Milloin tiesitte, että sairas koira (tai kissa) pitää lopettaa?

up

Silloin kuin kasvain uusiutui tuplasti pahempana ja lemmikki vain nukkui ja laihtui.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:55"]

Koiralla todettiin 5v:nä diabetes. Olisi vaatinut insuliini piikitystä aamuin illoin. Päätin että en rupea koiraa rääkkäämään sillä kun muutenkin kipuherkkä ja apaattinen koira.

[/quote] se on ollut viisas päätös, on kokemusta asiasta. Ihan turhaan alapeukuttavat. Tuttavalla oli samojedi, jota kaksi viikkoa yritettiin hoitaa insuliinipiikein. Koira meni aina piikin nähdessään sängyn alle piiloon, mistä sitä ei saanut piikille. Itsellä on nuorella saksanpaimenkoiralla puhjennut diabetes ja päädyin eutanasiaan asioista punnittuani. Eläinlääkäri sanoi, että piikeillä voi elämää jatkaa kaksi vuotta. En nähnyt siinä järkeä, minusta se olisi ollut itsekästä. Eläin ei tajua syytä miksi sitä pistetään, se muistaa kivun. Appiukon 11 v. koiralla puhkesi diabetes (olin jo jonkun aikaa sanonut että sillä on luultavasti se, kun alkoi  pissiä sisälle ja joi paljon) ja eläinlääkäri suositteli suoraan lopetusta.

Olen yleensä eläinlääkärillä käynyt arviossa. Kerran olen vienyt suoraan lopetukseen aggressiivisen shih tsun. Puri, eikä ollut eka kerta. Ei ollut oma koira, mutta ei sitä voinut kiertopalkintoelämääkään laittaa viettämään, se oli tullut silloiselle omistajalle jo "käytettynä". Omistajalla on sen jälkeen ollut hyvin käyttäytyviä mukavia koiria, joten ei se yrityksen puutteesta ollut kiinni.

Mun koiralla alkoi munuaiset pettää, tuli pidätys ongelmia ja sellast hoipertelua kun kroppa ei enää suodattanut myrkkyjä. No ei siinä mitään, hommattiin koiralle vaipat eikä toruttu jos vanhoilla päivillään sattui vahinkoja ja pissaili sisälle tms. Ei se sitä tahallaan tehnyt. 16vuotta oli ikää vanhuksella ja en halunnut viedä piikille ellei olis pakko. Eläinlääkäri sanoi että sitten vasta pitää oikeasti tuoda piikille kun koiralle tulee kipuja. Yks yö sitten alkoi hillitön ulina ja itkeminen ja koira ei enää päässyt omille jaloilleen niin tiesin että nyt on aika mennä. Lääkäri tuli kotiin antamaan rauhoittavat ja piikit. Vähän kalliimpi keissi tuo kotona lopetus mutta ajattelin että varmaan eläimelle kivempi lähteä viimeiselle matkalle tutussa paikassa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:36"]Mun koiralla alkoi munuaiset pettää, tuli pidätys ongelmia ja sellast hoipertelua kun kroppa ei enää suodattanut myrkkyjä. No ei siinä mitään, hommattiin koiralle vaipat eikä toruttu jos vanhoilla päivillään sattui vahinkoja ja pissaili sisälle tms. Ei se sitä tahallaan tehnyt. 16vuotta oli ikää vanhuksella ja en halunnut viedä piikille ellei olis pakko. Eläinlääkäri sanoi että sitten vasta pitää oikeasti tuoda piikille kun koiralle tulee kipuja. Yks yö sitten alkoi hillitön ulina ja itkeminen ja koira ei enää päässyt omille jaloilleen niin tiesin että nyt on aika mennä. Lääkäri tuli kotiin antamaan rauhoittavat ja piikit. Vähän kalliimpi keissi tuo kotona lopetus mutta ajattelin että varmaan eläimelle kivempi lähteä viimeiselle matkalle tutussa paikassa.

[/quote]

Paljon kustanti kotona lopetus? Ja onko minkä kokoinen paikkakunta kyseessä?
Toki, itse varmaan vien tutulle eläinlääkärille kissani kun aika täynnä. Toivon vain ettei se aika ole vielä vuosiin täynnä rakkaan pikku karvakasamme kanssa.

