Hesarin juttu: Yi-Ping Liao uskaltautui synnyttämään toisen lapsensa Suomessa, ja kokemus oli shokki

Suomessa jos äiti haluaa mennä töihin pitäisi hänen usein jaksaa hoitaa kokopäivätyö, kotityöt ja lapset. Jos ei jaksa, jääköön kotiin.

Ruotsissa esimerkiksi pienten lasten vanhemmat tekevät paljon enemmän osittaista työaikaa.

Suomi on raskas paikka äideille myös synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jos äiti haluaa mennä töihin pitäisi hänen usein jaksaa hoitaa kokopäivätyö, kotityöt ja lapset. Jos ei jaksa, jääköön kotiin.

Ruotsissa esimerkiksi pienten lasten vanhemmat tekevät paljon enemmän osittaista työaikaa.

Suomi on raskas paikka äideille myös synnytyksen jälkeen.

Yleinen asenneilmasto on julma, kova, vaativa ja tuomitseva.

Mikään ei kelpaa eikä riitä. Aina joku arvostelemassa.

Kuukauden täysihoito tulisi toki kalliiksi. Kuitenkin synnytyssairaaloissa hoitajilla olisi enemmän aikaa avustaa ja tukea äitejä jos hoitajilla ei olisi niin kiire.

Tarvittaisiin siis enemmän henkilökuntaa synnytysosastoille.

Vierailija kirjoitti:

Kuukauden täysihoito tulisi toki kalliiksi. Kuitenkin synnytyssairaaloissa hoitajilla olisi enemmän aikaa avustaa ja tukea äitejä jos hoitajilla ei olisi niin kiire.

Tarvittaisiin siis enemmän henkilökuntaa synnytysosastoille.

Vaikka sinne lisäisi sata ihmistä mutta he eivät näkisi äitejä ihmisinä se lisäys ei auta yhtään mitään.

Asenteet siellä on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan paljon lakanan vaihtamisesta. Itse olin 5 päivää veritahraisissa ja vauvanpukluisissa lakanoissa, jälkivuotoa tuli housuista yli niistä jättivaippasiteistä huolimatta. Kukaan ei edes minulle maininnut, että lakanat voi vaihtaa. Siinä väsyneenä ja nuorena ylikilttinä äitinä en sitten kehdannut häiritä kiireisen ja ärtyisän oloisia kätilöitä.

Jossain kohtaa vihdoin tajusin kysyä, että saisinko pyyhkeitä lisää, kun niitä tarvitsisin tissien alle, kun tissit vuosivat maitoa jatkuvasti. Neuvottiin missä oli ja siellä huomasin, että huoneessa oli myös lakanoita, vaihtovaatteita ym. Siinä vaiheessa tajusin, että hitto kun en aiemmin tajunnut kysyä, olisihan se ollut mukava tietää. Olin ollut märässä ja likaisessa sairaalan pyjamassa monta päivää ja vaihtovaatteita ei ollut mukana, koska sairaalakassi oli jäänyt kotiin ja koronan vuoksi osastolle ei kukaan sukulainen ollut saanut tulla.

Ja huomasin, että olisihan siellä ollut myös rintapumppuja, niistäkään kukaan ei maininnut vaikka olin kyllä valitellut todella kipeitä ja kovia rintojani. Kätilö oli vain sanonut, että laita sitten kotona kaalinlehtiä rinnoille. Kyllähän tuollaiset ylitäydet tissit pitäisi hoitaa heti, eikä vasta parin päivän päästä kotona. Ja kun kerran sairaalassa oli pumppuja, miksei kukaan minulle niistä maininnut? Ei ensisynnyttäjä tuollaisista välinevarastoista ja vaihtolakanoiden ja -vaatteiden olemassaolosta voi tietää etukäteen. Varsinkin kun synnytysvalmennuksetkin oli peruttu koronan vuoksi, toisaalta käydäänkö niissäkään tuollaisia asioita läpi?

Samanlainen kokemus esikoista synnyttöessä. Oli vuoden ruuhkaisin aika ja henkilökunta valitteli kiirettä. Olin tosi huonossa kunnossa ja nippa nappa pääsin vessaan sen jälkeen kun katetri oli otettu pois. Kukaan ei puhunut mitään lakanoista, pyyhkeistä ym. Ihmetystä ohjannut kätilö huomasin veritahran lakanalla ja suorastaan tökkäsi, mutta ei hänkään puhunut lakanoiden vaihtamisesta mitään. Vasta viimeisenä kotiin lähtöpäivänä pysyin pystyssä sen verran, että osuin kaapille, josta löytyi lakanoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan paljon lakanan vaihtamisesta. Itse olin 5 päivää veritahraisissa ja vauvanpukluisissa lakanoissa, jälkivuotoa tuli housuista yli niistä jättivaippasiteistä huolimatta. Kukaan ei edes minulle maininnut, että lakanat voi vaihtaa. Siinä väsyneenä ja nuorena ylikilttinä äitinä en sitten kehdannut häiritä kiireisen ja ärtyisän oloisia kätilöitä.

