Miksi olette niin ilkeitä lapsillenne?
Tehdään jo aluksi selväksi kun sitä kuitenkin kysytään: ei, mulla ei ole lapsia. Olen pistänyt merkille viime aikoina monta tilannetta julkisella paikalla, joissa vanhempi tiuskii lapsille minkä ehtii. Näissä tilanteissa muksu ei ole koskaan käyttäytynyt asiattomasti tai muuten vaan vänissyt jotakin ärsyttävästi. Kerronpa esimerkin.
Olin viikonloppuna K-marketin pitkässä kassajonossa. Edessäni oli mamma kahden lapsen kanssa, vanhempi ehkä kuusi ja nuorempi neljä. Lapset seisoivat siinä äidin molemmin puolin ja kyselivät jotain, tyyliin "miten tämä maksetaan", "onko tuo setä lehdessä se laulaja" jne. Äiti mäkätti koko jonotuksen ajan lapsille haukkuen heitä muun muassa idioottiapinoiksi, miten ärsyttää lähteä tollasten idareiden kanssa kauppaan, voisitteko nyt kerrankin käyttäytyä ja olla jumalauta hiljaa, mikä siinä on kun ei voi olla kunnolla, ootte inhottavia, voitko mennä odottamaan kassan päätyyn kun en jaksa kuunnella teitä.
Sitten isompi jossain vaiheessa yritti jotain puolustautua ja otti korista karkkipussinsa, yritti laittaa sen hihnalle mamman latoessa muita ostoksia. Äiti repi pussin väkisin lapsen kädestä ja alkoi marmattamaan, et nyt vttu irti siitä pussista ja taas samat litaniat miten inhottaa liikkua tollasten kanssa. No tästähän lapsi alkoi itkemään ja sitten taas mäkämäkä..
Oli hiukan kiusallista seistä siinä takana.. Ei voi kun ihmetellä. Meneekö teillä hermot lapsiinne vai miksi pitää olla niille niin ilkeitä? Oon todistanut tässä useamman tämänkaltaisen episodin.. Yksikin kakara yritti junassa laittaa itse kengästä tarroja kiinni, siinä sitten isä vain haukkui miten tuokin voi olla nii vaikeeta jne.
Kommentit (52)
Jaa, täällä tuli jo joku päättelemään ja pätemään mun lapsuudestakin :D. Haha. Mutta joo, edessä oleva mummo siis tokaisi äidille jotain että ei kai tuo ole niin vakavaa. Sai mamma sit semmosen kilarin et "joo kuule eihän siis kun nämä eivät osaa käyttäytyä niin nyt sit saa koko ajan ojentaa, ei todellakaan" ja sitten olikin menossa jo maksamaan. Olisi varmaan pitänyt itse sanoa jotain, mutta mun on tosi vaikea puuttua toisten lasten kasvattamiseen. Varsinkaan kun ei ole mulla niitä lapsia niin en oikein tiedä, että millon pitäisi puuttua. Tietysti väkivaltatilanteet sit erikseen.
En vaan voi ymmärtää miksi ei voi vähän nätimmin sanoa. Tai jos tulee tiuskastua niin sitten sanoa jotain edes, että anteeksi kun äidillä nyt on hermot kireellä.. Eikö näitä äitejä hävetä? Mua ainakin hävettäisi jos tolleen puhuisin lapselle ja siinä moni ihminen kuuloetäisyydellä.. Kokisin tarvetta pyytää anteeksi jo ihan senkin takia.
Ihme uhkailua muutenkin kuulee aina, ykskin äiti uhkasi junassa heittää lapsensa ulos seuraavalla asemalla :D. Oli vielä tosi pieni lapsi, ehkä joku parivuotias niin ei varmaan ihan ymmärtänyt tuon olevan pelkkä surkeasti toteutettu uhkaus, joka ei oikeasti toteudu.. Alkoi sit hätääntyneenä itkemään ja mamma sen kun päivittelee miksi lapsi itkee.. Niin miksiköhän.
