Lue keskustelun säännöt.
Perheen katkenneet välit
16.07.2015 |
En ole ollut yhteydessä kumpaankaan vanhempaani tai kahteen sisarukseeni vuosiin. Muutin pois kotoa 16vuotiaana (Nyt 32v) isän väkivaltaisen käytöksen takia meitä lapsia ja äitiämme kohtaan. Äiti katkaisi välit omatoimisesti kun ilmoitin etten halua olla isäni kanssa missään tekemisissä, sisaruksiin pidin yhteyttä mutta nekin välit kuihtui pikkuhiljaa enkä ole kummastakaan kuullut mitään yli melkein 10vuoteen. Tietääkseni myös molemmat muuttivat pois hyvin nuorina. Nyt sitten 5vuotta nuorempi sisareni on ottanut yhteyttä facebookin välityksellä ja kutsunut minut isämme 70vuotis juhliin. Siskon mukaan myös äidille olisi tärkeää että minä perheineni tulisin paikalle. Kummallakaan sisaruksella ei ole lapsia, minulla ja miehellä 3, vanhin 7v ja nuorin kohta vuoden ikäinen. Mietin tässä että menenkö näin pitkän ajan jälkeen ollenkaan vai menenkö yksin, vai täräytänkö koko perheen voimin paikalle. En haluaisi tutustuttaa lapsiani siihen väkivaltaiseen juoppoon jota isäksi joudun kutsumaan. En myöskään ihan ymmärrä minkä takia ottavat yhteyttä näin pitkän ajan jälkeen ja mietityttää onko niillä mahdollisesti joku motiivi tähän? Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai mielipiteitä siitä mitä tekisin? Mitä itse tekisit?
Kommentit (24)
Muutenkin tuntuisi tosi hölmöltä ja kiusalliselta näin pitkän ajan jälkeen ensimmäisen yhteydenoton jälkeen rynniä paikalle koko perheen voimin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Sisaruksiin tosin on pidetty yhteyttä mutta se on ollut tosi vähäistä. Tyyliin kirjoitettu synttärionnittelut fb seinälle tai onniteltu amiksesta valmistumisesta tms.. veljen kanssa meillä on tosi suuri ikäero joten liekö tuo edes kunnolla muista minua siltä ajalta kun olen kotona asunut, sisko ollut aina vähän läheisempi jos tässä enää ketään voi läheiseksi kutsua. En myöskään haluaisi väkisin kantaa kaunaa kenellekkään tai yrittää väkisin pilata välejä kehenkään enempää, mutta suoraansanottuna en ole valmis antamaan anteeksikaan. Myös se mietityttää että mitä omat lapset mahdollisesti tulevaisuudessa ajattelevat jos vanhempani ovat elossa esimerkiksi vielä 10 tai 20vuoden päästä, kun en ole antanut tavata heitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jossain vaiheessa kannattaa nähdä sisaruksiasi, he ovat kuitenkin eläneet samaa lapsuutta kuin sinä ja varmasti joutuneet käsittelemään vanhempiesi toimintaa omalla tavallaan. Nyt hekin ovat jo aikuisia ja ehkä kykenisivät aidosti keskustelemaan lapsuudestanne. Ainakin voisit yrittää juttelua, jos he eivät tällä hetkellä kykene asiaa käsittelemään niin muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen kun olet kylvänyt siemenen. Jokainen lapsi kai käsittelee tuollaisia asioita omalla tavallaan. Sisaruksesi ovat yhtälailla huonon lapsuuden uhreja kuin sinäkin, eivätkä lapsuutesi tapahtumat ole heidän syytänsä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 09:21"]
En myöskään haluaisi väkisin kantaa kaunaa kenellekkään tai yrittää väkisin pilata välejä kehenkään enempää, mutta suoraansanottuna en ole valmis antamaan anteeksikaan. Myös se mietityttää että mitä omat lapset mahdollisesti tulevaisuudessa ajattelevat jos vanhempani ovat elossa esimerkiksi vielä 10 tai 20vuoden päästä, kun en ole antanut tavata heitä..[/quote]
Älä turhaan kanna syyllisyyttä tuollaisista asioista! Vanhempasi ovat kohdelleet sinua todella huonosti, ja se, että pidät heihin välimatkaa, ei ole "kaunan kantamista" vaan tervettä itsesuojeluvaistoa. Vaikka olisit antanut anteeksikin, niin se ei edellytä sitä että saatat itsesi ja lapsesi uudestaan heidän vaikutuksensa alaisiksi. On ihan tervettä ja nimenomaan "eteenpäin menoa" ettet heti ala hyppiä heidän pillinsä mukaan, kun joku vähänkin vihjaa vanhempiesi odottavan sinulta jotakin. Muista nyt hei, että he eivät viitsineet edes kutsua sinua juhliin, he vain vihjailivat välikäden kautta että voisit sinne mennä!
Mieti vaikka asiaa niinpäin, että kyseessä olisi lapsuuden naapurisi jotka kohtelivat sinua lapsena ja nuorena huonosti ja olivat väkivaltaisia, ja jotka eivät ole pitäneet sinuun vuosiin yhteyttä. Kuulisit yhteiseltä tutulta että heillä on juhlat, ja he olisivat sanoneet tutulle että sinäkin voisit tulla. Menisitkö? Tuntisitko syyllisyyttä siitä että et mene? Tuskin. Muista, että et ole vanhemmillesi yhtään mitään velkaa, etenkin kun he selvästi eivät ole vanhemmuuden velvollisuuksiaan täyttäneet tipan vertaa.
Taasen vanhempana sinun velvollisuutesi on pitää lapsesi turvassa, ja suojassa pahoilta ihmisiltä. Vaikka se kolkuttelisi jotain sinuun lapsena istutettua syyllisyydentuntoa. Kun lapset ovat tarpeeksi isoja, voit heille kertoa vanhemmistasi niin eivät sitten myöhemmin ihmettele.
Mä en sinuna menisi ollenkaan antamaan vääriä käsityksiä jostain sovinnosta, ja äidille laittaisin sellaisen kirjeen, että elämäni on mennyt hyvin, minulla on lapsia ja hyvä elämä, mutta en halua tavata sinua, koska laitoit juopon väkivaltaisen ihmisen lastesi turvallisuuden edelle. Isää en halua tavata missään nimessä. Osoitettasi sun ei tarvitse kertoa.
Meidän isä (ja koko suku mummia myöten) katkaisi välit veljeensä juuri alkoholismi-juoppohulluus-väkivaltaisuuden takia, jossa ei ollut väliä oliko hakattavana oma äiti vai veli ja se päätös piti kys. ihmisen kuolemaan saakka. Mummilta muutettiin sukunimikin, vaihdettiin paikkakunta etelään lasten luo ja osoitetiedot ja puhelimet salattiin, jotta kys. ihminen ei häntä löydä. Kun kys. veli viinaan kuoli, edes hänen nimeään ei laitettu hautakiveen eikä laiteta, vaikka sukuhautaan haudattiin. Häntä ei ole olemassa edes lapsilleen. Joskus mietin, voiko viinanhimo kulkea geeneissä ja hypätä sukupolven yli, sillä mummi ja ukkini olivat raittiita, mutta ukkini isä oli tunnettu juoppohullu naistenhakkaaja. Kukaan muu isäni sisaruksista ei ole tai ollut juoppo.
Ei sulla ole velvollisuutta, ja uteliaisuuttasi ei kannata mennä, sillä mikään ei ole muuttunut, ryppyjä vaan on tullut lisää.
terv. N45, itsekin äiti.