Ahmimishäiriöisen laihdutus, onko tuhoon tuomittu yritys?

Itsekin ahminTAhäiriöisenä (en siis buliimikkona) suosittelen sitä, että aivan ensimmäinen tavoite on pysytellä normaalissa, runsaan ravitsevassa ruokavaliossa, vaikka se ei siis olisikaan mikään laihisruokavalio. Oman kokemukseni mukaan on ihan tarpeeksi vaikeaa jättää herkut pois, vaikka ei varsinaisesti pyrkisikään laihduttamaan. Jos laihdutat, saat ehkä aluksi tuloksia, mutta myöhemmin on iso riski vain syödä kilot takaisin korkojen kanssa. Minulle on ainakin iso haaste syödä edes 1kk ajan normaalilla ravitsevalla ruokavaliolla, vaikka en edes ajattelisikaan kaloreiden rajoittamista. Jos painoa on paljon, se putoaa kyllä normaalillakin ruokavaliolla.

Mulla on alkuun toiminut se, että syön kaikkea normaalisti mutta yritän vältellä "näkyvää sokeria", siis selvästi makeita leivonnaisia ja sellaista. Tämä ikäänkuin katkaisee putken paremmin kuin se, että yrittäisi jättäytyä vain yhdelle herkulle per päivä. Varoituksen sana; itselleni tulee normaalista ruokavaliosta PALJON turvotusta ja myös vatsavaivoja ;( vaikka siis ahmimiskautena syön estoitta myös pullaa ja keksejä eli valkoista vehnää ja sokeria.

Jos sulla ei kerran ole mitään tiedostettua syytä ahmimiselle, niin olisitko sitten vain tapojesi orja? Kuulemma anoreksiakin voi käynnistyä ihan harmittomasta laihdutusyrityksestä jossa paino putoaa liian alas ja mieli joutuu laihdutusajatusten nalkkiin. Niin kai ahmintahäiriökin voi tulla siitä, että totuttaa itsensä syömään herkkuja. Yritä ennenkaikkea pyrkiä pois rutinoituneista syömisrituaaleista ja vieroittaa itsesi ahmimiselle altistavista tavoista. Tsemppiä, samassa veneessä ollaan...

Kun laihdutin viimeisiä raskauskilojani pois niin loppuvaiheessa vedin varmaan överiksi.
Jätin pois hiilarit melkein kokonaan. Nypin wokeistakin maissit ja porkkanat pois :/
Tämä toimi lomalla kun pystyin noudattamaan säännöllistä ruokarytmiä ja syömään kolmen tunnin välein. Sitten tuli syksy ja arki alkoi. Erityislapsen kanssa oli useasti viikossa kuntoutuksia ym ja osa pidemmän matkan päässä. En sitten ollutkaan hellan ääressä valmistamassa ruokaa ja reissuilla olin välipalojen varassa ja ruokavälit venyi liian pitkiksi.
Tuossa taitaa olla se syy joka minut tähän ahmimis kierteeseen ajoi. Sairastuin syömishäiriöön varmaan tuolloin jo kun laihdutin :/
Nyt vaan pitää löytää se kultainen keskitie eikä mennä ääripäästä toiseen!
Niin kun joku sanoi niin laihdutuksen voisi työntää taka-alalle ja ennemmin opetella syömään niin kuin normaalipainoinen!
Uskaltauduin tänään vaa'alle jota olen pitänyt piilossa. 91.4kg oli aamupaino.
Seuraava etappi on päästä alle 90 kilon ja kun 85 kiloa on lukema niin marssin kampaajalle!
Äh, taas ajatus karkaa laihdutukseen..
No, tästä päivästä kuitenkin selvisin! Seuraavat päivät ja viikot varmaan on ratkaisevat ja ne kaikkein vaikeimmat!
AP

Tsemppiä! Itselläni on b.e.d ja kovasti olen tehnyt töitä laihtuakseni.. ja pysyäkseni näissä mitoissa!

Välillä ahmituttaa vieläkin niin maan pirusti.. etenkin menkkojen aikaan.

Jotain vinkkejä voisin tarjota, vaikka varmaan ovatkin tuttu juttu.. eli, ensinnäkin ei vierasvaroja kaappiin. Ja jos sinulla on lapsia, älä osta karkkipäivän nameja jemmaan.ne eivät päädy lapsille!

