Miten yleistä on että synnyttäjää jätetään yksin ponnistusvaiheessa?
Synnytin esikoiseni 2011, ja (erittäin hitaana ihmisenä näköjään....) nyt vasta ruvennut miettimään asiaa.
Kaikki kävi oikein hyvin, eikä valittamista ole, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu vähän oudolta....
Eli olin jo saanut epiduraalin, mikä toimi kuin unelma eikä sattunut enä mihinkään, kun kätilö kävi huoneessa n. 13.50 ja pahoitteli ettö vuoronsa lopuu koksa olisihan hän halunnut olla läsnä loppuun asti. Vilkaisi peiton alle ja totesi että olen kokonaan auki joten saan ponnistaa jos siltä tuntuu. SItten lähti.
Enhän minä tiennyt miltä pitäisi tuntua ja mitä pitäisi tehdä, jotain siellä sitten ehkä yritin hiljaksilleen samalla kun juttelin mieheni kanssa niitä näitä.
Toinen kätilö tuli huoneeseen 14.15, avasi oven ja pahoitteli koska oli tullut väärään huoneeseen, lähti ja tuli hetken päästä takaisin ja totesi että olihan hän sittenkin tullut oikeean paikkaan mutta kun oli saanut raportin että on ensisynnyttäjä ponnistusvaiheessa niin ei osannut odottaa että olisin niin rauhallinen.
Pyysin sitten vilkaisemaan tilannetta, hän nosti peittoa ja totesi vain "Oho, onpa hänellä paljon hiuksia, odota hetki niin haen tarvittavat välineet ja otetaan loppurutistus".
Ponnistusvaiheeksi merkattiin sitten 7min. Todellinen ponnistusvaihe kuitenkin varmaan pidempi, koska olin tietämättä ponnistanut jo ennen kuin kätilö tuli....? En siis tuntenut yhtään mitään, epiduraali oli aivan mielettömän ihana =D
Toisen kohdalla olin myös saanut epiduraalin, kävin vessassa kun sai taas nousta ja tunsin että nyt se taitaa haluta ulos, soitin kelloa, kätilö tuli ja auttoi vauvaa ulos, olin läsnä koko ponnistusvaiheen aikana.
Kolmannen kohdalla kätilö kävi laittamassa kanyylin spinaalia varten, olin 6cm auki, ja jäin odottamaan että joku tulisi antamaan kivunlievitystä. PCBstä ei ollut mitään iloa, ilokaasua kun hengitin keskityin vain hengittämään kunnolla, ja saatoin kuvitella että minulla on jokin kivunlievitys auttamassa... Kun seuraava kätilö tuli paikalla olin jo synnyttänyt. Mies kyllä painoi nappia kun huomasi että nyt jotain tapahtuu, mutta kaikki meni niin äkkiä sitten ettei kätilö ehtinyt paikalle.
Kolmannen kohdallahan minua ei siis jätetty tahallaan yksin ponnistusvaiheessa vaikka niin sitten kävikin (vaikka olisivat ehkä voineet arvata että olen kohta kokonaan auki koska koko synnytys eteni hyvin äkkiä), mutta tuo esikoinen...
Onko kuinka tavallista että annetaan ponnistuslupaa ja sitten jätetään yksin?
Kommentit (34)
Ei poistunut kummallakaan kerralla puudutuksen laiton jälkeen kuin pissalle ja kahville. Oli muutenkin paljon huoneessa. Ponnistusvaiheessa ei tosiaan lähtenyt mihinkään. Liekö pienen sairaalan etuja. Vai missä aloittaja on synnyttänyt? Kuulostaa kamalalta.
Mä kävelin saliin pää näkyy-vaiheessa. Sitä vain ei kukaan tiennyt, olin avatunut tunnissa. Kätilö siis tilannetta katsomatta päätti, että mä olen niin tuskissani, etten kestä avautumista, että laitetaan epiduraali. Eihän se tietenkään auttanut, joten laitettiin spinaalikin. Sitten vasta kätilö hoksasi katsoa että jaahas, täällähän näkyy hiuksia.
Sain luvan "ponnistella, jos siltä tuntuu" (hahhah ikään kuin epiduraalin+spinaalin saaneena miltään tuntuisi) ja kätilö lähti pois. Olin peräti kolme tuntia kahdestaan mieheni kanssa, kätilöt kävivät välillä ovella kurkkaamassa.