Lemmikin lopettamispäätös on ollut minulle aina todella vaikea. Nyt viimeisin koirani lähti viimeiselle oravahaukulleen pari viikkoa sitten. Tiesin jo vuosi sitten että päätös pitäisi tehdä jo silloin mutta en pystynyt. Sydän- ja kipulääkkeillä kitkuteltiin kunnes vanhempani sanoivat että nyt on aika tullut. Vaikka rakastankin koiria yli kaiken en taida pystyä enää lemmikkiä ottamaan koska lopettaminen on niin kovin vaikeaa

Eläimen aika on lähteä, kun sen elämä ei ole enää elämää. Eli jos esim. koira ei voi elää kuin koira (esim. ei voi liikkua suht luonnollisesti tai ei kykene pissimään), niin se kannattaa päästää pois. Eläin ei osaa pelätä tulevaa, joten huonon elämän pitkittäminen palvelee vain isäntää, ei itse koiraa.

Sairauksien suhteen kannattaa miettiä että mikä on hoitoennuste - etenkin kissoilla esim. diabetes voi jopa "parantua" täysin, eli lyhyellä insuliinikuurilla tuetaan haimaa ja ruokavalion muutoksella päästään oireettomaan tilaan jossa ei enää tarvitse lääkitystäkään. Jos taas kyseessä on hoitamattomissa oleva ja kipuja tuova sairaus, ei sitä kannata kovin pitkään katsella. Eläimethän peittää kipunsa todella hyvin, joten siihen ei todellakaan kannata tuudittautua että jos eläimestä ei huomaa mitään, siihen ei sattuisi. Ikävä kyllä aina ei raja ole selvä, mutta silloin omistajan pitää vain tehdä rankka päätös.

Mulla on kanssa se, että en pysty nykyisin ottamaan koiraa, koska suhtaudun koiran kouluttamiseen kunnia-asiana ja kiinnyn niihin kuin ne olisivat karvaisia lapsiani ja muistelen niitä pitkään. Niistä tulee vanhemmiten niin viisaita, kun niiden opetukseen panostaa ja lopetus on ihan hirveä paikka. Koirat on kuitenkin usein lyhytikäisempiä kuin kissat. Olen myös henkeen ja vereen saksanpaimenkoiraihminen, ja rotu on nykyään aika pilalle jalostettu.

Lapset on pari vuotta mankuneet koiraa...en vaan pysty.

terv. 10

Kissa alkoi pissiä alleen ja antoi toisen kissan pestä itseään. Kuulostaa pieniltä jutuilta mutta tiesin että kaikki ei ole hyvin jos antaa toisen tulla hoitamaan itseään. Kissä oli 18vuotias. Soitin eläinlääkärille ja kerroin että kissalla ei ole normaalia elämänhalua. Saatiin samalle päivälle lopetusaika.

Toinen kissa "sekosi" Tulin töistä kotiin niin kissa hyökkäsi kaikilla kynsillään kimppuuni. Se oli repinyt verhot, tapetit, pissinyt sinne tänne ja tiputtanut kaiken mihin oli yltänyt. Soitin eläinlääkärille ja kerroin että rauhallinen kissani sekoili ja tuhosi kotia. Hän käski tuoda kissan heti lääkäriin.

Kissalla todettiin kasvain aivoissa joka painoi jotain hermoja. Se lopettettiin. Kissalla oli kipuja joten en empinyt lopetusta vaikka kissa oli vasta 4v

Eiköhän eläinlääkäri osaa sen arvioida? Sokeus tai kuurous ei välttämättä ole vielä sellainen syy mutta krooninen kipu, hengenahdistus, kouristelu, inkontinenssi ja aggressiivisuus ovat. 

Koiralla todettiin 5v:nä diabetes. Olisi vaatinut insuliini piikitystä aamuin illoin. Päätin että en rupea koiraa rääkkäämään sillä kun muutenkin kipuherkkä ja apaattinen koira.

Meillä on 11 vuotiaat kissaveljekset. Toiselle todettiin joulukuun alussa diabetes ja kissa ehti mennä todella huonoon kuntoon, kiitos tumpelon ellin, joka teki pahan hoitovirheen (väitti kiven kovaan, että kissalla on pissakiviä eikä suostunut ottamaan pissanäytettä..). Onneksi päivystäjä oli eri lääkäri (ja eri paikassakin) ja hoito ehdittiin aloittaa juuri ajoissa.

