Mitä mieltä -olenko liian tiukka?
Meillä siis tällainen tilanne: Kun tullaan kotiin mistä tahansa (kaupasta, tarhasta, kylästä, ulkoilemasta...) meillä on tapana pestä kädet. Varsinkin nyt kun talossa on pieni vauva 5kk. Lapset 3 ja 5v. ovat sairastelleet äärimmäisen vähän ja mielestäni osasyynä tähän on hyvä käsihygienia. Kun meille tulee lasten kavereita kylään niin omat lapset osaavat ohjata jo itsenäisesti kaverit ensin käsipesulle ja sitten vasta alkavat leikkimään. Tämä siis ensimmäinen kysymys - onko teilläkin näin?
No, sitten tämä varsinainen hermoromahduksen paikka oli tänään kun naapurien lapset olivat meillä leikkimässä. Lapsia siis yhteensä kuusi, joista omia oli kaksi. Ikähaitari 3-6v.
Tulevat meille hurjasti kiljuen, ulkovaatteet pois heitellään pitkin eteisen lattiaa ja kengät myös. Omat lapset laittavat takit naulakkoon ja kengät paikoilleen.
Käsipesulle koko lössi, samalla toisiaan tuuppien ja kiljuen. Sitten leikkimään. Suurin osa leluista (jotka muuten tänään järjestin grrr.....) lattialle, kotileikkivälineet, palikat, nukenhoitovälineet, Peter Pan -ukkelit ja merirosvolaiva (jonka 5v sai tänään juuri suurella vaivalla valmiiksi) sekä muutama kirja.
Kaksi muista lapsista menee lastenvessaan aukomaan laatikoita ja etsimään mitä sieltä löytyy ja alkavat toinen pesemään toisen päätä lavuaarissa ja kampaamaan. Vettä jokapaikassa. Tästä ennätin kieltämään. Sitten hetki leikkiä ja sitten jo mieli palaa takaisin ulos. Sisällä oltiin siis noin 15 min. Lähteissä taas kiljuntaa, vauvan leluilla " leikkimistä" ja ulos - ilman lelujen siivoamista, josta kyllä muistutettiiin. Ennen sisälle tuloa molempien lasten huoneet olivat siistit .
Heti pihalle päästyään roikkumista terassin laudoituksessa, josta pieni pudotus maahan. Meillä kiellettyä joten kielsin myös muut lapset siitä pois roikkumasta - omat katselivat sivusta kun tietävät että se on kiellettyä.
Seuraavaksi pihakeinuihin yksi vauvankiikkuun heilumaan ja toinen lautakeinuun seisaalleen. Yksi kiipeää keinutelineeseen ylös asti. Taas minä kieltämään ja omat lapset katsovat vierestä kun eivät pääse keinuun. 3 v. pyysi päästä mutta naapurin lapsi sanoi että " mä keinun nyt tässä" .
Yksi naapurin lapsista ennättää jo kiivetä roikkumaan luumupuun oksissa, taas kielsin hänet sieltä pois.
Seuraavaksi yksi on lasten (ei meidän) aurinkovarjon kanssa heilumassa ja yrittää tökkiä sillä keinussa olevia lapsia. Taas kielsin että nyt se varjo pois ennenkuin se on jonkun silmässä.
Ihme hillumista! ei järjen hiventäkään koko touhussa ja kyllä olin iloinen kun mies tuli töistä kotiin ja pisti porukan järjestykseen. On kiva että lapsilla on kavereita, mutta kun " leikkiminen" on tuollaista hillumista ja kiljumista vailla mitään suuntaa. Harmittaa lisäksi kun meillä lapsilla sellaisia leluja joilla he tykkääävät tosi paljon leikkiä ja sitten kun nämä täystuhot tulevat paikalle niin jo menee taas jotain rikki. Tänään siis se 5v:n juuri kasaama merirosvolaiva tuhannen päreenä. Arvatkaa mikä itku!
Tuli vain itselle sellainen olo, että olin koko ajan kieltämässä " ei sinne, pois sieltä, ei roikuta, irti siitä luumupuusta, pois se aurinkovarjo" jne.
Mitä mieltä tästä? Kiitos jos joku jakaa kokemuksia ja mielipiteitä.
Kommentit (26)
Maalla vanhemmat sopivat lasten tapaamisista, kuljettivat ja vierailivat keskenäänkin. Maalla lapset olivat rauhallisempia, ainakin niissä perheissä joissa oli enintään 3lasta (ne pahimmat rasavillit itsenään liikkuvat lapset tuntuivat olevan perheissä joissa paljon lapsia, siis yli 6 vähintään - näillä vanhemmilla ei tosin ollut aikaakaan sopia lasten näkemisiä ja kyläilyjä). Tämä rauhallisuus ja vanhempien keskenään sopiminen varmaan johtui siitä ettei maalla niin vaan päässyt kavereiden kanssa leikkimän ja leikkiporukat oli pieniä (yleensä maksimissaan kahden perheen lapset). Tämä auttoi tietynlaiseen vanhempien väliseen yhteisöllisyyteen ja yhteisiin sääntöihinkin. Me tosin asuimme paikassa missä lapsiperheitä ei ollut naapurissa (matkaa oli vähintään 200-500m näihin) ja näihin " lähellä oleviin" lapsiin ei tullut edes tutustuttua, koska matka oli liian pitkä itsekseen liikkua. Te ette taida ihan niin maalla asua? Kertaakaan meillä ei paukannut kukaan sisään koputtelematta (ovikelloa meillä ei ollut).