Sitten vuoro vaihtui ja sain oksitosiinia. Uusi kätilö pysyi paikalla ja ponnistusvaihe kesti lopulta 2h 45min, ihan vaan koska pää ei mahtunutkaan, eivätkä millään halunneet leikata.
Traumat jäi. Kohta pitäis synnyttää uudelleen, saas nähdä mitä tällä kertaa..
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:48"]
Mun ponnistusvaiheessa kätilö häipyi 10 min pari kertaa. Oli kyllä alussa n 15 minsaa mutta kun ei tulosta tullut, häipyi naapurisaliin älillä. Toki se voi uskoa ja voimia ponnistuksesta, kun kätilökin häipyi. Tuli välillä takas ja häipyi. Kun ponnistusvaihe oli kestänyt hiukan yli tunnin, haki lääkärin paikalle. Mulle annettiin lisää epiduraalia ja jotain, ja käskettiin olla ponnistamatta.Sitten synnytysrä välillä seurannut kandi oli mun seurana ja kätilö häipyi. Lääkäri kävi taas ja häipyi. Kätilö rupesi sitten puhumaan imukupista ja puolen tunnnin päästä tuli lääkäri ja sanoi, et nyt ei kokeilla mitään, vaan mennään leikkaukseen. Jälkeenpäin selveni, että lapsi oli juuttunut kiinni virheasennon takia, joten ei olisi syntynyt ilman leikkausta. Mutta kyllä se kaksi tuntia oli pitkä, kun pati kertaa oltiin yksi ilman ketään henkilökuntaan kuuluvaa. Kandi oli ihana, muuten olisin varmaan ollut paniikissa.
[/quote] Voi ei, kuulostaa karmealta =( Onneksi loppui kuitenkin hyvin....
Minun lapset on syntyneet sektiolla joten en ole varma, mutta eikös syntymän hetkellä ole kaksi kätilö paikalla? Tai siis olen aina luullut, että ihan siinä loppuvaiheessa kätilö kutsuu sen toisenkin paikalle.
Itsellä siis synnytykset kestäneet pitkään, eka 28h ja toinen 26h, ponnistusvaiheeseen en ole koskaan päässyt, mutta epiduraalin kyllä saanut, minulla se ei vienyt lähellekään koko kipua pois. Tai vei siinä vaiheessa kun kärrättiin viimein sinne sektiosaliin ja puudutettiin leikkausta varten.
Ei ole poistunut paikalta, mutta ponnistukset onkin kestäneet kaikki alle 6min. Yhden kerran mies soitti kelloa kun sanoin että kohta syntyy, mun on kerettävä makuulleen. Tuli viivana paikalle, ja ehti juuri ja juuri saada kopin. Ponnistusvaihe 2min. Ei kivunlievityksiä, paitsi ilokaasu. Ekassa synnytyksessä kätilö pahoitteli kun ei ollut paikalla kun tuli supistus. Mua vähän nauratti, minkä se mun supistuksille mahtaa!
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:50"]
Ei poistunut kummallakaan kerralla puudutuksen laiton jälkeen kuin pissalle ja kahville. Oli muutenkin paljon huoneessa. Ponnistusvaiheessa ei tosiaan lähtenyt mihinkään. Liekö pienen sairaalan etuja. Vai missä aloittaja on synnyttänyt? Kuulostaa kamalalta.
[/quote] Niin, no esikoisen kohdalla en tajunnut mistään mitään ja kun tosiaan ei ollut mitään kipuja niin ei ollut mitenkään kamalaa olla, vasta jälkeenpäin tosiaan ruvennut miettimään että onkohan ihan normaalia ilmoittaa että saa ponnistaa ja sitten lähdetään =)
Tuo kolmonen sitten taas, niin olen puhunut kätilön (sen ensimmäisen) kanssa, mutta se nyt lähinnä johtui siitä että olin pettynyt häneen kun hän ei millään olisi halunnut että otan epiduraalin aan sai ylipuhutua ottamaan PCBn joka ei siis auttanut yhtän... harmitt ettei hän yhtään kuunnellut tai uskonut minua, kun sanoin että kaksi synnytystä takana jotka menyt todella hyvin epiduraalin kanssa. Ei olis yhtään haitannut jos epiduraali olisi vähän pitkittänyt ponnistusvaihetta.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:52"]
Mä kävelin saliin pää näkyy-vaiheessa. Sitä vain ei kukaan tiennyt, olin avatunut tunnissa. Kätilö siis tilannetta katsomatta päätti, että mä olen niin tuskissani, etten kestä avautumista, että laitetaan epiduraali. Eihän se tietenkään auttanut, joten laitettiin spinaalikin. Sitten vasta kätilö hoksasi katsoa että jaahas, täällähän näkyy hiuksia.