Jos kissan vointi ei olisi alkanut paranemaan viikon sisällä, niin sitten olisi ollut se viimeinen palvelus. Kissan vointi alkoi n. viikossa paranemaan ja nyt mennään n. 1 yksikkö kaksi kertaa päivässä inskojen suhteen ja sokerit ovat olleet normaalin rajoissa/täysin normaalit.

Edellisen koiran suhteen tein sen päätöksen jo ennen ellille menoa. Jos se on syöpä, niin koira jää sinne nukkumaan ikiunta. Vaisto oli oikeassa ja koira nukutettiin mun syliin. Toki tuossa oli sellanen juttu, että koiraa ei olisi pystytty pelastamaan millään tavalla.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:54"]

Eiköhän eläinlääkäri osaa sen arvioida? Sokeus tai kuurous ei välttämättä ole vielä sellainen syy mutta krooninen kipu, hengenahdistus, kouristelu, inkontinenssi ja aggressiivisuus ovat. 

[/quote]

No ei se inkontinenssikaan kyllä ole.. Useilla sterkatuilla nartuilla nimittäin ilmenee pissan karkailua, toisilla enempi, toisilla vähempi. Ja pappa koirillakin tuppaa olemaan suht paljon tuota, varsinkin jos on leikkaamaton.

Ja ei eläinlääkärit valitettavasti aina tiedä kaikkea. Esim. sokeat koirat pitäisi joidenkin mukaan HETI lopettaa. Tunnen kuitenkin usean sokean kissan sekä koiran ja hyvin nuo ovat pärjänneet. Poikkeuksena yksi kaveri koira. Koira oli isoa laumanvartijarotua (nyt puhutaan oikeasti jätistä), ensimmäiset pari vuotta meni loistavasti. Koira oli avoin (tai niin avoin, kun sokea koira nyt voi olla) ja aristellen haisteli ihmisiä ja antoi silittää. Sitten PAM.. Tilanne muuttui. Koira nappasi kerran ohi hölkänneen papparaisen käden suuhun (EI purrut tms., mutta otti käden suuhun).

Meni pari kuukautta, koira nappasi känniläisen käden suuhun. Koira odotti kaupan pihassa mun ja meidän koiran kanssa, kun siihen tuli joku häsläämään. Eikä uskonut koiran elkeitä. Silloinkaan ei tullut mitään haavaa tms. ja tuo oli tuon känniläisen oma vika, koska ei uskonut myöskään kaverini käskyä mennä pois. Tuon jälkeen koiralle vissiin jäi joku levy päälle, koska tuon jälkeen oli monta kertaa vaaratilanteita. Koira hyökki ihmisiä päin rähisten ja haukkuen ja varmasti olisi sillä kertaa louskassut kunnolla kiinni. Kaveri katsoi tuota vielä hetken aikaa ja sitten se oli siinä. Missään vaiheessa lääkäri ei käskenyt lopettamaan koiraa (siis sen jälkeen, kun nuo oireet alkoivat. Pentuna toki olisi pitänyt lopettaa) vaan käski itse päättää asiasta. Tiedä sitten onko nykyisin asiat toisin? Tuosta on kuitenkin nyt jo melkein 20 vuotta aikaa..

Inkontinenssilla en tarkoittanut pelkkää lirahtelua vaan täydellistä uloste- ja virtsatieinkontinenssia. 

Ekan koiran kanssa odotin liian pitkään, koska ell oli tehnyt väärän diagnoosin ja piti toivoa yllä. Ihmetteli vaan kun koira ei meinannut parantua. Koiralla siis oli syöpä, joka sitten kirjaimellisesti räjähti käsiin, eli koiralle tuli nopeasti kasvaimia kaikkialle, ja kun huomasin sen, sovin heti tutun metsästäjän kanssa hätälopetuksen samalle päivälle nopeasti ja kivuttomasti ampumalla.  Eläinlääkärille en sitä enää vienyt, koska hoidot olivat olleet niin kivuliaita, että koira sai paniikkohtauksen jo kun lähestyimme eläinlääkäriasemaa, enkä halunnut sen lopun olevan täynnä pelkoa.

