Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten yleistä on että synnyttäjää jätetään yksin ponnistusvaiheessa?
18.07.2015 |
Synnytin esikoiseni 2011, ja (erittäin hitaana ihmisenä näköjään....) nyt vasta ruvennut miettimään asiaa.
Kaikki kävi oikein hyvin, eikä valittamista ole, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu vähän oudolta....
Eli olin jo saanut epiduraalin, mikä toimi kuin unelma eikä sattunut enä mihinkään, kun kätilö kävi huoneessa n. 13.50 ja pahoitteli ettö vuoronsa lopuu koksa olisihan hän halunnut olla läsnä loppuun asti. Vilkaisi peiton alle ja totesi että olen kokonaan auki joten saan ponnistaa jos siltä tuntuu. SItten lähti.
Enhän minä tiennyt miltä pitäisi tuntua ja mitä pitäisi tehdä, jotain siellä sitten ehkä yritin hiljaksilleen samalla kun juttelin mieheni kanssa niitä näitä.
Toinen kätilö tuli huoneeseen 14.15, avasi oven ja pahoitteli koska oli tullut väärään huoneeseen, lähti ja tuli hetken päästä takaisin ja totesi että olihan hän sittenkin tullut oikeean paikkaan mutta kun oli saanut raportin että on ensisynnyttäjä ponnistusvaiheessa niin ei osannut odottaa että olisin niin rauhallinen.
Pyysin sitten vilkaisemaan tilannetta, hän nosti peittoa ja totesi vain "Oho, onpa hänellä paljon hiuksia, odota hetki niin haen tarvittavat välineet ja otetaan loppurutistus".
Ponnistusvaiheeksi merkattiin sitten 7min. Todellinen ponnistusvaihe kuitenkin varmaan pidempi, koska olin tietämättä ponnistanut jo ennen kuin kätilö tuli....? En siis tuntenut yhtään mitään, epiduraali oli aivan mielettömän ihana =D
Toisen kohdalla olin myös saanut epiduraalin, kävin vessassa kun sai taas nousta ja tunsin että nyt se taitaa haluta ulos, soitin kelloa, kätilö tuli ja auttoi vauvaa ulos, olin läsnä koko ponnistusvaiheen aikana.
Kolmannen kohdalla kätilö kävi laittamassa kanyylin spinaalia varten, olin 6cm auki, ja jäin odottamaan että joku tulisi antamaan kivunlievitystä. PCBstä ei ollut mitään iloa, ilokaasua kun hengitin keskityin vain hengittämään kunnolla, ja saatoin kuvitella että minulla on jokin kivunlievitys auttamassa... Kun seuraava kätilö tuli paikalla olin jo synnyttänyt. Mies kyllä painoi nappia kun huomasi että nyt jotain tapahtuu, mutta kaikki meni niin äkkiä sitten ettei kätilö ehtinyt paikalle.
Kolmannen kohdallahan minua ei siis jätetty tahallaan yksin ponnistusvaiheessa vaikka niin sitten kävikin (vaikka olisivat ehkä voineet arvata että olen kohta kokonaan auki koska koko synnytys eteni hyvin äkkiä), mutta tuo esikoinen...
Onko kuinka tavallista että annetaan ponnistuslupaa ja sitten jätetään yksin?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:22"]
Itsellä kävi niin että sain epiduraalin todella myöhään, koska sitä ainoaa anestesialääkäriä tarvittiin muualla. Tunsin jo siis loppua kohti ponnistuksen tarvetta (kivun lisäksi) mutta minulle oli viimeksi sanottu etten saa vielä ponnistaa enkä ensisynnyttäjänä tiennyt koska sen sitten saa aloittaa. Laitos oli tupaten täynnä ja suurimman osan aikaa kätilökin oli jossain muualla. Aika kaoottista oli.. Joka tapauksessa epiduraalin saatuani ponnistuksen tarve katosi enkä tuntenut supistuksiakaan, jatkuivat kuitenkin sentään. Tarvittiin siis ohjattua ponnistusta, onneksi kätilö siihen kerkesi paikalle... Siihen meni kyllä aika normi aika eli n. 30min, ei onneksi tarvinnut leikata enkä revennyt pahasti. Mutta näin jälkikäteen olen sitä miettinyt ja harmitellut että meni varmaan hyvän tunnin verran ns. luomuponnistusvaihetta ohi epiduraalia odotellessa ja kärvistellessä, kätilön loistaessa poissaolollaan. Olen kuitenkin kiitollinen että kaikki lopuksi meni hyvin ja terve tyttö tuli.
