Perheen katkenneet välit
En ole ollut yhteydessä kumpaankaan vanhempaani tai kahteen sisarukseeni vuosiin. Muutin pois kotoa 16vuotiaana (Nyt 32v) isän väkivaltaisen käytöksen takia meitä lapsia ja äitiämme kohtaan. Äiti katkaisi välit omatoimisesti kun ilmoitin etten halua olla isäni kanssa missään tekemisissä, sisaruksiin pidin yhteyttä mutta nekin välit kuihtui pikkuhiljaa enkä ole kummastakaan kuullut mitään yli melkein 10vuoteen. Tietääkseni myös molemmat muuttivat pois hyvin nuorina. Nyt sitten 5vuotta nuorempi sisareni on ottanut yhteyttä facebookin välityksellä ja kutsunut minut isämme 70vuotis juhliin. Siskon mukaan myös äidille olisi tärkeää että minä perheineni tulisin paikalle. Kummallakaan sisaruksella ei ole lapsia, minulla ja miehellä 3, vanhin 7v ja nuorin kohta vuoden ikäinen. Mietin tässä että menenkö näin pitkän ajan jälkeen ollenkaan vai menenkö yksin, vai täräytänkö koko perheen voimin paikalle. En haluaisi tutustuttaa lapsiani siihen väkivaltaiseen juoppoon jota isäksi joudun kutsumaan. En myöskään ihan ymmärrä minkä takia ottavat yhteyttä näin pitkän ajan jälkeen ja mietityttää onko niillä mahdollisesti joku motiivi tähän? Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai mielipiteitä siitä mitä tekisin? Mitä itse tekisit?
Kommentit (24)
Minulla äiti oli väkivaltainen juoppo, isä hiljainen tossukka joka sittemmin löysi uuden vaimon ja on nyt hänen tossun allaan. Sisaruksia minulla ei ole, joten olen asian kanssa täysin yksin. Kummankaan sukuun en pidä yhteyttä, ja vaikeaa se olisikin sillä en ole koskaan oppinut heitä tuntemaan.
Äiti soittelee joskus, mutta en vastaa, enkä ole menossa käymään enää koskaan. Lapsiani hän ei ole nähnyt enkä näe syytä sekoittaa pakkaa lasten kannalta. Kerron heille sitten joskus.
Sinuna en menisi, tai jos menisin, niin yksin.
Jos lapset eivät ole nähneet isoisäänsä ja nyt sitten näkisivät, hän tulisi heille "todeliseksi" ja he alkaisivat kysellä isoisästään. Mahdollisesti he alkaisivat jopa kärttää uusia tapaamisia, koska isoisä saattaisi onnistua käyttäytymään juhlissa säällisesti eivätkä hänessä näkyisi ne puolet, joiden kanssa ap on joutunut elämään ja joiden vuoksi ap on halunnut katkaista välit.
Menet yksin, jos ollenkaan, juot kahvit ja sanot heipat. Turha lapsia siihen on raahata mukaan.
Menisin yksin pääasiassa tapaamaan sisariani. Voit tervehtiä vahhempiasi ja jutella kuulumisia sisarustesi kesken, ehkä heistä on tullut jotakin jonka tahdot takaisin elämääsi?
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Lapsen kannalta ei ole järkevää näyttää isoisää, jota ei kuitenkaan haluta tutustuttaa lapseen. Pahimmassa tapauksessa alkoholisiti saa tuputettua lapsille jonkin ajatuksen, jonka kitkeminen voi viedä vuosia.
Itse en menisi. Sen olen oppinut, että kun kerran on tietynlaisista ihmisistä päässyt eroon, ei heihin kannata enää sekaantua... Ainakaan en lapsia sotkisi tilanteeseen, luultavasti vain hämmentyisivät. "Viattomista lapsenlapsista" saisi äkkiä kiristys- ja syyllistämisvälineen.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:11"]
Siskon mukaan myös äidille olisi tärkeää että minä perheineni tulisin paikalle... En myöskään ihan ymmärrä minkä takia ottavat yhteyttä näin pitkän ajan jälkeen ja mietityttää onko niillä mahdollisesti joku motiivi tähän?
