Nuorena lapset saaneet(20-30v)

Ekan lapsen sain 20 vuotiaana, toisen 25 vuotiaana. Ekan jälkeen välillä kaipasin omaa aikaa kovastikkin. Kerran kukaudessa pääsin onneksi tuulettumaan, kun lapsi oli isovanhemmilla yötä.
Tokan kanssa en nii enää kaivannut biletystä yms. Toki kiva on välillä päästä ulos ilman lapsia. Tai vaikka vaan olla miehen kanssa kaksistaan. Sekin on helpottanut kun mies osallistuu enemmän lasten kanssa olemiseen. Aikaisemmin oli sellainen työ, joka oli hyvin ilta/yö painotteinen.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 16:24"] Minäkään en liittäisi 'vapaus'-sanaa nuoruuteen. En koe olleeni nuorena lainkaan vapaa, päin vastoin. Tulevan työni valitsin 18-vuotiaana kun pääsin opiskelemaan yliopistoon. Siitä seuraavat 5 v olivat täynnä opiskelua ja työntekoa. Lomaa ei ollut lainkaan, mitä nyt tehtiin 2 pv häämatka vanhempieni mökille. Rahaa ei ollut tuhlattavaksi, n. kerran kuussa ostettiin miehen kanssa viinipullo puoliksi tai jopa sipsipussi. Ei todellakaan matkusteltu mitä nyt Virossa käytiin pari kertaa.

Sitten pääsin töihin. Rankkaa oli ja aika ja rahat menivät työmatkaan kun töitä ei löytynyt ihan lähistöltä. Olisiko tuo sitten ollut sitä vapautta? Pystyi menemän töihin jossa on 2,5 t suuntaansa työmatka.  Kun työ lähempää löytyi ja rahaa jäi säästöön aloimme etsiä omakotitaloa ja säästimme siihen seuraavat vuodet.

[/quote] Kuulostaa kamalalta. Ei nuoruus tuollaista ole nykyään.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 13:11"]

Minä luulen, että nuoruuden vapaus on osittain myytti. Omaa tulevaisuutta koskevia valintoja pitää alkaa tehdä kuitenkin jo aika nuorena (ammatinvalinta ja siihen liittyvä koulutus), ja nuori on yhtä lailla velvollinen heräämään kouluun tai töihin kuin vanhempikin ihminen. Kuka 20-vuotias oikeasti on sillä tavalla velvollisuuksista vapaa ja sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voi hetken mielijohteesta vaikka lähteä pitkälle ulkomaanreissulle? Mitä taas tulee hillittömään juhlimiseen, kaikkia ei sellainen kiinnosta muutenkaan. "Oma aika" tarkoittaa monelle ihan ystävien näkemistä ja harrastamista, ja tämä lienee sallittua kaikenikäisille äideille.

[/quote]Minäkään en liittäisi 'vapaus'-sanaa nuoruuteen. En koe olleeni nuorena lainkaan vapaa, päin vastoin. Tulevan työni valitsin 18-vuotiaana kun pääsin opiskelemaan yliopistoon. Siitä seuraavat 5 v olivat täynnä opiskelua ja työntekoa. Lomaa ei ollut lainkaan, mitä nyt tehtiin 2 pv häämatka vanhempieni mökille. Rahaa ei ollut tuhlattavaksi, n. kerran kuussa ostettiin miehen kanssa viinipullo puoliksi tai jopa sipsipussi. Ei todellakaan matkusteltu mitä nyt Virossa käytiin pari kertaa.

Sitten pääsin töihin. Rankkaa oli ja aika ja rahat menivät työmatkaan kun töitä ei löytynyt ihan lähistöltä. Olisiko tuo sitten ollut sitä vapautta? Pystyi menemän töihin jossa on 2,5 t suuntaansa työmatka.  Kun työ lähempää löytyi ja rahaa jäi säästöön aloimme etsiä omakotitaloa ja säästimme siihen seuraavat vuodet.

Kun esikoinen syntyi minun ollessa 26 v tunsin oloni vapaaksi ja onnelliseksi. Kotona oleminen oli rentoa eikä rahahuolia ollut kun mieskin oli päässyt kivaan työhön. Nyt ikää on n. 40 v ja elämä on ihanaa. Rentoa ja vapaata. Voimme matkustella, asuntolaina on kohta maksettu ja kunnallisella puolella lomaakin on kertynyt tuhlattavaksi asti.

Olisin matkustellut enemmän ja säästänyt aiemmin, jos olisin saanut lapset myöhemmin. Näitä asioita joskus kaipaan. Samoin joskus kadehdin niitä, jotka pystyvät esim.työn perässä muuttamaan helpommin. Toki näitä asioita voi tehdä lasten kanssa, mutta hankalampaa se on. 

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 13:12"]Tulin teininä äidiksi, nuoruus loppui siihen. Muut eli nuoren elämää minä aikuisen. Nyt vanhempana kun voisi mennä ei se enää ole sama asia. Mutta en ole katkera. Menetettyä nuoruutta toki joskus haikailen.
[/quote]
Itse äidiksi 22-vuotiaana. Mies 23v lähti vuoden päästä kuin jaksanut perhe-elämää. Maailma romahti. Nyt 6-vuoden päästä alkaa taas elämä hymyillä.