[/quote] Oho... ton kolmosen kohdalla kun tuliponnistuksen tarve ajattelin lyhyen hetken että ei vielä! Täytyy odottaa spinaalia! Ja sitten se vain tuli... onneksi ei kestänyt kuin ehkä minuutin verran...
[/quote] Jäi kesken tuo viesti.. niin siis miten voivat sanoa ettei saa ponnistaa jos on paikat auki ja ponnistuttaa? Itse en olisi voint olla ponnistamatta... Itsehillintäsi on paako olla mahtava =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensisynnyttäjänä mut jätettiin ponnistusvaiheessa tunniksi yksin saatteilla voit vähän puhista, mutta ei nyt ihan pohjanmaan kautta. Toki kätilö kävi kaksi kertaa sinä aikana kurkkaamassa häviten heti huoneesta. Joo oli ruuhkaa, mutta silti on jäänyt mietityttämän mikä yhteys oli sillä kun ohjatusti alkoi supistaa yli tunnin jälkeen ja vauvan sydänäänet laski. Lääkärille kommentoitiin, että jo tunnin on ponnistanut (noo, en nyt ihan ponnistamiseksi sitä "vähän puhinaa" myöhemmällä kokemuksellani sanoisi) ja imukuppihan siitä seurasi, sektiolta vältyin hiuksenhienosti.
Olen helvetin vihainen saamalleni kohtelulle. Haluaisin uskoa ettei kätilö ollut mulkero vaan ne resurssit. Siellä pienessä sairaalassa syntyi keskimäärin yksi vauva tunnissa sinä aamuna ja ehkä joku muu tarvitsi hoitohenkilökuntaa minua enemmän. Yksilönä ei vaan lohduta olla tilastollinen poikkeama. Toisessa synnytyksessä olikin ihana kätilö koko ponnistusvaiheen läsnä.
Hui, kuulostaa kyllä kamalalta jättää ponnistusvaiheessa yksin. Siinähän voinsattua vauvalle vaikka mitä. Mulla molemmilla kerroilla supistukset hiipuivat ponnistusvaiheessa enkä olisi ilman kätilöä tiennyt, koska pitää ponnistaa. Ponnistusvaihe kyllä melko lyhyt molemmilla kerroilla 25 min esikoisella ja toisella 6 min. En sitten tiedä, jos pitkittyy, niin voiko kätilö olla vieressä koko ajan. Kokemukset Kätilöopistolta ja Naistenklinikalta.
Kivaa pelotella esikoista odottavia näillä tarinoilla :(
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:52"]
Kivaa pelotella esikoista odottavia näillä tarinoilla :(
[/quote]
Minä olisin toivonut kuulevani etukäteen myös sellaisista synnytyksistä, joissa kaikki ei mene putkeen, kun tunsin olevani ainoa, jolla supistukset eivät voimistuneet kunnolla. Jouduin myös olemaan ilman kätilöä ponnistusvaiheessa ja mies auttoi, vaikka oli etukäteen ajatellut, että menee ponnistusvaiheessa ulos huoneesta, koska on verikammoinen. Onneksi kaikki meni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:52"]
Kivaa pelotella esikoista odottavia näillä tarinoilla :(
[/quote]
Minä olisin toivonut kuulevani etukäteen myös sellaisista synnytyksistä, joissa kaikki ei mene putkeen, kun tunsin olevani ainoa, jolla supistukset eivät voimistuneet kunnolla. Jouduin myös olemaan ilman kätilöä ponnistusvaiheessa ja mies auttoi, vaikka oli etukäteen ajatellut, että menee ponnistusvaiheessa ulos huoneesta, koska on verikammoinen. Onneksi kaikki meni hyvin.
