Ahmimishäiriöisen laihdutus, onko tuhoon tuomittu yritys?

Kokeilkaa EFT:tä, mulla toimi. Ennen 110kg, nyt 70kg \o/

Marenkeja syömällä voit kyllä helposti lipsahtaa mässäilyn puolelle.. Vaihda ne pikkuhiljaa vaikka hedelmiin?

Sitäpaitsi ap hei, 500g viikossa on ihan tosi hyvä pudotus painossa, ei painon sen nopeammin tarvii laskeakaan. Jos oot lihonu noin 10kg/vuosi, niin samaa tahtia laihdutkin JOS jätät turhan energian pois. Mutta nyt on parempi keskittyäkin juuri tuohon että syöt suht normaalisti, hienosäädät sitten myöehmmin. Tärkeää on, että saisit paljon kasviksia ruoastasi, niin saat varmasti hivenaineita ja ravinteita niistä.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:31"]Taas viikko mennyt eikä ylilyöntejä ole tullut!!
Paino nyt 98.9 eli alle 90! ;) -500g siis viime viikosta.
On ollut vaikeaa yrittää kulkea kultaista keskitietä. Joka päivä saan muistutella itseäni siitä että nyt en varsinaisesti laihduta vaan syön niin kuin normaalisti voisin kuvitella syöväni!
Hyvin olen näköjään onnistunut vaikka pettymys oli suuri kun vaa'alle astuin..
Täytyy oppia kärsivälliseksi eikä vetää "heti kaikki mulle nyt" tyylillä! Sehän varmaan on ahmimiseen minut ajanutkin kun yrittää sinnitellä syömättä.
Marenkeja edelleen mennyt melkein joka päivä pussi mutta se on sallittu herkku jota voi pikkuisen vaikka ahmiakin ;)
Päivittelen tätä ketjua lähinnä itseäni varten ja siksi että nämä tiistait ovat tavallaan etappeja tässä hommassa! Ja siksi että tämä on jollain tasolla julkista!
Ja tottakin toivon myös vertaistukea :)
Älkää siis ärsyyntykö kun joka tiistai nostan ketjun ylös!
[/quote]

Aivan loistavaa ap! :) Sulla on näköjään tosi hyvin lähtenyt syömisen tasapainottaminen käyntiin. Hurjasti tsemppiä myös jatkoon!
.
Ja tosi kiva että käyt päivittämässä täällä kuulumisia, vertaistuki on aina paikallaan. :)
.
-toinen ahmija-

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:41"]Marenkeja syömällä voit kyllä helposti lipsahtaa mässäilyn puolelle.. Vaihda ne pikkuhiljaa vaikka hedelmiin?
[/quote]
Koko pyssillisessa on kaloreita noin 160 eli huoletta sen voi syödä :)
Minulla on pussillinen aina kaapissa valmiina jos iskee himo. Nyt ollut jo kolmatta päivää avaamatta!
Pakko pitää tuommoista "turvaruokaa" kaapissa niin voin vetää pussillisen luvan kanssa.

Valistunut arvaukseni on, että laihdutuskuurit, varsinkin toistuessaan, laukaisevat ahmimishäiriöitä.

Kiroan sen päivän, kun ensimmäisen kerran menin Painonvartijoihin. Kahdessakymmenessä vuodessa normaalipainon ylärajoilta sairaalloiseen ylipainoon. Ja matkalla lukuisia laihdutuskuureja.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:49"]Sitäpaitsi ap hei, 500g viikossa on ihan tosi hyvä pudotus painossa, ei painon sen nopeammin tarvii laskeakaan. Jos oot lihonu noin 10kg/vuosi, niin samaa tahtia laihdutkin JOS jätät turhan energian pois. Mutta nyt on parempi keskittyäkin juuri tuohon että syöt suht normaalisti, hienosäädät sitten myöehmmin. Tärkeää on, että saisit paljon kasviksia ruoastasi, niin saat varmasti hivenaineita ja ravinteita niistä.
[/quote]
Joo tiedän kyllä. Siksi varmaan tuntuu hassulta kun en ole ns laihduttanut. Eli tuo ei tunnu saavutukselta! En nyt saanut muotoiltua tuosta järkevää lausetta mutta jos joku sai pointin kuitenkin kiinni?
Täytyy nuo ajatukset haudata ja jatkaa samaa rataa :)
Tosiaan tärkeintä on saada syömiset balanssiin ja miettiä "oikeaa" laihdutusta myöhemmin! Jos kokee sitä enää tarpeelliseksi ;)