[/quote]
Veikkaan, että motiivina on esittää ulkopuolisille Oikeaa Perhettä. Voi olla, että nuo synttärit ovat eka kerta vuosikymmeniin kun vanhempasi pitävät isot (perhe)juhlat, ja he tietävät, että joku voi kysellä missä sinun perheesi on. Kannattaakin miettiä mitä kutsussa sanottiin ja mitä siinä ei sanottu: sanottiinko siinä että heillä on ikävä teitä, tai että he haluavat tutustua sinuun ja lapsiisi, tai sanottiinko että heistä olisi mukavaa tavata teitä?
Vai sanottiinko siinä vain, että äidillesi olisi tärkeää että te tulette. Siis äidillesi, joka valitsi mieluummin väkivaltaisen juopon kuin oman tyttärensä? Onko sinulle itsellesi tärkeää näiden vuosien jälkeen esittää normaalia perhettä, ja kohdata (todennäköisesti) taas se tosiasia että sinä itse, ja sinun lapsesi, eivät kiinnosta vanhempiasi ollenkaan? Onko sinun tehtäväsi täyttää tuollainen toive, kun/jos he eivät taaskaan ole osoittaneet minkäänlaista mielenkiintoa SINUA kohtaan, vain sitä kohtaan, miten voit palvella heitä?
Menisin yksin tsekkaamaan tilanteen. Jos isäsi on tapansa parantanut ja pystyt perheesi kanssa puhumaan välinne jota kuinkin kuntoon, voit sitten tutustuttaa lapsesi isovanhempiinsa.
Huh, on siinä otsaa kutsua pyytämättä edes anteeksi ensin. Ei taida ainakaan sinun tunteesi olla kovasti huomioonotettuina.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:40"]
Menisin yksin tsekkaamaan tilanteen. Jos isäsi on tapansa parantanut ja pystyt perheesi kanssa puhumaan välinne jota kuinkin kuntoon, voit sitten tutustuttaa lapsesi isovanhempiinsa.
[/quote]
Jos kutsussa sanottiin tähän tyyliin, niin sitten voi harkita menoa: "Olen todella pahoillani siitä miten sinua olen kohdellut, ja kadun sitä suuresti. Olen nyt raitistunut ja käynyt terapiassa xx vuotta ja ymmärrän tekoni, ja toivon todella että voin jotenkin hyvittää sinulle menneet vuodet. Jos suinkin näet mahdollisena että voisimme taas tutustua toisiimme, olisin todella iloinen jos voisit tulla käymään juhlissani. Mikäli näet sen itsellesi liian raskaana, niin ymmärrän senkin. Toivon kuitenkin että joku päivä voit antaa anteeksi ja otat yhteyttä, niin teen kaikkeni korjatakseni aiheuttamani vanhingot. Minulla on todella ikävä sinua ja olet rakas. T. isä"
Jos siitä taas luki "isällä on 70v synttärit, äidille olisi tärkeää että tekin tulisitte. T. sisko" niin ei kannata kovin suurta toivoa laittaa sille että vanhemmat olisivat muuttuneet mihinkään. Ei kannata lukea rivien välistä jotain utopistista toivetta ehjästä perheestä, jos koko viesti tähtää siihen, että ap:n pitää suorittaa kutsujille palvelus.