Kun muutimme kaupunkiin, niin ihmettelin miten vapaasti lapset itse saivat kulkea ja käydä kylissä (vanhemmat eivät edes tunteneet meitä ja silti päästivät lapsiaan kylään, itse en uskaltanut vieraaseen paikkaan päästää). Lapset eivät myöskään tuntuneet olevan kotonaan koskaan, vaan jo heti aamusta iltaan meillä. Vanhempia ei pahemmin näkynyt missään. Myös joku lapsi tuli sisään soittamatta ovikelloa ja kysymättä lupaa, mutta niin tämän lapsen äitikin tekee- tosin hieman vaivautuneena (en tosin ole kysynyt miksi ei soita ovikelloa). Lisäksi on vaikea oppia tuntemaan näitä aina uusia ja vieraita lapsia, joita ilmestyy aina jostain, kun ei tiedä perheistä ja vanhemmista mitään, sääntöjä on joka lähtöön tai sitten ei ole mitään sääntöjä.
Tosin tuntui että maalla tuo sisääntuloaika ei ollut niin tarkka kuin täällä kaupungissa ja lapset juoksentelivat enemmän ulkona, myös vähissä vaatteissa. Autojakaan ja liikennettä ei tarvinnut niin paljoa miettiä. Ehkä siten pienemmät olivat maalla aikaisemmin itsekseenkin pihalla, mutta isommat eivät vastaavasti saaneet kulkea niin paljon kuin täällä kaupungissa. Reviirit oli pienemmät.
Eroja maalla ja kaupungissa tuntuu meilläkin asuinympäristössä olevan. Itse olin tottunut maalla olevien tyyliin, joten kesti aikansa sopeutua kaupunkiin. Tosin tuntuu välillä että on silti perheitä jotka elävät juuri niin kuin elävät asuivat kaupungissa tai maalla. Ja usein tuntuu olevan löyhin tyyli niillä joissa on eniten lapsia ja varsinkin poikia (vielä lyhyellä ikäerolla). Silloin meno voi olla erilaista ja varsin hermojaraastavaakin.
Kimmie78:
Harmittelet,että teillä erityyppiset lelut olivat omissa Ikea-laatikoissan ja ne sotkettiin. Ihan pakko kysyä/todeta,että olet varmaankin kotiäiti? Itse joudun toteamaan rajallisuuteni,minä en ehdi lajittelemaan leluja Ikea-laatikoihin enkä joudu sitten moisesta stressaamaan. Muistetaan että ne lelut on lasten leikkejä varten, ei ollakseen laatikoissa pois aikuisten silmistä.
Lelut on lasten leikkimistä varten, no problem. Mutta tietyntyyppisille leluille on omat korinsa. Ja toimii muuten erittäin hyvin. Kolmivuotiaana lapsi osasi jo siivota erittäin hyvin, kun tiesi, minne mikäkin tuli. Nyt neljä ja puolivuotiaana on erittäin tarkkana siitä, että lelut menee oikeisiin koreihin ;-) Vuosikkaamme tulee perässä tässä suhteen.
AP:lle. Pidä vain sääntösi. Ja kerro myös naapureille, että haluat naapurin lasten toimivan teillä teidän sääntöjen mukaan. Maassa maan tavalla. Eikös niin.
eikä sen ikäiseltä voi kauheita käytöstapoja vaatia, mutta pari asiaa on meilläkin selvät. Lelut kerätään ennen nukkumaan menoa (no joo, äiti kerää ja lapsi auttaa laittamalla esim. autot omaan laatikkoonsa), kädet pestään ulkoa tultaessa ja syömisen yhteydessä (siis ennen ja jälkeen :-) ) Ja kylässä minä pidän huolen ettei riko mitään tai sotke/riehu ihan kamalasti. Nyt esim. hiukan rassaa, kun lapsi penkoo vieraisilla vaikka keittiön alakaappeja ja vetelee kattiloita ulos. Pitää varmaan ottaa ilmastointiteippiä mukaan myös kyläpaikkoihin:-) Teipillä siis saa kaapit nopsasti ja siististi " lukkoon" , en minä sillä lasta liikuntakyvyttömäksi teippaa:-) :-)
Minusta AP:n lasten kavereilta ei ole liikaa vaatia ihmismäistä käytöstä vieraissa. Eli ihan oikeassa olet! Ovat kuitenkin jo sen ikäisiä, että ymmärtävät miten pitää käyttäytyä. Omani yritän ainakin kasvattaa niin, että tietää miten kylässä ollaan. Minun kokemukseni mukaan lapset ovat yleensä tosi vieraskoreita, vaikka kotona olisivat ihan hirveitä...
