Lue keskustelun säännöt.
Mun pää ainakin hajoo tähän maailmantilanteeseen.
24.02.2022 |
Ei tiedä yhtään mihin pitäisi varautua.
Uhkia on olemassa, mitkä ovat todellisia ja kuinka tosissaan asiat pitäisi ottaa?
Pitääkö varautua sodan vuoksi kunnolliseen hätävaraan?
Miten elämää tulisi jatkaa, pitääkö jatkuvasti olla paskat housuissa ja pelätä pahinta. Mulla lähtee ainakin järki tämän kaiken kanssa. Mikä on totta, mitä helvettiä täällä on tapahtunut jo muutaman vuoden ajan?
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset miettii näköjään hernekeittopurkkien ostamista, mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että pitäisiköhän tässä hankkia kivääri! P*rkele, mun tontille ainakaan kukaan tule!
Hahah :D
Tänään itsekin pohdin, että pitäiskö hommata kivääri. Vähän vitsillä naureskellen heitin ystävälle, että tilaan kasan kartsoja, laatikon viinaa, helvetisti wc-paperia, maitokärryn (pyöräilyä varten) ja p*ntikkavälineet salakapakkaa ja bisnestä varten yms. Saimme ainakin hyvät naurut kun ajatukset lähtivät lennolle tarvikkeiden suhteen.
Muuten olen kyllä ollut aika vakavissani tämän suhteen tänään, en muuten mutta en osaa selittää miksi minä nyt näin "panikoin". On vain jokin tunne tästä, ehkäpä se on median muodostamaa. En osaa sanoa.
-ap
Onhan se nyt ihan normaalia reagoida, jos lähistöllä puhkeaa sota eikä ole takuita ettei se leviäisi Suomeenkin.
Syksyllä ahdisti paljon Afganistanin tilanne. Niin nytkin. Tubessa dokkareita siitä, miten myyvät tyttölapset vanhojen ukkojen leluiksi. Oksettava maailma.
Ja nyt tämä. Suomikin kärsii taloudellisesti sodasta, ja pelko tulevasta jää vuosikymmeniksi ilmaan. Milloin on vuorossa Suomi?
Mulla on sama fiilis kuin AP:lla. Ekaa kertaa ikinä maailman tilanne ahdistaa ihan kunnolla. Pelkään pienten lasteni puolesta, en mitä itselleni tapahtuu. Kaikkihan me kuollaan mutta ensimmäistä kertaa ajattelen että en tule kuolemaan vanhuuteen vaan joku maailman kriisi vie hengen (sota, pandemia, ilmastonmuutokseen liittyvä syy)..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen uutisointia kun kuuntelee, niin saa sen käsityksen, että suomalaisten pitäisi yksin ratkaista tämä ongelma ja auttaa niitä siellä. Onhan muitakin naapurimaita, mutta niiden uutisia pitäisi seurata erikseen jostain muista lähteistä. Ei me olla yksin tässä miettimässä, että miksi just nyt tuon naapurin piti tehdä jotain näin ilkeätä ja miten tässä käy.
Vierailija kirjoitti:
Itellä poika joka armeija ikäinen ja tyttö joka teini ikäinen. Pelottaa ihan sikana jos Venäjä hyökkää tännekin.
Meille on puolisoni kanssa syntymässä näinä päivinä tai viikkoina esikoinen. Sydäntä kylmää, kun miehen tullessa töistä kotiin mieheni kertoi pelkäävänsä sodan tuloa Suomeenkin.
Samaa pelkään minäkin. Tämän piti olla onnellisinta aikaa elämässämme, nyt sitä varjostaa pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää tässä itselleni on vain se, että en ole ollut huolissaan paljoakaan, en ainakaan tällä tavoin maailman tilanteesta koskaan. Nyt vain on kammottava stressi ja huoli päällä. Olen vahvasti intuitiivinen tyyppi ja joku tässä nyt vain saa pääni sekaisin. En osaa sanoa itsekään.