[/quote] Auttoiko vauvaa ulos vai miten auttoi?
Mulla eka synnytys meni leikkuriin, koska oli yllätysperätila ja mulla ja vauvalla infektio. Toinen syntyi alakautta ja torkuin hämäräksi laitetussa salissa avautumisen 4-10cm ja kun tuntui, että pitäisi ponnistaa, kutsuin miehen ja kätilön paikalle. Oli aamuyö ja hiljaista, joulunaika Kättärillä. Ponnistin melkein tunnin - aloin ponnistaa tasan kahdelta yöllä ja kätilö totesi että kyllä tämä ennen kolmea syntyy -juu, syntymäaika oli lopulta 02:59. Vaikka ponnistusvaihe kesti tunnin, kätilö oli koko ajan vierellä ja jutteli mukavia. Eli ei,ei jätetty Kättärillä ponnistajaa yksin, vaikkei ensisynnyttäjä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 00:27"]Mulla eka synnytys meni leikkuriin, koska oli yllätysperätila ja mulla ja vauvalla infektio. Toinen syntyi alakautta ja torkuin hämäräksi laitetussa salissa avautumisen 4-10cm ja kun tuntui, että pitäisi ponnistaa, kutsuin miehen ja kätilön paikalle. Oli aamuyö ja hiljaista, joulunaika Kättärillä. Ponnistin melkein tunnin - aloin ponnistaa tasan kahdelta yöllä ja kätilö totesi että kyllä tämä ennen kolmea syntyy -juu, syntymäaika oli lopulta 02:59. Vaikka ponnistusvaihe kesti tunnin, kätilö oli koko ajan vierellä ja jutteli mukavia. Eli ei,ei jätetty Kättärillä ponnistajaa yksin, vaikkei ensisynnyttäjä ollutkaan.
[/quote] Miten onnistuit torkkumaan?
Mä melkein nukuin avautumisvaiheessa, koska minulla oli epiduraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kans kiellettiin ponnistamasta. Kauhea tunne, kun lapsi vaan tulee ulos, mutta ei saa ponnistaa. Kätilö halusi "venytellä" paikkoja, jotta en repeäisi. Ponniatusvaihe 3 min :/ Lopulta sanoin, että nyt se kyllä tulee... ja niinhän se tulikin. Olin vielä jakkaralla, joten siinä oli luonnonvoimatkin vastassa (vaiko myötäisessä).
Ja ei, ei ole jätetty yksin ponnistusvaiheessa. Niiden pituudet 55 min, 6 min ja 3 min.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 00:41"]
Mua kans kiellettiin ponnistamasta. Kauhea tunne, kun lapsi vaan tulee ulos, mutta ei saa ponnistaa. Kätilö halusi "venytellä" paikkoja, jotta en repeäisi. Ponniatusvaihe 3 min :/ Lopulta sanoin, että nyt se kyllä tulee... ja niinhän se tulikin. Olin vielä jakkaralla, joten siinä oli luonnonvoimatkin vastassa (vaiko myötäisessä). Ja ei, ei ole jätetty yksin ponnistusvaiheessa. Niiden pituudet 55 min, 6 min ja 3 min.
