Hesarin juttu: Yi-Ping Liao uskaltautui synnyttämään toisen lapsensa Suomessa, ja kokemus oli shokki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gisela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.

Edes psykiatrisilla osastoilla ei tarvitse itse niitä lakanoita vaihtaa, laitossiivojat vaihtaa ne.

Milloin äitiydestä/synnyttämisestä on tullut sairaus?

SynnytysSAIRAALA. Soittaako kelloa?

Niin? Siellä turvataan se synnytys. Miten siellä kotona pärjää jos ei jalkeille pääse sairaalassakaan? Ja lakkaa huutamasta.

Se ei kuulu mitenkään sille sairaalalle. Sairaalassa on ruokalan väki ja siivoojat töissä. ei niitä töitä asiakkailla teetetä.

Kyllä se sairaalalle kuuluu jos sinä et synnytyksen jälkeen kykene huolehtimaan itsestäsi ja vauvastasi tai osoita merkkejä että kykenisit siihen kotiuttamisen jälkeenkään. Koska sinä olet joutunut ruoat itse valmistamaan sairaalassa? Se lakanan räpsäisy petiin vie pari minuuttia ja kyllä siihenkin apuja saa mutta ei juuri sillä sekunnilla kuin sinä sitä haluat. Tarvitsetko suihkuun ja vessaankin hoitajaa pesemään ja tukitelineeksi?

Se miten asiakas elämänsä järjestää ei kuulu sairaalalle pätkän vertaa. Sairaalalle kuuluu se, että se järjestää asialliset olot siellä sairaalassa, myös naisille.

Kyllä se lapsen etu ja vointi on sairaalalle olennaisen tärkeää. Älä edes jaksa väittää muuta.

lapsen etu on tyytyväinen hyvävointinen äiti. sellaista ei kyykyttämisellä ja nöyryyttämisellä koskaan saavuteta.

Siellä sairaalassa toimii myös sosiaalityöntekijä ja potilasasiamies. Jos sinua on kyykytetty ja nöyryytetty niin olisit ollut heihin kontaktissa? Valituksen voi tehdä myös jälkikäteen jos se sinua painaa edelleen. Jos sinulla on huonoja kokemuksia synnytyksestä niin kaikilla ei ole, kukaan ei ole minua eikä valtaosaa muutakaan sairaalassa niin kohdellut.

Lapsen etu on myös tasapainoinen äiti joka ei kanna kaunaa ja tuhlaa energiaa menneisyyteen.

Mistä sinä tiedät, miten valtaosaa synnyttäneitä on kohdeltu? Olisiko sinulla antaa kristallipalloasi lainaan, minun kun on vielä huollossa?

Jos paljastuisikin, että valtaosaa Suomessa synnyttävistä kohdellaan kuin teuraskarjaa, niin muuttaisitko käsitystäsi?

Mitä jälkikäteen tehty valitus auttaa, kun ei Suomessa saa pieleen mennestä hoidosta edes minimaalisia rahallisia korvauksiakaan? Mitä ketään hyödyttää kootut selitykset ja anteeksi-mutta-emme-kuitenkaan-tehneet-mitään-väärää-länkytys? Miksi äidin pitää mennä synnytyssaliin valmiina pitämään puoliaan, sen sijaan että saisi olettaa olevansa asiallisten ammattilaisten hoidossa?

Mitä tarkoittaa kaunan kantaminen, entä energian menneisyyteen tuhlaaminen? Onko sinulla alkeellisintakaan käsitystä siitä, miten trauma varastoituu kehoon tai vaikuttaa ihmisen käytökseen vuosienkin päästä? Entä - jos nyt herneesi löytäisi itselleen kaverin - ymmärrätkö ollenkaan, millä tavoin ristiriidassa ovat keskenään kaltoinkohdeltu synnyttäjä vs. tasapainoinen äiti? Järkeileekö se äiti itselleen paremman olon, vai mitä?

Älä sä mun herneistä huolehdi, vaan omistasi. Sinähän tässä kuumana käyt ja menet heti henkilökohtaisiin loukkauksiin kun kommentti ei miellytä. Korjaan sen verran tekstiäni, että "oletan" valtaosan synnytyksistä menneen ok, muuten olisin huolissani selkärangattomuudesta ja asenteesta että "mitä se valittaminen kuitenkaan auttaa..". Miten sua sitten on kaltoinkohdeltu sairaalassa?

Kyllä mä voin tiedän mitä kehossa tapahtuu kun panttaa pahaa oloa. Siksi siitä pitääkin avautua silloin kun se tilanne on päällä ja niiden ihmisten kanssa jotka siihen tilanteeseen liittyy. Miksi varastoida yhtään mitään negatiivista itseensä kun niistä tuntemuksista on oikeus puhuakin?

En mennyt henkilökohtaisuuksiin, se on ihan oma tulkintasi, kovin tutunkuuloinen argumentti vain.

Ja siinäpähän sinä muuten oletat, ja vedät hyvin laajoja yleistyksiäsi omista olettamuksistasi. Piste siitä, että itsekin tajuat tämän.

Jos kerran väität ymmärtäväsi trauman syntymekanismia, niin sittenhän tiedät myös senkin, että monilla traumamuisto palautuu keho-mieleen vasta jonkin ajan päästä. Ja oikeastaan "muisto" on väärä sana, sillä trauma ei juuri palaudu muistoina, vaan reaktioina. Kaikki eivät pieleen menneen synnytyksen/sairaalan tylyn kohtelun jälkeen aluksi edes tajua, mitä on tapahtunut, saati että osaisivat tai jaksaisivat alkaa edistää asiaa.

Samaten puhuminen ei läheskään aina auta, vaan mm. Bessel Van Der Kolk on osoittanut, miten trauman yksityiskohtainen muisteleminen ja ääneen lausuminen/kirjoittaminen vain _pahentaa_ ja _syventää_ traumakokemusta entisestään. Oma menettelytapasi ei siis ole edes osalle sopimaton, vaan jopa vaarallinen. Toistan siis kysymykseni: Mitä konkreettista hyötyä valituksen tekemisestä on? Siis kouriintuntuvaa hyötyä?

Menetkö sanomaan kadulla liukastuneellekin, että voi voi, mikset käyttänyt kengänpohjanastoja/pitokenkiä, miksi kuljit juuri siitä kohdasta, miksi juuri tänään päätit lähteä ulos?

Minä kyllä voisin kertoa pitkästikin, miten monella eri tavoin omat kokemukseni suomalaisissa synnytyssairaaloissa vaikuttivat siihen, että lapsilukuni jäi toivomaani pienemmäksi. Mutta en sinulle.

Sinä et oppisi siitä mitään.