Eilen en miettinyt Ukrainan tilannetta varmaan juurikaan, tänään olen aivan sekaisin tämän asian kanssa. Jotain on meneillään, tunnen sen vain.
-ap
Itsellä sama. En ole koskaan ollut huolissani tai stressannut oikein mistään maailmantilanteesta. En edes koronasta. Nyt ihan viikon sisään ollut jotenkin levoton ja huolestunut olo. Olen myös intuitiivinen ihminen. En haluaisi pelätä, sitä naapuri varmaan haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vain sellainen tunnelma itselläni, että vertaan koko tilannetta koronan alkuaikoihin. Oltiin vakavia mutta samalla vähätteleviä. Kuin asia ei koskisi meitä mutta koski kuitenkin. Tsempattiin paljon ihmisiä elämään normaalia arkea ja kiinnittämään huomiota vain ohjeistuksiin.
Tässä hieman samaa. Ollaan huolestuneita mutta tämä ei koske meitä ja jos koskee, niin varaudutaan kuitenkin, ei huolta!
Minulla nousi ihan puna poskille stressin vuoksi aamun tiedotustilaisuuden myötä.
Mitä tehdä, miten elämää tulisi jatkaa ja mitä helvettiä täällä tapahtuu taas? Tulevaisuuteen on ihan pirun vaikea keskittyä tällaisten aikojen ja uutisoinnin vuoksi. Olen kai liian herkkä, tiedän sen. Itseäni oksettaa kun oma elämä muutenkin aika hankalassa tilanteessa eikä tiedä yhtään mitä tässä tulisi tehdä.
-ap
Minuakin vähän ärsytti viranomaisten rauhoittelu koronan alkuaikoina. Oli sellainen tunne, että tilanne voi kehittyä pahaksi, ja siihen olisi halunnut etukäteen varautua. Tulevaisuutta vain ei pysty kukaan varmuudella ennustamaan. Voidaanko tehdäkään muuta kuin elää elämää nyt ja seurata ohjeistuksia?
Jotkut toki esim. muuttivat kaupungeista maaseudulle koronan takia, ja jotkut saattavat nyt jo suunnitella muuttavansa Suomesta pois mahdollisen sodan tieltä. Jokainen tekee omaa riskiarviota, johon reagoi resurssiensa puitteissa. Mulla esim. ei ole mahdollisuutta eikä oikein haluakaan lähteä minnekään. Ei juuri nyt onneksi tarvettakaan. Hengitellään epävarmuuden läpi. Emme todellakaan ole siinä tällä hetkellä yksin.
Onhan tämä kyllä hullua aikaa. Tänään googletin 'how to survive a nuke'. Siis todella... Enpä olisi ikinä uskonut moista vakavissani lukevani. Toisaalta pieni lohtu tuli siitä, etteivät nuo välttämättä ole niin mustavalkoinen kuolemantuomio kuin ihmiset pelkäävät. Tiedänpähän nyt, mitä sellaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Varautumista, huhhuh. Ehkä täysin epärealistista loppupeleissä. Toivottavasti.
Huomasin vielä viimeisimmän kommenttisi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun joutuu näistä asioista huolehtimaan. Niin ne ovat olleet monille myös menneisyydessä. Kamaliin tilanteisiin ovat ihmiset joutuneet sopeutumaan. Omassa suvussani on pahoja sotatraumoja, joiden takia en ole halunnut ajatella sotaa enkä sen mahdollisuutta yhtään enempää kuin on pakko. On epätodellinen olo, että nyt on pieni pakko. Tänään olen koko päivän vain kiehunut ja pudistellut päätäni, että helv... kun näitä sotahulluja maailmassa aina vain riittää. Mutta ei tässä voi nyt kuin katsoa, mitä tuleman pitää. Toisiamme tukien.
