Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa ei puhuta, panna eikä kosketeta.
19.07.2015 |
Kosketettu on viimeksi joskus viime syksynä ja samalla oli seksiäkin. Keskustellaan vain käytännön asioista, kuten koska kumpikin on töissä ja kuka hakee kuopuksen hoidosta. Ja tätä tämä on ollut jo kymmenen vuotta. Minä en ole tyytyväinen enkä tajua, miten mies voi olla tähän tyytyväinen. Mitään se ei halua muuttaa eikä edes keskustella asioista. Voi taivas että mua ottaa aivoon.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:24"]
Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni.
[/quote]
Miten kuvittelet että suhteesi täysin vieraaseen ihmiseen joka asuu teillä, siitä paranee kun lapset lähtee? Sitten ei ole sitäkään vähää yhteistä puhumista. Kyllä se puoliso pitää alunalkaen valita sellainen ettei tuollaista tilannetta pääse tulemaan vuosikausiksi, joskus voi olla, mutta rajansa silläkin, ihmisen elämä on rajallinen, eikä siinä ole aikaa vuosikymmeniä odotella että jospa se tästä... Mikä oma onnellisuus??? Eihän tuollaisessa perheessä ole kukaan onnellinen, kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikki häviää, lapsia myöden. Kukaan ei ole täällä sanonut että yhden riidan jälkeen pitäisi erota, vaan sen jälkeen kun ei vuosiin ole ollut mitään parisuhdetta ja avioliittoa, vaan pelkkää kämppäkaveruutta. Parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu se että toisen asioista on kiinnostunut ja toisen kanssa haluaa fyysistä läheisyyttäkin, jos fyysistä rakkautta ei ole, ei ole henkistäkään, ja silloin on parisuhteelta ja avioliitolta pohja pois kokonaan.
[/quote]
Miksi sinä kuvittelet, että mieheni on minulle "täysin vieras ihminen"? Yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta parisuhde voi loistavsti, mutta lasten myötä tilanne on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan suunnilleen tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa. Tiedän silti, että rakkaus ei ole kuollut enkä todellakaan olisi onnellinen jos eroaisimme. Tulisi sellainen olo, että erottiin lasten takia. Ja mielummin otan avioliittoneuvonnassa vastaan semmoisila ihmisiltä, joiden oma avioliitto on kestänyt vuosikymmeniä. Yksikään sellainen liitto ei ole ollut jatkuvaa onnen juhlaa. Nykyään trendi vaan näyttää olevan semmoinen, että puoliso laitetaan vaihtoon heti, kun alkuhuuma on ohi. Kukin tyylillään, mä arvostan enemmän elinikäistä suhdetta ja oikeaa rakkautta.
[/quote]
No mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta elämäni aikana, aviomieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, eikä erota koska meillä on vielä kaikesta huolimatta rakkautta, mutta ap:llä ei ole. Meillä on 6v. kaksoset, ja molemmilla terveysongelmia ja muutakin stressiä, anoppi on keikkunut kuolemankielissä jo pitkään ym. Välillä tuntuu että kun ei ole kuukauteen rakasteltu että mitä hittoa minä tuon miehen kanssa samassa talossa elän kun ei ole hellyyttä ym. mutta meillä se asia korjataan aina kun siltä alkaa tuntua. Jos meillä menisi vaikka puoli vuotta noin mitä ap kuvaili, pistäisin eropaperit vireille, mielummin olen yksin kuin miehen kanssa joka ei minua enää rakasta. Kyllä se rakkaus vaan kuolee jos ei kymmeneen vuoteen ole mitään henkistä tai ruumiillista yhteyttä. Mistä tiedät ettei teidän rakkaus ole kuollut? Jos ette koske, ette puhu?
[/quote]
Kerropa mulle, että mistä sä tiedät että rakkaus kuolee, vaikka menisi kymmenenkin vuotta huonosti? Et mistään, koska et ole kokeillut etkä tosissasi sitoutunut mieheesi, jos heti puolen vuoden huonon kauden jälkeen olet eroamassa. Ap ei myöskään sanonut mistään kohtaa, että rakkautta ei ole. Se on sun päätelmäsi, jolla ei ole muuta pohjaa kuin yksi huonona hetkenä tehty turhautunut avautuminen av:llä. Niin tyypillistä tuomitsemista....
