Nuorena lapset saaneet(20-30v)
Kaipaatko koskaan omaa aikaa ja sitä nuoruuden vapautta? Miten toimit tilanteessa jos alkaa ahdistaa?
Kommentit (65)
Sain lapset 23 ja 25 vuotiaana. En kaivannut mitään kymmeneen vuoteen. Nyt olen 37 ja alkanut kaivata omaa aikaa, mutta lapset onkin niin isoja että no problem. Voin käydä vaikka kylässä ystävän luona ja jättää lapset 3-4 tunniksi keskenään. Osaavat ruokkia itsensä ja hengaavat kavereidensa kanssa eivätkä kaipaa minua.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:28"]
Sain lapset 23 ja 25 vuotiaana. En kaivannut mitään kymmeneen vuoteen. Nyt olen 37 ja alkanut kaivata omaa aikaa, mutta lapset onkin niin isoja että no problem. Voin käydä vaikka kylässä ystävän luona ja jättää lapset 3-4 tunniksi keskenään. Osaavat ruokkia itsensä ja hengaavat kavereidensa kanssa eivätkä kaipaa minua.
[/quote]
Hä, vain 3-4 tunniksi voit jättää keskenään?
Vai että on nykyään lapsensa 30-vuotiaana saanut "nuorena lapsensa saanut"...
Ei ihme, että lapsettomuushoitojen jonot kasvavat kasvamistaan.
Sain lapseni 26v ja olin siihen ihan valmis. En koe menettäneeni mitään enkä kaipaa "nuoruuttani" koska omasta mielestäni elän sitä edelleen :D terkuin 30v
Kyllä mä välillä kaipaan. Sain lapsen 25-vuotiaana 2 vuoden seurustelun + avioliiton jälkeen. Usein ajattelen, että olisin mielelläni ollut pidempään miehen kanssa kahdestaan. Mutta meneehän tää näinkin, turha kai sitä enää on harmitella.
En kaipaa omaa aikaa.Sitä olen ennen lapsia saanut ja saan varmasti vielä kun isoiksi kasvavat.Elämäni on elämisen arvoista kun sain lapset.En kaipaa biletystä yms.Olen onnellinen näin.
Kyllä pikkasen kauhistuttaa kaveri 40v joka päätti sitten pykälä iltatähdeksi kolmannen lapsen ja tulikin kaksoset.. Kiva siin sit rippijuhlia ja muita teinielämän etappeja järjestellä tuplana lähempänä kuuttakymppiä. On varmaan mummo itse siinä vaiheessa jo. Et kyllä se oli VANHA lapsentekoon ja 30-vuotias ei ole NUORI. Ei muuten ole kaksfemmakaan.
Mitäs se nuoruuden eläminen tarkoittaa? Hervotonta ryyppäämistä ja perseenjakamista? Ja pitäisikö sitä oikeasti kestää 10-15 vuotta? No joo, en kaipaa sellaista. Kyllä mielestäni kun 20 vuotta tulee täyteen, niin pitäisi olla jo aikuinen, eikä mikään "nuori". Itse sain lapseni 24- ja 26-vuotiaana, enkä pidä itseäni erityisen nuorena äitinä. Menin naimisiin 18-vuotiaana. Olisin varmasti ollut valmis äidiksi jo tuolloin, mutta halusimme, että opinnot olisi opiskeltu, hyvät työpaikat jne. ennen perheen perustamista.
Kyllähän sitä välillä tekisi mieli omaa aikaa, mutta sitähän on lasten päiväuniaika (jonka kylläkin käytän siivoamiseen ja ruoanlaittoon hyvin usein). Mutta mitään nuoruuden vapautta en kaipaa. Perhe on minulle kaikki kaikessa. Me emme muuten edes melkein ikinä saa lastenhoitoapua, koska asumme ulkomailla. Harmi, mutta kyllä me pärjäämme, lapset vaan mukaan paikkaan kuin paikkaan. :)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:42"]Mitäs se nuoruuden eläminen tarkoittaa? Hervotonta ryyppäämistä ja perseenjakamista? Ja pitäisikö sitä oikeasti kestää 10-15 vuotta? No joo, en kaipaa sellaista. Kyllä mielestäni kun 20 vuotta tulee täyteen, niin pitäisi olla jo aikuinen, eikä mikään "nuori". Itse sain lapseni 24- ja 26-vuotiaana, enkä pidä itseäni erityisen nuorena äitinä. Menin naimisiin 18-vuotiaana. Olisin varmasti ollut valmis äidiksi jo tuolloin, mutta halusimme, että opinnot olisi opiskeltu, hyvät työpaikat jne. ennen perheen perustamista.
Kyllähän sitä välillä tekisi mieli omaa aikaa, mutta sitähän on lasten päiväuniaika (jonka kylläkin käytän siivoamiseen ja ruoanlaittoon hyvin usein). Mutta mitään nuoruuden vapautta en kaipaa. Perhe on minulle kaikki kaikessa. Me emme muuten edes melkein ikinä saa lastenhoitoapua, koska asumme ulkomailla. Harmi, mutta kyllä me pärjäämme, lapset vaan mukaan paikkaan kuin paikkaan. :)
[/quote]
Kyl sulla on sairas kuva nuoruudesta.