Selvitä minkälaista hoitoa kaupungissasi on tarjolla BED:hen. Suuremmissa kaupungissa hoitoa ja ryhmiä on jo aika hyvin. Esiin on jo noussutkin, että keskeisessä asemassa säännöllinen ja riittävä ateriointi. Tk:n kautta voi myös päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Osa on myös pitänyt hyödyllisenä kirjaa nimeltä "Irti ahminnasta". Sylin sivuilla kannattaa käydä myös.

T.sh syömishäiriöyksiköstä

AP täällä!
Päivä meni ilman ahmintaa!!! Söin muutenkin kevyesti mutta täyttävästi. Aamulla iso annos puuroa veteen kera suolan ja omena.
Nälkäisenä menin kauppaan mutta ostin silti järkevästi. Marenkeja tarttui pussi mukaan mutta ovat kevyitä ja lapset söi puolet ;)
Mehujään söin kaupan jälkeen ja pari ruislimppua kalkkunalla ja paprikalla. Nyt mies grillasi ja itse söin kanaa ja kasviksia ja ne marengit.. Nyt sopivasti täynnä ja olen tyytyväinen itseeni!
Huomenna uusi päivä ja päivä kerrallaan näköjään täytyy mennä.

AP vielä jatkaa..
Tuolla joku mietti onko lapsen syntymällä jotain osuutta niin [quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 02:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 02:05"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 02:02"] [quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:36"] [quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:01"] Nyt taas helppo vannoa lopettavansa ahmimisen kun on maha pinkeänä ruuasta ja ääretön morkkis! Joka ilta ajattelen samoin, kunpa nyt onnistuisin! [/quote] miten tuo syömishimo on syntynyt? jos ei ole aiemmin ollut, mihin tunteet silloin kanavoitui? mä en ihan aidosti pysty ymmärtämään, jos mä syön heseaterian, niin mulle riittää se yks ateria, ei tee mieli enempää [/quote] Ei sitä voi ymmärtääkään jos ei omalle kohdalle osu. En olisi ikinä uskonut sairastuvani syömishäiriöön itsekään. Olen 33 vuotias perheenäiti. En tiedä mitä tunteita hukutan tähän syömiseen? Enkä ole kanavoinut ennen tätä tunteitani mihinkään riippuvuuteen jos sitä tarkoitit. En ole ollut koskaan masentunut enkä ole nytkään, mitä nyt tämä syöminen ja siitä johtuva lihominen nyt pistää mielen matalaksi. [/quote] mutta joku syyhän tuohon täytyy olla? onko jotain ikävää tapahtunut elämässä? paljonko painat? pituutesi? tai onko sun puoliso sellainen, että syö myös liikaa?   [/quote] sori, jos oot ap niin nuo mitathan oli eka viestissä. mutta siis musta on aika yllättävää, että ahmininen on alkanut noin yllättäen. vai onko yllättäen? [/quote] Mies on ihan normaali painoinen, lapsetkin tosi hoikkia. Minä oon ainut paksu tässä perheessä. Tämä varmaan alkoi kun makkariin tuli televisio! Iltaisin kun lapset nukkui, söin suklaata sängyssä ja katselin telkkaa. Olin tuota ennen tiputtanut hitaasti parissa vuodessa 30 kiloa jotka sain viimeisen raskauden myötä. Ongelmani on edelleen herkut, tarkemmin suklaa ja jäätelö. Myös annoskoot on kasvaneet paljon! Enää en edes juurikaan telkkaa katso eli sekään ei auta että television heivaisi pois! Kai sitten jotenkin palkitsen tuolla syömisellä itseäni? Minulla on myös autistinen lapsi mutta hän on todella helppo ja ihana tapaus eli tuskin sekään stressaa? Nyt on pakko alkaa nukkuun! Tulen huomenna illalla kertomaan miten päivä meni jos löydän ketjun vielä! :)