Ap
Suomessa vain on sellainen kulttuuri. Eiväthän täällä ihmiset ole monestikaan ystävällisiä toisilleen. Ainut kohta, jossa ihmiset tsemppavat, on se, kun pitää miellyttää kumppania saadakseen joitakin etuja tai seksiä.
Lapsiparat. Olen myös todistanut järkyttävää äitihuutoa lähijunassa matkalla kaupungista Leppävaaraan. Lapsi hieman juoksenteli junan käytävällä ja äiti huusi kuin palosireeni. Lapsi oli varmaan parivuotias.
Kyllä sieltä penaalista varmaan vielä pari värikynää löytyy niin lähteen tarina vielä elämään.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 10:52"]
Jaa, täällä tuli jo joku päättelemään ja pätemään mun lapsuudestakin :D. Haha. Mutta joo, edessä oleva mummo siis tokaisi äidille jotain että ei kai tuo ole niin vakavaa. Sai mamma sit semmosen kilarin et "joo kuule eihän siis kun nämä eivät osaa käyttäytyä niin nyt sit saa koko ajan ojentaa, ei todellakaan" ja sitten olikin menossa jo maksamaan. Olisi varmaan pitänyt itse sanoa jotain, mutta mun on tosi vaikea puuttua toisten lasten kasvattamiseen. Varsinkaan kun ei ole mulla niitä lapsia niin en oikein tiedä, että millon pitäisi puuttua. Tietysti väkivaltatilanteet sit erikseen.
En vaan voi ymmärtää miksi ei voi vähän nätimmin sanoa. Tai jos tulee tiuskastua niin sitten sanoa jotain edes, että anteeksi kun äidillä nyt on hermot kireellä.. Eikö näitä äitejä hävetä? Mua ainakin hävettäisi jos tolleen puhuisin lapselle ja siinä moni ihminen kuuloetäisyydellä.. Kokisin tarvetta pyytää anteeksi jo ihan senkin takia.
Ihme uhkailua muutenkin kuulee aina, ykskin äiti uhkasi junassa heittää lapsensa ulos seuraavalla asemalla :D. Oli vielä tosi pieni lapsi, ehkä joku parivuotias niin ei varmaan ihan ymmärtänyt tuon olevan pelkkä surkeasti toteutettu uhkaus, joka ei oikeasti toteudu.. Alkoi sit hätääntyneenä itkemään ja mamma sen kun päivittelee miksi lapsi itkee.. Niin miksiköhän.
Ap
[/quote]
Sinä sitten varmaan menit tämän perheen mukana sinne kotiin katsomaan miten vanhempi hoiti tilanteen loppuun asti.
Mutta, hei. Sinä sitten virheettömän kasvatat ne virheettömät lapset, mutta meidän muiden lasten on vaan tyydyttävä kyllin hyviin vanhempiin.
Luitko sinä ollenkaan viestejä mitä on kirjoitettu vai julistatko sinä oman pään pyhää totuutta kuten evankeliumia näkemättä, että tuossa eräässä viestissä oli ihan pointtikin siitä, että kaikille ei sitä tunne-elämään kykenevää vanhempaa ole suotu. Päteminen taitaa olla sinullekin se pointti, eikä keskusteliminen tuomalla aiemmin sanottuun jotain uuttakin. Sen olemme jo kuulleet, että sinusta vanhemmat on täysin kelvottomia vanhempia lapsilleen.
No tuo on kyllä valitettavasti minunkin korvaan kuulunut. Yleensä äidit ovat nuoria minäminä tyyppejä, joita ärsyttää, kun sai lapset hoidettavaksi eikä päässyt kavereiden kanssa baariin.
Sääliksi käy lapsia, vanhempiaan kun ei voi valita.
