Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa ei puhuta, panna eikä kosketeta.
19.07.2015 |
Kosketettu on viimeksi joskus viime syksynä ja samalla oli seksiäkin. Keskustellaan vain käytännön asioista, kuten koska kumpikin on töissä ja kuka hakee kuopuksen hoidosta. Ja tätä tämä on ollut jo kymmenen vuotta. Minä en ole tyytyväinen enkä tajua, miten mies voi olla tähän tyytyväinen. Mitään se ei halua muuttaa eikä edes keskustella asioista. Voi taivas että mua ottaa aivoon.
Kommentit (48)
Voihan sen elämän noinkin tuhlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:24"]
Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni.
[/quote]
Miten kuvittelet että suhteesi täysin vieraaseen ihmiseen joka asuu teillä, siitä paranee kun lapset lähtee? Sitten ei ole sitäkään vähää yhteistä puhumista. Kyllä se puoliso pitää alunalkaen valita sellainen ettei tuollaista tilannetta pääse tulemaan vuosikausiksi, joskus voi olla, mutta rajansa silläkin, ihmisen elämä on rajallinen, eikä siinä ole aikaa vuosikymmeniä odotella että jospa se tästä... Mikä oma onnellisuus??? Eihän tuollaisessa perheessä ole kukaan onnellinen, kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikki häviää, lapsia myöden. Kukaan ei ole täällä sanonut että yhden riidan jälkeen pitäisi erota, vaan sen jälkeen kun ei vuosiin ole ollut mitään parisuhdetta ja avioliittoa, vaan pelkkää kämppäkaveruutta. Parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu se että toisen asioista on kiinnostunut ja toisen kanssa haluaa fyysistä läheisyyttäkin, jos fyysistä rakkautta ei ole, ei ole henkistäkään, ja silloin on parisuhteelta ja avioliitolta pohja pois kokonaan.
[/quote]
Miksi sinä kuvittelet, että mieheni on minulle "täysin vieras ihminen"? Yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta parisuhde voi loistavsti, mutta lasten myötä tilanne on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan suunnilleen tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa. Tiedän silti, että rakkaus ei ole kuollut enkä todellakaan olisi onnellinen jos eroaisimme. Tulisi sellainen olo, että erottiin lasten takia. Ja mielummin otan avioliittoneuvonnassa vastaan semmoisila ihmisiltä, joiden oma avioliitto on kestänyt vuosikymmeniä. Yksikään sellainen liitto ei ole ollut jatkuvaa onnen juhlaa. Nykyään trendi vaan näyttää olevan semmoinen, että puoliso laitetaan vaihtoon heti, kun alkuhuuma on ohi. Kukin tyylillään, mä arvostan enemmän elinikäistä suhdetta ja oikeaa rakkautta.
Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi?
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 13:25"]Varsinainen unelmaliitto.
Miksi olette yhdessä, no lasten takia tietty. Pantu on kuitenkin silloin tällöin kun jälkikasvuakin on, useampiakin kun sanoit kuopuksen.
Miksi et ole itse aloitteellinen läheisyyteen, miten tyydyt vallitsevaan tilanteeseen. Oletko niitä naisia jotka odottaa miehen tekevän aloitteen. Parisuhde on molempia osapuolia koskettava asia.
Tee jotain ennen kuin ero tulee, siis jos tahdot jatkaa miehen kanssa.
Miksi ette puhu, miksi sinä et puhu miehellesi.
Jos olet yrittänyt ja tehnyt kaikkesi tulee mieleen että miehellä on joku toinen ja ei enää halua olla kanssasi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Liitto on tullut tavaksi ja taakaksi ja siinä ollaan vain lasten vuoksi.
Vetääkö mies edes käteen? Tyydytätkö sinä itseäsi?
[/quote]
Ei ne mitään pannu ole. Ukko vetänyt putkeen ja sitten maho keinosiemennetty, arvaan.
Hah!
Eilen kyselin laimea liitto vai yksinhuoltajuus?
Mammat huusi kuorossa että puitteet puitteet!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan yleistä. Liitto laimenee... 20 vuotta saman miehen lakanoissa, naiseuteni kadotin... Jne
Erin tietää mistä puhuu.
