Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen pettäneeni miestäni...
15.06.2015 |
Erään samankaltaisen keskustelun innoittamana kirjoitan oman tarinani, sillä tilanteeni ahdistaa minua valtavasti.
Minä ja miehemme olemme olleet yhdessä kolme vuotta, kihloissa pian vuoden. Suhteemme alussa tapailullamme oli vähän esteitä (välimatkaa), ja se eteni siis hitaasti. Ehdimme ensitapaamisen jälkeen muutaman viikon aikana tapaamaan useamman kerran, menemään sänkyynkin, mutta sitten tuli taas pitkä jakso kun emme tavanneet ollenkaan. Tarkoitus oli kuitenkin tavata vielä kun mahdollisuus tulee.
Tuon erossaolojakson alussa menin sänkyyn entisen säätöni kanssa. Mitään vakavaa siinä ei ollut, eikä oikeastaan edes yhdyntää (suuseksiä kyllä). Ei sillä että sillä olisi väliä, mitä siellä sängyssä tehtiin.
Mieheni tietää tästä asiasta, ja kuulemma asia ei häiritse, sillä emme olleet mitenkään sitoutuneita toisiimme. Olin vielä erikseen sanonut, etten siinä vaiheessa lupaa mitään.
Ongelmana on, etten itse voi tuota asiaa unohtaa. En sitten millään. Ja se kalvaa rakkauttani mieheeni, vaikka ei jatkuvasti mielessä olekaan. Rakastuin häneen vasta tuon tapauksen jälkeen, mutta orastavia tunteita oli jo silloin, vaikka en sitä itselleni myöntänyt. En halunnut luopua "sinkkuudesta". Tunnen nykyään, että petin miestäni (vaikka teknisesti ottaen kai en pettänyt), ja pidän itseäni pettäjänä. Suhteemme on hyvä, avoin ja rakkautta täynnä, on ollut siitä saakka kun menimme virallisesti yhteen, mutta sen alusta en pääse yli enkä ympäri. Mies ei ilmeisesti minua tuomitse, minä itse vain.
Joskus mietin, pitäisikö erota, että voisin aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta mies on sielunkumppanini, jota rakastan yli kaiken. Tästä syyllisyydestä olisi vain aivan pakko päästä eroon, sillä en voi elää näin.
Miten neuvoisitte minua? Tiedän, että av:lta voi odottaa mitä vain, mutta pyytäisin nöyrästi, ettette kirjoittaisi kovin ilkeästi. Olen vihannut ja rankaissut itseäni tästä asiasta niin kauan...
Kommentit (32)
Kuulostaa että lempiharrastuksesi on itseruoskinta ja päätavoitteenasi saada marttyyrin kruunu. Armahda miestäsi - kukaan ei pitemmän päälle jaksa syyllisyydentuntoihinsa hukkuvaa ihmistä eikä myöskään siihen liittyvää myötätunnon kerjäämistä. Voisit vähän suhteellistaa asioita, kukaanhan ei ole tekosi seurauksena ole kuollut. Ja jos et elämää tavallisena ihmisenä haluineen kestä niin mene luostariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:04"]Kuulostaa että lempiharrastuksesi on itseruoskinta ja päätavoitteenasi saada marttyyrin kruunu. Armahda miestäsi - kukaan ei pitemmän päälle jaksa syyllisyydentuntoihinsa hukkuvaa ihmistä eikä myöskään siihen liittyvää myötätunnon kerjäämistä. Voisit vähän suhteellistaa asioita, kukaanhan ei ole tekosi seurauksena ole kuollut. Ja jos et elämää tavallisena ihmisenä haluineen kestä niin mene luostariin.
[/quote]
Marttyyriksi en halua itseäni tuntea, mutta olen äärimmäisen ankara itseäni kohtaan aina. Pienikin virhe saa tuntemaan, etten ansaitse mitään hyvää. Tiedän että se on ongelma. Mutta kaikkein rankinta on kokea, että olen kohdellut rakasta miestäni väärin. Alitajunnassani oikea rangaistus siitä on ero. On muuten hassua, etten silloin tapahtuma-aikaan kokenut suurta syyllisyyttä. Vasta sen jälkeen, kun oikeasti rakastuin syvästi mieheeni. Mutta usko pois, etten saa tästä mitään sairasta marttyyrimäistä nautintoa. Antaisin mitä tahansa jos voisin perua aiemman tekoni. Mutta en voi, joten siitä olisi päästävä yli.
ap
Minulla samankaltainen tilanne. Olin tapaillut miestäni muutaman kuukauden, mutta seurusteluksi sitä ei voinut sanoa koska näimme harvoin ja mies ei ollut ihan valmis vielä luopumaan itsenäisyydestään. Ei kuitenkaan tapaillut muita, mutta ei myöskään antanut sataprosenttisen varmasti ymmärtää, että halusi vielä joskus seurustella minun kanssani.