Sain luvan "ponnistella, jos siltä tuntuu" (hahhah ikään kuin epiduraalin+spinaalin saaneena miltään tuntuisi) ja kätilö lähti pois. Olin peräti kolme tuntia kahdestaan mieheni kanssa, kätilöt kävivät välillä ovella kurkkaamassa.
Sitten vuoro vaihtui ja sain oksitosiinia. Uusi kätilö pysyi paikalla ja ponnistusvaihe kesti lopulta 2h 45min, ihan vaan koska pää ei mahtunutkaan, eivätkä millään halunneet leikata.
Traumat jäi. Kohta pitäis synnyttää uudelleen, saas nähdä mitä tällä kertaa..
[/quote] Voi ei.... samaan sairaalaan menet kuitenkin? Oletko käynyt jossain puhumassa asiasta...? On varmaan hiukan vaikeaa luottaa ammattitioon enää tuossa kohtaa...
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:55"]
Minun lapset on syntyneet sektiolla joten en ole varma, mutta eikös syntymän hetkellä ole kaksi kätilö paikalla? Tai siis olen aina luullut, että ihan siinä loppuvaiheessa kätilö kutsuu sen toisenkin paikalle. Itsellä siis synnytykset kestäneet pitkään, eka 28h ja toinen 26h, ponnistusvaiheeseen en ole koskaan päässyt, mutta epiduraalin kyllä saanut, minulla se ei vienyt lähellekään koko kipua pois. Tai vei siinä vaiheessa kun kärrättiin viimein sinne sektiosaliin ja puudutettiin leikkausta varten.
[/quote] Esikoisen kohdalla joo tuli toinen mukana sitten kun tulivat avustamaan pojan ulos, vaikka kysyivät kyllä haluanko itse ottaa vastaan ja puoli-istuvassa asennossa se olikin helppoa =)
Toisen kohdalla tuli myös toinen kätilö kun kätilö pyysi miestä soittamaan kelloa, ja tuon kolmannen kohdalla tuli kolme ihmistä huoneeseen. Johtukohan mun karjumisesta =D Saattoivat kuvtella että on joku isompikin hätä... mun karjuminen kyllä loppui heti kun poju oli ulkona, sitten kuuluikin housujen sisältä vain hänen itkunsa...
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:59"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:52"]
Mä kävelin saliin pää näkyy-vaiheessa. Sitä vain ei kukaan tiennyt, olin avatunut tunnissa. Kätilö siis tilannetta katsomatta päätti, että mä olen niin tuskissani, etten kestä avautumista, että laitetaan epiduraali. Eihän se tietenkään auttanut, joten laitettiin spinaalikin. Sitten vasta kätilö hoksasi katsoa että jaahas, täällähän näkyy hiuksia.
Sain luvan "ponnistella, jos siltä tuntuu" (hahhah ikään kuin epiduraalin+spinaalin saaneena miltään tuntuisi) ja kätilö lähti pois. Olin peräti kolme tuntia kahdestaan mieheni kanssa, kätilöt kävivät välillä ovella kurkkaamassa.
Sitten vuoro vaihtui ja sain oksitosiinia. Uusi kätilö pysyi paikalla ja ponnistusvaihe kesti lopulta 2h 45min, ihan vaan koska pää ei mahtunutkaan, eivätkä millään halunneet leikata.
Traumat jäi. Kohta pitäis synnyttää uudelleen, saas nähdä mitä tällä kertaa..
[/quote] Voi ei.... samaan sairaalaan menet kuitenkin? Oletko käynyt jossain puhumassa asiasta...? On varmaan hiukan vaikeaa luottaa ammattitioon enää tuossa kohtaa...
