Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudesta pakkomielteeksi?
25.02.2022 |
Rakastuin ensi kertaa 7v sitten. Mies jätti minut 2.5v sitten alusta saakka jatkuneen on-off-suhteen päätteeksi, jonka aikana hän ei koskaan osannut oikein sanoa mitä tuntee minua kohtaan, vaikka puhui usein kuinka haluaa tulevaisuuden kanssani ja kuinka me olemme perhe (meillä lapsi).
Minä halusin aina, että hän olisi onnellinen. Off aikoina kaipasin häntä, mutta annoin hänen mennä. Hän tuli aina takaisin. Puhuin hänelle myös alussa kuinka hänen tulisi kertoa exälleen totuus tunteistaan, jos tämän kanssa vielä haluaa olla. Halusi kuulemma minut. Aina välillä ehdotin hänelle, että lähtisimme eri suuntiin ja kasvaisimme ihmisinä, ehkä voisimme tulevaisuudessa olla ystäviä/rakastavaisia, mutta ehkä hänen Pitäisi elää oman näköistänsä elämää ja tavata ihmisiä, joiden kanssa hänen ei tarvitse miettiä haluaako olla yhdessä tai tunteeko jotain. Mies halusi aina jäädä ja aina kertoi, että oli mustasukkainen, jos minä tapaisin jonkun toisen.
Lopulta minä annoin hänelle kaiken ja liikaakin, kun naiivina uskoin, että hän oikeasti on vain sekaisin halujensa ja tunteittensa kanssa.
Jätettyään minut hän aloitti pian suhteen toisen kanssa (me emme koskaan virallisesti olleet parisuhteessa, koska hän ei kuulemma "halunnut suhdetta kenenkään kanssa").
Menin aivan sekaisin. Toisaalta halusin, että hän olisi onnellinen, toisaalta olin niin vihainen, että hän ei koskaan voinut joko antaa meille kunnon mahdollisuutta tai tuli toistuvasti valehtelemaan tunteistaan minua kohtaan sen sijaan, että olisi vain eronnut lopullisesti aikoja sitten. Hän myös lakkasi tapaamasta lastamme ja lopetti elareiden maksamisen.
Tein sen jälkeen typeriä päätöksiä ja tekoja, joita kadun niin paljon, että välillä vaikea hengittää. Mies päätyi pettämään uutta naisystäväänsä kanssani melkein puolet heidän suhteestaan, ensi kerran vain muutama viikko suhteen virallistamisen jälkeen. Nyt tuntuu, että olen aivan hirviö: tuhosinko vihoissani miehen mahdollisuudet onneen tämän ihmisen kanssa?
He erosivat lopulta ja mies oli taas valmis näkemään (halusi vain seksiä tietenkin, mutta minä typerys toivoin enemmän). Tästä nyt vähän yli puoli vuotta.
Olenko oikeasti vain pakkomielteinen? Koen rakastaneeni häntä oikeasti, mutta olen edelleen niin vihainen ja niin surullinen, katkerakin välillä.
Eniten siitä, että mies antoi vuosien ajan ymmärtää, että minä olin hänelle erityinen ja tärkeä, vaikka en oikeasti ollut ja aina kun yritin lähteä hän sai minut jäämään; typerä minä. Puheet kuinka olen hänelle läheisin, kuinka ei ole koskaan tuntenut oloaan yhtä turvalliseksi kenenkään kanssa (mukaan lukien hänen perheensä) ja kuinka olen ensimmäinen ihminen, joka on aina ollut hänen tukenaan.
Olen kateellinen hänen mahdollisille uusille naisystävilleen; miksi minun piti joutua käymään läpi kaikki tämä p aska, kun mies voi ns. Kävellä tästä pois ja jatkaa elämäänsä ilman sen kummempia ongelmia ja aloittaa nyt suhteen näiden uusien kanssa.
Sairastuin suhteen aikana myös vaikeaan masennukseen, joka edelleen vahvasti mukana elämässä. Koen edelleen rakastavani miestä ja osa minusta haluaa hänen olevan onnellinen, osa on niin täynnä vihaa.