Siitä jäi niin paha mieli, että nykyisen koiran kanssa en tee samaa virhettä. Kun iäkäs koira loukkasi lonkkansa, ilmoitin ensimmäisenä eläinlääkärille, että tällä koiralla on ollut hyvä elämä ja jos ennuste on yhtään huono, jos on yksikin mahdollisuus että näin vanhalla koiralla on edessä kipua ja hätää, niin haluan että koira lopetetaan heti. Onneksi koira sitten toipui nopeasti entiselleen. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että koira kuolee joka tapauksessa vuoden tai kahden sisällä koska se on jo niin vanha. Jos tulee hetki että pitää miettiä lopetanko koiran vai en, tiedän että se juuri on se hetki jolloin koira pitää lopettaa.

Meillä on toisella rotukissalla (7v) IBD. Kerran kuussa alkaa pari päivää kestävä ripuli ja oksentelu. Muunakin aikana kissan kakka on pikimustaa (viittaa verenvuotoon) ja kissa on laiha ja huonokarvainen.

Ongelma on, että vaimon mielestä kissa ei ole "tarpeeksi sairas". Hänkin ymmärtää, että kissa kärsii valtavasti niinä parina päivänä kuukaudessa, mutta muu terve aika "nollaa" kissan kärsimyksen. Hänen mielestään 7-vuotias kissa on liian nuori lopetettavaksi. Olen yrittänyt ylipuhua kissan lopettamisen puolesta, koska mielestäni on moraalitonta antaa kissan kärsiä. Maanitteluni alkaa kuitenkin nyt tuottaa tulosta ja aion varata eutanasia-ajan vaimon estelyistä välittämättä. Älkää antako viattomien eläinten kärsiä sen vuoksi, että ette itse osaa käsitellä luopumisen tunteita.

Lääkäri sanoi että halvaantuminen voi tapahtua milloin vain , oireet olivat pidätyskyvyn menetys ja hankala liikkuminen . Mietin mutta koiran surkeat silmät auttoivat päätöksen teossa , päästin rakkaan kaverini vaivoistaan . Parempi hieman aikaisin kun liian myöhään . Ihmisenkään ei pitäisi joutua kärsimään jos loppu on edessä .

Siinä vaiheessa kun kipulääkkeet ei enää auttaneet nivelrikkokipuihin ja koira linkkasi jatkuvasti. Välillä mietin että olisi pitänyt jo vähän aiemmin viedä.

Eka kissamme tuli keuhkoihin kasvain. Vaihtehtoja ei ollut 1991. Sen jälkeen 2 kissaa. Eläinsuojeluyhdistys. Toinen heti kotimme laski alle .Lääkäriin kaliit kokeet ja testit. Kissojen fip.Ei läketietelistä hoitoa vaan lopetus. 9 kk. meni kun tervettä kissa testatiin ette saanut virusta,tai ole taudin kantaja. Kissa oli puhdas ja maalta sille kamu. Kissat eli vanhoiksi onnelisen elämän. 1 kerta vuosi eläinlääkäri,rokotukset ymm. Vaikka sisäkissoja olivat. Vanhetessa hammaskiven postoja ja hampaita useampi lähti toiselta. Ravinosta ei kinni. Ravinto ostetin eläinläkäri asema,koska toinen oli alergia kissa ravatiin siksi usein eläinlääkäri sen kanssa.Hampaan poisto aleriga kissalle tuli, vanhana ei nukutuksesta koskaan herännyt.Lähti kaunisti odotamatta kisojen taivaasen. Toki oli shokissa. No toinen eli yksikseen jonkun aikaa, sille tuli samoja vaivoja, Kuin vanhoille ihmisille lähes 20 vuotiaana.Kilpsrauhas ymm, sokeuttakin. Oli tehtävä päätös.On aika lähetää Kissojen taivaaseen. Koskihan se. Mutta tunteet ja järki oli pidettävä erillä.Uusia kissoja en hankkinut. Nyt ollut jo Ilman kissa 12 vuotta. Kissat elävät helposti yli 20 vuotiaaksi. Ikälisäni, yksin asuvana. Kuka niistä huolehtisi jos joutuisin sairaala ymm. Ei kukaan.

Naukui surkeasti ja katsoi siihen malliin että totesin omistajalle olevan aika.