[/quote] Jos vahingossa olet aikaisin hereillä tai luet tämän myöhemmin, kysyn vain uteliaisuudesta että tuliko repeämiä...? Itselleni ei tullut kuin pientä asvaltti-ihottumaa, eli ei tikattavaa vaikka vauva tuli vauhdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän kätilöille ei opeteta kysymään synnyttäjän tuntemuksia? Hokevat aina että jokainen synnytys on erillainen, mutta kulkevat rutiinilla välittämättä synnyttäjän tuntemuksista, tai sellainen olo minulle on jäänyt. Itsellä kätilö on ollut paikalla, mutta ponnistukset ovat kestäneet ehkä minuutin. Sanoi vain ponnistele vain jos siltä tuntuu, olin ihan paiseissa kun oli housut jalassa ja tunsin pään haarovälissä, mielessäni sanoin että kuka sen vauvan ottaa vastaan jos ponnistan, mutta olin niin hämilläni kätilön toimista kun hääräili siinä jotain että pidättelin kunnes hänelle sopi tulla ottamaan vauva vastaan.. napanuorakaulan ympärillä on hyvä löysätä että ei kannata ponnistella itseksekseen mielestäni.
Tokassa sanoin kätilölle että on niin kamala pissa hätä, mutten pysty menemään pissalle. Itkin ihan hirveästi kipuja, mutta kätilö sanoi meneväsä kahville ja katsotaan sitten tilanne ja menet sinne pissalle.
10min. Kuluttua kätilö tuli, nousin ylös ja sanoin nyt täytyy ponnistaa, vauva tuli tokalla ponnistuksella. Synnytys oli käynnistetty, en saanut kivunlievitystä ja synnytys kesti 1,5 tuntia kaikkinensa. Tässä synnytyksessä kätilö oli todella itsekäs ja tökerö, mutta en jaksa avautua siitä sen enempää kun alkaa niin harmittamaan.
Minusta olisi hyvä jos kätilöt koulutettaisiin kuuntelemaan ja kysymään synnyttäjän tuntemuksia. Monesti nuo kivut unohtaa jo vuodessa parissa, mutta kätilöiden tökerö käytös voi jäädä vaivaamaan lopuniäksi. Tuntuu kuin ihmiseltä vietäisiin arvo hänen heikolla hetkellään. Olisi myös mukavaa jos kätilö edes yrittäisi samaistua pelokkaaseen ja kivuliaaseen synnykseen.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:41"]
Löytyykö lisää tarinoita?
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 22:22"]
Itsellä kävi niin että sain epiduraalin todella myöhään, koska sitä ainoaa anestesialääkäriä tarvittiin muualla. Tunsin jo siis loppua kohti ponnistuksen tarvetta (kivun lisäksi) mutta minulle oli viimeksi sanottu etten saa vielä ponnistaa enkä ensisynnyttäjänä tiennyt koska sen sitten saa aloittaa. Laitos oli tupaten täynnä ja suurimman osan aikaa kätilökin oli jossain muualla. Aika kaoottista oli.. Joka tapauksessa epiduraalin saatuani ponnistuksen tarve katosi enkä tuntenut supistuksiakaan, jatkuivat kuitenkin sentään. Tarvittiin siis ohjattua ponnistusta, onneksi kätilö siihen kerkesi paikalle... Siihen meni kyllä aika normi aika eli n. 30min, ei onneksi tarvinnut leikata enkä revennyt pahasti. Mutta näin jälkikäteen olen sitä miettinyt ja harmitellut että meni varmaan hyvän tunnin verran ns. luomuponnistusvaihetta ohi epiduraalia odotellessa ja kärvistellessä, kätilön loistaessa poissaolollaan. Olen kuitenkin kiitollinen että kaikki lopuksi meni hyvin ja terve tyttö tuli.
[/quote] Oho... ton kolmosen kohdalla kun tuliponnistuksen tarve ajattelin lyhyen hetken että ei vielä! Täytyy odottaa spinaalia! Ja sitten se vain tuli... onneksi ei kestänyt kuin ehkä minuutin verran...