Ja niistä laatikoista: nehän ovat käteviä, meillä jo 1 vuotiaalla on IKEAn hylly, jossa on laatikoita eri leluille (autot, palika, pehmot omassaan). Niihin kerätään lelut aina ennen päikkäreitä ja yöunia. Se on meillä lapsen mielestä tosi kivaa, kuten myös sitten unien jälkeen niiden laatikoiden avaaminen ja sisällön tutkiminen.
Meilläkin kädet pestään aina kotiin tultua, johan ne tuntuvatkin likaisilta vaikkei siltä näyttäisikään. On hyvä, että tapa opetetaan jo pienille.
Muistan itse lapsuudestani kuinka kurjaa oli leikkiä sellaisten kavereiden luona, joiden huoneessa ei saanut äidin kieltojen takia siirtää edes lelua paikasta toiseen koska äiti oli juuri siivonnut. Olen sitä mieltä, että lasten leikkihuone saa päivisin olla sen näköinen että siellä on leikitty mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että leluja saisi rikkoa. Lapsille onkin ihan hyvä opettaa toisten kotien, tavaroiden ja tapojen kunnioitusta eli ihan oikein teet, kun kiellät lapsia tekemästä teillä sitä mitä ette itsekään tekisi.
Ja muutenkin, pidä vain kuria lastesikin kavereille. Vapaa kasvatus pitäisi kieltää lailla:)
...liian tiukka. Itsellänikin menisi hermot, jos tuollainen lauma tulisi meille mellastamaan. Ja itse asiassa kerran olikin meillä samankaltainen tilanne, kun EKAA kertaa meille kylään tulleet lapset (2v ja 5v) juoksivat, riehuivat, mellastivat, levittivät kaikki lelut, pomppivat, kiipeilivät, tappelivat... jne Ja heillä oli vielä äitinsä mukana. Meidän lapsi vain katsoi koko heidän vierailun ajan ihmeissään, mitä tapahtuu :O
Meillä ei kyllä noin hyvää käsihygieniaa ole, siitä en ole ihan samaa mieltä, mutta tapansa kullakin. Ja kyllä minun mielestä lasten pitäisi osata edes jonkin verran käyttäytyä rauhallisemmin. Tosin se on vanhempien tehtävä selittää ja kertoa lapsille miten vieraassa paikassa käyttäydytään... joko siis näiden omien vanhempien tai sen perheen, jossa ollaan kylässä. Että kylässä sen perheen säännöillä, ainakin melkein.
kent:
Myös meillä näin. Eli ei ole tullut kylässä riehumisia omaan kuuloon koskaan, päinvastoin ja kyllä meilläkin lapset riehumisen taidon osaa, trust me!
Joku noista Ikea -laatikoista " herjasi" :-)) eli kyllä ne vaan niin kätevät on, vaikka se joku muuta mieltä olikin. Joo, kotiäitinä tällä hetkellä mutta ennen äitiyslomaa töissä ollessani meillä edelleenkin oli leluja kategorisoituna Ikea -laatikoihin. Jos kaikki lelut olisivat samassa sumpussa jossain yhdessä korissa, niin lapset eivät ensinnäkään löytäisi sieltä mitään ja toiseksi pieniä tavaroita (kuten esim. muumitalon astioita) pääsisi hukkumaan sieltä.
Ja maallahan me asutaan ja kaupungista hiljakkoin muuttaneina ollaan oltu tässä enemmän kuin kerran kulttuurishokissa kesän aikana. Esim. meillä lapset menevät nukkumaan kesälläkin noin klo 21 arkipäivinä, mutta naapurin tenavat käyvät syömässä klo 21 ja jatkavat leikkejään yömyöhään. Eräänä iltana klo 22.30 mansikoita peratessani hätistin lapset riekkumasta pois meidän pihakeinusta ja lennättämästä meidän leijaa ja samana iltana isäntä kuuli kun naapurista huudettiin klo 23.50 että " nyt pyyhe mukaan ja saunaan" . Tätä siis jatkui koko kesän. Useana iltana kun tulin itse jostain klo 22 paikkeilla niin naapurin 3v. seikkaili pihallaan puolialastomana hengailemassa. Että näin....
Joku kiinnitti huomiota siihen että lauseiden perässä oli " mutta ei meidän lapset" . totta on. Nämä ovat niin päinvastaisia tapauksia kuin meidän lapset ja oikeastaan kaikki muut tuntemani lapset. Jos tässä alkuperäisessä joukossa olisi ollut muiden perheiden lapsia, olisi tod.näk. sanonut " että ei meidän eikä parin muun perheen lapset" .
Onneksi kuitenkin valtaosa lapsista on opetettu käyttäytymään hyvin. Toivoisin sitä myös näille termiteille :-))