Mies ehdotti että jos mentäisiin yhdessä tekemään just joku "päiväkahvi reissu" ilman lapsia. Tavallaan vähän niinkuin katsastamaan mikä meininki siellä on nykyään. Viimeinen asia mitä haluan lapsieni näkevän on humalassa rähjäävä isoisä ja turpaansa saanut isoäiti. Myöskin kauhistuttaa ajatus siitä mitä lapsien tutustuttaminen näihin isovanhempiinsa poikisi myöhemmin, niinkuin joku jo sanoi niin alkaisiko siitä kysely koska taas nähdään tms.. Sisaruksiani haluaisin toki nähdä ja ottaa heidät osaksi perhettämme, mutta siinäkin taas epäilyttää että jos tulevat läheisiksi lapsillemme niin aletaanko muutaman vuoden päästä vinkumaan yökyläreissuja tädin tai enon luo, ja luotanko sisaruksiini niin paljon etteivät veisi lapsiani tapaamaan vanhempiamme tai kutsuisi vanhempia "sattumalta" kylään silloin kun lapset olisivat vaikka heillä hoidossa.. en tiedä. Jotenkin vaikea tilanne. En myöskään edes tiedä minkälaiset välit sisaruksillani on vanhempiimme nykyään. -ap
Mies ehdotti että jos mentäisiin yhdessä tekemään just joku "päiväkahvi reissu" ilman lapsia. Tavallaan vähän niinkuin katsastamaan mikä meininki siellä on nykyään. Viimeinen asia mitä haluan lapsieni näkevän on humalassa rähjäävä isoisä ja turpaansa saanut isoäiti. Myöskin kauhistuttaa ajatus siitä mitä lapsien tutustuttaminen näihin isovanhempiinsa poikisi myöhemmin, niinkuin joku jo sanoi niin alkaisiko siitä kysely koska taas nähdään tms.. Sisaruksiani haluaisin toki nähdä ja ottaa heidät osaksi perhettämme, mutta siinäkin taas epäilyttää että jos tulevat läheisiksi lapsillemme niin aletaanko muutaman vuoden päästä vinkumaan yökyläreissuja tädin tai enon luo, ja luotanko sisaruksiini niin paljon etteivät veisi lapsiani tapaamaan vanhempiamme tai kutsuisi vanhempia "sattumalta" kylään silloin kun lapset olisivat vaikka heillä hoidossa.. en tiedä. Jotenkin vaikea tilanne. En myöskään edes tiedä minkälaiset välit sisaruksillani on vanhempiimme nykyään. -ap
Meillä sukulaiset oli olleet aivan törkeitä eikä oltu oltu missään tekemisissä vuosiin niin sitten tuli lapsenlapsen ristiäiset ja sinne meidätkin kutsuttiin. Syy oli se että muut sukulaiset eivät tienneet ettemme ole missään tekemisissä keskenämme. Ei ollut ollut sukujuhlia tms vuosiin. Emme todellakaan edes harkinneet menevämme.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:40"]
Menisin yksin tsekkaamaan tilanteen. Jos isäsi on tapansa parantanut ja pystyt perheesi kanssa puhumaan välinne jota kuinkin kuntoon, voit sitten tutustuttaa lapsesi isovanhempiinsa.
[/quote]
Jos kutsussa sanottiin tähän tyyliin, niin sitten voi harkita menoa: "Olen todella pahoillani siitä miten sinua olen kohdellut, ja kadun sitä suuresti. Olen nyt raitistunut ja käynyt terapiassa xx vuotta ja ymmärrän tekoni, ja toivon todella että voin jotenkin hyvittää sinulle menneet vuodet. Jos suinkin näet mahdollisena että voisimme taas tutustua toisiimme, olisin todella iloinen jos voisit tulla käymään juhlissani. Mikäli näet sen itsellesi liian raskaana, niin ymmärrän senkin. Toivon kuitenkin että joku päivä voit antaa anteeksi ja otat yhteyttä, niin teen kaikkeni korjatakseni aiheuttamani vanhingot. Minulla on todella ikävä sinua ja olet rakas. T. isä"
Jos siitä taas luki "isällä on 70v synttärit, äidille olisi tärkeää että tekin tulisitte. T. sisko" niin ei kannata kovin suurta toivoa laittaa sille että vanhemmat olisivat muuttuneet mihinkään. Ei kannata lukea rivien välistä jotain utopistista toivetta ehjästä perheestä, jos koko viesti tähtää siihen, että ap:n pitää suorittaa kutsujille palvelus.
[/quote]
Niin ja kun kutsu ei tosiaan edes tullut vanhemmilta, vaan nimenomaan siskolta. Otti facebookissa yhteyttä inboxin kautta, kyseli kuulumisia ja kertoi omat kuulumisensa. Sanoi samalla että äiti on kysellyt minun kuulumisiani häneltä ja veljeltämme ja toivonut että saataisiin joku tapaaminen järjestettyä. Ja nyt kun nämä isän 70v juhlat on lähestymässä niin äiti oli kysynyt jos minuun saisi millään yhteyttä että kutsuttaisiin meidänkin perhe mukaan..
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:29"]Menet yksin, jos ollenkaan, juot kahvit ja sanot heipat. Turha lapsia siihen on raahata mukaan.
[/quote]ehdottomasti näin
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:53"]
Mies ehdotti että jos mentäisiin yhdessä tekemään just joku "päiväkahvi reissu" ilman lapsia. Tavallaan vähän niinkuin katsastamaan mikä meininki siellä on nykyään.
