Miehet! Kovia kokenut nainen. Kyllä vai ei?

Apn aihe selvästi määrittää häntä ihmisenä, koska asia vaivaa mieltä, juttele omille ystäville, entä ootko jutellut esim.ammattihenkilön kanssa?

Vanhempiensa virheistä on hyvä oppia. Minä en koskaan pakota lastani syömään niin kuin minut pakotettiin ja siitä seurasi syömishäiriö. Omani  syö normaalisti eikä nirsoile koska en ome tehnyt syömisestä ongelmaa. Sama koskee kaikenlaista pakolla suorittamista. Jos on tarumansa käsitellyt ennen lasten saamista, en usko että ne ketään haittaavat.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:42"]En. Tosin en aloittaisi "perheen perustamiseen tähtäävää suhdetta" minkäänlaisen naisen kanssa.

Mitenköhän mahtaa vanhemmuus sujua, jos oma lapsuus on rikki? Kummasti tapaavat siirtyä nämä traumat sukupolvelta toiselle.
[/quote]Totta. Vaikka kahdestaan menisi hyvin, ongelmat realisoituvat siinä vaiheessa, kun tulee lapsia.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:25"]

Mies, uskaltaisitko alkaa vakavaan, perheen perustamiseen tähtäävään parisuhteeseen naisen kanssa jolla on epävakaa tausta (vanhempien alkoholismia ja mt-ongelmia, perheväkivaltaa, toisen/molempien vanhempien kuolema nuorena) vai kelpaako ensisijaisesti vain ns. normaaleissa oloissa kasvanut? Et tietäisi asiasta etukäteen, vaan se tulisi ilmi tapailuvaiheessa.

[/quote]

Se olisi riippunut ihan naisesta, eli vastaus olisi kyllä.

Tyhmä kysymys. Jos ja kyse on lapsuuden historiaan jääneistä ongelmista, niin eihän tuolla ole muuta vaikutusta kuin sukulaisvierailut voivat olla vaivautuneita. 

Täysin eri kysymys on, jos historia vaikuttaa nykyhetkeen eli tapailtava nainen onkin säikky skitso, jolla on alkoholiongelma.

Uskokaa nyt hyvät mammat ja neidit, että edelleen että synkkaako, mikä luonne ja antaako ja kuinka usein ovat ne vaikuttavat parinvalintaperusteet.

Tuo taas on aivan naurettava teksti!

Naurettava teksti! Näin ruokitaan ihmisten mieltä taas väärin!

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:42"]En. Tosin en aloittaisi "perheen perustamiseen tähtäävää suhdetta" minkäänlaisen naisen kanssa.

Mitenköhän mahtaa vanhemmuus sujua, jos oma lapsuus on rikki? Kummasti tapaavat siirtyä nämä traumat sukupolvelta toiselle.
[/quote]Totta. Vaikka kahdestaan menisi hyvin, ongelmat realisoituvat siinä vaiheessa, kun tulee lapsia.
[/quote] eli tämä oli se pätkä teksti!

Ei haittaa taustat.

Mun mielestä huono lapsuus ei tasan sulje pois onnea tai perheenperustamista tai edes sitä onnistumista rakastamisesta! Eikä omien vanhempien virheitä tarvitse kantaa mukaan tai ylipäätänsä raahata menneisyyttä matkassa! Usko itseen on paras valttikortti! ;)

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:42"]En. Tosin en aloittaisi "perheen perustamiseen tähtäävää suhdetta" minkäänlaisen naisen kanssa.

Mitenköhän mahtaa vanhemmuus sujua, jos oma lapsuus on rikki? Kummasti tapaavat siirtyä nämä traumat sukupolvelta toiselle.
[/quote]
Ihan hyvin on sujunut kiitos vain. Se muuten saattaa mennä niinkin, että nämä rikkinäisen lapsuuden kokeneet ovatkin niitä parempia vanhempia kuin muut koska todella tietävät miltä se kaikki lapsesta tuntuu. Itse en ikinä satuttaisi lapsiani vaikka minua hakattiin ihan vauvaikäisestä lähtien. Olen hyvä äiti vaikka minulla ei "äitiä" koskaan ollutkaan. Ainoa, ehkä huono asia kasvatuksessani on ylihuolehtivaisuus joka kyllä liittyy siihen mitä itse olen kokenut. Tai niin ainakin luulen.

Olen tehnyt päätöksen miesten puolesta. Kesäkaduilla saan pitkiä katseita, mutta mietin, että jos vain tuokin mies tietäisi mitä olen kokenut, ei hän katsoisi kahdesti.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:31"]

Oisko elämäm koulusta todistus saatu ;'D

[/quote]

Ei, vaan korkeakoulusta. Ilman tuota elämäm-etuliitettä ;).

-Ap

Tietenkin.