Jossain kohtaa vihdoin tajusin kysyä, että saisinko pyyhkeitä lisää, kun niitä tarvitsisin tissien alle, kun tissit vuosivat maitoa jatkuvasti. Neuvottiin missä oli ja siellä huomasin, että huoneessa oli myös lakanoita, vaihtovaatteita ym. Siinä vaiheessa tajusin, että hitto kun en aiemmin tajunnut kysyä, olisihan se ollut mukava tietää. Olin ollut märässä ja likaisessa sairaalan pyjamassa monta päivää ja vaihtovaatteita ei ollut mukana, koska sairaalakassi oli jäänyt kotiin ja koronan vuoksi osastolle ei kukaan sukulainen ollut saanut tulla.

Ja huomasin, että olisihan siellä ollut myös rintapumppuja, niistäkään kukaan ei maininnut vaikka olin kyllä valitellut todella kipeitä ja kovia rintojani. Kätilö oli vain sanonut, että laita sitten kotona kaalinlehtiä rinnoille. Kyllähän tuollaiset ylitäydet tissit pitäisi hoitaa heti, eikä vasta parin päivän päästä kotona. Ja kun kerran sairaalassa oli pumppuja, miksei kukaan minulle niistä maininnut? Ei ensisynnyttäjä tuollaisista välinevarastoista ja vaihtolakanoiden ja -vaatteiden olemassaolosta voi tietää etukäteen. Varsinkin kun synnytysvalmennuksetkin oli peruttu koronan vuoksi, toisaalta käydäänkö niissäkään tuollaisia asioita läpi?

Samanlainen kokemus esikoista synnyttöessä. Oli vuoden ruuhkaisin aika ja henkilökunta valitteli kiirettä. Olin tosi huonossa kunnossa ja nippa nappa pääsin vessaan sen jälkeen kun katetri oli otettu pois. Kukaan ei puhunut mitään lakanoista, pyyhkeistä ym. Ihmetystä ohjannut kätilö huomasin veritahran lakanalla ja suorastaan tökkäsi, mutta ei hänkään puhunut lakanoiden vaihtamisesta mitään. Vasta viimeisenä kotiin lähtöpäivänä pysyin pystyssä sen verran, että osuin kaapille, josta löytyi lakanoita.

IMETYSTÄ ohjannut kätilö suorastaan YÖKKÄSI...

Purun autocorrect...

Aika outoa vertailla synnytyksiä Suomen julkisessa terveydenhuollossa ja Taiwanin yksityisessä synnytyssairaalassa.

Jutussa ei myöskään juuri mainostettu sitä, että ei varmasti ole mikään keskivertosynnytys Taiwanissa, saati koko Aasiassa. Useimmat synnyttää siellä ihan tavallisissa paikallisissa sairaaloissa ja jotkut myös hyvin alkeellisissa sairaaloissa sekä jopa sairaaloiden ulkopuolella. Lienee sanomattakin selvää, että niissä harvemmin on kampaajapalveluita, erikoissaippuoita tai opastusta vauvan nimeämiseen astrologian avulla. Kannattaa myös muistaa, että Taiwanissa lapsikuolleissuus on puolitoistakertainen Suomeen verrattuna.

Ei näköjään olla aasialaiselle naiselle opettu mitään kiitollisuudesta ja muiden arvostamisesta mitään.

Kiire ei voi olla selitys töykeydelle tai armottomuudelle.

Jos ei ole aikaa opastaa jokaista synnyttäjää, ei voi olla ylivoimaista laatia edes jotain paperia jossa yleisohjeet mistä kaikki löytyy jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä miten Suomessa kohdellaan ainakin nuoria ja nuorehkoja naisia sairaalassa kuin sairaalassa tosi huonosti. Ja synnyttäjäthän useimmiten ovat nuoria. Kävin pienessä operaatiossa Meikussa ja olin päiväsairaalan osastolla puoli päivää, ja huhhuh miten tylysti mua kohdeltiin. En saanut kävellä, eli en voinut hakea mistään evästä tms. Kirjaimellisesti kaikille ympärilleni oleville potilaille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja kyseltiin tarvitsevatko vielä jotain. Minulle ei tarjottu mitään. Soitin soittokelloa ja tympääntynyt hoitaja toi minulle lasillisen mehukeittoa. Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain. Kaikilta muilta tarkistettiin operaation jättämä haava ja hoidettiin ja hyysättiiin, kun minut jätettiin yksin puoleksi päivää. Tuntui vähän ikävältä. En ihmettele, jos synnyttäjätkin saavat samanlaista kohtelua.

Päiväkirurgisiin toimenpiteisiin ei kuulu vuodeosaston palvelut, sieltähän yleensä lähdetään kotiin liki samantien.

