Luotatko 100% siihen, että puolisosi ei petä sinua?
Kommentit (83)
Ei varmasti pettäisi! Ollaan oltu yhdessä pitkään ja ollaan useasti keskusteltu avoimen suhteen mahdollisuudesta. Minä haluaisin koittaa mutta mies ei. Koska ei päästä yhteisymmärrykseen niin sillon en minäkään käy vieraissa tietenkään, en halua loukata miestäni. Tärkeintä on keskinäinen yhteisymmärrys ja kunnioitus!
Luotin, en enää.
Ollaan etäännytty nykyään, joten jotenkin se 100% luottamuskin on samalla kadonnut. Mutta oli aika jolloin uskoin sen olevan täysin mahdotonta että hän pettäisi.
En luota 100% tai tavallaan kai luotankin. Katsos tunnen kyllä mieheni ettei pahaa halua minulle. Eikä mun maailma siihen pettämiseen loppuisi. Ketään kun en voi omistaa.
Erikoista, ettei moni luota mieheensä ja osa ei edes itseenkään. Mitä se parisuhde sitten teille on?
Minulle ainakin sitä, että voin tukeutua häneen ja hän minuun elämän karikoissa. Luotan siis häneen. En kuitenkaan ole tyhmä ja tiedän, että mitä tahansa voi elämässä sattua ja sattuikin. Hän käy läpi kriisiä, isoa muutosta, jossa en ole voinut olla apuna. En siis väitä, etteikö tilanne voisi meilläkin radikaalisti muuttua. Mutta luotan siihen, että mieheni osaa avata suunsa ja tarjota myös minulle mahdollisuuden miettiä mihin suuntaan suhteemme lähtee. Jos en luottaisi, olisi pakko miettiä suhteemme jatkoa. Miksi olisin yhdessä ihmisen kanssa, joka on epäluotettava ja johon en voisi turvautua?
En tajua, miten täällä rinnastetaan pettäminen siihen, ettei ketään voi omistaa. Ei toiseen luottaminen ole omistamista tai toisen tukahduttamista vaan ihan yksinkertaisesti toisen arvostamista ja kunnioittamista niin paljon, ettei halua satuttaa tai puuhailla mitään toisen selän takana. Tavallaan kun kysytään, voitko luottaa mieheesi, kysytään, arvostaako miehesi sinua. Pitääkö hän sinua ja sinun mielipiteitäsi tärkeänä? Kohteleeko hän sinua tasa-arvoisena kumppanina, jonka kanssa yhdessä tehdään parisuhteeseen vaikuttavia päätöksiä vai sooloileeko hän oman mielensä mukaan aina omat tarpeet ensimmäisinä?
Se, että arvostaa ja kunnioittaa puolisoaan eikä halua hänelle valehdella, ei ole toisen omistamista. On erittäin surullista, että niin moni kokee, että joko itse voisi tai mies voisi valehdella ja huijata, viis välittää muista kuin omista tunteistaan. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos täytyy olla vapaa kortti valehteluun ja huijaamiseen?
Ei oo syytä epäillä pettämistä, mutta mistäs sitä koskaan tietää. En jaksa miettiä asiaakin ei oo mitenkään ajankohtaista.
Luotan kunnes toisin todistetaan
Ensimmäistä kertaa elämässäni luotan. Ja ehkä siksi myös olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella onnellinen.
En. On pettänytkin. Haluan tosin uskoa että on oppinut siitä kriisistämme, mutta täysin en voi luottaa että näin on.
Mulle on kuule ihan sama. En edes mieti mitään parisuhdeluottamisia, riittää että en luota häneen arkipäiväisissä asioissa arjen pyörityksessä. Ihan turha esim luottaa että nostaa maitopurkin takaisin jääkaappiin. Rasittava äijä.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 21:31"]Ensimmäistä kertaa elämässäni luotan. Ja ehkä siksi myös olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella onnellinen.
[/quote]
Onko miehesi kuollut?
tällähetkellä luotan, ensi vuodesta en sano mitään.
Luotan kyllä, itsestäni en olisi niinkään varma..
En luota täysin. Tietyt viestit miehen puhelimessa osoittavat toisin, ei niinkään pettämistä viesteissä, mutta tarpeeksi, ettei luotto ole 100%.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 21:31"]Ensimmäistä kertaa elämässäni luotan. Ja ehkä siksi myös olen ensimmäistä kertaa elämässäni todella onnellinen.
[/quote]
Onko miehesi kuollut?
[/quote]
Ei vaan ihana:)
No jos lusikalla on annettu, ei voi kauhalla ottaa.
En luota, mutta niin pitkään kun pettämisetä ei ole pitävää näyttöä, niin elän kuin minua ei olisi petetty.
t.mies
Luotan. Ei sillä edes seiso, ja muutenkin se on niin raihnaisista kunnossa, ettei sillä riitä voimat edes tavalliseen elämään, saati sitten mihinkään ylimääräiseen. Sitä paitsi petän sitä itse ja tunnistan kyllä kaikki konstit, joilla omia menoja peitellään ja selitellään.
En..eikä paljoa jaksa kiinnostaa enää.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 22:37"]
En luota. Joku kysyy, miksi sitten ollaan yhdessä? Koska rakastan miestäni ja parisuhde toimii. Mutta en ikinä, koskaan luota kehenkään 100%. Ei toista voi omistaa, ei voi tietää toisen perimmäisiä ajatuksia, et voi koskaan olla ihan varma. Ihanan naiiveja ne, jotka luottavat 100%. millaisissa suhteissa elätte? Onko kokemusta aiemmista parisuhteista?
[/quote]
Mulla ja miehellä on ikäeroa 21v. Mies siis vanhempi. Se ei tietenkään takaa mitään, mutta aika harva 4-kymppinen (joka itse olen) häntä hinkuu, saati nuotempi ja häntä taas eivät kiinnosta ikäisensä naiset. Lisäksi ennen kuin muutimme yhteen olimme on-off -suhteessa, jossa minä kokeilin muita, mies ei. Kerroin siis hänelle miehistä, joita tapasin (parhaita ystäviä kun olemme) ja hän ei kertonut olleensa sillä aikaa kenenkään kanssa. Myöhemmin hän tosin mainitsi tavanneensa erään ikäisensä naisen, joka oli todella mukava, mutta jonka ehdottaessa sänkyhommia mies vain tajusi, että ei halua. Se jäi sitten siihen.
Mieheni ei muutenkaan vain yksinkertaisesti ole sitä sorttia, että kaipaisi elämäänsä pettämistä, ei harkitsemattomasti tai harkiten. Saattaa ihastua kaupan kassaan, mutta that's it.
On muutama aiempi parisuhde, ei niissäkään haikujakaan pettämisestä. Olen ollut niille miehille nainen, joka on unelmaa, eli oman huonon itsetuntoni takia valitsin itseäni reilusti "alempaa".