Ahmiseen voisit kokeilla " korvikejäätelöä"eli esim. Banaani, mantelimaitoa, rahkaa ja mansikoita sekaisin ja pakastimeen jähmettymään. Täyttää muuten hyvin mahan !Samoin ruissipsejä, manteleita, kirsikoita voi ahmia melko huolettomasti .

Jotenkin todella lohduttavaa kuulla, että muillakin on tämä sairaus. Olen huomannut, että vertaistuki on todella tärkeää BED:n kanssa kamppaillessa. Mitään vinkkejä minulla ei valitettavasti ole antaa, mutta toivotan valtavasti tsemppiä kaikille tämän sairauden kanssa painiville. <3

Toinen päivä ahmimatta!
Hyvä fiilis niin henkisesti kuin fyysisesti :)

Viikko mennyt ahmimatta :)
Tasan kilon mennyt paino alaspäin, nyt siis 90.4kg!
Pari läheltä piti tilannetta on kyllä ollut..
Yks päivä mies lähti kauppaan ja pyysin tuomaan jotain pientä hyvää, vaikka suklaapatukan. Sain suklaaLEVYN! Ennen vedin levyn siltä istumalta niin nyt söin "vaan" puolet ja pystyin lopettamaan!!!! Seuraavana päivänä söin sen puolikkaan poikani kanssa puoliksi.
Eilen illalla oli toinen kun mies teki pekonipastaa tuorepastasta.. Kaikki ahmimishäiriöiset tietää että pasta, ja varsinkin kastikkeessa lilluva pasta, se jos mikä pistää ahmimaan! Söin sitä YHDEN normaalin annoksen! Meinasin hakea lisää mutta hillitsin itseni :)
Olen huomannut tämän viikon aikana että ennakointi ja suunnittelu on kaiken a ja o!
Kun menen kauppaan, nälkäisenä etenkin, olen jo valmiiksi tsempannut itseni siihen etten osta kaikkea mitä tekee mieli.
Marengit on olleet minun pelastus ja ne mini ruissipsit!
Kunpa toinen viikko menisi yhtä hyvin!
Tai edes tämä päivä.. :)

mulla on ahmimishäiriö. jos yritän laihduttaa, se muuntuu anoreksiaksi. paino kanssa menee välillä 40-78kg, oon 161cm. syön mielialalääkkeitä, terapiassa olen käynyt ja terapiaryhmissä. silti ongelma  on ja pysyy.

Vierailkaapa www.ruokariippuvuus.fi. Olen ollut heidän luennollaan ja oli todella silmiä avaa kokemus.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:11"]

Itsellä myös ahmintaongelma. Syön niin kauan että maha tulee kipeäksi ja saan morkkiksen. Vaikkrn osta kotiin herkkuja kaappeihin niin lähden monasti himon tullessa kauppaan hakemaan. Olen riippuvainen rasvasta ja suolasta. Makeaa en syö juurikaan. 4 x 300g sipsipussia viikossa aika pitkään jo mennyt....

[/quote]

Mulla sama. Syön kunnes ei enää mahdu, mahdollisesti oksennankin koska on niin paska olo. Voin ahmia mitä vain. Muroja, leipää, makaronia, purkkitonnikalaa.. en siis vain makeaa tai herkkuja.  Ainut tapa rajoittaaa tuota on olla ostamatta kotiin ruokaa.  Mutta sitten pitääkin käydä kaupassa joka päivä ja kohdata kiusaukset, jolloin kuvittelee, että kyllä minä tällä kertaa voin rajoittaa syömistä, pystyn siihen nyt! Enkä koskaan pysty.

-39

Minäkin ahmin. Ennen oli jonkinasteinen bulimia, mutta pääsin siitä irti. N. vuoden olin normaali, mutta sitten aloin ahmimaan.

Nyt päätin että saatana loppuu. Ajattelin pitää ruokapäiväkirjaa johon kirjaan kaiken minkä syön. Jos kirjoitan kaiken ylös, tulee niin huono omatunto liiasta syömisestä, joten jätän syömättä. Pelottaa vähän että tämä kääntyy bulimiaksi taas, mutta ainakin laihdun.

Taustalla siis masennus ja huono itsetunto. Pidän itseäni tosi rumana ja en siksi ole oikein tajunnut että olen lihonut, ennenkuin vaatteet eivät enää mahtuneet päälle.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 13:25"]Selvitä minkälaista hoitoa kaupungissasi on tarjolla BED:hen. Suuremmissa kaupungissa hoitoa ja ryhmiä on jo aika hyvin. Esiin on jo noussutkin, että keskeisessä asemassa säännöllinen ja riittävä ateriointi. Tk:n kautta voi myös päästä ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Osa on myös pitänyt hyödyllisenä kirjaa nimeltä "Irti ahminnasta". Sylin sivuilla kannattaa käydä myös.