Kelle on yleistä, kelle ei. Jos on hyvät tai täydelliset kumppanit toisilleen takaan ettei laimene. Meillä yli 30 vuoden avioliitto, jopa kaksi lasta nyt aikuisia..ja intohimo säilynyt kautta vuosien ja on ihanaa edelleen,ei näy laimenemisen merkkejä, päinvastoin! Se on niin valinnasta kiinni jos sattuu osumaan oikeaan, ei tarvitse kärvistellä huonossa suhteessa. Oma neuvoni kärvistelijöille olisi, lähtekää ajoissa ja etsikää uusi onni, joskus voi parantua vaihtamallakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 13:20"]Kosketettu on viimeksi joskus viime syksynä ja samalla oli seksiäkin. Keskustellaan vain käytännön asioista, kuten koska kumpikin on töissä ja kuka hakee kuopuksen hoidosta. Ja tätä tämä on ollut jo kymmenen vuotta. Minä en ole tyytyväinen enkä tajua, miten mies voi olla tähän tyytyväinen. Mitään se ei halua muuttaa eikä edes keskustella asioista. Voi taivas että mua ottaa aivoon.
[/quote]Sano miehelle suoraa että se ei sua tyydytä jq kun sitä ei seksi kiinnosta mutta sinulla haluja riittää tarvitset rakastajan. On jopa tekopyhyyttä jos kieltäytyy tuottamsta itse naiselle nautintoa eikä anna muidenkaan sitä tehdä. Suhde ei vaan noin toimi että vain toinen on tyytyväinen. Jos ei toimi petä tai jätä se. T. Mies itsekkin joka haluasi naisensa olevan onnellinen vaikkei sitä pystyisi itse tekemään.
Avioliitossa puhutaan, pannaan ja kosketetaan niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Pitäisköhän tää laittaa vihkikaavaan pakolliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:17"]Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi?
[/quote]
Ap on hyvin seksuaalinen ihminen, joten tuohon seksipuoleen olen koittanut panostaa. Koskaan en ole seksistä kieltäytynyt jos mies on aloitteen tehnyt. Itse olen tehnyt kuitenkin varmaan 80% aloitteista ja tullut torjutuksi melkein joka kerta. Ihan niinkin, että kun olen laskeutunut polvilleni ja avannut miehen vetskarin, ekan lipaisun jälkeen minut on työnnetty pois. Ja lukemattomia kertoja on torjuttu lähentelevät käteni. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolen ja olen laihduttanut raskauskilot pois. Olen yrittänyt muuttua jotenkin miehen mieleisemmäksi jättämällä pois omia harrastuksia ja ystäviä. Olen antanut miehen harrastaa aikaavievää harrastustaan ja hoitanut käytännössä yksin kodin ja lapset ja samalla aina maksanut menoista puolet. Olen käynyt pari vuotta pariterapiassa yksin. En nalkuta, se ei kuulu tyyliini. Kannoin miehelle voileipiä telkkarin ääreen, keikistelin minihameessa ilman pikkuhousuja ja ehdottelin tuhmia, ei tapahtunut mitään. Olen sanonut suoraan, että tarvitsen seksiä ja olen sanonut, että nykyinen linja johtaa eroon. Olen yrittänyt olla lempeä ja pullantuoksuinen äiti, joka illan tullen hipsii miehen kainaloon hakemaan läheisyyttä. Mikään, MIKÄÄN ei ole saanut miestä uhraamaan edes varttituntia viikossa siihen, että se olisi minun kanssani eikä tuijottaisi jotain ruutua. Ap
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:17"]Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi?