Kiitos valaisevasta tekstistä. Nyt tiedän että muutkin synnyttäneet vetoavat Besselin oppeihin olla hiljaa ja niellä huono kohtelu ja kyykyttäminen. Vaikka minä näen asiat omalla, erilaisella tavallani, niin se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin kenenkään kaltoinkohtelua ja sitä olen tässä yrittänyt sanoa mutta sekään ei kelpaa sinulle. Sinä syyllistät täällä sairaaloita ja hoitohenkilökuntaa kyykyttämisestä ja kaltoinkohtelusta mutta et suostu avaamaan yhtään mitä sillä tarkoitat.

Olen itse käynyt 3 vuotta oikeutta hoitovirheen vuoksi, joten uskallan sanoa, että valitusprosessit on raskaita mutta ainakin omalla kohdallani siitä oli hyötyä kun oli ihan selkeää näyttöäkin.

Ei sun tarvitse pisteyttää minun ymmärtämisiäni tai ymmärtämättömyyttäni. Et pääse ilkeydellä mun ihon alle, älä kuluta siihen turhaan energiaa.

No kuitenkin sen verran osui että kirjoitit kuin kirjoititkin mulle pitkän vastauksen. En edelleenkään ollut ilkeä missään kohdassa tekstiäni, se on vain omaa tulkintaasi, syistä joita voin vain arvailla. Syytät minua kuumana käymisestä ja henkilökohtaisuuksiin menemisestä... puhutkohan nyt kuitenkin itsestäsi?

Et kuitenkaan pitkässä tekstissäsi vastannut kysymykseenikään siitä, mitä _konkreettista_ hyötyä valitusprosessista on. Entä miksi käytit 3 vuotta oikeusprosesseihin, miksi tuhlasit niin monta vuotta energiaasi menneeseen ja kannoit niin kauan kaunaa?

Bessel Van Der Kolk ei missään vaiheessa esitä, että kenenkään pitäisi niellä huonot kokemuksensa ja kyykyttäminen. Jos tuntisit hänen tuotantoaan paremmin, tietäisit, että hän on omistanut koko elämäntyönsä sille, että traumapotilas voisi turvallisesti työstää tapahtumiaan ja päästä elämässään eteenpäin.

Missään vaiheessa ennen viimeisintä vastaustasi et tuonut esiin sitäkään, ettet hyväksy muiden huonoa kohtelua, vaan lähinnä syytit itsensä kaltoinkohdelluiksi kokeneita äitejä siitä, etteivät nämä olleet saaneet suutaan auki, eli eivät olleet käyttäytyneet tavalla, joka sinusta olisi ollut se sovelias ja oikea.

Joten eiköhän tämä ollut tässä.

En ole kantanut 3 vuotta kaunaa vaan se on aika mitä oikeuskäsittely eri valitusasteineen vei. Kaunan kantaminen on turhaa itsensä rääkkäämistä kun asioiden eteen voi yleensä tehdäkin jotain. Konkreettinen hyöty oli se, että virhe myönnettiin ja sain korvauksia, jos nyt sen haluat tietää.

Joo myönnän, en tunne Besselin tuotantoa mutta kuinka moni nainen oikeasti tarvitsee traumaterapiaa synnytyksen jälkeen?

Ja se ei ole syyttelyä, jos toivoo, että ihmiset avaavat suunsa aina kun kokevat tulleensa kohdelluiksi väärin tai pahoittavat mielensä. Jos et olisi niin herkillä niin ymmärtäisit että se oli kannuste toimia niin. On surullista ettei asioita käydä puhumalla läpi silloin kun tilanne on päällä. Ehkä sekin osaltaan vähentäisi "kyykyttämisen" kokemusta että pidät puoliasi ja kerrot tuntemuksesi.

Et tunne Besselin tuotantoa, mutta edellisissä viesteissäsi luennoit vuorenvarmana siitä miten synnyttäneet naiset hänen kirjojaan käyttävät. Melkoinen chutzpa.

No, viimeistään nyt on hyvin selvää että olet miespuolinen trolli, sellainen, joka vihaa omaa heikkouttaan ja on ulkoistanut vihantunteensa niihin, joita pitää vielä heikompina, eli vastasynnyttäneisiin äiteihin.

Koita kestää oma arvottomuuden tunteesi, olet oikeasti vahvempi ja rakkaampi kuin mitä luulet.

Hyvää kevättä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Kaikki eivät ole niinkuin sinä. Kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Jos luonteenheikkoutena on ujous ja arkuus niin se piirre myös korostuu stressaavassa tilanteessa. Sairaalassa oleminen synnytyksen jälkeen vähillä yöunilla ja kivut siihen päälle niin aika stressaavaahan se on. Sinusta saattaa olla hassua, että ei uskalla pyytää että joku hakisi lounaan vuoteeseen, koska itse on heikossa hapessa, mutta tällaisia ihmisiä on paljon. Avun pyytämisen kynnys myös nousee entisestään, jos kätilöt ovat yleisesti ottaen epäasiallisia tai töykeitä.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla, että vastasynnyttäneistä pidetään hyvää huolta ja heitä autetaan pyytämättä. Oletusarvona pitäisi olla, että vastasynnyttänyt ei jaksa mitään turhaa ylimääräistä. Ei sen niin pitäisi olla, että väsyneen ja kipeän naisen pitäisi jaksaa tai edes osata pitää puoliaan. Synnytyksen vuoksi kivuista kärsivällä ja väsyneellä naisella on kognitiiviset taidot heikentyneet, ei häneltä saa eikä voi olettaa, että jaksaisi tai tajuaisi erikseen pyydellä lounaan hakua tai lakanoiden vaihtoa. Juuri synnyttäneen naisen pitäisi keskittyä vain nukkumiseen, vessassa ja suihkussa käymiseen ja vauvan hoitoon. Muuta ei häneltä tarvitsisi olettaa ensimmäisenä viikkona.

Ymmärrätkö edes kuinka absurdia tekstisi on? Vaadit automaattisesti muilta sitä mitä et pysty edes sanomaan itse ääneen? Kuka sinua puolia elämässä pitää jos et sinä itse? Aikakin kasvattaa selkärankaa.

Absurdia on, että kukaan ei ota vauvaa syliin siksi aikaa, että voisi käydä hakemassa ruoka-annoksen ruokasalista tai käydä rauhassa suihkussa, että haavat eivät tulehtuisi. Kuopuksen kanssa oli tämä tilanne, kun mies oli esikoisen kanssa kotona. Yritin pyytää omahoitajaa, mutta ei tuottanut tulosta. Kävi kyllä muistuttelemassa, että imetä, imetä, imetä. Omat sapuskat vain jäi usein syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä urputetaan tyhjästä. Lukekaa ensin kirja kiinalaisen naisen synnyttämisestä. Nainen pakertaa lasta maailmaan ja ukot istuu toisessa huoneessa odottaen tulosta. Jos tulos on tyttö, on vieressä vesisanko johon tyttö päätyy vetämään ensimmäiset ja viimeiset vetonsa.