Minä räjähdän joskus lapsilleni ja alennun itse lapsen tasolle ja jopa haukun lapsiani. Kun näin on tapahtunut, olen ollut äärimmäisen väsynyt, stressaantunut ja muutenkin jo kiukkuinen. Kun paine kasvaa liian suureksi niin se lopulta purkautuu johonkin. Jos omaa aikaa ei ole ollenkaan, teet koko päivän kotitöitä ja kuuntelet omassa kotonasi taukoamatonta huutoa, tappelua ja kitinää, on vähintäänkin inhimillistä että joskus räjähtää. Tähän vielä oma sairauteni lisäksi niin en jaksa joka tilanteessa rauhoittaa enään itseäni kun 10kertaa olen esim.9 -vuotiaalle jostain asiasta sanonut Eikä vieläkään uskota. Aina tunnen huonoa omatuntoa ruman käytökseni jälkeen, pyydän anteeksi ja kerron että rakastan. Lapsiemme päivään mahtuu monia hyviä ja iloisia hetkiä ja he tietävät että heitä rakastetaan. Joten ylilyönnit silloin tällöin, jos vastapainona on rakkautta ja kehumista, ovat vähintäänkin inhimillisiä. Näyttävät /kuulostavat kyllä kamalalta ulkopuolisista.
minä jaksoin olla 2:lle lapselle useammin parempi äiti, sitten tuli kaksoset ja oma terveys meni, sitten en AINA jaksanutkaan.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 12:25"]
No tuo on kyllä valitettavasti minunkin korvaan kuulunut. Yleensä äidit ovat nuoria minäminä tyyppejä, joita ärsyttää, kun sai lapset hoidettavaksi eikä päässyt kavereiden kanssa baariin. Sääliksi käy lapsia, vanhempiaan kun ei voi valita.
[/quote]
Kuten ei ole voinut valita se vanhempikaan aikoinaan niitä omia vanhempiaan. Se on sitä perimään, ehkä seuraava sukupolvi osaa paremmin.
Me oltiin kerran leikkipuistossa toisella puolella kaupunkia, kun sinne tuli kaksi ihan uskomatonta äitiä 1-vuotiaidensa kanssa. Toinen äideistä vain istui penkillä ränkkäämässä puhelinta ja lapsi parkui hiekalla naamallaan, äidin kommentti siihen oli "en mä tiedä mikä tolla taas on, kauhee itkupilli".
Toinen äideistä oli lapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Oli juuri satanut ja paljon lätäköitä. Lapsella oli sormikkaat, jotka tietysti kastuivat hetkessä. Äiti nappasi ne pois ja haki kuorihanskat. Lapsi ei olisi halunnut niitä käteen, vaan pisti vastaan. Äiti tiuskaisi "no ole sitten ilman!" ja lapsi jatkoi lätäkön kaivamista paljain käsin, lämpötila oli n. +4. Viiden minuutin päästä äiti repi lapsen hiekkalaatikolta ja alkoi huutamaan että nyt laitetaan ne hanskat. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin äiti paiskasi hanskat maahan ja huusi että "ole sitten saatana ilman!!".
Lapsi jäi hätääntyneenä itkemään laatikon reunalle ja äiti marssi vaunuille hakemaan lapsen pallon. Sitä hän sitten tuli pompottelemaan lapsen eteen ja ilkkui "minäpäs en annakaan tätä sulle, tää on nyt mun pallo! etpäs saa sun palloa, ei oo sun pallo enää!". Lapsi meinasi tikahtua itkuunsa ja meni lelulaatikon taakse itkemään.
Äiti meni penkille istumaan kaverinsa viereen ja siellä ne haukkuivat lapsiaan näiden itkiessä ihan hillittömästi. Minä ja mieheni lähdimme oman lapsenme kanssa hyvin järkyttyneinä pois. Ja tuo oli vielä sitä "siistittyä käytöstä", julkisella paikalla muiden ihmisten läsnäollessa, että mitähän se meno on kotona.. Huhhuh.
Keneen te sitten tuntisitte olevanne suhteesa parempi ihminen, jos näitä vanhempia ei olisi.
Joku heidätkin on "kasvattanut".
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:21"]
Me oltiin kerran leikkipuistossa toisella puolella kaupunkia, kun sinne tuli kaksi ihan uskomatonta äitiä 1-vuotiaidensa kanssa. Toinen äideistä vain istui penkillä ränkkäämässä puhelinta ja lapsi parkui hiekalla naamallaan, äidin kommentti siihen oli "en mä tiedä mikä tolla taas on, kauhee itkupilli".
