Päivän haaste: teen mökillä kaiken niinkuin veljeni tekee
Ollaan oltu perheen kanssa kohta viikko mökillä ja katselin tässä eroja siitä mitä minä, siskoni ja äitini tekevät verrattuna siihen miten veljeni ja isäni osallistuu mökin tekemisiin. Eilen oli viimeinen pisara kun veljeni jätti astiansa ihan normaalisti pöydälle ja lähti nukkumaan ja siskoni poimi ne mukaansa keittiöön ihan yhtä automaattisesti. Niinpä olen tänään tehnyt kaikki asiat samoin kuin veljeni ja isäni: en vienyt aamiaisella astioita ja kyselin koko ajan ruokia joita ei ollut jääkaapissa :D (näyttelin tietysti vihaista kun näitä ruokia ei ilmestynyt nokan eteen kuin taikaiskusta). Nyt ollaan veljen kanssa katottu telkkaria monta tuntia ku naiset laittaa ruokaa. Äitini on pyytänyt minua kolmesti auttamaan mutten ole vielä vaivautunut...
Onko muilla tällaisia kokemuksia perhemökkeilystä? Ollaan kaikki aikuisia ja siskollani on lapsia
Kommentit (342)
Samanlaista oli meillä anoppilaan kun joulun pyhinä käytiin syömässä. Anoppi oli tehnyt ruoat, naisväki kattoi pöydän, ja syömisen jälkeen raivasivat tiskit ja ruoat pois. Miehet sen kuin näpyttelivät puhelimiaan, ja osa maisteli olutta/viiniä.
Olen huomannut taantumisen myös oman mieheni kohdalla, kun mennään anoppiaan, ja se on kamalaa. Ei jaksa edes omia astioitaan viedä tiskiin, tai mitenkään muuten auttaa, kun odottaa että äiti tekee sen hänen puolestaan. Kotona on myös laiskanpuoleinen tekemään oma-aloitteisesti kaikkia kotitöitä, mutta esim tiskit juurikin huolehtii paremmin kuin minä itse. Sanoin kyllä miehelle ihan reilusti, että ole hyvä ja auta äitiäs siivoamaan pöytä. Itse imetin vauvaa sen aikaa.
Tultiin juuri vierailulta, kävimme mieheni vanhapiikatädin luona. Hän on juuri jäänyt eläkkeelle ja on ihan toimintakuntoinen ihminen. Hänen luonaan olivat jo veljensä, veljen poika ja tytär ja mieheni veli.
Tykkään ajaa autoa, mieheni ei (ja se heijastuu ajoon, joka on epävarmaa ja epätasaista), joten ajoin matkan sohjoisissa ja rapaisissa oloissa. Matka kestää n. 2 h.
Pääsimme sisälle, tervehdin ihmiset ja suuntasin vessaan. En ehtinyt saada edes housujani auki, kun mieheni täti hätäili jo oven takana, että keittiössä on sitä ja tätä tehtävänä. Purskahdin nauruun, sillä olisin voinut lyödä pääni pantiksi jo etukäteen tästä asiasta. Miesväki oli sohvalla, nenät kiinni kännyköissään. Miehelleni täti valitteli kurjaa säätä ja siitä johtuvaa ajomatkan raskautta (hänelle on kyllä kerrottu useasti, että minä ajan aina, koska pidän ajamisesta, olen ajanut huomattavasti miestäni enemmän). Keittiössä oli siis mieheni serkkutyttö jo pilppuamassa tarjottavia, menin kaveriksi. Teimme kahdestaan tarjottavat päivällisellle ja samalla tein parit taikinat jälkkärikahveille tuleville leipomuksille.
Katoimme kahdestaan pöydän (tädin komennellessa tiettyjä kippoja minnekin). Kaikkien syötyä raivasimme pöydän ja keittiön ollessa kuin pommin jäljiltä (ei neliösenttiäkään pöytätilaa missään, koska mitään ei oltu vielä laitettu pois) tuli täti pomottamaan, että leipomukset pitäisi olla jo kohta uunissa, että ehtivät kahville. Hymyilin kuin haljennut nauris ja sanoin, että pakko siivota ja tiskata ensin, koska korvapuusteja en osaa ilmassa pyöritellä. Täti älysi häipyä seurustelemaan miesväen kanssa. Serkun kanssa siivosimme keittiön, jonka jälkeen leipasin 3 pellillistä lämpimäisiä. Serkku kattoi kahvipöydän ja minä toin tarjottavat esille. Juotuani kahvin sanoin miehelleni, että nytpä on vireystilani kohdillaan, on hyvä hetki hypätä autoon ja ajaa hänet kotiin.
Kukahan siivosi jäljet, sitä mietin tässä kotisohvalla viinilasi kädessäni. Mulle riittää tätä lajia 1krt/vuosi.