Olen saanut kaksi lasta sektiolla ja hoito on ollut hyvää.

Lapsuudessa kuulin vanhojen naisten kertovan tarinoitaa, jolloin lapsi saattoi syntyä pellolle. Eräs kertoi olleensa kolmen lapsen kanssa kotona, kun synnytys alkoi, pyysi vanhinta poikaansa (8vuotias) antamaan keritsimet, että saa napanuoran poikki.

Nyky naiset paapottu pilalle, jos on pipi sormessa on jo työkyvytön, helvetti teidän kassa, kasvakaa aikuiseksi.

Pellon laidalla ei tainnut saada sektioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä miten Suomessa kohdellaan ainakin nuoria ja nuorehkoja naisia sairaalassa kuin sairaalassa tosi huonosti. Ja synnyttäjäthän useimmiten ovat nuoria. Kävin pienessä operaatiossa Meikussa ja olin päiväsairaalan osastolla puoli päivää, ja huhhuh miten tylysti mua kohdeltiin. En saanut kävellä, eli en voinut hakea mistään evästä tms. Kirjaimellisesti kaikille ympärilleni oleville potilaille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja kyseltiin tarvitsevatko vielä jotain. Minulle ei tarjottu mitään. Soitin soittokelloa ja tympääntynyt hoitaja toi minulle lasillisen mehukeittoa. Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain. Kaikilta muilta tarkistettiin operaation jättämä haava ja hoidettiin ja hyysättiiin, kun minut jätettiin yksin puoleksi päivää. Tuntui vähän ikävältä. En ihmettele, jos synnyttäjätkin saavat samanlaista kohtelua.

Päiväkirurgisiin toimenpiteisiin ei kuulu vuodeosaston palvelut, sieltähän yleensä lähdetään kotiin liki samantien.

Kohtelias ja asiallinen käytös kuuluu myös päiväkirurgiaan.

Potilas sai toimenpiteen, hoidon, mehukeittoa. Mitä vielä olisi tarvinnut? Sen hoitajan pitämään seuraa?

Asiallisen ja kohteliaan käytöksen henkilökunnalta.

JA NÄKÖJÄÄN SE SEURALAISPALVELUKIN KYLLÄ ONNISTUI:

"Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain."

Milloin naiset ja miehet on laitettu samoihin potilashuoneisiin? Vai onko täällä joku mieskin nyt kiukkuisena valittamassa kun hoitaja ei lirkutellutkaan juuri hänelle?

Mä olin Meikussa pienessä operaatiossa kaksi yötä. Siinä huoneessa oli miehet ja naiset sekaisin, muistaakseni 6 sänkyä ja kaikki täynnä.

Meidan paikallissairaalassa Yhdysvalloissa saa aina oman huoneen. Ruoka tilataan painetusta menusta.

Suomalaisilla on kovat luulot sairaanhoidon erinomaisuudesta kun se tosiasiassa  on ihan takapajuista.

Nykyään ihmisillä on monenlaisia vaatimuksia ja toiveita ja sitten he yllättyvät kun kaikki ei julkisessa terveydenhuollossa menekään juuri oma mielen mukaan. Jo alkujaankin synnärille mennään valmistautuneena juuri tietynlaiseen synnytyskokemukseen ja ollaan ihan musertuneita kun ne itse rakennetut pilvilinnat romahtavat.

Nyt ihan sellainen reality check, että sairaala ei todellakaan ole mikään hotelli jossa saat haluamasi palvelut. Kätilöt eivät todellakaan ole mitään piikoja jotka passaa ja palvelee arvon synnyttäjää , he hoitavat sen verran kun tarvitsee.

Kätilöiden tehtävä ei ole hoivata tai kylvettää vauvaa, se on vanhempien heiniä.

Olen sektiolla lapseni saanut. Kipuja oli, niihin pyysin lääkettä ja olin liikkeellä kaikesta huolimatta heti kun kykenin. Eli samana päivänä. Hoidin itse lapsen, pyysin imetykseen ohjausta ja pyysin miestä hakemaan ruokatarjottimet ekan päivän ajan. En jäänyt petiin makaamaan ja ruikuttamaan, vaikka takana oli pitkä ja vaikea synnytys joka päättyi sitten sektioon. Oli elettävä tilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä miten Suomessa kohdellaan ainakin nuoria ja nuorehkoja naisia sairaalassa kuin sairaalassa tosi huonosti. Ja synnyttäjäthän useimmiten ovat nuoria. Kävin pienessä operaatiossa Meikussa ja olin päiväsairaalan osastolla puoli päivää, ja huhhuh miten tylysti mua kohdeltiin. En saanut kävellä, eli en voinut hakea mistään evästä tms. Kirjaimellisesti kaikille ympärilleni oleville potilaille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja kyseltiin tarvitsevatko vielä jotain. Minulle ei tarjottu mitään. Soitin soittokelloa ja tympääntynyt hoitaja toi minulle lasillisen mehukeittoa. Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain. Kaikilta muilta tarkistettiin operaation jättämä haava ja hoidettiin ja hyysättiiin, kun minut jätettiin yksin puoleksi päivää. Tuntui vähän ikävältä. En ihmettele, jos synnyttäjätkin saavat samanlaista kohtelua.

Päiväkirurgisiin toimenpiteisiin ei kuulu vuodeosaston palvelut, sieltähän yleensä lähdetään kotiin liki samantien.

Kohtelias ja asiallinen käytös kuuluu myös päiväkirurgiaan.

Potilas sai toimenpiteen, hoidon, mehukeittoa. Mitä vielä olisi tarvinnut? Sen hoitajan pitämään seuraa?

Asiallisen ja kohteliaan käytöksen henkilökunnalta.

JA NÄKÖJÄÄN SE SEURALAISPALVELUKIN KYLLÄ ONNISTUI:

"Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain."

Milloin naiset ja miehet on laitettu samoihin potilashuoneisiin? Vai onko täällä joku mieskin nyt kiukkuisena valittamassa kun hoitaja ei lirkutellutkaan juuri hänelle?

Mä olin Meikussa pienessä operaatiossa kaksi yötä. Siinä huoneessa oli miehet ja naiset sekaisin, muistaakseni 6 sänkyä ja kaikki täynnä.

Meidan paikallissairaalassa Yhdysvalloissa saa aina oman huoneen. Ruoka tilataan painetusta menusta.

