Mitä mieltä partiosta harrastuksena?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:06"]Partio voi olla maailman paras harrastus tai sitten ihan perseestä. Jos lippukunta/ryhmä ei ole toimiva ja johtaja huono, homma ei ole kenellekään kivaa. partiostakin löytyy niitä kusipäisiä kiusaajia, sekä johtajista että ryhmäläisistä, ja kun rahat on lopussa ja johtajat/muu työvoima kiven alla, voi koko juttu alkaa maistua puulta. Omassa lippukunnassa (olen itse johtaja ja lapseni on partiossa) on välillä jouduttu puolipakottamaan 12-vuotiaita (omasta mielestäni todellakin vielä liian nuori) 7-10-vuotiaiden johtajiksi. Siis että 12-vuotias yksin suunnittelee retket ja kokoukset ja on vastuussa lasten turvallisuudesta ja muusta. Mutta meidän lippukunta nyt on muutenkin siitä epätoimivimmasta päästä.

Partio on kuitenkin samalla paras harrastus, mihin olennikinä törmännyt. Monipuolinen. Ja vaikka oma ryhmä koostuisikin kiusaajista, kun lähtee vähääkään suuremmalle leirille niin uusia kavereita riittää. Ainakin lapsen kohdalla näin.

Kirkon osallistumisesta sen verran, että partio tosiaan on uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, ja mielestäni partiolupauksessa oleva 'jumalaani'- kohta on käytännössä turha. Vaikka kirkko välillä yhdistetäänkin kiinteästi partioon, niin omasta mielestäni esimerkiksi ala-aste oli paljon enemmän uskonnollisesti aivopesevä kokemus (ruokarukoukset, aamunavaukset, virret ym.)
[/quote]
Hohhoo... Sudareita ei todellakaan johda 12-vuotias. Laumanjohtaja on yleensä täysi-ikäinen tai vähintään 16-vuotias laumanjohtaja koulutuksen saanut. Vartionjohtaja taas voi olla vain hieman vanhempi kuin vartiolaiset, mutta silloinkin edellytetään koulutusta. Retket ja muut tekemiset suunnitellaan vartiolaisten kanssa yhdessä, koska opetus on edennyt jo siihen vaiheeseen.

Rosa Meriläinen: "Mutta tietenkin käy niin, että kavereiden mukana Frans vaatii päästä partioon. Sen touhun kyllä haluan kieltää. En osaa päättää mikä partiossa on pahinta: militarismi, patrioottisuus vai uskonnollisuus."

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 13:08"]Rosa Meriläinen: "Mutta tietenkin käy niin, että kavereiden mukana Frans vaatii päästä partioon. Sen touhun kyllä haluan kieltää. En osaa päättää mikä partiossa on pahinta: militarismi, patrioottisuus vai uskonnollisuus."
[/quote]

Tuo Meriläisen kommentti on mielestäni merkki tietämättömyydestä ja asiaan perehtymättömyydestä. Toki en itsekään päästäisi lastani sellaiseen harrastukseen mistä en tiedä mitään, mutta ainakin vaivautuisin ottamaan selvää.

Partiohan on tosi ihana. Itse menetin siellä neitsyyteni ja sain hyvää kokemusta seksielämääni. Pantiin leireillä niin, että pusikot vaan suhisi, seksikumppanit pyyhkivät kalunsa mällit partiohuiviin kun ei silloin mitään kortsuja jaettu. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 11:06"]

Partio voi olla maailman paras harrastus tai sitten ihan perseestä. Jos lippukunta/ryhmä ei ole toimiva ja johtaja huono, homma ei ole kenellekään kivaa. partiostakin löytyy niitä kusipäisiä kiusaajia, sekä johtajista että ryhmäläisistä, ja kun rahat on lopussa ja johtajat/muu työvoima kiven alla, voi koko juttu alkaa maistua puulta. Omassa lippukunnassa (olen itse johtaja ja lapseni on partiossa) on välillä jouduttu puolipakottamaan 12-vuotiaita (omasta mielestäni todellakin vielä liian nuori) 7-10-vuotiaiden johtajiksi. Siis että 12-vuotias yksin suunnittelee retket ja kokoukset ja on vastuussa lasten turvallisuudesta ja muusta. Mutta meidän lippukunta nyt on muutenkin siitä epätoimivimmasta päästä. Partio on kuitenkin samalla paras harrastus, mihin olennikinä törmännyt. Monipuolinen. Ja vaikka oma ryhmä koostuisikin kiusaajista, kun lähtee vähääkään suuremmalle leirille niin uusia kavereita riittää. Ainakin lapsen kohdalla näin. Kirkon osallistumisesta sen verran, että partio tosiaan on uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, ja mielestäni partiolupauksessa oleva 'jumalaani'- kohta on käytännössä turha. Vaikka kirkko välillä yhdistetäänkin kiinteästi partioon, niin omasta mielestäni esimerkiksi ala-aste oli paljon enemmän uskonnollisesti aivopesevä kokemus (ruokarukoukset, aamunavaukset, virret ym.)

[/quote]

On totta, että partion mielekkyys riippuu todella paljon ryhmästä ja ryhmänjohtajasta. Siinä on ilman muuta huonot puolensa, joskus ihan vaan henkilökemiat ei kohtaa, puhumattakaan sitten niistä kyykyttäjistä yms. joita valitettavasti silloin tällöin eksyy mukaan. Näen kuitenkin tuon vaihtelevuuden myös tietyllä tavalla hyvänä asiana. Jos jonkun lippukunnan/johtajan toimintamalli ei miellytä, voi etsiä sellaisen lippukunnan jossa toiminta miellyttää. Lippukunnissa on todella paljon eroa, mihin niiden toiminta painottuu. Toiset vaeltaa paljon, toiset on vesillä, toisissa on "päiväkerhomaisempaa" toimintaa, ja toisissa ei koskaan kokoonnuta sisätiloissa vaan aina ollaan metsässä. Jotkut ovat enemmän partiotaitokisaorientoituneita, toiset tekevät ulkomaanmatkoja, ja niin edelleen. Sitten on myös niitä lippukuntia, joissa tehdään tasaisesti kaikkea. Varmasti jokaiselle joka partiota haluaa harrastaa, löytyy se sopiva tapa. 

Itse olen partionjohtajana oppinut sen, että missään ei tarvitse olla täydellisen hyvä. Siinä oppii itsekin samalla, kun ryhtyy tuumasta toimeen sudenpentujen kanssa. Ei se haittaa jos ei ole itse koskaan ennen vaikkapa tehnyt ruokaa nuotiolla tai rakentanut puuhun majaa, tarvitsee vähän perehtyä asioihin etukäteen ja sitten ryhtyä rohkeasti lasten kanssa kokeilemaan. Siksi koen partion kovin antoisana harrastuksena vielä näin aikuisiälläkin, kun edelleenki 20 partiovuoden jälkeen pääsee tekemään ja oppimaan uutta. 

Meillä on kristityt vetäjät jotka on aktiivisia seurakunnassa. Joka tapaamisella lapset laulaa Jeesuksesta. Minusta hienoa sillä olen kristitty itsekin.