Nuorena lapset saaneet(20-30v)

Kyllä mä mielestäni elän nuoruuttani edelleen, vaikka lapsia onkin. Varsinaisen sekoiluvaiheen kävin läpi jo 16-17-vuotiaana, eikä ole ikävä. N22

Sain lapseni 19-23 vuotiaana. Nyt olen 40, ja omaa aikaa on ihan riittämin, vanhimmainen on jo muuttanut muualle opiskelemaan, nuorempi lähtee syksyllä. En tekisi toisin, minulle sopi tämä ikä tulla äidiksi.

En kaipaa omaa aikaa tai nuoruusvuosia. Olenhan nuori vielläkin ja voin halutessani järjestää lapsille hoitajan jos itse haluan vaikka festareille. Se harmittaa että kaikki aika menee kotitöihin ja ruuanlaittoon, rutiineihin. Olisi kiva tehdän enemmän kaikkea mukavaa perheen kesken. Sain esikoisen 25 vuotiaana ja nyt odotan kolmatta 30 vuotiaana.

Mä aattelen sen niin että mulla on sitte aikaa ku lapset isoja ja oon itsekkin nuorehko vielä. Tytär kun on 18 ni mä 40v ja toinen 16. Sitte ehtii. Ja kyllä meillä 1-2kk välein lapset yön mummilassa että saa nähdä kavereita baarissa tai käydä miehen kanssa kalassa rauhassa. Ja nyt jo saa halutessaan olla yksin esim lenkillä käydä. Lapset pärjää kotona tunnin kahdestaankin, nyt 9&7vee.
Mutta kyllä se nuorempana välillä otti koville, kun kaverit amk:ssa yms. Opiskelija arkea ja ite pyörität lapsiperhe arkea asuntolainoineen. Mutta itse olen valinnan tehnyt ja siihen tyytyväinen.Talokin on jo maksettu nelikymppisenä:)

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:59"]"Keskimäärin ensimmäinen vauva ynnytetään 28,5 - vuotiaana. Eniten vauvoja syntyy 30-34 - vuotiaille äideille."

http://yle.fi/uutiset/isaksi_ja_aidiksi_tullaan_aina_vain_myohempaan__keskimaarainen_ensisynnytysika_jopa_34_vuotta/7847099

Eli sanokaa mitä sanotte, alle 30-vuotias on ihan tilastollisestikin melko nuori äiti.
[/quote]
Äiti ei voi olla yli 30 vuotta nuorempi kuin 30 vuotias mutta voi olla yli 30 vuotta vanhempi kuin 30 vuotias.
Se tilastoista muutama 5-kymppisenä äidiksi tullut kääntää kyllä tilastot, mutta ei totuutta.

Mikä muuten on se oma aika? Mä sain lapseni 18, 24ja 25-vuotiaana. Vauva-arki nyt on sellaista, että oma aika silloin oli sitä, kun pääs yksin saunaan, kauppaan tai lenkille. Nyt se on sitä kun ei tarvi olla töissä. Ennen lapsia (teininä) oma aika oli illalla koulun ja harrastusten jälkeen, kun luki lehtiä ja kirjoja.
En tykkää viikko tai viikonloppulomista ilman perhettäni. Edes ajatuksena en. Tykkään olla äiti. On ihanaa, kun on iso perhe. Toisaalta en vaadi itseltäni liikaa: lapset ei kulje käsi kädessä ja muodostelmassa. Huoltsikan ravintoladsa he nauraa ja puhuu kimeillä lapsen äänillään. Kotona on joskus tyynymaja keskellä olkkaria tai kemiallinen kokeilu/kasvatusastia keittiön tiskipöydällä. Eteisessä liikaa kenkiä ja piha täynnä leluja. En ollenkaan kärsi tästä. Päinvastoin. Ihanaa aikaa!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:30"]Vai että on nykyään lapsensa 30-vuotiaana saanut "nuorena lapsensa saanut"...

Ei ihme, että lapsettomuushoitojen jonot kasvavat kasvamistaan.
[/quote]

Äitini sai minut 28 vuotiaana ja sanoi että olisi voinut vielä odottaakkin. Jälkikäteen ajateltuna siis. Minusta 30 vuotias ei ole ehkä nuori äiti mutta ei ole kyllä vielä vanhakaan

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:05"]

Tilasto on aivan eri asia kuin biologinen fakta ja nuoruus on biologiaa, ei tilastoa.

[/quote]

No tästä voidaan toki kiistellä erikseen, eli onko nuori äiti tässä tapauksessa kulttuuriin vai biologiaan sidottu juttu. Onhan joissain maissa yli 20-vuotias naimaton nainenkin jo auttamatta vanhapiika, jota kukaan ei enää halua.
[/quote]

Biologialle kulttuurikäytännöt -samoin kuin tilastot- ovat aivan yksi hailee.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:22"]Kaipaatko koskaan omaa aikaa ja sitä nuoruuden vapautta? Miten toimit tilanteessa jos alkaa ahdistaa?
[/quote]
Hmm. En ole ehkä ehtinyt edes sitä vapautta elämään niin en kaipaa. Minusta lapsi on luonnollinen osa elämää, perhe-elämän lisäksi minulla on oma elämä johon kuuluu harrastuksia ja ystäviä, sekä toki puolison kanssa se parisuhde. Minua ei ole ahdistanut mutta tapanani on ollut olla terveen itsekäs ja tehdä esim yksi kaupunkireissu vuodessa ystävättären kanssa johonkin. Tänä vuonna saan olla viikon yksin kun puoliso on lapsen kanssa reissussa, en päässyt mukaan koska olen töissä mutta onhan tämä nautinnollista kun saa olla viikon itsekseen vaikka töitä onkin. Käyn kuntosalilla välittämättä aikatauluista ja näen kavereita :) Meillä on yksi kohta 5v lapsi, tämä määrä lapsia riittänee meille hyvin, parhaat puolet kaikesta!