Tuntuu, että aivan oikeasti kaikki on mahdollista. Korona tavallaan todisti sen, se jopa tuntuu "harjoitukselta" tähän tilanteeseen nähden. Tiedän, että saatan kuulostaa vainoharhaiselta mutta edelleenkin, se tunne, se epämääräinen olotila nyt saa itseni asian suhteen reagoimaan voimakkaasti.
Me ihmiset kohtaamme nyt aivan käsittämättömän poikkeuksellisia aikoja. Muistaako ihmiset enää elämää ennen koronaa. Siihenkin me normalisoiduimme, miksi emme myös tähän sodan uhkaan. Silti mennyt ei palaa, ehkä se juuri tässä ahdistaa. En tiedä. Jotain vain on tekeillään, joka muuttaa maailman täysin. Se tunne on vain niin vahva. Tiedän kuinka typerältä se kuulostaa mutta en ole varmasti ainoa.
Kiitos kauniista sanoistasi, toisiamme tukien.
-ap
Ole kokenut niin vaikeita asioita lähivuosina ettei tämä tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se elämä on. Kaikenlaista pahaa tapahtuu, se pitää vain kestää. Ei aina voi olla hauskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vain sellainen tunnelma itselläni, että vertaan koko tilannetta koronan alkuaikoihin. Oltiin vakavia mutta samalla vähätteleviä. Kuin asia ei koskisi meitä mutta koski kuitenkin. Tsempattiin paljon ihmisiä elämään normaalia arkea ja kiinnittämään huomiota vain ohjeistuksiin.
Tässä hieman samaa. Ollaan huolestuneita mutta tämä ei koske meitä ja jos koskee, niin varaudutaan kuitenkin, ei huolta!
Minulla nousi ihan puna poskille stressin vuoksi aamun tiedotustilaisuuden myötä.
Mitä tehdä, miten elämää tulisi jatkaa ja mitä helvettiä täällä tapahtuu taas? Tulevaisuuteen on ihan pirun vaikea keskittyä tällaisten aikojen ja uutisoinnin vuoksi. Olen kai liian herkkä, tiedän sen. Itseäni oksettaa kun oma elämä muutenkin aika hankalassa tilanteessa eikä tiedä yhtään mitä tässä tulisi tehdä.
-ap
Minuakin vähän ärsytti viranomaisten rauhoittelu koronan alkuaikoina. Oli sellainen tunne, että tilanne voi kehittyä pahaksi, ja siihen olisi halunnut etukäteen varautua. Tulevaisuutta vain ei pysty kukaan varmuudella ennustamaan. Voidaanko tehdäkään muuta kuin elää elämää nyt ja seurata ohjeistuksia?
Jotkut toki esim. muuttivat kaupungeista maaseudulle koronan takia, ja jotkut saattavat nyt jo suunnitella muuttavansa Suomesta pois mahdollisen sodan tieltä. Jokainen tekee omaa riskiarviota, johon reagoi resurssiensa puitteissa. Mulla esim. ei ole mahdollisuutta eikä oikein haluakaan lähteä minnekään. Ei juuri nyt onneksi tarvettakaan. Hengitellään epävarmuuden läpi. Emme todellakaan ole siinä tällä hetkellä yksin.
Onhan tämä kyllä hullua aikaa. Tänään googletin 'how to survive a nuke'. Siis todella... Enpä olisi ikinä uskonut moista vakavissani lukevani. Toisaalta pieni lohtu tuli siitä, etteivät nuo välttämättä ole niin mustavalkoinen kuolemantuomio kuin ihmiset pelkäävät. Tiedänpähän nyt, mitä sellaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Varautumista, huhhuh. Ehkä täysin epärealistista loppupeleissä. Toivottavasti.