T.sh syömishäiriöyksiköstä
[/quote]
Terapiat, ravitsemusterapeutit ja lääkkeet koitettu eikä ole ollut apua :(
Vertaistukea, siis ryhmää en ole koittanut ja sellaisesta varmaan olisikin apua.
Asun ison kaupungin kyljessä eli varmaan ryhmäkin voisi suht läheltä löytyä :)
Nyt kävin kyllä aika pohjalla, itkin joka ilta ahmimisen jälkeen! Siihen en halua enää koskaan palata ja toivottavasti se olisi nyt mahdollista!

Omalla kohdallani syömisongelmat laukaisi parin kilon painonpudotus. Siihen asti oli syöminen oli sujunut ihan huomaamatta hyvin ja olin normaalipainon alarajoilla. Pikkuhiljaa oli tullut pari kiloa painoa lisää ja halusin ne pudottaa. Nyt tästä projektista on kulunut n. 10 vuotta enkä ole koko aikana osannut enää syödä normaalisti. Rupesin silloin kieltämään itseltäni tiettyjä ruokia ja ehkä olin hieman nälässäkin. Toivoisin niin kovasti että voisin palata ajassa taaksepäin ja jättää sen laihdutuksen väliin.

Pari vuotta sitten päätin kokeilla jättää kaikki herkut pois ja syödä järkeviä, normaaleja ruokia siten ettei nälkä ole missään vaiheessa. Päätin myös etten punnitse itseäni vaan jos laihdun niin laihdun. Tämä n. 4 kk ajanjakso on ollut lähimpänä normaalia syömistä tuon alkuperäisen laihdutusprojkektin jälkeen. Harmittaa että jotenki pikkuhiljaa lipsumalla sitten homma jäi, koska moni vaate oli jäänyt ihan huomaamatta liian suureksi, eli olin terveellisellä ruokavaliolla laihtunut sekä muutenkin olo oli erittäin hyvä. Laihtuminen on yllättävän raskas syy ruokavalion muutokseen. Siitä tulee paljon painetta onnistua ja tuloksia haluaa nopeasti ym.

Itse haluasiin pudottaa n. 10 kg ja olen ajatellut kokeilla samaa taktiikkaa kuin pari vuotta sitten. Jos rupean punnitsemaan itseäni tulee helposti turhaumaa ja periksiantamisfiiliksiä jos paino ei putoa kokoajan. Ilman vaakaa taas motivaatio pitää löytyä jostain muualta kuin vaa'an lukemista.

Up

Mä itse oon sua sentin pidempi mutta sama painoluokka, ja noin 3 vuotta sitten alko ahmiminen, luulin kuitenkin että on ihan normaalia, että kaikki varmasti ahmii kamalia määriä muutaman kerran viikossa. No tässä muutama päivä sitten mietin että joku syömishäiriö mulla on ollut, ednos kai oli, mutta lääkäriltä en ole ottanut varmuutta asiasta. Oireet kuitenkin täsmäsivät, ja olisikohan mahdollista että ednos sitten "luisui" ahmimishäiriöksi....
Itse myös olin aloittanut laihdutuksen.. taas, mutta tulipa sitten mukava ahmimiskohtaus ja nyt ollaan taas lähtötilanteessa. Tosin, mulla tää "elämäntapa muutos juttu" oli liian tiukka, joten nyt koitan syödä enemmän, mutta yhä terveellisesti (:

Osta vaan ruokaa minkä valmistuksessa kestää pitkään ja niin pahan makuista, ettei tee mieli syödä kuin pakon edessä

Minua auttoi psykoterapia ha ja lääkitys, minulla siis oli BED. Lauhdutin lääkärin valvonnassa, vuodessa yli 40 kg. Poissa nyt pysyneet viitisen vuotta kilot ja sh.

Laihdutitko vlcd? Entä mikä lääke?

Aluksi VLCD. Lääkkeenä fluoksetiini, korkealla annoksella,

googlaa blogi after a storm. bloginpitäjä laihduttanut 20 kg. ja hänellä oli säännöllisen syömisen oppiminen se tärkein askel.

Kiitos vastauksestasi! Millä tahdilla tippui? Siis n paljonko viikossa?