[/quote]
Ap on hyvin seksuaalinen ihminen, joten tuohon seksipuoleen olen koittanut panostaa. Koskaan en ole seksistä kieltäytynyt jos mies on aloitteen tehnyt. Itse olen tehnyt kuitenkin varmaan 80% aloitteista ja tullut torjutuksi melkein joka kerta. Ihan niinkin, että kun olen laskeutunut polvilleni ja avannut miehen vetskarin, ekan lipaisun jälkeen minut on työnnetty pois. Ja lukemattomia kertoja on torjuttu lähentelevät käteni. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolen ja olen laihduttanut raskauskilot pois. Olen yrittänyt muuttua jotenkin miehen mieleisemmäksi jättämällä pois omia harrastuksia ja ystäviä. Olen antanut miehen harrastaa aikaavievää harrastustaan ja hoitanut käytännössä yksin kodin ja lapset ja samalla aina maksanut menoista puolet. Olen käynyt pari vuotta pariterapiassa yksin. En nalkuta, se ei kuulu tyyliini. Kannoin miehelle voileipiä telkkarin ääreen, keikistelin minihameessa ilman pikkuhousuja ja ehdottelin tuhmia, ei tapahtunut mitään. Olen sanonut suoraan, että tarvitsen seksiä ja olen sanonut, että nykyinen linja johtaa eroon. Olen yrittänyt olla lempeä ja pullantuoksuinen äiti, joka illan tullen hipsii miehen kainaloon hakemaan läheisyyttä. Mikään, MIKÄÄN ei ole saanut miestä uhraamaan edes varttituntia viikossa siihen, että se olisi minun kanssani eikä tuijottaisi jotain ruutua. Ap
[/quote]
Nikm, ja olen haarat levällään miehen edessä anellut, että eikö se voisi edes vähän panna vaimoaan, kun on hääyö ja kaikki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:52"]Sama tilanne. Fyysisen puolen puuttumisen vielä kestän, jotenkin, mutta henkinen on pahempi. Mistään muusta ei puhuta kuin pakolliset ja lasten asiat, mitään oikeita keskusteluja ei käydä. Mies aika harvoin edes katsoo silmiin, tai on kiinnostunut mistään muhun liittyvästä. Onneksi on sentään hyviä naispuolisia ystäviä, joiden kanssa sitten jutella ja keskustella, mutta jäähän tässä paljon puuttumaan. Vähintään joka toinen päivä mietin, että tätäkö elämän kuuluu olla. Ei varmaan. N31
[/quote]
Kuin minun kynästäni. Ja arvaa mitä? Olen eroamassa. En jaksa enää.
N39
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:17"]Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi? [/quote] Ap on hyvin seksuaalinen ihminen, joten tuohon seksipuoleen olen koittanut panostaa. Koskaan en ole seksistä kieltäytynyt jos mies on aloitteen tehnyt. Itse olen tehnyt kuitenkin varmaan 80% aloitteista ja tullut torjutuksi melkein joka kerta. Ihan niinkin, että kun olen laskeutunut polvilleni ja avannut miehen vetskarin, ekan lipaisun jälkeen minut on työnnetty pois. Ja lukemattomia kertoja on torjuttu lähentelevät käteni. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolen ja olen laihduttanut raskauskilot pois. Olen yrittänyt muuttua jotenkin miehen mieleisemmäksi jättämällä pois omia harrastuksia ja ystäviä. Olen antanut miehen harrastaa aikaavievää harrastustaan ja hoitanut käytännössä yksin kodin ja lapset ja samalla aina maksanut menoista puolet. Olen käynyt pari vuotta pariterapiassa yksin. En nalkuta, se ei kuulu tyyliini. Kannoin miehelle voileipiä telkkarin ääreen, keikistelin minihameessa ilman pikkuhousuja ja ehdottelin tuhmia, ei tapahtunut mitään. Olen sanonut suoraan, että tarvitsen seksiä ja olen sanonut, että nykyinen linja johtaa eroon. Olen yrittänyt olla lempeä ja pullantuoksuinen äiti, joka illan tullen hipsii miehen kainaloon hakemaan läheisyyttä. Mikään, MIKÄÄN ei ole saanut miestä uhraamaan edes varttituntia viikossa siihen, että se olisi minun kanssani eikä tuijottaisi jotain ruutua. Ap [/quote] Nikm, ja olen haarat levällään miehen edessä anellut, että eikö se voisi edes vähän panna vaimoaan, kun on hääyö ja kaikki. Ap
[/quote]