Huomasin vielä viimeisimmän kommenttisi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun joutuu näistä asioista huolehtimaan. Niin ne ovat olleet monille myös menneisyydessä. Kamaliin tilanteisiin ovat ihmiset joutuneet sopeutumaan. Omassa suvussani on pahoja sotatraumoja, joiden takia en ole halunnut ajatella sotaa enkä sen mahdollisuutta yhtään enempää kuin on pakko. On epätodellinen olo, että nyt on pieni pakko. Tänään olen koko päivän vain kiehunut ja pudistellut päätäni, että helv... kun näitä sotahulluja maailmassa aina vain riittää. Mutta ei tässä voi nyt kuin katsoa, mitä tuleman pitää. Toisiamme tukien.
Tuntuu, että aivan oikeasti kaikki on mahdollista. Korona tavallaan todisti sen, se jopa tuntuu "harjoitukselta" tähän tilanteeseen nähden. Tiedän, että saatan kuulostaa vainoharhaiselta mutta edelleenkin, se tunne, se epämääräinen olotila nyt saa itseni asian suhteen reagoimaan voimakkaasti.
Me ihmiset kohtaamme nyt aivan käsittämättömän poikkeuksellisia aikoja. Muistaako ihmiset enää elämää ennen koronaa. Siihenkin me normalisoiduimme, miksi emme myös tähän sodan uhkaan. Silti mennyt ei palaa, ehkä se juuri tässä ahdistaa. En tiedä. Jotain vain on tekeillään, joka muuttaa maailman täysin. Se tunne on vain niin vahva. Tiedän kuinka typerältä se kuulostaa mutta en ole varmasti ainoa.
Kiitos kauniista sanoistasi, toisiamme tukien.
-ap
Sotia ja pandemioita on ollut ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ainakin hävittäjät aktivoituneet. Jumalaton melu, kun jatkuvasti lentelevät.
Kun varautuu siihen, että taivas putoaa niskaan, niin pärjää monessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Itseä häiritsee se etten tiedä yhtään miten toimia. Jos tulee sota, niin pitääkö sitä joksikin lottaa vastavaaksi lähteä ja minne? Toimiiko silloin netti? Entä puhelut? Tuleeko vettä hanasta? Onko kaupat auki? Toimiiko kortit vai pitääkö olla käteistä? Pystyykö sitä nostamaan vai pitääkö sitä olla etukäteen nostettuna? Saako omassa vuokrakämpässä edelleen asua? En tiedä yhtään mitään.
Mutta ei hätää, sotaa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vain sellainen tunnelma itselläni, että vertaan koko tilannetta koronan alkuaikoihin. Oltiin vakavia mutta samalla vähätteleviä. Kuin asia ei koskisi meitä mutta koski kuitenkin. Tsempattiin paljon ihmisiä elämään normaalia arkea ja kiinnittämään huomiota vain ohjeistuksiin.
Tässä hieman samaa. Ollaan huolestuneita mutta tämä ei koske meitä ja jos koskee, niin varaudutaan kuitenkin, ei huolta!
Minulla nousi ihan puna poskille stressin vuoksi aamun tiedotustilaisuuden myötä.
Mitä tehdä, miten elämää tulisi jatkaa ja mitä helvettiä täällä tapahtuu taas? Tulevaisuuteen on ihan pirun vaikea keskittyä tällaisten aikojen ja uutisoinnin vuoksi. Olen kai liian herkkä, tiedän sen. Itseäni oksettaa kun oma elämä muutenkin aika hankalassa tilanteessa eikä tiedä yhtään mitä tässä tulisi tehdä.
-ap
Minuakin vähän ärsytti viranomaisten rauhoittelu koronan alkuaikoina. Oli sellainen tunne, että tilanne voi kehittyä pahaksi, ja siihen olisi halunnut etukäteen varautua. Tulevaisuutta vain ei pysty kukaan varmuudella ennustamaan. Voidaanko tehdäkään muuta kuin elää elämää nyt ja seurata ohjeistuksia?