17 ja 22 sain lapset. En pahemmin kaipaa, lenkit ja harrastukset riittää.
En kaipaa. Enemmän kauhistuttaa tuleva vapaa-aika kun itse olen 45 kun viimeinenkin on täyso-ikäinen.
Olen saanut ekan lapsen 20-vuotiaana, ja kaksi lisää ennen kolmeakymppiä. En ole koskaan kaivannut mitään biletystä tai omaa aikaa, tykkään lasteni kanssa olosta ja ehdin alle kaksikymppisenä juoksuni juosta. Nyt kun vanhin on jo yläasteikäinen, enemmänkin kaipaan noita pikkulapsivuosia.
Eli ei se ikä vaan se persoona, tunnen kolmekymppisenä ekan lapsen saaneita, jotka haluavat säännöllisesti lomaa lapsistaan (siis ihan hyviä äitejä ovat, mutta kokevat perhe-elämän sitovuuden kuitenkin välillä rasitteeksi).
Kaipaan. Sain ensimmäisen lapsen 23-vuotiaana ja nuorimmaisen 29-vuotiaana. Ensimmäisen lapsen jälkeen mulla ei ole ollut kuin kaksi kertaa ns. aikuistenjuttuja. Kaipaan välillä paljonkin sitä huolettomuutta ja varsinkin lapsivapaata.
Koska siihen vapaaseen ei vielä ole oikein mahdollisuutta, niin aina kun alkaa ahdistaa, niin laitan kuulokkeet päähän ja kuuntelen musiikkia. Se auttaa aika hyvin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:42"]Mitäs se nuoruuden eläminen tarkoittaa? Hervotonta ryyppäämistä ja perseenjakamista? Ja pitäisikö sitä oikeasti kestää 10-15 vuotta? No joo, en kaipaa sellaista. Kyllä mielestäni kun 20 vuotta tulee täyteen, niin pitäisi olla jo aikuinen, eikä mikään "nuori". Itse sain lapseni 24- ja 26-vuotiaana, enkä pidä itseäni erityisen nuorena äitinä. Menin naimisiin 18-vuotiaana. Olisin varmasti ollut valmis äidiksi jo tuolloin, mutta halusimme, että opinnot olisi opiskeltu, hyvät työpaikat jne. ennen perheen perustamista.
Kyllähän sitä välillä tekisi mieli omaa aikaa, mutta sitähän on lasten päiväuniaika (jonka kylläkin käytän siivoamiseen ja ruoanlaittoon hyvin usein). Mutta mitään nuoruuden vapautta en kaipaa. Perhe on minulle kaikki kaikessa. Me emme muuten edes melkein ikinä saa lastenhoitoapua, koska asumme ulkomailla. Harmi, mutta kyllä me pärjäämme, lapset vaan mukaan paikkaan kuin paikkaan. :)
[/quote]
Kyl sulla on sairas kuva nuoruudesta.
[/quote]
Sellaisen kuvan saa, kun käy katsomassa katukuvaa viikonloppuisin, ja ihan vain vaikka vauvaa lukemalla. Ja joillain tämä "nuoruus" kestää yli kolmekymppiseksi.
20-30v ei ole nuori äidiksi. Alle 20v on nuori äiti.
Tyttäreni syntyi kun olin 20v. Kyllähän sitä "omaa aikaa" kaipaa, mutta omaksi ajaksi hyvin riittää kerran viikossa oman tv ohjelman katsominen, tai vastaava. Ei sitä baareja kaipaa tai ostoskeskuksissa rötväämistä, ja kavereita voi nähdä ilman alkoholia. Pidemmät hetket jotka olen lapsestani erossa (nyk 5v) ovat usein kamalia.
Olin lähempänä 30 kuin 20, kun sain ekan lapsen. Ehdin siis viettämään nuoruutta ja menemään ja tulemaan vailla lapsen tuomaa vastuuta. En erityisesti kaipaa omaa aikaa. Tai toki hetkittäin kaipaan, mutta mulle riittää se, että mies katsoo lasta ja pääsen käymään yksin ostoksilla tai kaverin kanssa syömässä tai vaikka uimassa. Kun mies on lasten kanssa yhden yön poissa kotoa, nautin yksin olosta, mutta tokana iltana kaipaan jo perhettä. Tai se, että kerran kaksi vuodessa laitetaan lapset yökylään ja mennään miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Sitten taas jaksaa. Työmatkoillakin saa olla yksin hotellissa illan ja lukea kirjaa, nautin siitä ja jaksan sen voimalla taas aika kauan lasten kiukuttelua.
Mulla on eka syntynyt 21 ja 29 vuotiaana tuli jo viides.. ja nyt 46 vuotiaana olen seitsemän lapsen äiti. Nyt kaipaan aikuisten oikeasti sitä omaa aikaa enemmän kuin koskaan ennen.
Nuorena? Joo, sain lapseni 26 ja 30veenä, ja kyllä minä olen aina saanut myös omaa aikaa, nykyään ihan liikaakin :) Nuoruusvuosia en kyllä kaipaa.
N44v