[/quote]
Ap ei kyllä osaa sanoa rakkaudesta mitään. Ehkä sitä joskus oli, koska muistan joskus ehkä 2002-2004 vuosina poteneeni sydänsuruja tämän avioliiton takia. Sittemmin en ole tuntenut juuri mitään. Vihakin loppui noihin aikoihin, jäi vain välinpitämättömyys. Meillä kaikista pisin kausi ilman kosketusta on ollut joidenkin vuosien mittainen, vuoden pätkiä on ollut moniakin. Oikein erityisen hyvänä aikana seksiä on ollut kerran kahdessa kuukaudessa ja ollaan nukuttu lähekkäin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:28"]
Hah! Eilen kyselin laimea liitto vai yksinhuoltajuus? Mammat huusi kuorossa että puitteet puitteet!!!
[/quote]
En minä ainakaan ole tuossa kuorossa huutanut! Mitkä vitun puitteet????
[/quote]
Ja minä kyselin kulissiliitto vai satunnainen yksinäisyys. Huomattavasti suurempi kannatus oöi jälkimmäisellä.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:24"]
Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni.
[/quote]
Miten kuvittelet että suhteesi täysin vieraaseen ihmiseen joka asuu teillä, siitä paranee kun lapset lähtee? Sitten ei ole sitäkään vähää yhteistä puhumista. Kyllä se puoliso pitää alunalkaen valita sellainen ettei tuollaista tilannetta pääse tulemaan vuosikausiksi, joskus voi olla, mutta rajansa silläkin, ihmisen elämä on rajallinen, eikä siinä ole aikaa vuosikymmeniä odotella että jospa se tästä... Mikä oma onnellisuus??? Eihän tuollaisessa perheessä ole kukaan onnellinen, kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikki häviää, lapsia myöden. Kukaan ei ole täällä sanonut että yhden riidan jälkeen pitäisi erota, vaan sen jälkeen kun ei vuosiin ole ollut mitään parisuhdetta ja avioliittoa, vaan pelkkää kämppäkaveruutta. Parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu se että toisen asioista on kiinnostunut ja toisen kanssa haluaa fyysistä läheisyyttäkin, jos fyysistä rakkautta ei ole, ei ole henkistäkään, ja silloin on parisuhteelta ja avioliitolta pohja pois kokonaan.
[/quote]
Miksi sinä kuvittelet, että mieheni on minulle "täysin vieras ihminen"? Yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta parisuhde voi loistavsti, mutta lasten myötä tilanne on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan suunnilleen tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa. Tiedän silti, että rakkaus ei ole kuollut enkä todellakaan olisi onnellinen jos eroaisimme. Tulisi sellainen olo, että erottiin lasten takia. Ja mielummin otan avioliittoneuvonnassa vastaan semmoisila ihmisiltä, joiden oma avioliitto on kestänyt vuosikymmeniä. Yksikään sellainen liitto ei ole ollut jatkuvaa onnen juhlaa. Nykyään trendi vaan näyttää olevan semmoinen, että puoliso laitetaan vaihtoon heti, kun alkuhuuma on ohi. Kukin tyylillään, mä arvostan enemmän elinikäistä suhdetta ja oikeaa rakkautta.
[/quote]
No mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta elämäni aikana, aviomieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, eikä erota koska meillä on vielä kaikesta huolimatta rakkautta, mutta ap:llä ei ole. Meillä on 6v. kaksoset, ja molemmilla terveysongelmia ja muutakin stressiä, anoppi on keikkunut kuolemankielissä jo pitkään ym. Välillä tuntuu että kun ei ole kuukauteen rakasteltu että mitä hittoa minä tuon miehen kanssa samassa talossa elän kun ei ole hellyyttä ym. mutta meillä se asia korjataan aina kun siltä alkaa tuntua. Jos meillä menisi vaikka puoli vuotta noin mitä ap kuvaili, pistäisin eropaperit vireille, mielummin olen yksin kuin miehen kanssa joka ei minua enää rakasta. Kyllä se rakkaus vaan kuolee jos ei kymmeneen vuoteen ole mitään henkistä tai ruumiillista yhteyttä. Mistä tiedät ettei teidän rakkaus ole kuollut? Jos ette koske, ette puhu?
[/quote]
Kerropa mulle, että mistä sä tiedät että rakkaus kuolee, vaikka menisi kymmenenkin vuotta huonosti? Et mistään, koska et ole kokeillut etkä tosissasi sitoutunut mieheesi, jos heti puolen vuoden huonon kauden jälkeen olet eroamassa. Ap ei myöskään sanonut mistään kohtaa, että rakkautta ei ole. Se on sun päätelmäsi, jolla ei ole muuta pohjaa kuin yksi huonona hetkenä tehty turhautunut avautuminen av:llä. Niin tyypillistä tuomitsemista....