Jotkut toki esim. muuttivat kaupungeista maaseudulle koronan takia, ja jotkut saattavat nyt jo suunnitella muuttavansa Suomesta pois mahdollisen sodan tieltä. Jokainen tekee omaa riskiarviota, johon reagoi resurssiensa puitteissa. Mulla esim. ei ole mahdollisuutta eikä oikein haluakaan lähteä minnekään. Ei juuri nyt onneksi tarvettakaan. Hengitellään epävarmuuden läpi. Emme todellakaan ole siinä tällä hetkellä yksin.
Onhan tämä kyllä hullua aikaa. Tänään googletin 'how to survive a nuke'. Siis todella... Enpä olisi ikinä uskonut moista vakavissani lukevani. Toisaalta pieni lohtu tuli siitä, etteivät nuo välttämättä ole niin mustavalkoinen kuolemantuomio kuin ihmiset pelkäävät. Tiedänpähän nyt, mitä sellaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Varautumista, huhhuh. Ehkä täysin epärealistista loppupeleissä. Toivottavasti.
Huomasin vielä viimeisimmän kommenttisi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun joutuu näistä asioista huolehtimaan. Niin ne ovat olleet monille myös menneisyydessä. Kamaliin tilanteisiin ovat ihmiset joutuneet sopeutumaan. Omassa suvussani on pahoja sotatraumoja, joiden takia en ole halunnut ajatella sotaa enkä sen mahdollisuutta yhtään enempää kuin on pakko. On epätodellinen olo, että nyt on pieni pakko. Tänään olen koko päivän vain kiehunut ja pudistellut päätäni, että helv... kun näitä sotahulluja maailmassa aina vain riittää. Mutta ei tässä voi nyt kuin katsoa, mitä tuleman pitää. Toisiamme tukien.
Tuntuu, että aivan oikeasti kaikki on mahdollista. Korona tavallaan todisti sen, se jopa tuntuu "harjoitukselta" tähän tilanteeseen nähden. Tiedän, että saatan kuulostaa vainoharhaiselta mutta edelleenkin, se tunne, se epämääräinen olotila nyt saa itseni asian suhteen reagoimaan voimakkaasti.
Me ihmiset kohtaamme nyt aivan käsittämättömän poikkeuksellisia aikoja. Muistaako ihmiset enää elämää ennen koronaa. Siihenkin me normalisoiduimme, miksi emme myös tähän sodan uhkaan. Silti mennyt ei palaa, ehkä se juuri tässä ahdistaa. En tiedä. Jotain vain on tekeillään, joka muuttaa maailman täysin. Se tunne on vain niin vahva. Tiedän kuinka typerältä se kuulostaa mutta en ole varmasti ainoa.
Kiitos kauniista sanoistasi, toisiamme tukien.
-ap
Sotia ja pandemioita on ollut ennenkin.
On ollut sotia ja pandemioita ennenkin, mutta Ukraina on aika lähellä. Enkä elänyt espanjantaudin aikaan (1918-1920).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vain sellainen tunnelma itselläni, että vertaan koko tilannetta koronan alkuaikoihin. Oltiin vakavia mutta samalla vähätteleviä. Kuin asia ei koskisi meitä mutta koski kuitenkin. Tsempattiin paljon ihmisiä elämään normaalia arkea ja kiinnittämään huomiota vain ohjeistuksiin.
Tässä hieman samaa. Ollaan huolestuneita mutta tämä ei koske meitä ja jos koskee, niin varaudutaan kuitenkin, ei huolta!
Minulla nousi ihan puna poskille stressin vuoksi aamun tiedotustilaisuuden myötä.
Mitä tehdä, miten elämää tulisi jatkaa ja mitä helvettiä täällä tapahtuu taas? Tulevaisuuteen on ihan pirun vaikea keskittyä tällaisten aikojen ja uutisoinnin vuoksi. Olen kai liian herkkä, tiedän sen. Itseäni oksettaa kun oma elämä muutenkin aika hankalassa tilanteessa eikä tiedä yhtään mitä tässä tulisi tehdä.