Toinen äideistä oli lapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Oli juuri satanut ja paljon lätäköitä. Lapsella oli sormikkaat, jotka tietysti kastuivat hetkessä. Äiti nappasi ne pois ja haki kuorihanskat. Lapsi ei olisi halunnut niitä käteen, vaan pisti vastaan. Äiti tiuskaisi "no ole sitten ilman!" ja lapsi jatkoi lätäkön kaivamista paljain käsin, lämpötila oli n. +4. Viiden minuutin päästä äiti repi lapsen hiekkalaatikolta ja alkoi huutamaan että nyt laitetaan ne hanskat. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin äiti paiskasi hanskat maahan ja huusi että "ole sitten saatana ilman!!".
Lapsi jäi hätääntyneenä itkemään laatikon reunalle ja äiti marssi vaunuille hakemaan lapsen pallon. Sitä hän sitten tuli pompottelemaan lapsen eteen ja ilkkui "minäpäs en annakaan tätä sulle, tää on nyt mun pallo! etpäs saa sun palloa, ei oo sun pallo enää!". Lapsi meinasi tikahtua itkuunsa ja meni lelulaatikon taakse itkemään.
Äiti meni penkille istumaan kaverinsa viereen ja siellä ne haukkuivat lapsiaan näiden itkiessä ihan hillittömästi. Minä ja mieheni lähdimme oman lapsenme kanssa hyvin järkyttyneinä pois. Ja tuo oli vielä sitä "siistittyä käytöstä", julkisella paikalla muiden ihmisten läsnäollessa, että mitähän se meno on kotona.. Huhhuh.
[/quote]
Olisko mielipidettä itse aiheeseen?! ap
Ihan samaa olen miettinyt.
Itse olin viimeviikolla lentokoneessa kohti Venetsiaa. Seurasin erään äidin ja isän toimintaa noin neljävuotiaan poikansa kanssa. Poika pomppi penkillä koko matkan, roikkui selkänojan yli, irvisteli ja vinkui. Äiti jälätti koko kolmen tunnin lennon että istu alas , tästä ei tule yhtään mitään. Sun kanssa ei voi tehdä mitään, kun olet tommonen jne jne.isä istui hiljaa paikallaan ja poika riehui koko lennon
Ärsytys, masennus, väsymys, vitutus, jotka purkautuu/puretaan omiin lapsiin. Vanhemmat eivät tunnista ja osaa käsitellä omia tunteitaan.
lapsia kun saa tehdä kuka tahansa, jonka pelit ja vehkeet toimii. Autoa et saa ajaa iman korttia. Jokainen vanhemmaksi aikova lapsenkasvatuskoulutukseen - lapsen fyysinen ja psyykkinen kehitys pitäisi ymmärtää. Aika moni reputtaisi tämän kokeen. Ja jos niin käy, niin piuhat poikki. Se on lapsen etu. Ja yhteiskunan, kun sossu- ja mielenterveyspalveluja voidan vähentää.
Ois se hyvä, jos tyhmät ymmärtäisivät olla lisääntymättä. Kansan älykkyysosamäärä nousisi, koulutustaso kohoaisi, sossumenot vähenisivät jne... Testit vaan kehiin. Ja sen myötäpakkosterilisaatio pöntöille.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:52"]Välillä tulee myrskyjä ja välillä menee överiksi itsellä ja lapsilla. Koko ajan ei ole kivaa.
[/quote]
Vaikka itselläkin menee joskus hermo, koskaan ei koskaan lasta saa haukkua!! Hyi helvetti niitä vanhempia, jotka tollain lapselleen puhuu!!
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:08"]kun olet esim 3vuotta yksin kasvattanut lapsen saamatta apua sukulaisilta tai kavereilta. lapsi ei ole nukkunut täysiä öitä 3vuoteen niin ei äitikään. lapsi on kaiken lisäksi vielä todella villi tapaus.... olisiko tuossa vaikka muutama kohta miksi jotkut äidit ehkä joskus vahindossa korottavat ääntään esim kaupassa. :) se ei tarkoita sitä että on epäkypsä äitinä tai "teiniäiti" kamalaa tää on nykypäivänä kun neuvolaan menee niin esikoistaan odottavat ovat jo 35-40vuotiaita "mammaäitejä" jos jokaiselle nyt joku nimi pitää antaa niinkuin netissä on tapana :) ja tämä oli vaan teille kaikille nyt esimerkki että kaikki eivät elä täydellisessä elämässä.