Noh, päädyin sitten sänkyyn miehen kanssa, jonka vuoteeseen olin pari kertaa aiemminkin päätynyt. En kertonut miehelleni. Vasta tämän tapauksen ja siitä aiheutuneen kamalan syyllisyyden jälkeen tajusin, miten kamalasti tykkään tästä omasta miehestäni ja halusin panostaa orastavaan suhteeseemme täysillä. Nykyään seurustelemmekin jo ihan oikeasti ja tosissaan. Tuntuu, että petin, koska mies on jälkeenpäin sanonut laskevansa vuosipäivämme ensitapaamisesta...
Mistä kumpuaa tämä seksin nostaminen niin korkealle moraaliselle alustalle, ettei enää edes eroteta milloin on syytä tuntea syyllisyyttä?
Aiemmin myös kommentoitiin "pettämistä ei voi antaa anteeksi". Ilmeisesti seksi muun kuin kumppanin kanssa on niin tabu, että se on joidenkin mielissä verrattavissa todellakin anteeksiantamattomiin tekoihin, esim. raakaan murhaan. Minä olen antanut anteeksi ja minulle on annettu anteeksi, niin hämmästtävää kuin se teistä ilmeisesti onkin. Asia ei ole kuolemaan verrattava kynnyskysymys niille, joiden itsetunto on paikallaan ja jotka tunnistavat ihmisessä olevan luonnollisen vietin aiheuttaman väärän ratkaisun kuitenkaan ylimoralisoimatta asiaa.
Näitä samanaiheisia ketjuja on muitakin, on harrastettu seksiä ennen sopimusta yhdessäolosta ja jo se aiheuttaa ahdistusta. Ihmettelen.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole mitään kuvottavaa, että hyväksyy ihmisen voivan tehdä virheitä. Kuvottavaa olisi, jos ihminen ei osaa ymmärtää aiheuttamaansa mielipahaa ja tämän vuoksi satuttaa muita yhä uudelleen tietoisesti. Epäinhimillistä ja siinä mielessä myös kuvottavaa on myös kykenemättömyys antaa anteeksi asioissa jotka ovat anteeksi annettavissa. Kypsymättömyyttä on sen sijaan se, ettei edes tiedä milloin anteeksiantoa tarvitaan ja milloin ei.
N52
Oon nyt reilu itsellesi. Lahjoita vaikka 100 e johonkin hyväntekeväisyyteen, se kuittaa tekosi, se on sit sillä selvä ja voit jatkaa elämääsi ihanan miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas sinä. Lopeta jo se märiseminen.
Kertokaa rakkaat alapeukuttajat, että alapeukutatteko koska pidätte tekoani anteeksiantamattomana, vai siksi että murheeni on mielestänne tyhmä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 07:35"]Kertokaa rakkaat alapeukuttajat, että alapeukutatteko koska pidätte tekoani anteeksiantamattomana, vai siksi että murheeni on mielestänne tyhmä!
ap
[/quote]
Tietysti siksi että murheesi on ihan turha!
Alapeukut tulee koska murehdit turhasta et ole pettänyt vaikka sitä toivoisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä. Tuo on aikatavalla normaalia vaikka sitä ei kaikki teekään.
Olen "ei-vakavassa suhteessa" erään miehen kanssa, ja hän on sanonut, ettei haittaa, vaikka tapailisin muita, mutta jos aletaan seurustella, sitten hän ei hyväksy sellaista ollenkaan. Jotenkin olen käsittänyt, että hän on kuitenkin sitoutunut minuun eikä tosiaankaan tapaile muita naisia, joten en minäkään muita miehiä. Olisin kyllä morkkiksessa jos jotain nyt tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petitö miestäsi kun et häntä neitseellisenä odottanut, nyt lopetat tun ajattelun. Olet jopa kertonut miehellesi jota asia ei häiritse, mies on fiksu sinä et lopeta vanhojen muistelu. Ikää oli? Aikuisilla on aikuisten murheet, huomaat kun jotain oikeasti murehdittavaa tulee eteesi, nyt nauti!
Ole armollinen itsellesi. Anna itsellesi anteeksi ja siirry eteenpäin - miehesi kanssa.
Miehenä olisin jättänyt sut heti asian tultua ilmi. Hyi saatana. Kiva että sille kelpaa jonkun toisen jämät.
Jotenkin hirveän hankalaa kuvitella miehiä tässä vastaavassa tilanteessa tuntemassa omantunnon tuskia kun on vasta tavannut kivan tytön ja sit käykin tyhjentämässä kassit johonki seksikaveriin. Come on, olet aikuinen ja saat tehdä mitä haluat eikä tunteet olleet silloin niin vahvat vielä että olisit pettänyt. Minkätakia noista säädöistä pitää edes sille miehelle puhua? Turhaa mustasukkaisuutta vaan. Nyt nainen leuka ylös ja nauti suhteestasi. Sinulla ei ole mitään anteksipyydettävää.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:10"]
Kill yourself
[/quote]
tollo. Ja vitsinä surkee.
noin voi käydä kun makaa kenen tahansa kanssa
Alue: Aihe vapaa
Oikeesti käy psykologilla juttelemassa, jos asia vie energiaasi.pitäisi saada sielusi tuosta turhasta taakasta vapaaksi. Ole armollinen itsellesi. Hae apu.