[/quote]

onko tuo äidiksi tulemisen elämänmuutos ehkä takana? ei pääse enää tekemään sillä tavalla niin helposti mitään "omaa".
[/quote]
Olen ollut äiti kohta 11 vuotta eli tuttua puuhaa :) Minulla siis kolme lasta.

mut siis ei se pelkkä telkkari makkarissa aiheuta ahmimishäiriötä...ja sulla siis ihan noita kohtauksia, että syöt niin paljon että sattuu? päivä kerrallaan on varmasti hyvä metodi

johtaako tuo häiriö vuodelepoon jos ei siitä parannu? siis jos lihoo niin paljon ettei enää pääse liikkumaan? vai tehdäänkö siinä vaiheessa jo leikkaus?

Itsellä myös ahmintaongelma. Syön niin kauan että maha tulee kipeäksi ja saan morkkiksen. Vaikkrn osta kotiin herkkuja kaappeihin niin lähden monasti himon tullessa kauppaan hakemaan. Olen riippuvainen rasvasta ja suolasta. Makeaa en syö juurikaan. 4 x 300g sipsipussia viikossa aika pitkään jo mennyt....

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 02:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 02:05"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 02:02"] [quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:36"] [quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:01"] Nyt taas helppo vannoa lopettavansa ahmimisen kun on maha pinkeänä ruuasta ja ääretön morkkis! Joka ilta ajattelen samoin, kunpa nyt onnistuisin! [/quote] miten tuo syömishimo on syntynyt? jos ei ole aiemmin ollut, mihin tunteet silloin kanavoitui? mä en ihan aidosti pysty ymmärtämään, jos mä syön heseaterian, niin mulle riittää se yks ateria, ei tee mieli enempää [/quote] Ei sitä voi ymmärtääkään jos ei omalle kohdalle osu. En olisi ikinä uskonut sairastuvani syömishäiriöön itsekään. Olen 33 vuotias perheenäiti. En tiedä mitä tunteita hukutan tähän syömiseen? Enkä ole kanavoinut ennen tätä tunteitani mihinkään riippuvuuteen jos sitä tarkoitit. En ole ollut koskaan masentunut enkä ole nytkään, mitä nyt tämä syöminen ja siitä johtuva lihominen nyt pistää mielen matalaksi. [/quote] mutta joku syyhän tuohon täytyy olla? onko jotain ikävää tapahtunut elämässä? paljonko painat? pituutesi? tai onko sun puoliso sellainen, että syö myös liikaa?   [/quote] sori, jos oot ap niin nuo mitathan oli eka viestissä. mutta siis musta on aika yllättävää, että ahmininen on alkanut noin yllättäen. vai onko yllättäen? [/quote] Mies on ihan normaali painoinen, lapsetkin tosi hoikkia. Minä oon ainut paksu tässä perheessä. Tämä varmaan alkoi kun makkariin tuli televisio! Iltaisin kun lapset nukkui, söin suklaata sängyssä ja katselin telkkaa. Olin tuota ennen tiputtanut hitaasti parissa vuodessa 30 kiloa jotka sain viimeisen raskauden myötä. Ongelmani on edelleen herkut, tarkemmin suklaa ja jäätelö. Myös annoskoot on kasvaneet paljon! Enää en edes juurikaan telkkaa katso eli sekään ei auta että television heivaisi pois! Kai sitten jotenkin palkitsen tuolla syömisellä itseäni? Minulla on myös autistinen lapsi mutta hän on todella helppo ja ihana tapaus eli tuskin sekään stressaa? Nyt on pakko alkaa nukkuun! Tulen huomenna illalla kertomaan miten päivä meni jos löydän ketjun vielä! :)

[/quote]

onko tuo äidiksi tulemisen elämänmuutos ehkä takana? ei pääse enää tekemään sillä tavalla niin helposti mitään "omaa".