Suomalaisilla on kovat luulot sairaanhoidon erinomaisuudesta kun se tosiasiassa  on ihan takapajuista.

Yhdysvalloissa hoidon hintakin on aivan erilainen kuin täällä.

Täällä potilas ei maksa kuin murto-osan todellisista kustannuksista.

Julkisilla varoilla tuotetaan sellaista hoitoa, joka on tarpeen, ei sellaista kuin potilaat haluaisivat.

Kovasti sain kävellä sektion jälkeen jorvissa.

Tuli jalkaan rakkulakin.

Huone oli pitkän käytävän päässä. Lapsen vaipat ja vaihtovaattet sekä ruoka oli haettava itse sieltä toisesta päästä.

Helpotus oli suuri, kun pääsin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä miten Suomessa kohdellaan ainakin nuoria ja nuorehkoja naisia sairaalassa kuin sairaalassa tosi huonosti. Ja synnyttäjäthän useimmiten ovat nuoria. Kävin pienessä operaatiossa Meikussa ja olin päiväsairaalan osastolla puoli päivää, ja huhhuh miten tylysti mua kohdeltiin. En saanut kävellä, eli en voinut hakea mistään evästä tms. Kirjaimellisesti kaikille ympärilleni oleville potilaille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja kyseltiin tarvitsevatko vielä jotain. Minulle ei tarjottu mitään. Soitin soittokelloa ja tympääntynyt hoitaja toi minulle lasillisen mehukeittoa. Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain. Kaikilta muilta tarkistettiin operaation jättämä haava ja hoidettiin ja hyysättiiin, kun minut jätettiin yksin puoleksi päivää. Tuntui vähän ikävältä. En ihmettele, jos synnyttäjätkin saavat samanlaista kohtelua.

Päiväkirurgisiin toimenpiteisiin ei kuulu vuodeosaston palvelut, sieltähän yleensä lähdetään kotiin liki samantien.

Kohtelias ja asiallinen käytös kuuluu myös päiväkirurgiaan.

Potilas sai toimenpiteen, hoidon, mehukeittoa. Mitä vielä olisi tarvinnut? Sen hoitajan pitämään seuraa?

Asiallisen ja kohteliaan käytöksen henkilökunnalta.

JA NÄKÖJÄÄN SE SEURALAISPALVELUKIN KYLLÄ ONNISTUI:

"Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain."

Milloin naiset ja miehet on laitettu samoihin potilashuoneisiin? Vai onko täällä joku mieskin nyt kiukkuisena valittamassa kun hoitaja ei lirkutellutkaan juuri hänelle?

Mä olin Meikussa pienessä operaatiossa kaksi yötä. Siinä huoneessa oli miehet ja naiset sekaisin, muistaakseni 6 sänkyä ja kaikki täynnä.

Meidan paikallissairaalassa Yhdysvalloissa saa aina oman huoneen. Ruoka tilataan painetusta menusta.

Suomalaisilla on kovat luulot sairaanhoidon erinomaisuudesta kun se tosiasiassa  on ihan takapajuista.

Yhdysvalloissa hoidon hintakin on aivan erilainen kuin täällä.

Täällä potilas ei maksa kuin murto-osan todellisista kustannuksista.

Julkisilla varoilla tuotetaan sellaista hoitoa, joka on tarpeen, ei sellaista kuin potilaat haluaisivat.

Mutta ei sitten kehuskella maailman parhaalla hoidolla ja edistyksellisella laaketieteella kun tarjolla on vain pelkka minimi. Suomella ei nakojaan ole tarjota rahallakaan mitaan sellaista hoitoa johon taiwanilainen oli tottunut.

Mina olen ollut USAlaisessa sairaalassa useamman kerrran enka maksanut mitaan kun oli vakuutus, samoinhan ihmiset maksavat sen hoitonsa veroistaan Suomessa ja saavat hapanta naamaa vastineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmisillä on monenlaisia vaatimuksia ja toiveita ja sitten he yllättyvät kun kaikki ei julkisessa terveydenhuollossa menekään juuri oma mielen mukaan. Jo alkujaankin synnärille mennään valmistautuneena juuri tietynlaiseen synnytyskokemukseen ja ollaan ihan musertuneita kun ne itse rakennetut pilvilinnat romahtavat.

Nyt ihan sellainen reality check, että sairaala ei todellakaan ole mikään hotelli jossa saat haluamasi palvelut. Kätilöt eivät todellakaan ole mitään piikoja jotka passaa ja palvelee arvon synnyttäjää , he hoitavat sen verran kun tarvitsee.

Kätilöiden tehtävä ei ole hoivata tai kylvettää vauvaa, se on vanhempien heiniä.

Olen sektiolla lapseni saanut. Kipuja oli, niihin pyysin lääkettä ja olin liikkeellä kaikesta huolimatta heti kun kykenin. Eli samana päivänä. Hoidin itse lapsen, pyysin imetykseen ohjausta ja pyysin miestä hakemaan ruokatarjottimet ekan päivän ajan. En jäänyt petiin makaamaan ja ruikuttamaan, vaikka takana oli pitkä ja vaikea synnytys joka päättyi sitten sektioon. Oli elettävä tilanteen mukaan.

Nykyään on näköjään myös vakavaa sisälukutaidon puutetta.

Aasian kulttuuri kuulostaa todellakin pahalta painajaiselta. En halua omaan kotiini suomalaisen tai aasialaisen miehen äitiä. Anopit pysykööt vaan omassa kodissaan säätämässä! Suomessa on aivan turha "ihannoida" Aasian maiden perhemallia. Aasian perhemalli tarkoittaa kolmen tai jopa neljän sukupolven yhteisasumista saman katon alla.

Haluaisitko itse kotiisi äitisi, anoppisi, siskosi, puolison siskon tai jonkun sukulaistädin komentelemaan ja määräilemään moneksi kuukaudeksi? Raskaana oleva ja vastasynnyttänyt äiti on hyvin herkässä mielentilassa. Vastasynnyttäneen äidin kannattaa myös muistaa, että se anoppi ei hoida Sinun vauvaasi ja lapsiasi ja kotiasi niin kuin Sinä haluat ja toivot. Se anoppi piut paut ja hui hai piittaa, miten miniä haluaa vauvaansa, lapsiansa ja kotiansa hoidettavan. Anoppi häärää ja säätää ja kun selkäsi käännät, niin anoppi tekee jo ihan mitä huvittaa!

Vierailija kirjoitti:

Oon lukenut muutamankin ahdistuneen kirjoituksen suomalaisista naisista kun aasialaisen miehen äiti on tullut asumaan kuukaudeksi synnytyksen jälkeen kotiin ja vaatinut vauvan hoidettavakseen.

Ei kiitos!

