Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelkäätte synnytystä?
27.09.2006 |
Ei se ole mitään kamalaa, ohi menevä vaihe jossa autetaan ja lääkitään ja hoidetaan.
Ihmettelen syvästi!
Kertokaa ihmeessä niitä kunnon syitä mitkä aiheuttavat pelkoa. Itsellä 3 lasta joten se ehkä vaikuttaa omaan ajattelutapaani joten pahoitteluni jos joku vetää herneet. Ei ole tarkoituksena arvostella vaan aidosti vaan ihmettelen
Kommentit (13)
Vierailija:
Ohimenevä vaihe jossa autetaan ja hoidetaan. Toivutaan hiljalleen haavan kanssa, joka synnytyksen sijaan on vatsassa eikä alapäässä.Alatiesynnytyksestä voi seurata pahoja repeämiä arkoihin paikkoihin ja mikä pahinta, se voi päätyä hätäsektioon ja se on vaarallista ja riskialtista touhua, toisin kuin suunniteltu sektio.
Joten turhat arvet ja tulehdusriskit on. . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri siksi pelkään sektiota, että, kuten sanoitkin, siitä toivutaan hiljalleen. Sektiohaava on iso, se ei parane hetkessä vaikka täällä väitettäisiin mitä. Synnytyksistäni ei ole tullut haavoja, kaikki on sujunut hienosti.
ja ekaa kertaa lukuunottamatta aina on mennyt jotain pieleen. Yksi lapsista vaurioitui lievästi. Pienimmästä ei vielä tiedä kun oireet ilmenevät vasta isompana.
Vierailija:
ja ekaa kertaa lukuunottamatta aina on mennyt jotain pieleen. Yksi lapsista vaurioitui lievästi. Pienimmästä ei vielä tiedä kun oireet ilmenevät vasta isompana.
Sori huutaminen, mutta kun se on tosiasia.
Pelkään niin järjettömästi sitä kipua!
Takana kaksi synnytystä, kolmas lähestyy niin pikavauhtia että päätä huimaa.
Ensimmäinen synnytys oli KARMEE, repesin pahoin ja toipuminen kesti yli 8 viikkoa....
Toinen synnytys oli lastenleikkiä ensimmäiseen verrattuna, kahdessa tunnissa kaikki ohi ei repeämiä, seuraavana päivänä oli olo kuin en olisikaan synnyttänyt!
Silti tämä ensimmäinen synnytys kummittelee pääni sisällä aiheuttaen pelkotiloja jatkuvasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en toivo kenellekkään moisia kokemuksia vaan vastauksia niiltä joilla on ikävä kyllä ilmennyt syitä miksi pelätä.
* myötätuntohalaus kaikille *
Eivätpä alatiesynnytyksenkään haavat aina nopeasti parane. Miksi jotkut alatiesynnytyksen jälkeen haluavat pelkosektion? Olen kuullut satoja kauhukertomuksia alatiesynnytyksistä, mutta sektioäidit ovat yleensä tyytyväisiä.
Jos viikko-pari liikkuminen on hitaampaa, ei se maailmaa kaada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään ja en pelkää, sekä että. Toisaalta toivon, että pääsisin jo synnyttämään ja kaikki olisi ohitse. Kipu ei pelota, ponnistusvaihe ei aiheuta kammoksuntaa, repeämät eivät pelota, mutta tulevan lapseni vammautuminen synnytyksessä pelottaa. Pelkään lapseni olevan niin iso etten saa häntä ulos. Onneksi tilanne tällä kertaa tarkistetaan. Nyt olen yrittänyt valmistautua synnytykseen. Olen menossa sinne ja hoidan homman kotiin. Tuli mitä tuli, se on pakko hoitaa tavalla tai toisella. Onhan se lapsi kuitenkin saatava ulos sieltä.
kiva rupsutella ja kakkia loppuelämänsä ilman mitään kontrollia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kärsii vain lievistä motorisista häiriöistä, näkyvistä, mutta ei itseään pahemmin häiritsevistä. Toinen on happivajauksen seurauksena cp-vammainen epileptikko ja kolmas meni niin heikkoon kuntoon, ettei koskaan kotiutunutkaan laitokselta ja menehtyi alle vuoden ikäisenä.
Lisäksi kaksi työkaveriani on pakotettu yrittämään alateitse tuntikausia vailla onnistumista ja sektioitu lopulta aiheuttaen molemmille naisille synnytyksestä erittäin ikävät ja kivuliaat muistot. Lapset onneksi selvisivät näissä tapauksissa vahingoittumattomina.
Yllä oleva otanta lähipiirini synnytyskokemuksista antanee käsityksen siitä, miksi suhtaudun vähintäänkin torjuvasti alatiesynnytykseen.
en pelännyt synnytystä yhtään, asennoiduin siihen että se tulee sattumaan, mutta se on vain ohi menevää. Se synnyts päättyi kiirreliseen sektioon, synnytyksen pysähtymisen ja vauvan voinnin huononemisen vuoksi. Tämän jälkeen lantioni kuvattiin ja todettiin " rajalantio" , ei mitäään varmuutta siitä että minkä kokoisen voisin ala-teitse synnyttää. Toinen syntyi suunnitellusti sektiolla, lantion kokoon nähden suuren vauvan vuoksi. Olen vieläkin vähän " katkera" siitä miks minä en voi synnyttää. Mutta miettikää näitä joita tiedän useammankin tapauksen: sektio aluillaan, puudutus annettu, lähdetään aukaiseen vatsaa, pinta kerrokset ovat puutuneet, mutta kun syvemmälle edetään, niin siellä onkin tunto tallella, en voi käsittää miten siitä voi selvitä, sen täytyy tuntua uskomattoman kivuliaalta, kun yht äkkiä tunteekin, kun on puoli mahaa auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkäsin että vauva kuolee tai vammautuu.
2. kerralla pelkäsin edellisen lisäksi että itse kuolen.
Ohimenevä vaihe jossa autetaan ja hoidetaan. Toivutaan hiljalleen haavan kanssa, joka synnytyksen sijaan on vatsassa eikä alapäässä.
Alatiesynnytyksestä voi seurata pahoja repeämiä arkoihin paikkoihin ja mikä pahinta, se voi päätyä hätäsektioon ja se on vaarallista ja riskialtista touhua, toisin kuin suunniteltu sektio.