[/quote]
Eikait tässä ole puhuttu mistään äänen korottamisesta, vaan lasten haukkumisesta ja ilkeilystä heille? Jokainen äiti/isä varmasti joskus korottaa ääntä, mutta että haukkuu idiootiksi? Onko se susta normaalia?
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:21"]
Me oltiin kerran leikkipuistossa toisella puolella kaupunkia, kun sinne tuli kaksi ihan uskomatonta äitiä 1-vuotiaidensa kanssa. Toinen äideistä vain istui penkillä ränkkäämässä puhelinta ja lapsi parkui hiekalla naamallaan, äidin kommentti siihen oli "en mä tiedä mikä tolla taas on, kauhee itkupilli".
Toinen äideistä oli lapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Oli juuri satanut ja paljon lätäköitä. Lapsella oli sormikkaat, jotka tietysti kastuivat hetkessä. Äiti nappasi ne pois ja haki kuorihanskat. Lapsi ei olisi halunnut niitä käteen, vaan pisti vastaan. Äiti tiuskaisi "no ole sitten ilman!" ja lapsi jatkoi lätäkön kaivamista paljain käsin, lämpötila oli n. +4. Viiden minuutin päästä äiti repi lapsen hiekkalaatikolta ja alkoi huutamaan että nyt laitetaan ne hanskat. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin äiti paiskasi hanskat maahan ja huusi että "ole sitten saatana ilman!!".
Lapsi jäi hätääntyneenä itkemään laatikon reunalle ja äiti marssi vaunuille hakemaan lapsen pallon. Sitä hän sitten tuli pompottelemaan lapsen eteen ja ilkkui "minäpäs en annakaan tätä sulle, tää on nyt mun pallo! etpäs saa sun palloa, ei oo sun pallo enää!". Lapsi meinasi tikahtua itkuunsa ja meni lelulaatikon taakse itkemään.
Äiti meni penkille istumaan kaverinsa viereen ja siellä ne haukkuivat lapsiaan näiden itkiessä ihan hillittömästi. Minä ja mieheni lähdimme oman lapsenme kanssa hyvin järkyttyneinä pois. Ja tuo oli vielä sitä "siistittyä käytöstä", julkisella paikalla muiden ihmisten läsnäollessa, että mitähän se meno on kotona.. Huhhuh.
[/quote]
Olisiko sinulla esittää mitä perusteluja näiden vanhempien käytökselle.
Mä näin viikonloppuna kaupassa naisen kolmen lapsensa kanssa. Nainen oli niin väsyneen näköinen ulkoisesti, että varmaan arki ei ole helpoimmasta päästä. Lapset olivat ihan rauhallisia eivätkä kitisseet ja juoksennelleet ympäriinsä, kulkivat kärryjen vierellä, välillä kysellen saadaanko karkkia tai mehua yms. Mitään ylimääräistä ei ostettu ja äiti teki sen hyvin selväksi.
Kassajonossa äiti kilahti vanhimmalle tyttärelleen "Sä et tuu koko kesänä enää pääsemään kauppaan! Vaikka olisit miten kiltisti vain niin SUA EI OTETA kun et usko yhtää!" - tyttö oli siis taas kysyny kassan vieressä niitä suklaapatukoita.
Olin heidän edellään jonossa ja kun äidin vuoro tuli maksaa niin hän vain vei lapset kärryineen sinne kaupan eteiseen. Siellä lapset sitten jäivät penkille odottamaan äitiä, joka tuli sitten kiukkuisena maksamaan ja pakkaamaan tavarat.
Ajattelin, että tuolle äidille tekisi hyvää saada omaa aikaa. Mielessä kävi jopa ajatus, että maksaisin heidän tavarat ja piristäisin äitiä... mutta se idea katkesi, kun katsoin että heilläkin siellä muutamien ostosten seassa 6pack kaljaa.
Valintansa kaikilla.