Halusin myös mahdollisimman pian kaikista synnytyksistä sairaalasta kotiin omaan sänkyyn, suihkuun jne.

Mulle toi Aasian kulttuuri tässä osin kuulostaa painajaiselta. Mun ja miehen sukulaisia sai aina olla hätyyttelemässä kun halusivat meillä hengailla tuntitolkulla vastasyntyneen kanssa. Toivon rauhaa itselleni ja perheelleni tutustua uuteen perheenjäseneen. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta näin tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä miten Suomessa kohdellaan ainakin nuoria ja nuorehkoja naisia sairaalassa kuin sairaalassa tosi huonosti. Ja synnyttäjäthän useimmiten ovat nuoria. Kävin pienessä operaatiossa Meikussa ja olin päiväsairaalan osastolla puoli päivää, ja huhhuh miten tylysti mua kohdeltiin. En saanut kävellä, eli en voinut hakea mistään evästä tms. Kirjaimellisesti kaikille ympärilleni oleville potilaille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja kyseltiin tarvitsevatko vielä jotain. Minulle ei tarjottu mitään. Soitin soittokelloa ja tympääntynyt hoitaja toi minulle lasillisen mehukeittoa. Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain. Kaikilta muilta tarkistettiin operaation jättämä haava ja hoidettiin ja hyysättiiin, kun minut jätettiin yksin puoleksi päivää. Tuntui vähän ikävältä. En ihmettele, jos synnyttäjätkin saavat samanlaista kohtelua.

Päiväkirurgisiin toimenpiteisiin ei kuulu vuodeosaston palvelut, sieltähän yleensä lähdetään kotiin liki samantien.

Kohtelias ja asiallinen käytös kuuluu myös päiväkirurgiaan.

Potilas sai toimenpiteen, hoidon, mehukeittoa. Mitä vielä olisi tarvinnut? Sen hoitajan pitämään seuraa?

Asiallisen ja kohteliaan käytöksen henkilökunnalta.

JA NÄKÖJÄÄN SE SEURALAISPALVELUKIN KYLLÄ ONNISTUI:

"Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain."

Milloin naiset ja miehet on laitettu samoihin potilashuoneisiin? Vai onko täällä joku mieskin nyt kiukkuisena valittamassa kun hoitaja ei lirkutellutkaan juuri hänelle?

Mä olin Meikussa pienessä operaatiossa kaksi yötä. Siinä huoneessa oli miehet ja naiset sekaisin, muistaakseni 6 sänkyä ja kaikki täynnä.

Meidan paikallissairaalassa Yhdysvalloissa saa aina oman huoneen. Ruoka tilataan painetusta menusta.

Suomalaisilla on kovat luulot sairaanhoidon erinomaisuudesta kun se tosiasiassa  on ihan takapajuista.

Yhdysvalloissa hoidon hintakin on aivan erilainen kuin täällä.

Täällä potilas ei maksa kuin murto-osan todellisista kustannuksista.

Julkisilla varoilla tuotetaan sellaista hoitoa, joka on tarpeen, ei sellaista kuin potilaat haluaisivat.

Mutta ei sitten kehuskella maailman parhaalla hoidolla ja edistyksellisella laaketieteella kun tarjolla on vain pelkka minimi. Suomella ei nakojaan ole tarjota rahallakaan mitaan sellaista hoitoa johon taiwanilainen oli tottunut.

Mina olen ollut USAlaisessa sairaalassa useamman kerrran enka maksanut mitaan kun oli vakuutus, samoinhan ihmiset maksavat sen hoitonsa veroistaan Suomessa ja saavat hapanta naamaa vastineeksi.

Olen samaa mieltä, ettei kannata kehuskella maailman parhaalla, koska se nostaa ihmisten odotuksia liikaa. Jos hoidon tarkoitus on olla asiallista ja täyttää minimivaatimukset ilman hoitovirheitä, niin sanotaan se sitten niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Kaikki eivät ole niinkuin sinä. Kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Jos luonteenheikkoutena on ujous ja arkuus niin se piirre myös korostuu stressaavassa tilanteessa. Sairaalassa oleminen synnytyksen jälkeen vähillä yöunilla ja kivut siihen päälle niin aika stressaavaahan se on. Sinusta saattaa olla hassua, että ei uskalla pyytää että joku hakisi lounaan vuoteeseen, koska itse on heikossa hapessa, mutta tällaisia ihmisiä on paljon. Avun pyytämisen kynnys myös nousee entisestään, jos kätilöt ovat yleisesti ottaen epäasiallisia tai töykeitä.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla, että vastasynnyttäneistä pidetään hyvää huolta ja heitä autetaan pyytämättä. Oletusarvona pitäisi olla, että vastasynnyttänyt ei jaksa mitään turhaa ylimääräistä. Ei sen niin pitäisi olla, että väsyneen ja kipeän naisen pitäisi jaksaa tai edes osata pitää puoliaan. Synnytyksen vuoksi kivuista kärsivällä ja väsyneellä naisella on kognitiiviset taidot heikentyneet, ei häneltä saa eikä voi olettaa, että jaksaisi tai tajuaisi erikseen pyydellä lounaan hakua tai lakanoiden vaihtoa. Juuri synnyttäneen naisen pitäisi keskittyä vain nukkumiseen, vessassa ja suihkussa käymiseen ja vauvan hoitoon. Muuta ei häneltä tarvitsisi olettaa ensimmäisenä viikkona.

Ymmärrätkö edes kuinka absurdia tekstisi on? Vaadit automaattisesti muilta sitä mitä et pysty edes sanomaan itse ääneen? Kuka sinua puolia elämässä pitää jos et sinä itse? Aikakin kasvattaa selkärankaa.

Absurdia on, että kukaan ei ota vauvaa syliin siksi aikaa, että voisi käydä hakemassa ruoka-annoksen ruokasalista tai käydä rauhassa suihkussa, että haavat eivät tulehtuisi. Kuopuksen kanssa oli tämä tilanne, kun mies oli esikoisen kanssa kotona. Yritin pyytää omahoitajaa, mutta ei tuottanut tulosta. Kävi kyllä muistuttelemassa, että imetä, imetä, imetä. Omat sapuskat vain jäi usein syömättä.

Miksi se lapsi pitäisi koko ajan olla sylissä ? Ei niitä ennenkään  liekuteltu koko ajan . Syöttö, kapaloon ja sänkyyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä urputetaan tyhjästä. Lukekaa ensin kirja kiinalaisen naisen synnyttämisestä. Nainen pakertaa lasta maailmaan ja ukot istuu toisessa huoneessa odottaen tulosta. Jos tulos on tyttö, on vieressä vesisanko johon tyttö päätyy vetämään ensimmäiset ja viimeiset vetonsa.

