Lastentarhanopettajan tutkinto

90-luvulla muuttui kasvatustieteen kandiksi ja yliopiston opettajankoulutuslaitokselle, sitä ennen oli seminaarissa ja ilmeisesti rinnastettiin opistotason tutkinnoksi.

Nykyään alakoulun opettajat ovat maistereita, lastentarhanopettajat yleensä kandeja. Myös sosionomit voivat toimia lastentarhanopettajina, mutta eivät esikoulun opettajina.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 13:08"]

90-luvulla muuttui kasvatustieteen kandiksi ja yliopiston opettajankoulutuslaitokselle, sitä ennen oli seminaarissa ja ilmeisesti rinnastettiin opistotason tutkinnoksi.

Nykyään alakoulun opettajat ovat maistereita, lastentarhanopettajat yleensä kandeja. Myös sosionomit voivat toimia lastentarhanopettajina, mutta eivät esikoulun opettajina.

[/quote]Kiitos vastauksesta! Löysinkin lisää historiikkia täältä:

http://blogs.helsinki.fi/lto-koulutus120vuotta/lastentarhanopettajakoulutuksen-historiaa/

Lastentarhanopettajia on ollut Suomessa noin 120 vuotta. Sörnäisten lastentarhan yhteydessä alettiin kouluttaa opettajia ja sen jälkeen perustettiin seminaareja myös muualle Suomeen.

70-luvulla tuli voimaan päivähoitolaki (varhaiskasvatuslaki korvaa sen 1.8.) ja sen myötä lastentarhanopettajien koulutus muuttui kasvatustiede-painotteisemmaksi. Silloin oli kaksi vaihtoehtoa opiskella lastentarhanopettajaksi: "Uudenmuotoinen lastentarhanopettajakoulutus" yliopistojen yhteydessä sekä seminaarit. 70-luvun lopussa seminaarit muutettiin opistoiksi.

90-luvulla lto-yliopistokoulutusta uudistettiin siten, että siitä tehtiin kasvatus- ja opetusalan korkeakoulututkinto, kasvatustieteen kandidaatti.

Siirto yliopistoon on jälkikäteen ajateltuna ollut melkoinen virhe ja yksi syy sille, miksi nykyään vallitsee pula varsinkin eskaripätevistä lastentarhanopettajista. Koska koulutus on rinnastettavissa luokanopettajakoulutukseen niin moni lto lukee itsensä edelleen luokanopettajaksi (ts. käyttää lto-koulutusta pelkkänä väylänä päästä lo:ksi) eikä ollenkaan päädy päiväkotiin töihin.

Todellinen syy siihen, miksi on pulaa lastentarhanopettajista, on lastentarhanopettajien matala palkka. Moni jatkaa opintojaan luokanopettajaksi, koska luokanopettajan palkka on huomattavasti parempi.

Rinnastettavissa nämä koulutukset eivät ole toisiinsa. Lastentarhanopettajakoulutuksella ei saa pätevyyttä luokanopettajan virkaan.

Lastentarhanopettajakoulutuksen siirtäminen yliopistoihin oli kyllä muuten virhe. Koulutus on nykyisin liian teoriapainotteinen.  Sillä ei työhön tarvittavaa kokemusta ja harjoittelua kerätä. Lastentarhanopettajaksi voi yliopistossa valmistua niukalla harjoittelulla, mikä ei ainakaan Jyväskylän seminaarissa ollut mahdollista. Seminaareissa harjoittelua oli runsaasti ja harjoittelut tehtiin jopa usealla paikkakunnalla, jolloin sai laaja-alaisemman näkemyksen ja kokemuksen. Samassa päiväkodissa ei harjoiteltu kahta kertaa. Nyt juuri valmistunut lto kertoi olleensa vain kahdessa harjoittelussa ja harjoittelujaksot olivat todella lyhyitä verrattuna seminaarin harjoittelujaksoihin ja nämäkin harjoittelut valmistunut sai tehdä kotikunnassaan eli molemmat  samalla paikkakunnalla ja vielä samassa päiväkodissa! Toisella harjoittelujaksolla eli viimeisellä harjoittelulla ei tarvinnut edes vetää mitään ohjelmaa lapsiryhmälle! Miten ihmeessä voi saada eväitä kasvatus- ja opetustyöhön tällaisella koulutuksella.  Ja suppea on valmistuneen näkemys Suomen päivähoidosta, jos kokemus on kertynyt vain kahdesta harjoittelujaksosta ja vain yhdestä päiväkodista. Seminaarissa harjoittelujaksojen jälkeen käytiin opiskelijoiden harjoittelujakson kokemukset lävitse yhdessä ohjaavan opettajan johdolla, eli muiden opiskelijoiden kokemukset (hyvät ja huonot) tulivat kaikkien hyödyksi, näin tieto sen hetken päivähoidosta laajeni entisestään.

Seminaarissa koulutus oli kokopäivätyötä, aamu kahdeksasta klo neljään tai viiteen iltapäivällä, jonka jälkeen mentiin vielä yliopistolle kasvatustieteen luennoille, jos ei ollut suorittanut kasvatustieteen approbaturia ennen opiskelun alkamista. Ja lisäksi oli soittotunnit ja soittoharjoitukset. Juuri valmistunut lto kertoi, että heillä oli paljon vapaapäiviä ja joskus vain muutama tunti päivässä luentoja.

Seminaarissa käytettiin hyödyksi myös kesä, jolloin piti käydä yliopistolla erityispedagogiikan luennoilla ja suorittaa erityispedan peruskurssi.