Jos ei ole ollut vaikeuksia, se tarkoittaa vain että ne ovat vielä edessä päin. Helpompi on luottaa ihmiseen joka on jo rämpinyt ja noussut suosta, koska tällaisella on jo joku käsitys omista rajoista ja kyvyistä, ja sitä kautta realistisempi käsitys muistakin ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:31"]Oisko elämäm koulusta todistus saatu ;'D
[/quote]
Siis kaikki joilla on ollut elämässä vaikeaa ovat elämäm koulusta?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 17:05"]

Mun mielestä huono lapsuus ei tasan sulje pois onnea tai perheenperustamista tai edes sitä onnistumista rakastamisesta! Eikä omien vanhempien virheitä tarvitse kantaa mukaan tai ylipäätänsä raahata menneisyyttä matkassa! Usko itseen on paras valttikortti! ;)

[/quote]Se ei vain ole aina siitä uskosta kiinn.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:42"]En. Tosin en aloittaisi "perheen perustamiseen tähtäävää suhdetta" minkäänlaisen naisen kanssa. Mitenköhän mahtaa vanhemmuus sujua, jos oma lapsuus on rikki? Kummasti tapaavat siirtyä nämä traumat sukupolvelta toiselle. [/quote] Ihan hyvin on sujunut kiitos vain. Se muuten saattaa mennä niinkin, että nämä rikkinäisen lapsuuden kokeneet ovatkin niitä parempia vanhempia kuin muut koska todella tietävät miltä se kaikki lapsesta tuntuu. Itse en ikinä satuttaisi lapsiani vaikka minua hakattiin ihan vauvaikäisestä lähtien. Olen hyvä äiti vaikka minulla ei "äitiä" koskaan ollutkaan. Ainoa, ehkä huono asia kasvatuksessani on ylihuolehtivaisuus joka kyllä liittyy siihen mitä itse olen kokenut. Tai niin ainakin luulen.

[/quote]

Komppaan äskeistä! Itse tutkailen itseäni äitinä varmaan kriittisemmin kuin joku normaalin lapsuuden elänyt. Itseritiikki on tietysti itselle välillä taakka, mutta ainakin mieheni mielestä olen hyvä äiti lapsillemme. Se miten oma tausta vaikuttaa parisuhteeseen näkyy ehkä siinä, että pidän miestäni taustoineen vähän helpommalla päässeenä ja peilaan saavutuksiamme taustoihin. Ne lähtökohdat mitkä miehelläni on ollut olisi pitänyt johtaa suurempiin saavutuksiin kuin mihin on yltänyt.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:25"]

Mies, uskaltaisitko alkaa vakavaan, perheen perustamiseen tähtäävään parisuhteeseen naisen kanssa jolla on epävakaa tausta (vanhempien alkoholismia ja mt-ongelmia, perheväkivaltaa, toisen/molempien vanhempien kuolema nuorena) vai kelpaako ensisijaisesti vain ns. normaaleissa oloissa kasvanut? Et tietäisi asiasta etukäteen, vaan se tulisi ilmi tapailuvaiheessa.

[/quote]

riippuu sinusta. olen tavannut kumpaakin ääripäätä. "hei katsokaa mua, mä olen surkea! ANNA MULLE KAIKKEA PLZ!" joka ihan oikeasti näytti siltä ettei ollut käynyt kuukauteen suihkussa ja aloitti tärskyt sanoilla "mitäs kivaa sä toit?". lähdin kävelemään. 

sit oli yks käsittämättömän vahva yksilö joka ei historiastaan paljon jutellut, mutta kaikesta kävi ilmi että on tapahtunut helvetin kylmiä asioita. meistä ei ollut pariksi, mutta hän on edelleen maisemissa. loistava ihminen, aivan uskomaton persoona. 

-m35

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 17:12"]

Tietenkin.

Jos ei ole ollut vaikeuksia, se tarkoittaa vain että ne ovat vielä edessä päin. Helpompi on luottaa ihmiseen joka on jo rämpinyt ja noussut suosta, koska tällaisella on jo joku käsitys omista rajoista ja kyvyistä, ja sitä kautta realistisempi käsitys muistakin ihmisistä.

[/quote]

Tasan samaa mieltä!

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 16:38"]

Oletko itse sinut menneisyytesi kanssa? 

[/quote]

Jollain tavalla olen. Nuorempana häpesin ja salailin taustojani lähes neuroottisesti, mutta pikkuhiljaa olen ymmärtänyt että ei minun tarvitse vanhempieni virheitä ja tekemisiä hävetä ja olen oma erillinen ihminen, ei lapsi voi mitenkään olla ollut syypää tuollaiseen käytökseen. Nykyään pystyn esimerkiksi lähimmille ystäville häpeilemättä kertomaan näistä asioista (vaikka vaikealta se välillä tuntuu, mutta toisaalta vapauttavalta samaan aikaan). Toki tuollainen lapsuus jättää väistämättä jälkensä ihmiseen, siitä ei mihinkään pääse, koen helposti olevani jotenkin "epänormaali", minulla on huono itsetunto, pyrin miellyttämään ihmisiä/olemaan ylikiltti ja olen melko herkkä.

-Ap