[/quote]
Jos KYMMENEEN VUOTEEN ei puhuta tai kosketa... voi herranjumala... kyllä jos toista rakastaa, niin jossain kohtaa tulee mieleen, että tarttis tehdä jotain. Jos mun mies olisi kylmä minua kohtaan, niin kyllä minä kysyisin että rakastatko sinä minua vielä, ja jos vastaisi että joo, sanoisin että sen pitää näkyä jossain, tai en usko, ja jos en usko, minun rakkauteni kuolee, ja sitten minä lähden. Minä kyllä löytäisin parempiakin kämppiksiä kuin mieheni, tai vaikka asuisin yksin. Meillä on ollut 7 vuotta huononpaa, mutta ei sentään niin huonoa kuin ap:llä, tai sit sulla, minä uskon meihin ja meidän rakkauteen koska meillä kuitenkin rakastellaan vähintään 10 kertaa vuodessa, se on ihan ehdoton minimi. Tutkittu tosiasia on, että rakastelu luo rakkauden tunnetta, niin ne hormonit toimii, rakkaus kuolee ihan varmasti jos ei rakastella kuin kerran vuodessa, siinä vuoden aikana ehtii jo unohtaa mitä rakastelua on, ja miltä toinen tuntuu, vaikka miten olisi 20 vuotta oltu yhdessä.
Millaista teillä oli suhteen alkuaikana? Oliko puhumista ja pussaamista? Koska tämä kuiva kausi alkoi?
En viitsi lainata koko roplaa, mutta kyllä minäkin ihmettelen MITÄ RAKKAUTTA se on, jos vuosikausia asutaan yhdessä, mutta ei puhuta juuri mistään, huomata toista eikä kosketa. Sen ymmärrän että seksi voi loppua ja silti voi puhua rakkaudesta. Ymmärrän kai myös sen, että voi päättää että en eroa vaikka mikä tulisi.
Mutta miten voi puhua rakkaudesta, jos se ei vuosikausiin näy missään, siinä määrin että ihan ventovieraaseen kadulla suhtaudutaan lämpimämmin kuin puolisoon. Jos on kyse lapsiperhearjen rasittavuudesta, niin miksi se stressi ensimmäisenä ja vielä vuosi toisensa perään purkautuu puolisoon, joka sitä samaa arkea elää ja lapsistressin lisäksi kärsii siinä sitten kylmästä puolisosta. Pitää olla todella typerä, jos kuvittelee että niin voi parisuhteessa olla ja toinen jaksaa uskoa että 15 vuoden päästä varmaan helpottaa. Toki jollekin se avioliiton kestäminen on itseisarvo ja sen "huonon vaiheen" jaksaa, mutta suurimmalle osalle se mahdollisuus suhteen paranemista kuolee siinä, mikäli vuosikausia menee tuollaisissa tunnelmissa. Että siitä ei vain toivuta, vaikka ehkä haluaisikin. Etenkin jos se lapsiperheaika avioliitossa on molemmille stressaavaa, silloinhan puoliso on vaikeimmalla hetkellä hylännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:17"]Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi? [/quote] Ap on hyvin seksuaalinen ihminen, joten tuohon seksipuoleen olen koittanut panostaa. Koskaan en ole seksistä kieltäytynyt jos mies on aloitteen tehnyt. Itse olen tehnyt kuitenkin varmaan 80% aloitteista ja tullut torjutuksi melkein joka kerta. Ihan niinkin, että kun olen laskeutunut polvilleni ja avannut miehen vetskarin, ekan lipaisun jälkeen minut on työnnetty pois. Ja lukemattomia kertoja on torjuttu lähentelevät käteni. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolen ja olen laihduttanut raskauskilot pois. Olen yrittänyt muuttua jotenkin miehen mieleisemmäksi jättämällä pois omia harrastuksia ja ystäviä. Olen antanut miehen harrastaa aikaavievää harrastustaan ja hoitanut käytännössä yksin kodin ja lapset ja samalla aina maksanut menoista puolet. Olen käynyt pari vuotta pariterapiassa yksin. En nalkuta, se ei kuulu tyyliini. Kannoin miehelle voileipiä telkkarin ääreen, keikistelin minihameessa ilman pikkuhousuja ja ehdottelin tuhmia, ei tapahtunut mitään. Olen sanonut suoraan, että tarvitsen seksiä ja olen sanonut, että nykyinen linja johtaa eroon. Olen yrittänyt olla lempeä ja pullantuoksuinen äiti, joka illan tullen hipsii miehen kainaloon hakemaan läheisyyttä. Mikään, MIKÄÄN ei ole saanut miestä uhraamaan edes varttituntia viikossa siihen, että se olisi minun kanssani eikä tuijottaisi jotain ruutua. Ap
[/quote]
Voisiko miehesi olla masentunut? Se tekee miehestä usein todella haluttoman ja emotionaalisesti etäisen.