[/quote]
Auttaisi jos valoittaisit kutsua hieman lisää - kumman tyylinen se oli, jos luet viestini nro 11? Oliko kutsu sellainen että voisit sen perusteella kuvitella heidän muuttuneen?
Jos mietit itse että olisit kohdellut omaa lastasi kuin vanhempasi sinua, ja olisit muuttunut ja katuisit tekemisiäsi, niin millaisen kutsun lähettäisit tälle lapselle? Ja jos sitten mietit millaisen kutsun lähettäisi sellainen vanhempi jos EI ole muuttunut, niin millainen se oli? Kumpaa saamasi kutsu enemmän edustaa?
Kerkesitkin vastata sillä aikaa...
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:58"]
Niin ja kun kutsu ei tosiaan edes tullut vanhemmilta, vaan nimenomaan siskolta. Otti facebookissa yhteyttä inboxin kautta, kyseli kuulumisia ja kertoi omat kuulumisensa. Sanoi samalla että äiti on kysellyt minun kuulumisiani häneltä ja veljeltämme ja toivonut että saataisiin joku tapaaminen järjestettyä. Ja nyt kun nämä isän 70v juhlat on lähestymässä niin äiti oli kysynyt jos minuun saisi millään yhteyttä että kutsuttaisiin meidänkin perhe mukaan..
[/quote]
Eli äitisi tai isäsi ei viitsinyt nähdä edes vaivaa kutsua teitä itse... ei se kovin hyvää lupaa, eihän? Ei ainakaan minun korviini kuulosta kovin siltä, että heillä olisi teitä ikävä ihmisinä, kunhan nyt vain haluavat täydelliset juhlat itselleen.
Luultavasti sisaresi on ymmärtänyt, että ikääntyvien vanhempienne hoito jää hänelle, ellei hän saa sinuun kontaktia..
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:11"]
Siskon mukaan myös äidille olisi tärkeää että minä perheineni tulisin paikalle... En myöskään ihan ymmärrä minkä takia ottavat yhteyttä näin pitkän ajan jälkeen ja mietityttää onko niillä mahdollisesti joku motiivi tähän?
[/quote]
Veikkaan, että motiivina on esittää ulkopuolisille Oikeaa Perhettä. Voi olla, että nuo synttärit ovat eka kerta vuosikymmeniin kun vanhempasi pitävät isot (perhe)juhlat, ja he tietävät, että joku voi kysellä missä sinun perheesi on. Kannattaakin miettiä mitä kutsussa sanottiin ja mitä siinä ei sanottu: sanottiinko siinä että heillä on ikävä teitä, tai että he haluavat tutustua sinuun ja lapsiisi, tai sanottiinko että heistä olisi mukavaa tavata teitä?
Vai sanottiinko siinä vain, että äidillesi olisi tärkeää että te tulette. Siis äidillesi, joka valitsi mieluummin väkivaltaisen juopon kuin oman tyttärensä? Onko sinulle itsellesi tärkeää näiden vuosien jälkeen esittää normaalia perhettä, ja kohdata (todennäköisesti) taas se tosiasia että sinä itse, ja sinun lapsesi, eivät kiinnosta vanhempiasi ollenkaan? Onko sinun tehtäväsi täyttää tuollainen toive, kun/jos he eivät taaskaan ole osoittaneet minkäänlaista mielenkiintoa SINUA kohtaan, vain sitä kohtaan, miten voit palvella heitä?
[/quote]
Siinä oli aika naisellisesti rakennettu tarina ja historia muutaman sanan perusteella.
Ap: Voi olla että heillä on oikeasti ikävä sinua? Voisiko olla että isäsi olisi ryhdistäytynyt ja tajunnut pilanneensa välinne itse, mutta ei ylpeyttään ole ottanut yhteyttä?
20: Eipä taida kovin kova ikävä olla, jos ei viitsi edes itse ottaa yhteyttä. Turha selitellä millään ylpeydellä - jos oma ylpeys noiden tekojen jälkeen on niin kova, niin sehän vain kertoo siitä, että mikään ei ole muuttunut. Oma itse on tärkein, ei tytär.
Käy siellä päiväkahvireissulla, jotta lapsesi saavat nähdä isoisänsä ennen kuin tämä kuolee. Yhdet päiväkahvit kestät, mutta haudan takaa häntä et enää saa takaisin.
Motiivi on se, että elämä on rajallisen mittainen.