Kohtelias ja asiallinen käytös kuuluu myös päiväkirurgiaan.

Potilas sai toimenpiteen, hoidon, mehukeittoa. Mitä vielä olisi tarvinnut? Sen hoitajan pitämään seuraa?

Asiallisen ja kohteliaan käytöksen henkilökunnalta.

JA NÄKÖJÄÄN SE SEURALAISPALVELUKIN KYLLÄ ONNISTUI:

"Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain."

Milloin naiset ja miehet on laitettu samoihin potilashuoneisiin? Vai onko täällä joku mieskin nyt kiukkuisena valittamassa kun hoitaja ei lirkutellutkaan juuri hänelle?

Mä olin Meikussa pienessä operaatiossa kaksi yötä. Siinä huoneessa oli miehet ja naiset sekaisin, muistaakseni 6 sänkyä ja kaikki täynnä.

Muistaakseni Töölössä oli myös miehet ja naiset sekaisin.

Tällaisia keskusteluja lukiessa vahvistuu kyllä se ajatus, että ehkä en sittenkään tee koskaan lasta... 

N24

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia keskusteluja lukiessa vahvistuu kyllä se ajatus, että ehkä en sittenkään tee koskaan lasta... 

N24

Minä olen tehnyt kaksi enkä saa näistä jutuista kiinni ollenkaan.  Enkä tiedä yhdelläkään tutullani olleen tällaisia kokemuksia, vaikka sattuneesta syystä erittäin paljon äitejä on suvussa ja tuttavapiirissä.

Eli ei kannata säikähtää.  Kuten yleensäkin tällä palstalla, muutama tyyppi satuilee muka useana eri kirjoittajana ja aggressiivisesti räyhää.

Jokunen oikeasti huono kokemus toki aina mahtuu joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia keskusteluja lukiessa vahvistuu kyllä se ajatus, että ehkä en sittenkään tee koskaan lasta... 

N24

Minä olen tehnyt kaksi enkä saa näistä jutuista kiinni ollenkaan.  Enkä tiedä yhdelläkään tutullani olleen tällaisia kokemuksia, vaikka sattuneesta syystä erittäin paljon äitejä on suvussa ja tuttavapiirissä.

Eli ei kannata säikähtää.  Kuten yleensäkin tällä palstalla, muutama tyyppi satuilee muka useana eri kirjoittajana ja aggressiivisesti räyhää.

Jokunen oikeasti huono kokemus toki aina mahtuu joukkoon.

Asioihin ei koskaan saada parannusta, jos niistä ei pystytä puhumaan. Miksi sinä sen kummemmin puhuisit totta? Miksi vain ne huonot kokemukset ovat muka valetta? Jos puhut totta, miten sinulta on pois se, että joku muu ei ole ollut yhtä onnekas kuin sinä? Miksi pitää mitätöidä?

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jos äiti haluaa mennä töihin pitäisi hänen usein jaksaa hoitaa kokopäivätyö, kotityöt ja lapset. Jos ei jaksa, jääköön kotiin.

Ruotsissa esimerkiksi pienten lasten vanhemmat tekevät paljon enemmän osittaista työaikaa.

Suomi on raskas paikka äideille myös synnytyksen jälkeen.

Kuka sua on estänyt tekemästä osa-aikatyötä?

Ja sitten Suomessa vielä ihmetellään, miksi syntyvyys on laskussa

hmmm

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten Suomessa vielä ihmetellään, miksi syntyvyys on laskussa

tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia keskusteluja lukiessa vahvistuu kyllä se ajatus, että ehkä en sittenkään tee koskaan lasta... 

N24

Minä olen tehnyt kaksi enkä saa näistä jutuista kiinni ollenkaan.  Enkä tiedä yhdelläkään tutullani olleen tällaisia kokemuksia, vaikka sattuneesta syystä erittäin paljon äitejä on suvussa ja tuttavapiirissä.

Eli ei kannata säikähtää.  Kuten yleensäkin tällä palstalla, muutama tyyppi satuilee muka useana eri kirjoittajana ja aggressiivisesti räyhää.

Jokunen oikeasti huono kokemus toki aina mahtuu joukkoon.

Asioihin ei koskaan saada parannusta, jos niistä ei pystytä puhumaan. Miksi sinä sen kummemmin puhuisit totta? Miksi vain ne huonot kokemukset ovat muka valetta? Jos puhut totta, miten sinulta on pois se, että joku muu ei ole ollut yhtä onnekas kuin sinä? Miksi pitää mitätöidä?

No ettehän te ole puhuneet siellä osastolla ollessanne ja kyykytettyinä. Sitä vaihtoehtoa kun täällä tarjoaa niin saa vihat niskaan kuinka jo senkin sanominen ja ehdottaminen on äidin kyykytystä. Jälkikäteen täällä paasaaminen ei ainakaan auta mitään.