Lopeta se miehen edessä matelu, teet vain itsestäsi naurunalaisen. Kaikella rakkaudella, hanki oma elämä ja ala kunnioittamaan itseäsi. Keskity itseesi ja omiin tarpeisiisi äläkä kuskaa sille enää yhtään voileipää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:17"]Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi? [/quote] Ap on hyvin seksuaalinen ihminen, joten tuohon seksipuoleen olen koittanut panostaa. Koskaan en ole seksistä kieltäytynyt jos mies on aloitteen tehnyt. Itse olen tehnyt kuitenkin varmaan 80% aloitteista ja tullut torjutuksi melkein joka kerta. Ihan niinkin, että kun olen laskeutunut polvilleni ja avannut miehen vetskarin, ekan lipaisun jälkeen minut on työnnetty pois. Ja lukemattomia kertoja on torjuttu lähentelevät käteni. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolen ja olen laihduttanut raskauskilot pois. Olen yrittänyt muuttua jotenkin miehen mieleisemmäksi jättämällä pois omia harrastuksia ja ystäviä. Olen antanut miehen harrastaa aikaavievää harrastustaan ja hoitanut käytännössä yksin kodin ja lapset ja samalla aina maksanut menoista puolet. Olen käynyt pari vuotta pariterapiassa yksin. En nalkuta, se ei kuulu tyyliini. Kannoin miehelle voileipiä telkkarin ääreen, keikistelin minihameessa ilman pikkuhousuja ja ehdottelin tuhmia, ei tapahtunut mitään. Olen sanonut suoraan, että tarvitsen seksiä ja olen sanonut, että nykyinen linja johtaa eroon. Olen yrittänyt olla lempeä ja pullantuoksuinen äiti, joka illan tullen hipsii miehen kainaloon hakemaan läheisyyttä. Mikään, MIKÄÄN ei ole saanut miestä uhraamaan edes varttituntia viikossa siihen, että se olisi minun kanssani eikä tuijottaisi jotain ruutua. Ap [/quote] Nikm, ja olen haarat levällään miehen edessä anellut, että eikö se voisi edes vähän panna vaimoaan, kun on hääyö ja kaikki. Ap
[/quote]
Lopeta se miehen edessä matelu, teet vain itsestäsi naurunalaisen. Kaikella rakkaudella, hanki oma elämä ja ala kunnioittamaan itseäsi. Keskity itseesi ja omiin tarpeisiisi äläkä kuskaa sille enää yhtään voileipää!
[/quote]
Joo, lopetin jo vuosia ja vuosia sitten. Ap
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:17"]Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi? [/quote] Ap on hyvin seksuaalinen ihminen, joten tuohon seksipuoleen olen koittanut panostaa. Koskaan en ole seksistä kieltäytynyt jos mies on aloitteen tehnyt. Itse olen tehnyt kuitenkin varmaan 80% aloitteista ja tullut torjutuksi melkein joka kerta. Ihan niinkin, että kun olen laskeutunut polvilleni ja avannut miehen vetskarin, ekan lipaisun jälkeen minut on työnnetty pois. Ja lukemattomia kertoja on torjuttu lähentelevät käteni. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolen ja olen laihduttanut raskauskilot pois. Olen yrittänyt muuttua jotenkin miehen mieleisemmäksi jättämällä pois omia harrastuksia ja ystäviä. Olen antanut miehen harrastaa aikaavievää harrastustaan ja hoitanut käytännössä yksin kodin ja lapset ja samalla aina maksanut menoista puolet. Olen käynyt pari vuotta pariterapiassa yksin. En nalkuta, se ei kuulu tyyliini. Kannoin miehelle voileipiä telkkarin ääreen, keikistelin minihameessa ilman pikkuhousuja ja ehdottelin tuhmia, ei tapahtunut mitään. Olen sanonut suoraan, että tarvitsen seksiä ja olen sanonut, että nykyinen linja johtaa eroon. Olen yrittänyt olla lempeä ja pullantuoksuinen äiti, joka illan tullen hipsii miehen kainaloon hakemaan läheisyyttä. Mikään, MIKÄÄN ei ole saanut miestä uhraamaan edes varttituntia viikossa siihen, että se olisi minun kanssani eikä tuijottaisi jotain ruutua. Ap [/quote] Nikm, ja olen haarat levällään miehen edessä anellut, että eikö se voisi edes vähän panna vaimoaan, kun on hääyö ja kaikki. Ap
[/quote]
Lopeta se miehen edessä matelu, teet vain itsestäsi naurunalaisen. Kaikella rakkaudella, hanki oma elämä ja ala kunnioittamaan itseäsi. Keskity itseesi ja omiin tarpeisiisi äläkä kuskaa sille enää yhtään voileipää!
[/quote]
Joo, lopetin jo vuosia ja vuosia sitten. Ap
[/quote]
Hyvä. Nyt on aika lopettaa koko suhde. Ala elää, hyvä nainen! Ottajia varmasti löytyy. Saat seksiä ja läheisyyttä ja arvostusta. <3
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:24"]
Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni.
