 astetta.

Mies, mikäs muukaan. Lähti maanantaina kaverilleen pelaamaan pleikkaa, ei ole sen jälkeen näkynyt. Pyysin tänään tuomaan oikean kokoisia vaippoja, kun lähikaupassamme ei sellaisia myydä, mutta mies kieltäytyi. Taidanpa sitoa miehen lempivaatteista sitten "harsovaipat".

Ei mikään, koska en turhista pillitä :)

ero

Läheisen lapsen menetys :(

Hienot kodit asuntomessuilla kun tietää ettei niihin ikinä itsellä varaa.

Ei ehkä surulliseksi, mutta mietteliääksi. Lähisukulainen on kuolemassa syöpään.

Päästin mukavanoloisen miehen menemään enkä varmaan koskaan enää näe häntä.

Ei oikeasti mikään, ihana päivä ollut! Hiukan surua ja ihmetystä on aiheuttanut se, että olen jäänyt harrastusporukassa yhtäkkiä "sisäpiirin" ulkopuolelle, enkä käsitä miksi näin. Se näkyy mm. Facebookissa huomiotta jättämisenä. Kuin veitsellä leikaten olen ilmaa, aiemin kommunikointi oli vilkasta.

Ehkä kyse on jostakin mystisestä juorusta. Olkoon.

Vähän siitä, että vietin koko päivän sisällä verhot kiinni. En ikinä tee niin, en poistunut kertaakaan ulos. 

Läheisen kuolema.

Kun jouduin taas astumaan koneeseen, irroottaa käteni miehen kädestä ja katsoa niitä kyynelien täyttämiä silmiä. Kauhea ikävä vaikka tänään päivällä lähdin.

Up

Olen nuori tyttö ja joudun pian polvileikkaukseen, piikitän päivittäin verenohennuslääkettä ja aloin juuri syömään uutta lääkettä erääseen pitkäaikaissairaukseen. Sain kuulla että tämä lääke rajoittaa loppuelämääni reilulla kädellä. Tuntuu epäreilulta ja itkin tänään pahaa oloa pois kun jäin hetkeksi yksin.

Ostin liian vähän suklaakeksejä :/ Muuten kaikki hyvin!!

Vaimon pettäminen, siitä jo monta vuotta mutta melkein joka päivä se vielä pieneksi hetkeksi muistuu mieleen ja silloin hieman suruttaa.

Mies teki todella paskat temput lomani aloitukseksi viime viikolla. Ei ensimmäinen kerta. Jotenkin surullinen olo siitä, että rakastan häntä kuitenkin ihan hirveästi. Haluaisin, että menisimme pariterapiaan. Siitäkin tuli surullinen olo, koska tajusin ettei hän todennäköisesti suostu myöntämään että ulkopuolinen apu olisi paikallaan. Luopuminen sattuu.

Ei mikään.