Olenko jotenkin viallinen?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Nyt varaat koko päivän aikaa ja menet lukemaan Narsistin keskustelutyyli -ketjun. Sitten tutustut käsitteeseen traumaside, oikein hyvin pääset kärryille esim. Narsisti vs Minä -youtube kanavalla, katso sieltä videolistauksesta sopivat otsikot itsellesi, lopulta luulen että ahmit loputkin.
Traumasidoksen katkaiseminen on verrannollinen huumevieroitukseen. Motivaation pitää olla kohdillaan ja siltikin se on kovaa työtä.
Hienoa, että olet herännyt kyseenalaistamaan asioita ja luultavasti alat pikkuhiljaa olla valmis kohtaamaan totuuden.
Lämmin halaus ja voimia (tulet tarvitsemaan niitä) <3
Kiitos vinkeistä. Traumasidos onkin aika uusi termi minulle. Olen aiemmin kuullut, mutta en ole tutustunut tarkemmin. Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus. Kaiken se uskoo, kaiken se kestää. Eihän sun ongelma ole muu kuin se, että satuit rakastumaan henkilöön, joka ei rakasta sinua. Ainakaan samalla lailla kuin sinä häntä. Uskoisin, että meille monille on käynyt noin. Itsekin roikuin löysässä hirressä vuosikausia uskoen ja toivoen, että elämäni rakkaus lopulta tajuaisi rakastaa minua. No koska oikea elämä ei ole Disney-elokuvaa, niin noin ei tietenkään koskaan tapahtunut. Summa summarum. Tuo henkilö vei elämästäni monta vuotta turhan takia. Tiedän ettei tosi rakkaudesta ole helppo luopua, mutta itsesi takia se on tehtävä ennemmin tai myöhemmin. Pidä sama linja, ei turhaa yhteydenpitoa/näkemistä. Vahvimmatkin tunteet kuolee aikanaan.
Onko siis ok tuntea vihaa ja katkeruutta tätä miestä kohtaan? Se ei tarkoita, että olin vain pakkomielteinen? Olen muutenkin täysin ihmisraunio suhteen jäljiltä ja ainoa asia, joka tuottaa hyvää mieltä on se, että sain tuntea rakkautta ja antaa sitä ja jos nyt sekään ei ole totta, niin pakko sanoa, että murenee se vähäinenkin hyvä olo mitä tässä pikkuhiljaa on rakennettu taas pois.
AloittajaSiis totta kai on oktuntea mitä tunnet. Käypä katsomassa YouTubesta Dr Ramani, narsistijuttuja, todella hyviä käytännön vinkkejä miten voi toimia
Kiitos, käyn katsomassa! Aloittaja
Tsemppiä aloittajalle! Toipuminen on hidasta, mutta se tapahtuu kyllä. Ja narsisti lopullisesti ulos elämästä.
Et ole sairas tai viallinen.
Itse kannatan avioliittoa. Älä harrasta seksiä miesten kanssa, ennen ku olet yhden ihanan kanssa naimisissa. Seksi on tarkoitettu avioliiton liimaksi. Seksi sotkee tunteita.
Avioliitto on sen takia, että se mies on julkisestikin sitoutunut sinuun. Seurustelu on sitä varten, että katsotaan, ollaanko niin sopivia, että voidaan sitoutua.
Älä harrasta seksiä ennen ku pappi on sanonut aamen. Sitten ei tule tämmöisiä sydänsuruja.
Vierailija kirjoitti:
Et ole sairas tai viallinen.
Itse kannatan avioliittoa. Älä harrasta seksiä miesten kanssa, ennen ku olet yhden ihanan kanssa naimisissa. Seksi on tarkoitettu avioliiton liimaksi. Seksi sotkee tunteita.
Avioliitto on sen takia, että se mies on julkisestikin sitoutunut sinuun. Seurustelu on sitä varten, että katsotaan, ollaanko niin sopivia, että voidaan sitoutua.
Älä harrasta seksiä ennen ku pappi on sanonut aamen. Sitten ei tule tämmöisiä sydänsuruja.
Kyllä niitä sydänsuruja voi tulla vaikka aameneen saakka odottaisi.
Alue: Aihe vapaa
Eivät aina, mutta miehet eivät myöskään aina käyttäydy kuten tämä ap:n narsisti paskakasa.