[/quote]
Miten kuvittelet että suhteesi täysin vieraaseen ihmiseen joka asuu teillä, siitä paranee kun lapset lähtee? Sitten ei ole sitäkään vähää yhteistä puhumista. Kyllä se puoliso pitää alunalkaen valita sellainen ettei tuollaista tilannetta pääse tulemaan vuosikausiksi, joskus voi olla, mutta rajansa silläkin, ihmisen elämä on rajallinen, eikä siinä ole aikaa vuosikymmeniä odotella että jospa se tästä... Mikä oma onnellisuus??? Eihän tuollaisessa perheessä ole kukaan onnellinen, kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikki häviää, lapsia myöden. Kukaan ei ole täällä sanonut että yhden riidan jälkeen pitäisi erota, vaan sen jälkeen kun ei vuosiin ole ollut mitään parisuhdetta ja avioliittoa, vaan pelkkää kämppäkaveruutta. Parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu se että toisen asioista on kiinnostunut ja toisen kanssa haluaa fyysistä läheisyyttäkin, jos fyysistä rakkautta ei ole, ei ole henkistäkään, ja silloin on parisuhteelta ja avioliitolta pohja pois kokonaan.
[/quote]
Miksi sinä kuvittelet, että mieheni on minulle "täysin vieras ihminen"? Yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta parisuhde voi loistavsti, mutta lasten myötä tilanne on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan suunnilleen tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa. Tiedän silti, että rakkaus ei ole kuollut enkä todellakaan olisi onnellinen jos eroaisimme. Tulisi sellainen olo, että erottiin lasten takia. Ja mielummin otan avioliittoneuvonnassa vastaan semmoisila ihmisiltä, joiden oma avioliitto on kestänyt vuosikymmeniä. Yksikään sellainen liitto ei ole ollut jatkuvaa onnen juhlaa. Nykyään trendi vaan näyttää olevan semmoinen, että puoliso laitetaan vaihtoon heti, kun alkuhuuma on ohi. Kukin tyylillään, mä arvostan enemmän elinikäistä suhdetta ja oikeaa rakkautta.
[/quote]
No mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta elämäni aikana, aviomieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, eikä erota koska meillä on vielä kaikesta huolimatta rakkautta, mutta ap:llä ei ole. Meillä on 6v. kaksoset, ja molemmilla terveysongelmia ja muutakin stressiä, anoppi on keikkunut kuolemankielissä jo pitkään ym. Välillä tuntuu että kun ei ole kuukauteen rakasteltu että mitä hittoa minä tuon miehen kanssa samassa talossa elän kun ei ole hellyyttä ym. mutta meillä se asia korjataan aina kun siltä alkaa tuntua. Jos meillä menisi vaikka puoli vuotta noin mitä ap kuvaili, pistäisin eropaperit vireille, mielummin olen yksin kuin miehen kanssa joka ei minua enää rakasta. Kyllä se rakkaus vaan kuolee jos ei kymmeneen vuoteen ole mitään henkistä tai ruumiillista yhteyttä. Mistä tiedät ettei teidän rakkaus ole kuollut? Jos ette koske, ette puhu?
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:28"]
Hah! Eilen kyselin laimea liitto vai yksinhuoltajuus? Mammat huusi kuorossa että puitteet puitteet!!!
[/quote]
En minä ainakaan ole tuossa kuorossa huutanut! Mitkä vitun puitteet????
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:17"]Te joilla suhde on kylmennyt, mitä oikeasti ITSE olette tehneet sen eteen, ettei niin kävisi? [/quote] Ap on hyvin seksuaalinen ihminen, joten tuohon seksipuoleen olen koittanut panostaa. Koskaan en ole seksistä kieltäytynyt jos mies on aloitteen tehnyt. Itse olen tehnyt kuitenkin varmaan 80% aloitteista ja tullut torjutuksi melkein joka kerta. Ihan niinkin, että kun olen laskeutunut polvilleni ja avannut miehen vetskarin, ekan lipaisun jälkeen minut on työnnetty pois. Ja lukemattomia kertoja on torjuttu lähentelevät käteni. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolen ja olen laihduttanut raskauskilot pois. Olen yrittänyt muuttua jotenkin miehen mieleisemmäksi jättämällä pois omia harrastuksia ja ystäviä. Olen antanut miehen harrastaa aikaavievää harrastustaan ja hoitanut käytännössä yksin kodin ja lapset ja samalla aina maksanut menoista puolet. Olen käynyt pari vuotta pariterapiassa yksin. En nalkuta, se ei kuulu tyyliini. Kannoin miehelle voileipiä telkkarin ääreen, keikistelin minihameessa ilman pikkuhousuja ja ehdottelin tuhmia, ei tapahtunut mitään. Olen sanonut suoraan, että tarvitsen seksiä ja olen sanonut, että nykyinen linja johtaa eroon. Olen yrittänyt olla lempeä ja pullantuoksuinen äiti, joka illan tullen hipsii miehen kainaloon hakemaan läheisyyttä. Mikään, MIKÄÄN ei ole saanut miestä uhraamaan edes varttituntia viikossa siihen, että se olisi minun kanssani eikä tuijottaisi jotain ruutua. Ap
[/quote]
Niin, no kaiken olet tehnyt. Lähde ja etsi parempi puoliso. Eihän tuosta mitään tule, sulla on vain tämä yksi elämä, eikä varmasti sullakaan ole enää niitä parhaita vuosia enää edessä yhtä paljon kuin takana.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:24"]
Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni.