[/quote]
Sama sairaala, tuosta on alle kaksi vuotta aikaa. Tällä kertaa on etukäteen kirjattu pelkopolilla papereihin, että todnäk avaudun nopeasti, en halua puudutuksia ja että eppari täytyy leikata. Luotan siihen että näillä tiedoilla ei voi mennä noin pahasti pieleen :'D ja ettei toista kertaa voi sattua noin idiootteja kätilöitä.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:55"]
Minun lapset on syntyneet sektiolla joten en ole varma, mutta eikös syntymän hetkellä ole kaksi kätilö paikalla? Tai siis olen aina luullut, että ihan siinä loppuvaiheessa kätilö kutsuu sen toisenkin paikalle. Itsellä siis synnytykset kestäneet pitkään, eka 28h ja toinen 26h, ponnistusvaiheeseen en ole koskaan päässyt, mutta epiduraalin kyllä saanut, minulla se ei vienyt lähellekään koko kipua pois. Tai vei siinä vaiheessa kun kärrättiin viimein sinne sektiosaliin ja puudutettiin leikkausta varten.
[/quote] Esikoisen kohdalla joo tuli toinen mukana sitten kun tulivat avustamaan pojan ulos, vaikka kysyivät kyllä haluanko itse ottaa vastaan ja puoli-istuvassa asennossa se olikin helppoa =)
Toisen kohdalla tuli myös toinen kätilö kun kätilö pyysi miestä soittamaan kelloa, ja tuon kolmannen kohdalla tuli kolme ihmistä huoneeseen. Johtukohan mun karjumisesta =D Saattoivat kuvtella että on joku isompikin hätä... mun karjuminen kyllä loppui heti kun poju oli ulkona, sitten kuuluikin housujen sisältä vain hänen itkunsa...
[/quote]
Miksi sulla oli housut jalassa kun ponnistit?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:55"] Minun lapset on syntyneet sektiolla joten en ole varma, mutta eikös syntymän hetkellä ole kaksi kätilö paikalla? Tai siis olen aina luullut, että ihan siinä loppuvaiheessa kätilö kutsuu sen toisenkin paikalle. Itsellä siis synnytykset kestäneet pitkään, eka 28h ja toinen 26h, ponnistusvaiheeseen en ole koskaan päässyt, mutta epiduraalin kyllä saanut, minulla se ei vienyt lähellekään koko kipua pois. Tai vei siinä vaiheessa kun kärrättiin viimein sinne sektiosaliin ja puudutettiin leikkausta varten. [/quote] Esikoisen kohdalla joo tuli toinen mukana sitten kun tulivat avustamaan pojan ulos, vaikka kysyivät kyllä haluanko itse ottaa vastaan ja puoli-istuvassa asennossa se olikin helppoa =)
Toisen kohdalla tuli myös toinen kätilö kun kätilö pyysi miestä soittamaan kelloa, ja tuon kolmannen kohdalla tuli kolme ihmistä huoneeseen. Johtukohan mun karjumisesta =D Saattoivat kuvtella että on joku isompikin hätä... mun karjuminen kyllä loppui heti kun poju oli ulkona, sitten kuuluikin housujen sisältä vain hänen itkunsa... [/quote] Miksi sulla oli housut jalassa kun ponnistit?
[/quote] Koska kätilö puki minulle ne takaisin kun oli katsonut tilannetta. Oli ihana yhdistelmä verkkohousut+vaippa, laitettu jo kun tulin sairaalaan koska lapsivettä lorahteli koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 21:55"] Minun lapset on syntyneet sektiolla joten en ole varma, mutta eikös syntymän hetkellä ole kaksi kätilö paikalla? Tai siis olen aina luullut, että ihan siinä loppuvaiheessa kätilö kutsuu sen toisenkin paikalle. Itsellä siis synnytykset kestäneet pitkään, eka 28h ja toinen 26h, ponnistusvaiheeseen en ole koskaan päässyt, mutta epiduraalin kyllä saanut, minulla se ei vienyt lähellekään koko kipua pois. Tai vei siinä vaiheessa kun kärrättiin viimein sinne sektiosaliin ja puudutettiin leikkausta varten. [/quote] Esikoisen kohdalla joo tuli toinen mukana sitten kun tulivat avustamaan pojan ulos, vaikka kysyivät kyllä haluanko itse ottaa vastaan ja puoli-istuvassa asennossa se olikin helppoa =)
Toisen kohdalla tuli myös toinen kätilö kun kätilö pyysi miestä soittamaan kelloa, ja tuon kolmannen kohdalla tuli kolme ihmistä huoneeseen. Johtukohan mun karjumisesta =D Saattoivat kuvtella että on joku isompikin hätä... mun karjuminen kyllä loppui heti kun poju oli ulkona, sitten kuuluikin housujen sisältä vain hänen itkunsa... [/quote] Miksi sulla oli housut jalassa kun ponnistit?