Olen saanut kaksi lasta sektiolla ja hoito on ollut hyvää.

Lapsuudessa kuulin vanhojen naisten kertovan tarinoitaa, jolloin lapsi saattoi syntyä pellolle. Eräs kertoi olleensa kolmen lapsen kanssa kotona, kun synnytys alkoi, pyysi vanhinta poikaansa (8vuotias) antamaan keritsimet, että saa napanuoran poikki.

Nyky naiset paapottu pilalle, jos on pipi sormessa on jo työkyvytön, helvetti teidän kassa, kasvakaa aikuiseksi.

Pellon laidalla ei tainnut saada sektioita?

Eipä kai. Tai sektio omin avuin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä miten Suomessa kohdellaan ainakin nuoria ja nuorehkoja naisia sairaalassa kuin sairaalassa tosi huonosti. Ja synnyttäjäthän useimmiten ovat nuoria. Kävin pienessä operaatiossa Meikussa ja olin päiväsairaalan osastolla puoli päivää, ja huhhuh miten tylysti mua kohdeltiin. En saanut kävellä, eli en voinut hakea mistään evästä tms. Kirjaimellisesti kaikille ympärilleni oleville potilaille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja kyseltiin tarvitsevatko vielä jotain. Minulle ei tarjottu mitään. Soitin soittokelloa ja tympääntynyt hoitaja toi minulle lasillisen mehukeittoa. Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain. Kaikilta muilta tarkistettiin operaation jättämä haava ja hoidettiin ja hyysättiiin, kun minut jätettiin yksin puoleksi päivää. Tuntui vähän ikävältä. En ihmettele, jos synnyttäjätkin saavat samanlaista kohtelua.

Päiväkirurgisiin toimenpiteisiin ei kuulu vuodeosaston palvelut, sieltähän yleensä lähdetään kotiin liki samantien.

Kohtelias ja asiallinen käytös kuuluu myös päiväkirurgiaan.

Potilas sai toimenpiteen, hoidon, mehukeittoa. Mitä vielä olisi tarvinnut? Sen hoitajan pitämään seuraa?

Asiallisen ja kohteliaan käytöksen henkilökunnalta.

JA NÄKÖJÄÄN SE SEURALAISPALVELUKIN KYLLÄ ONNISTUI:

"Viereisellä sängyllä makaavalle miehelle joku hoitaja lirkutteli ja flirttaili puoli tuntia, eikä ollut aikaa edes kysyä minulta tarvitsenko jotain."

Milloin naiset ja miehet on laitettu samoihin potilashuoneisiin? Vai onko täällä joku mieskin nyt kiukkuisena valittamassa kun hoitaja ei lirkutellutkaan juuri hänelle?

Mä olin Meikussa pienessä operaatiossa kaksi yötä. Siinä huoneessa oli miehet ja naiset sekaisin, muistaakseni 6 sänkyä ja kaikki täynnä.

Meidan paikallissairaalassa Yhdysvalloissa saa aina oman huoneen. Ruoka tilataan painetusta menusta.

Suomalaisilla on kovat luulot sairaanhoidon erinomaisuudesta kun se tosiasiassa  on ihan takapajuista.

Yhdysvalloissa hoidon hintakin on aivan erilainen kuin täällä.

Täällä potilas ei maksa kuin murto-osan todellisista kustannuksista.

Julkisilla varoilla tuotetaan sellaista hoitoa, joka on tarpeen, ei sellaista kuin potilaat haluaisivat.

Mutta ei sitten kehuskella maailman parhaalla hoidolla ja edistyksellisella laaketieteella kun tarjolla on vain pelkka minimi. Suomella ei nakojaan ole tarjota rahallakaan mitaan sellaista hoitoa johon taiwanilainen oli tottunut.

Mina olen ollut USAlaisessa sairaalassa useamman kerrran enka maksanut mitaan kun oli vakuutus, samoinhan ihmiset maksavat sen hoitonsa veroistaan Suomessa ja saavat hapanta naamaa vastineeksi.

Olen samaa mieltä, ettei kannata kehuskella maailman parhaalla, koska se nostaa ihmisten odotuksia liikaa. Jos hoidon tarkoitus on olla asiallista ja täyttää minimivaatimukset ilman hoitovirheitä, niin sanotaan se sitten niin.

Ongelmahan on se, että ne minimivaatimukset ei täyty.

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Kaikki eivät ole niinkuin sinä. Kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Jos luonteenheikkoutena on ujous ja arkuus niin se piirre myös korostuu stressaavassa tilanteessa. Sairaalassa oleminen synnytyksen jälkeen vähillä yöunilla ja kivut siihen päälle niin aika stressaavaahan se on. Sinusta saattaa olla hassua, että ei uskalla pyytää että joku hakisi lounaan vuoteeseen, koska itse on heikossa hapessa, mutta tällaisia ihmisiä on paljon. Avun pyytämisen kynnys myös nousee entisestään, jos kätilöt ovat yleisesti ottaen epäasiallisia tai töykeitä.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla, että vastasynnyttäneistä pidetään hyvää huolta ja heitä autetaan pyytämättä. Oletusarvona pitäisi olla, että vastasynnyttänyt ei jaksa mitään turhaa ylimääräistä. Ei sen niin pitäisi olla, että väsyneen ja kipeän naisen pitäisi jaksaa tai edes osata pitää puoliaan. Synnytyksen vuoksi kivuista kärsivällä ja väsyneellä naisella on kognitiiviset taidot heikentyneet, ei häneltä saa eikä voi olettaa, että jaksaisi tai tajuaisi erikseen pyydellä lounaan hakua tai lakanoiden vaihtoa. Juuri synnyttäneen naisen pitäisi keskittyä vain nukkumiseen, vessassa ja suihkussa käymiseen ja vauvan hoitoon. Muuta ei häneltä tarvitsisi olettaa ensimmäisenä viikkona.

Ymmärrätkö edes kuinka absurdia tekstisi on? Vaadit automaattisesti muilta sitä mitä et pysty edes sanomaan itse ääneen? Kuka sinua puolia elämässä pitää jos et sinä itse? Aikakin kasvattaa selkärankaa.

Absurdia on, että kukaan ei ota vauvaa syliin siksi aikaa, että voisi käydä hakemassa ruoka-annoksen ruokasalista tai käydä rauhassa suihkussa, että haavat eivät tulehtuisi. Kuopuksen kanssa oli tämä tilanne, kun mies oli esikoisen kanssa kotona. Yritin pyytää omahoitajaa, mutta ei tuottanut tulosta. Kävi kyllä muistuttelemassa, että imetä, imetä, imetä. Omat sapuskat vain jäi usein syömättä.