[/quote]
Miten kuvittelet että suhteesi täysin vieraaseen ihmiseen joka asuu teillä, siitä paranee kun lapset lähtee? Sitten ei ole sitäkään vähää yhteistä puhumista. Kyllä se puoliso pitää alunalkaen valita sellainen ettei tuollaista tilannetta pääse tulemaan vuosikausiksi, joskus voi olla, mutta rajansa silläkin, ihmisen elämä on rajallinen, eikä siinä ole aikaa vuosikymmeniä odotella että jospa se tästä... Mikä oma onnellisuus??? Eihän tuollaisessa perheessä ole kukaan onnellinen, kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikki häviää, lapsia myöden. Kukaan ei ole täällä sanonut että yhden riidan jälkeen pitäisi erota, vaan sen jälkeen kun ei vuosiin ole ollut mitään parisuhdetta ja avioliittoa, vaan pelkkää kämppäkaveruutta. Parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu se että toisen asioista on kiinnostunut ja toisen kanssa haluaa fyysistä läheisyyttäkin, jos fyysistä rakkautta ei ole, ei ole henkistäkään, ja silloin on parisuhteelta ja avioliitolta pohja pois kokonaan.
[/quote]
Miksi sinä kuvittelet, että mieheni on minulle "täysin vieras ihminen"? Yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta parisuhde voi loistavsti, mutta lasten myötä tilanne on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan suunnilleen tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa. Tiedän silti, että rakkaus ei ole kuollut enkä todellakaan olisi onnellinen jos eroaisimme. Tulisi sellainen olo, että erottiin lasten takia. Ja mielummin otan avioliittoneuvonnassa vastaan semmoisila ihmisiltä, joiden oma avioliitto on kestänyt vuosikymmeniä. Yksikään sellainen liitto ei ole ollut jatkuvaa onnen juhlaa. Nykyään trendi vaan näyttää olevan semmoinen, että puoliso laitetaan vaihtoon heti, kun alkuhuuma on ohi. Kukin tyylillään, mä arvostan enemmän elinikäistä suhdetta ja oikeaa rakkautta.
[/quote]
No mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta elämäni aikana, aviomieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, eikä erota koska meillä on vielä kaikesta huolimatta rakkautta, mutta ap:llä ei ole. Meillä on 6v. kaksoset, ja molemmilla terveysongelmia ja muutakin stressiä, anoppi on keikkunut kuolemankielissä jo pitkään ym. Välillä tuntuu että kun ei ole kuukauteen rakasteltu että mitä hittoa minä tuon miehen kanssa samassa talossa elän kun ei ole hellyyttä ym. mutta meillä se asia korjataan aina kun siltä alkaa tuntua. Jos meillä menisi vaikka puoli vuotta noin mitä ap kuvaili, pistäisin eropaperit vireille, mielummin olen yksin kuin miehen kanssa joka ei minua enää rakasta. Kyllä se rakkaus vaan kuolee jos ei kymmeneen vuoteen ole mitään henkistä tai ruumiillista yhteyttä. Mistä tiedät ettei teidän rakkaus ole kuollut? Jos ette koske, ette puhu?
[/quote]
Kerropa mulle, että mistä sä tiedät että rakkaus kuolee, vaikka menisi kymmenenkin vuotta huonosti? Et mistään, koska et ole kokeillut etkä tosissasi sitoutunut mieheesi, jos heti puolen vuoden huonon kauden jälkeen olet eroamassa. Ap ei myöskään sanonut mistään kohtaa, että rakkautta ei ole. Se on sun päätelmäsi, jolla ei ole muuta pohjaa kuin yksi huonona hetkenä tehty turhautunut avautuminen av:llä. Niin tyypillistä tuomitsemista....
Tuskin mies on sen tyytyväisempi kuin sinäkään. Miksette eroa? En ymmärrä.