Häpeän kulkea lapseni kanssa julkisesti
Kohta kolmetoista vuotias lapseni on taantunut aivan pikkulapsi tasolle juttujensa perusteella. Saattaa melkein lässyttää ja muuttaa ääntään lapselliseksi, kiehnää kiinni ja pitää minua suurimpana idolinaan. En jaksaisi enää!
Kohtalotovereita?
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:33"]Porvoossa?
[/quote]
No ei.
Onko jollakin muka kokemusta taantuneista esiteineistä?
Miksi minulla pitää olla?!
ap
Hmm.ukon tenava ihan samanlainen. En jaksa kun torillakin oli just tänään aivan kun 5 vuotias. Kiehnäs ja kokoajan isänsä kädessä kiinni. En olis ite kyl ikipäivänä ton ikäsenä edes kehdannu. Saati mitään tarvetta. Huh noita raukkoja, nykyajan holhottuja.
Oot vitun paska äiti, koska olet lapsestasi tuollaisen kasvattanut.
Meillä 12v lapsellinen poika, mutta hän onkin sairas. Mutta kyllä hävetää ja suorastaan veetuttaa.
Onko tämän ketjun aloittaja ihan vakavissaan?
Tro tro trolli päässy kahleistaan!
On. Näitä vauvataantujia riittää nykyään.
Ei 13v.enään kuulu pelätä julkisilla paikoilla ja kulkea nuohaten vanhemman kyljessä.
Lapsi on todella lapsellinen, eikä ajattele yhtään, että olisi mitään hävettävää siinä että lässyttää yleisellä paikalla.
Koulu sujuu hyvin.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:47"]Lapsi on todella lapsellinen, eikä ajattele yhtään, että olisi mitään hävettävää siinä että lässyttää yleisellä paikalla.
Koulu sujuu hyvin.
[/quote]
Jokainen kehittyy omia aikojaan. Kyllä se siitä. Pari vuotta ja toivot, että olisi lapsellisempi!
Hmm... tunnen tuskasi. Minuakin hävettää, kun muuten ihan fiksu 4-vuotias haluaa taantua julkisella paikalla vauvaksi, alkaa jokeltaa ja ryömiä tai kontata... ei ole tietääkseni edes kehitysvammainen.
Älkää nyt omaa lastanne hävetkö. Mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee? Lapsi ilmeisesti kaipaa hellyyttä ja läsnäoloa. Paljon sylittelyä, halittelua ja hupsuttelua niin eiköhän kaikilla ole hyvä olla. Isotkin lapset tarvitsevat fyysistä kontaktia! Muistan itsekin tuon ikäisenä kaivanneeni halailua ja näkyvää, tuntuvaa hyväksyntää. Kun en saanut sitä vanhemmiltani hain sitä pojilta...
Se voi olla ihan normaali kehitysvaihe siinä, kun kipuilee lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Kasvu ehkä pelottaa ja siksi haluaa lapsellistua. Anna lapsellesi aikaa kasvaa omassa tahdissa, vaikka olisi rasittavaakin. Kyllä se aika pian tulee, kun sitä ei enää seurasi kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:52"]Hmm... tunnen tuskasi. Minuakin hävettää, kun muuten ihan fiksu 4-vuotias haluaa taantua julkisella paikalla vauvaksi, alkaa jokeltaa ja ryömiä tai kontata... ei ole tietääkseni edes kehitysvammainen.
[/quote]
Mutta mitäs kun tämän tekee 11vuotias?
On teillä ongelmat. Paljon suurempi suru on, jos vanhemman ja lapsen välinen yhteys on katkennut kokonaan. Tai lapsi/teini huitelee ties missä seurassa ja ties mitä tekemässä.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 22:24"]On teillä ongelmat. Paljon suurempi suru on, jos vanhemman ja lapsen välinen yhteys on katkennut kokonaan. Tai lapsi/teini huitelee ties missä seurassa ja ties mitä tekemässä.
[/quote]
Sellaisiahan normaalit teinit on. Irtautuvat vanhemmista.
Porvoossa?