Huono avioliitto masentaa ja vie energiaa valtavasti. Eronneena ja yksin on niin paljon helpompi hengittää ja nauttia elämästä juuri niin kuin haluaa. Harmittaa vain se että jäi kitumaan väärän ihmisen kiusattavaksi liian moneksi vuodeksi. Elämä on täynnä mahdollisuuksia.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:24"]
Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni.
[/quote]
Miten kuvittelet että suhteesi täysin vieraaseen ihmiseen joka asuu teillä, siitä paranee kun lapset lähtee? Sitten ei ole sitäkään vähää yhteistä puhumista. Kyllä se puoliso pitää alunalkaen valita sellainen ettei tuollaista tilannetta pääse tulemaan vuosikausiksi, joskus voi olla, mutta rajansa silläkin, ihmisen elämä on rajallinen, eikä siinä ole aikaa vuosikymmeniä odotella että jospa se tästä... Mikä oma onnellisuus??? Eihän tuollaisessa perheessä ole kukaan onnellinen, kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikki häviää, lapsia myöden. Kukaan ei ole täällä sanonut että yhden riidan jälkeen pitäisi erota, vaan sen jälkeen kun ei vuosiin ole ollut mitään parisuhdetta ja avioliittoa, vaan pelkkää kämppäkaveruutta. Parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu se että toisen asioista on kiinnostunut ja toisen kanssa haluaa fyysistä läheisyyttäkin, jos fyysistä rakkautta ei ole, ei ole henkistäkään, ja silloin on parisuhteelta ja avioliitolta pohja pois kokonaan.
[/quote]
Miksi sinä kuvittelet, että mieheni on minulle "täysin vieras ihminen"? Yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta parisuhde voi loistavsti, mutta lasten myötä tilanne on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan suunnilleen tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa. Tiedän silti, että rakkaus ei ole kuollut enkä todellakaan olisi onnellinen jos eroaisimme. Tulisi sellainen olo, että erottiin lasten takia. Ja mielummin otan avioliittoneuvonnassa vastaan semmoisila ihmisiltä, joiden oma avioliitto on kestänyt vuosikymmeniä. Yksikään sellainen liitto ei ole ollut jatkuvaa onnen juhlaa. Nykyään trendi vaan näyttää olevan semmoinen, että puoliso laitetaan vaihtoon heti, kun alkuhuuma on ohi. Kukin tyylillään, mä arvostan enemmän elinikäistä suhdetta ja oikeaa rakkautta.
[/quote]
No mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta elämäni aikana, aviomieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, eikä erota koska meillä on vielä kaikesta huolimatta rakkautta, mutta ap:llä ei ole. Meillä on 6v. kaksoset, ja molemmilla terveysongelmia ja muutakin stressiä, anoppi on keikkunut kuolemankielissä jo pitkään ym. Välillä tuntuu että kun ei ole kuukauteen rakasteltu että mitä hittoa minä tuon miehen kanssa samassa talossa elän kun ei ole hellyyttä ym. mutta meillä se asia korjataan aina kun siltä alkaa tuntua. Jos meillä menisi vaikka puoli vuotta noin mitä ap kuvaili, pistäisin eropaperit vireille, mielummin olen yksin kuin miehen kanssa joka ei minua enää rakasta. Kyllä se rakkaus vaan kuolee jos ei kymmeneen vuoteen ole mitään henkistä tai ruumiillista yhteyttä. Mistä tiedät ettei teidän rakkaus ole kuollut? Jos ette koske, ette puhu?
[/quote]
Kerropa mulle, että mistä sä tiedät että rakkaus kuolee, vaikka menisi kymmenenkin vuotta huonosti? Et mistään, koska et ole kokeillut etkä tosissasi sitoutunut mieheesi, jos heti puolen vuoden huonon kauden jälkeen olet eroamassa. Ap ei myöskään sanonut mistään kohtaa, että rakkautta ei ole. Se on sun päätelmäsi, jolla ei ole muuta pohjaa kuin yksi huonona hetkenä tehty turhautunut avautuminen av:llä. Niin tyypillistä tuomitsemista....
[/quote]
Rakkaus ilmenee sanoissa ja teoissa. Jos ap: n kertoma on totta, rakkautta ei ole jäljellä enää pisaraakaan.