Olin siis 21v kun lapseni syntyi. T. Nro50

Sain lapseni 24v ja 26v. Tottakai kaipaan välillä omaa aikaa, tai ylipäätään aikaa :D siis että ehtisi tehdä kaikkea mitä pitäisi, lapset nyt 4v ja 6v eli jo aika helppoja ja isoja. Ehdin juosta baareissa 5v ennen kuin tulin raskaaksi, ja olen juossut lasten syntymän jälkeenkin. Harvemmin kyllä mutta käynyt kuitenkin... Ei elämän tarvitse loppua lapsiin.

Kysyin mieheltä, saanut lapsen 17-vuotiaana.
Vastauksena sain: mähän olen nuori.
On 37 vuotias.

Lapset sain 26 ja 28-vuotiaana. Inhosin aina teini-ikää, koska koin itseni henkisesti aina muita vanhemmaksi. En kaipaa aikaa ennen lapsia mutta kyllä nautin, kun joka kesä kumpikin meistä vanhemmista lähtee lasten kanssa muutamaksi yöksi mummolaan ja saa olla ihan itsekseen. Myös miehen kanssa karataan pari kertaa vuodessa jonnekin hotelliin tai kylpylään ilman lapsia. Olen niin perheihminen, että toivon monta lastenlasta, kun ei oma kroppa olisi kestänyt kolmatta raskautta. Jos arjessa välillä ahdistaa, niin lähden yksin tai kaverin kanssa lenkille tai kirpparia kiertämään. Nyt lapset on jo niin isoja, että omaa aikaa on ihan tarpeeksi, kun leikkivät kavereiden kanssa ulkona.

Minä luulen, että nuoruuden vapaus on osittain myytti. Omaa tulevaisuutta koskevia valintoja pitää alkaa tehdä kuitenkin jo aika nuorena (ammatinvalinta ja siihen liittyvä koulutus), ja nuori on yhtä lailla velvollinen heräämään kouluun tai töihin kuin vanhempikin ihminen. Kuka 20-vuotias oikeasti on sillä tavalla velvollisuuksista vapaa ja sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voi hetken mielijohteesta vaikka lähteä pitkälle ulkomaanreissulle? Mitä taas tulee hillittömään juhlimiseen, kaikkia ei sellainen kiinnosta muutenkaan. "Oma aika" tarkoittaa monelle ihan ystävien näkemistä ja harrastamista, ja tämä lienee sallittua kaikenikäisille äideille.

Tulin teininä äidiksi, nuoruus loppui siihen. Muut eli nuoren elämää minä aikuisen. Nyt vanhempana kun voisi mennä ei se enää ole sama asia. Mutta en ole katkera. Menetettyä nuoruutta toki joskus haikailen.

Esikoisen sain 22-vuotiaana, toisen 28-, ja kuopuksen 30-vuotiaana. En kokenut olevani mitenkään nuori äiti, ja ehdin rellestää tuohon ikään mennessä ihan tarpeeksi. Nyt olen 42, ja sitä omaa aikaa on kummasti jo parin vuoden aikana tullut, en ole nytkään mikään ikäloppu, esikoinen täyttää kohta 20. Kai nämä ovat yksilöllisiä asioita, itse en enää haluaisi pieniä lapsia hoitaa, vaan nautin olostani kun ovat jo itsenäisempiä.

No minä sain esikoisen 21-vuotiaana, keskimmäisen 25-vuotiaana ja kolmas syntyy tammikuussa.

Olen aina ollut kotihiiri joten en kauheasti lapsettomanakaan mennyt ja tullut. Jokusen kerran tuli matkusteltua mutta ei sekään oikein kiinnostanut. Tällainen kotona nyhjääminen sopii minulle oikein hyvin. 

Omaa aikaa saan niin paljon kuin haluan (taloudessa on kuitenkin mies, jolla on vastuu lapsista myös). Useimmiten kuitenkin touhutaan perheenä, mieskään ei pahemmin kotoa poistu.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 13:12"]Tulin teininä äidiksi, nuoruus loppui siihen. Muut eli nuoren elämää minä aikuisen. Nyt vanhempana kun voisi mennä ei se enää ole sama asia. Mutta en ole katkera. Menetettyä nuoruutta toki joskus haikailen.
[/quote]
Et oo ainut, mulla sama.

Ei sen mun nuoruus ole lasten myötä kadonnut mihinkään. Sain ekan ollessani 21v. Olen yhä nuori vaikka mulla lapsia onkin. Elän nuoruuteni lasteni kanssa ja mitään en tekisi toisin. 

Kaduttaa, että saimme niin nuorina. Siitä seurasi muitakin ongelmia.