[/quote] Koska kätilö puki minulle ne takaisin kun oli katsonut tilannetta. Oli ihana yhdistelmä verkkohousut+vaippa, laitettu jo kun tulin sairaalaan koska lapsivettä lorahteli koko ajan.
[/quote] En tajunnut itsekään niitä riisua missään kohtaa, olin vähän muissa maailmoissa vissiin kivun takia...
Itsellä kävi niin että sain epiduraalin todella myöhään, koska sitä ainoaa anestesialääkäriä tarvittiin muualla. Tunsin jo siis loppua kohti ponnistuksen tarvetta (kivun lisäksi) mutta minulle oli viimeksi sanottu etten saa vielä ponnistaa enkä ensisynnyttäjänä tiennyt koska sen sitten saa aloittaa. Laitos oli tupaten täynnä ja suurimman osan aikaa kätilökin oli jossain muualla. Aika kaoottista oli.. Joka tapauksessa epiduraalin saatuani ponnistuksen tarve katosi enkä tuntenut supistuksiakaan, jatkuivat kuitenkin sentään. Tarvittiin siis ohjattua ponnistusta, onneksi kätilö siihen kerkesi paikalle... Siihen meni kyllä aika normi aika eli n. 30min, ei onneksi tarvinnut leikata enkä revennyt pahasti. Mutta näin jälkikäteen olen sitä miettinyt ja harmitellut että meni varmaan hyvän tunnin verran ns. luomuponnistusvaihetta ohi epiduraalia odotellessa ja kärvistellessä, kätilön loistaessa poissaolollaan. Olen kuitenkin kiitollinen että kaikki lopuksi meni hyvin ja terve tyttö tuli.
Oho :O Mulla kaksi synnytystä, molemmissa tuntui kuin kätilöt ois oikeastaan jeränneet vasta kun piti ponnistaa. Oli myös epiduraalit molemmilla kerroilla. Ekaa ponnistettaessa oli vielä toinen kätilö mukana auttamassa (puski jaloista vastaan) ja lääkärikin haettiin paikalle, vaikka kaikki olis ihan okei. Avautumisvaihe vain oli kestänyt 17h ja lapsivesi oli vihreää. Ei olisi tullut mieleenkään, kun koko 20min aktiivisesti ponnistin supistusten välissä, että kukaan olisi lähtenyt minnekään!!!! Sanoinkin aina, että nämä kätilöt sen lapsen ulos ponnistivat, mä en ois uskonut enkä jaksanut ponnistaa, ellei se kannustus ois ollut niin mieletöntä.
Toisen kanssa oli kätilö paikalla ja ponnistin hänen avullaan. Meni hyvin sekin.
Huhhuh, aika kauheaa, että ponnistusvaiheessa voidaan häipyä paikalta, kyllä mäkin oisin voinu lähteä siinä mieluummin kahville ja luin etukäteen jostain, että äitien halu paeta on ennemminkin ongelma :D
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:41"]
Löytyykö lisää tarinoita?
[/quote]
[/quote]
Mun ponnistusvaiheessa kätilö häipyi 10 min pari kertaa. Oli kyllä alussa n 15 minsaa mutta kun ei tulosta tullut, häipyi naapurisaliin älillä. Toki se voi uskoa ja voimia ponnistuksesta, kun kätilökin häipyi. Tuli välillä takas ja häipyi. Kun ponnistusvaihe oli kestänyt hiukan yli tunnin, haki lääkärin paikalle. Mulle annettiin lisää epiduraalia ja jotain, ja käskettiin olla ponnistamatta.Sitten synnytysrä välillä seurannut kandi oli mun seurana ja kätilö häipyi. Lääkäri kävi taas ja häipyi. Kätilö rupesi sitten puhumaan imukupista ja puolen tunnnin päästä tuli lääkäri ja sanoi, et nyt ei kokeilla mitään, vaan mennään leikkaukseen. Jälkeenpäin selveni, että lapsi oli juuttunut kiinni virheasennon takia, joten ei olisi syntynyt ilman leikkausta. Mutta kyllä se kaksi tuntia oli pitkä, kun pati kertaa oltiin yksi ilman ketään henkilökuntaan kuuluvaa. Kandi oli ihana, muuten olisin varmaan ollut paniikissa.