 

Miksi se lapsi pitäisi koko ajan olla sylissä ? Ei niitä ennenkään  liekuteltu koko ajan . Syöttö, kapaloon ja sänkyyn

Entisaikain vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee saman tien huostaan.

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Kaikki eivät ole niinkuin sinä. Kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Jos luonteenheikkoutena on ujous ja arkuus niin se piirre myös korostuu stressaavassa tilanteessa. Sairaalassa oleminen synnytyksen jälkeen vähillä yöunilla ja kivut siihen päälle niin aika stressaavaahan se on. Sinusta saattaa olla hassua, että ei uskalla pyytää että joku hakisi lounaan vuoteeseen, koska itse on heikossa hapessa, mutta tällaisia ihmisiä on paljon. Avun pyytämisen kynnys myös nousee entisestään, jos kätilöt ovat yleisesti ottaen epäasiallisia tai töykeitä.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla, että vastasynnyttäneistä pidetään hyvää huolta ja heitä autetaan pyytämättä. Oletusarvona pitäisi olla, että vastasynnyttänyt ei jaksa mitään turhaa ylimääräistä. Ei sen niin pitäisi olla, että väsyneen ja kipeän naisen pitäisi jaksaa tai edes osata pitää puoliaan. Synnytyksen vuoksi kivuista kärsivällä ja väsyneellä naisella on kognitiiviset taidot heikentyneet, ei häneltä saa eikä voi olettaa, että jaksaisi tai tajuaisi erikseen pyydellä lounaan hakua tai lakanoiden vaihtoa. Juuri synnyttäneen naisen pitäisi keskittyä vain nukkumiseen, vessassa ja suihkussa käymiseen ja vauvan hoitoon. Muuta ei häneltä tarvitsisi olettaa ensimmäisenä viikkona.

Ymmärrätkö edes kuinka absurdia tekstisi on? Vaadit automaattisesti muilta sitä mitä et pysty edes sanomaan itse ääneen? Kuka sinua puolia elämässä pitää jos et sinä itse? Aikakin kasvattaa selkärankaa.

Absurdia on, että kukaan ei ota vauvaa syliin siksi aikaa, että voisi käydä hakemassa ruoka-annoksen ruokasalista tai käydä rauhassa suihkussa, että haavat eivät tulehtuisi. Kuopuksen kanssa oli tämä tilanne, kun mies oli esikoisen kanssa kotona. Yritin pyytää omahoitajaa, mutta ei tuottanut tulosta. Kävi kyllä muistuttelemassa, että imetä, imetä, imetä. Omat sapuskat vain jäi usein syömättä.

 

Miksi se lapsi pitäisi koko ajan olla sylissä ? Ei niitä ennenkään  liekuteltu koko ajan . Syöttö, kapaloon ja sänkyyn

Missä nykyään kapaloidaan vauvat? Ainakaan 90-luvulla ei synnytyssairaaloissa kapaloitu.

Vierailija kirjoitti:

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Kaikki eivät ole niinkuin sinä. Kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Jos luonteenheikkoutena on ujous ja arkuus niin se piirre myös korostuu stressaavassa tilanteessa. Sairaalassa oleminen synnytyksen jälkeen vähillä yöunilla ja kivut siihen päälle niin aika stressaavaahan se on. Sinusta saattaa olla hassua, että ei uskalla pyytää että joku hakisi lounaan vuoteeseen, koska itse on heikossa hapessa, mutta tällaisia ihmisiä on paljon. Avun pyytämisen kynnys myös nousee entisestään, jos kätilöt ovat yleisesti ottaen epäasiallisia tai töykeitä.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla, että vastasynnyttäneistä pidetään hyvää huolta ja heitä autetaan pyytämättä. Oletusarvona pitäisi olla, että vastasynnyttänyt ei jaksa mitään turhaa ylimääräistä. Ei sen niin pitäisi olla, että väsyneen ja kipeän naisen pitäisi jaksaa tai edes osata pitää puoliaan. Synnytyksen vuoksi kivuista kärsivällä ja väsyneellä naisella on kognitiiviset taidot heikentyneet, ei häneltä saa eikä voi olettaa, että jaksaisi tai tajuaisi erikseen pyydellä lounaan hakua tai lakanoiden vaihtoa. Juuri synnyttäneen naisen pitäisi keskittyä vain nukkumiseen, vessassa ja suihkussa käymiseen ja vauvan hoitoon. Muuta ei häneltä tarvitsisi olettaa ensimmäisenä viikkona.

Ymmärrätkö edes kuinka absurdia tekstisi on? Vaadit automaattisesti muilta sitä mitä et pysty edes sanomaan itse ääneen? Kuka sinua puolia elämässä pitää jos et sinä itse? Aikakin kasvattaa selkärankaa.

Absurdia on, että kukaan ei ota vauvaa syliin siksi aikaa, että voisi käydä hakemassa ruoka-annoksen ruokasalista tai käydä rauhassa suihkussa, että haavat eivät tulehtuisi. Kuopuksen kanssa oli tämä tilanne, kun mies oli esikoisen kanssa kotona. Yritin pyytää omahoitajaa, mutta ei tuottanut tulosta. Kävi kyllä muistuttelemassa, että imetä, imetä, imetä. Omat sapuskat vain jäi usein syömättä.

 

Miksi se lapsi pitäisi koko ajan olla sylissä ? Ei niitä ennenkään  liekuteltu koko ajan . Syöttö, kapaloon ja sänkyyn

Missä nykyään kapaloidaan vauvat? Ainakaan 90-luvulla ei synnytyssairaaloissa kapaloitu.

Kysyn, koska kapalo on kangaskaistale, joka kiedotaan tiukasti vauvan jalkojen ja vartalon ympärille. En nähnyt sellaista synnytyssairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia että äiti jää vuodelepoon. Tätä tarkoitin että ihan oletettavaa että sairaalassa siihen puututaan ja kannetaan huolta vastasyntyneestä.

Kautta aikojen kaikkialla maailmassa kaikissa kulttuureissa on ollut täysin normaalia, että äiti lepää synnytyksen jälkeen. Vaikka synnytys olisi mennyt hyvinkin, äiti on todennäköisesti väsynyt ja jossain määrin huonovointinen. Kukapa ei olisi, jos takana on useamman tunnin fyysinen urakka?! Hormonit ovat aivan uudessa asennossa. Jälkisupistukset saattavat olla kivuliaita. Mahdollinen repeämä saattaa aristaa. Useampi yö on saattanut mennä huonoilla yöunilla, ja jos äiti on menettänyt verta, olo voi olla hutera. Imetyksenkin kannalta olisi hyvä, jos äiti saisi ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja pitää lasta sylissä mahdollisimman paljon. Tämä kulttuuri, jossa heti pitää alkaa moppaamaan synnytyssalin lattiaa, on jotain aivan uutta eikä todellakaan normaalia.