-ap
Minuakin vähän ärsytti viranomaisten rauhoittelu koronan alkuaikoina. Oli sellainen tunne, että tilanne voi kehittyä pahaksi, ja siihen olisi halunnut etukäteen varautua. Tulevaisuutta vain ei pysty kukaan varmuudella ennustamaan. Voidaanko tehdäkään muuta kuin elää elämää nyt ja seurata ohjeistuksia?
Jotkut toki esim. muuttivat kaupungeista maaseudulle koronan takia, ja jotkut saattavat nyt jo suunnitella muuttavansa Suomesta pois mahdollisen sodan tieltä. Jokainen tekee omaa riskiarviota, johon reagoi resurssiensa puitteissa. Mulla esim. ei ole mahdollisuutta eikä oikein haluakaan lähteä minnekään. Ei juuri nyt onneksi tarvettakaan. Hengitellään epävarmuuden läpi. Emme todellakaan ole siinä tällä hetkellä yksin.
Onhan tämä kyllä hullua aikaa. Tänään googletin 'how to survive a nuke'. Siis todella... Enpä olisi ikinä uskonut moista vakavissani lukevani. Toisaalta pieni lohtu tuli siitä, etteivät nuo välttämättä ole niin mustavalkoinen kuolemantuomio kuin ihmiset pelkäävät. Tiedänpähän nyt, mitä sellaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Varautumista, huhhuh. Ehkä täysin epärealistista loppupeleissä. Toivottavasti.
Huomasin vielä viimeisimmän kommenttisi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun joutuu näistä asioista huolehtimaan. Niin ne ovat olleet monille myös menneisyydessä. Kamaliin tilanteisiin ovat ihmiset joutuneet sopeutumaan. Omassa suvussani on pahoja sotatraumoja, joiden takia en ole halunnut ajatella sotaa enkä sen mahdollisuutta yhtään enempää kuin on pakko. On epätodellinen olo, että nyt on pieni pakko. Tänään olen koko päivän vain kiehunut ja pudistellut päätäni, että helv... kun näitä sotahulluja maailmassa aina vain riittää. Mutta ei tässä voi nyt kuin katsoa, mitä tuleman pitää. Toisiamme tukien.
Tuntuu, että aivan oikeasti kaikki on mahdollista. Korona tavallaan todisti sen, se jopa tuntuu "harjoitukselta" tähän tilanteeseen nähden. Tiedän, että saatan kuulostaa vainoharhaiselta mutta edelleenkin, se tunne, se epämääräinen olotila nyt saa itseni asian suhteen reagoimaan voimakkaasti.
Me ihmiset kohtaamme nyt aivan käsittämättömän poikkeuksellisia aikoja. Muistaako ihmiset enää elämää ennen koronaa. Siihenkin me normalisoiduimme, miksi emme myös tähän sodan uhkaan. Silti mennyt ei palaa, ehkä se juuri tässä ahdistaa. En tiedä. Jotain vain on tekeillään, joka muuttaa maailman täysin. Se tunne on vain niin vahva. Tiedän kuinka typerältä se kuulostaa mutta en ole varmasti ainoa.
Kiitos kauniista sanoistasi, toisiamme tukien.
-ap
Sotia ja pandemioita on ollut ennenkin.
On ollut sotia ja pandemioita ennenkin, mutta Ukraina on aika lähellä. Enkä elänyt espanjantaudin aikaan (1918-1920).
Eikö Suomi ollut lähellä 1939 - 1944? Se että sinä et ole elänyt sotien ja pandemioiden aikaan ei tee niistä poikkeuksellisia. Missä muuten olit sikainfluessan aikaan? Sekin oli pandemia.
Ylläpito poistakaa asiaton aloitus kiitos!
No jopa on heikkoa tekoa joidenkin pää.