Ja kyllä, veritulppariskin kannalta on ihan suotavaa liikkua jonkin verran. Mutta kyllä sitä kevyttä liikuntaa saisi riittävästi ihan vessareissujen ja vaipanvaihtojen yhteydessä, ei sitä varten tarvitse käskyttää lakananvaihtoon.

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Kaikki eivät ole niinkuin sinä. Kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Jos luonteenheikkoutena on ujous ja arkuus niin se piirre myös korostuu stressaavassa tilanteessa. Sairaalassa oleminen synnytyksen jälkeen vähillä yöunilla ja kivut siihen päälle niin aika stressaavaahan se on. Sinusta saattaa olla hassua, että ei uskalla pyytää että joku hakisi lounaan vuoteeseen, koska itse on heikossa hapessa, mutta tällaisia ihmisiä on paljon. Avun pyytämisen kynnys myös nousee entisestään, jos kätilöt ovat yleisesti ottaen epäasiallisia tai töykeitä.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla, että vastasynnyttäneistä pidetään hyvää huolta ja heitä autetaan pyytämättä. Oletusarvona pitäisi olla, että vastasynnyttänyt ei jaksa mitään turhaa ylimääräistä. Ei sen niin pitäisi olla, että väsyneen ja kipeän naisen pitäisi jaksaa tai edes osata pitää puoliaan. Synnytyksen vuoksi kivuista kärsivällä ja väsyneellä naisella on kognitiiviset taidot heikentyneet, ei häneltä saa eikä voi olettaa, että jaksaisi tai tajuaisi erikseen pyydellä lounaan hakua tai lakanoiden vaihtoa. Juuri synnyttäneen naisen pitäisi keskittyä vain nukkumiseen, vessassa ja suihkussa käymiseen ja vauvan hoitoon. Muuta ei häneltä tarvitsisi olettaa ensimmäisenä viikkona.

Ymmärrätkö edes kuinka absurdia tekstisi on? Vaadit automaattisesti muilta sitä mitä et pysty edes sanomaan itse ääneen? Kuka sinua puolia elämässä pitää jos et sinä itse? Aikakin kasvattaa selkärankaa.

Absurdia on, että kukaan ei ota vauvaa syliin siksi aikaa, että voisi käydä hakemassa ruoka-annoksen ruokasalista tai käydä rauhassa suihkussa, että haavat eivät tulehtuisi. Kuopuksen kanssa oli tämä tilanne, kun mies oli esikoisen kanssa kotona. Yritin pyytää omahoitajaa, mutta ei tuottanut tulosta. Kävi kyllä muistuttelemassa, että imetä, imetä, imetä. Omat sapuskat vain jäi usein syömättä.

 

Miksi se lapsi pitäisi koko ajan olla sylissä ? Ei niitä ennenkään  liekuteltu koko ajan . Syöttö, kapaloon ja sänkyyn

Oisko vaikka siksi että vastasyntynyt parahtaa hereillä ollessaan helposti äidin lähdettyä itkemään ja herättää huonetoverit ja niidenkin vauvat?

Taitaa muutenkin ajat muuttuneen, nykyäänhän sairaalassa suositellaan ihokontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

B
</p>

<p>MW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se etteivät nämä verisissä lakanoissa makaavat tai nälkäiset saa suutaan auki ja pyydä henkilökunnalta apua. Tai kerro kumppanille joka voisi puuttua asiaan. Minulla on pari epämiellyttävää kokemusta, yksi työterveyshuollossa ja toinen massarokotuksessa. Saatuani tylyä kohtelua annoin palautetta kyseiselle hoitajalle. Hurjaa yleistämistä tällä palstalla harjoitetaan - ja intetään loputtomasti!

Kaikki eivät ole niinkuin sinä. Kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Jos luonteenheikkoutena on ujous ja arkuus niin se piirre myös korostuu stressaavassa tilanteessa. Sairaalassa oleminen synnytyksen jälkeen vähillä yöunilla ja kivut siihen päälle niin aika stressaavaahan se on. Sinusta saattaa olla hassua, että ei uskalla pyytää että joku hakisi lounaan vuoteeseen, koska itse on heikossa hapessa, mutta tällaisia ihmisiä on paljon. Avun pyytämisen kynnys myös nousee entisestään, jos kätilöt ovat yleisesti ottaen epäasiallisia tai töykeitä.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla, että vastasynnyttäneistä pidetään hyvää huolta ja heitä autetaan pyytämättä. Oletusarvona pitäisi olla, että vastasynnyttänyt ei jaksa mitään turhaa ylimääräistä. Ei sen niin pitäisi olla, että väsyneen ja kipeän naisen pitäisi jaksaa tai edes osata pitää puoliaan. Synnytyksen vuoksi kivuista kärsivällä ja väsyneellä naisella on kognitiiviset taidot heikentyneet, ei häneltä saa eikä voi olettaa, että jaksaisi tai tajuaisi erikseen pyydellä lounaan hakua tai lakanoiden vaihtoa. Juuri synnyttäneen naisen pitäisi keskittyä vain nukkumiseen, vessassa ja suihkussa käymiseen ja vauvan hoitoon. Muuta ei häneltä tarvitsisi olettaa ensimmäisenä viikkona.

Ymmärrätkö edes kuinka absurdia tekstisi on? Vaadit automaattisesti muilta sitä mitä et pysty edes sanomaan itse ääneen? Kuka sinua puolia elämässä pitää jos et sinä itse? Aikakin kasvattaa selkärankaa.

Absurdia on, että kukaan ei ota vauvaa syliin siksi aikaa, että voisi käydä hakemassa ruoka-annoksen ruokasalista tai käydä rauhassa suihkussa, että haavat eivät tulehtuisi. Kuopuksen kanssa oli tämä tilanne, kun mies oli esikoisen kanssa kotona. Yritin pyytää omahoitajaa, mutta ei tuottanut tulosta. Kävi kyllä muistuttelemassa, että imetä, imetä, imetä. Omat sapuskat vain jäi usein syömättä.

 

Miksi se lapsi pitäisi koko ajan olla sylissä ? Ei niitä ennenkään  liekuteltu koko ajan . Syöttö, kapaloon ja sänkyyn

Missä nykyään kapaloidaan vauvat? Ainakaan 90-luvulla ei synnytyssairaaloissa kapaloitu.

Kysyn, koska kapalo on kangaskaistale, joka kiedotaan tiukasti vauvan jalkojen ja vartalon ympärille. En nähnyt sellaista synnytyssairaalassa.

En minäkään ole nähnyt. Taitaa kuulua vauvaloiden aikaan.