mitä 34-vuotiaalla pitäisi olla elämässä jo?

Olla sadan kohdan lista mitä ei halua elämältään.

Kissaa en taida hankkia mutta tuo pleikkari voisi olla... alle vuosi aikaa hankkia se tai sitten pyydän synttärilahjaksi. Ehkä kuitenkin alan katselemaan jotain kissapehmoeläintä leluosastolta ;)

Pitäis osat vetää henkosia eikä poskareita enää. Ja jos vetänyt henkeen niin myöntää se.

Ahistaa ku oon nyt 26-v tuntenut välillä olevani jotenki vanha, että Koht keski-ikä kilkuttaa. Mutta ei, vielä 10-20 vuotta "nuoruutta" ja "elämää". Mitä helevettiä mä teen 10 vuotta?! Ei töitä vielä, ei pidempää parisuhdetta näkyvillä, en halua lapsia ja laiffi on köyhää tylsää
tyls
tylsääköyhää huhhuh?huhhuh!
..

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:27"]

Väri-tv, videonauhuri, leipäkone, popcornkone, jäätelökone, limsakone, Donkey Kong-elektroniikkapeli, laskettelusukset, kuntopyörä ja soutulaite. Pappa-Tunturi.

[/quote]

Tähän vielä jääpalakone niin alkaa kuulostaa hyvältä.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:34"]Velaton omistusasunto, yli 10 vuotta avioliittoa takana, useampi lapsi ja esimiesasemassa työelämässä. Tuossa nyt muutama mainitakseni.

Kyllä tuohon ikään mennessä pitää olla jo ihan oikeasti useampien vuosien pitkäkestoisempaa suhdetta takana, samoin lapsia ja kyllä työelämässäkin on syytä olla jo edettynä eteenpäin urallaan ja omaisuutta kerättynä.
[/quote]
Sori... asun vuokralla, en ole koskaan ollut naimisissa/kihloissa/parisuhteessa, yksi lapsi on ja olen just nyt työtön. Parisuhdetta en ole koskaan halunnut, joten turha sellaista on edes yrittää. Lapsen halusin. Työpaikka meni alta. Omaisuus, en tarvitse. Eipä sitä saa mukaan kuollessa. Tyytyväinen olen elämääni. Niin ja olen 41v. :)

Ainakin joku realistinen suunnitelma tulevaisuudelle, jos ei ole koulutusta, ammattia tai työpaikkaa. Toisin sanoen siis jos on eleskellyt hanttihommia tai tilapäistöitä tehden,  eläen kädestä suuhun huolettomana, ja asustellut kavereiden luona tai mamin ja papin nurkissa. Järki päässä tajuta, että sossu ei ole elatusvelvollinen.

Tuo ikä ei ole vielä paha. Ehtii vaikka mitä saavuttaa. Töitä ja vaikka vuokra-asunto ensin. Siitä voi sitten niitä omia (materialistisiakin) haaveita alkaa toteuttaa...

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:27"]

Väri-tv, videonauhuri, leipäkone, popcornkone, jäätelökone, limsakone, Donkey Kong-elektroniikkapeli, laskettelusukset, kuntopyörä ja soutulaite. Pappa-Tunturi.

[/quote]

Tähän vielä jääpalakone niin alkaa kuulostaa hyvältä.

[/quote]

Iskän ja äiskän vierailuja varten kaffenkeitin...

Pitäis olla simpukoita taskunpohjalla, aarrelaatikko jossa kiviä ja käpyjä ja linnunsulkia. Pitäis olla tavannut maahisia, tonttuja, peikkoja ja keijukaisia. Pitäis olla tanssinut alasti täysikuunvalossa äiti maata suudellen.

Jotain muuta kuin AV-palsta.

Pitäis ollut maistellut kaikki kakut, pitäis ollut haistellut kaikki kukat, pitäis olla pettänyt ja tulla petetyksi...Ja sitten...pitäis olla koskenut herkästi pillua.

Ja tuntea intohimoa.

pitäisi olla rohkeutta olla just semmonen ku haluaa

Pitäisi olla halu ja kyky ottaa vastuu omasta itsestä, jos on vielä tuuliajolla. On kuitenkin jo ehtinyt mällätä tarpeeksi. Omaisuutta ei tarvitse olla. Toimeentulo omasta takaa, mahdollisuuksien rajoissa (työttömyydelle ei välttämättä voi mitään akateeminenkaan aina).

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:23"]Miksi elämässään menestyneiltä, tai edes hyvin pärjääviltä ihmisiltä tuntuu usein puuttuvan ymmärrys siitä, ettei se menestyminen ole aina mikään itsestäänselvyys? Miksei voi vain olla tyytyväinen elämäänsä, sen sijaan että alkaa halveksia muita, jotka eivät ole saavuttaneet samoja asioita kuin itse on? Tuollaiset ajatukset kuin #6:lla antaa minulle kuvan henkisesti rutiköyhästä ihmisestä, jolle on tärkeää pitää ulkoisia kulisseja yllä ja näyttää muille kuinka menestynyt on. Se on niin helppo alkaa luetella asioita joita itse on saavuttanut (tai saanut) ja pitää sitä vähimmäisvaatimuksena kaikille muillekin samanikäisille, ilman että viitsii edes uhrata ajatusta sille, ettei kaikilla ole välttämättä mahdollisuutta tai edes halua saavuttaa samoja asioita.

Minusta tuossa iässä pitäisi olla jo ymmärrystä siitä, ettei ole mitään yhtä polkua, jota kaikkien tulisi kulkea voidakseen tuntea olevansa onnistunut. Pitäisi olla jo kykyä ymmärtää ihmisten elämää laajemminkin, kuin vain oman napansa perspektiivistä. Pitäisi olla kykyä arvostaa ihmisiä lähtökohdista tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Pitäisi ymmärtää että rikkauksia ei voi viedä kuoleman jälkeen mukanaan. Minusta tuntuu että 6:lla on vielä aika paljon opittavaa tästä elämästä. Surulliseksi minut tekee se, että tuollainen ihminen on erehtynyt hankkimaan lapsia. Olen surullinen myös niiden alaisten(duunareiden) puolesta, joiden esimiehenä nro 6 mahdollisesti toimii.
[/quote]Juuri näin. Itse olen saavuttanut kohtuullisesti kaikenlaista mutta yhteiskuntarauhan kannalta on tärkeää, että osa ihmisistä tyytyy vähään. Kaikki eivät voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita, sosiaalisia johtajia, menestyviä taiteilijoita, kauniita ja komeita, perheineen koskevia. Osa jää aina osastolla, eikä heidän katkeroitumisensa ole kenenkään etu.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:23"]

Miksi elämässään menestyneiltä, tai edes hyvin pärjääviltä ihmisiltä tuntuu usein puuttuvan ymmärrys siitä, ettei se menestyminen ole aina mikään itsestäänselvyys? Miksei voi vain olla tyytyväinen elämäänsä, sen sijaan että alkaa halveksia muita, jotka eivät ole saavuttaneet samoja asioita kuin itse on? Tuollaiset ajatukset kuin #6:lla antaa minulle kuvan henkisesti rutiköyhästä ihmisestä, jolle on tärkeää pitää ulkoisia kulisseja yllä ja näyttää muille kuinka menestynyt on. Se on niin helppo alkaa luetella asioita joita itse on saavuttanut (tai saanut) ja pitää sitä vähimmäisvaatimuksena kaikille muillekin samanikäisille, ilman että viitsii edes uhrata ajatusta sille, ettei kaikilla ole välttämättä mahdollisuutta tai edes halua saavuttaa samoja asioita.

Minusta tuossa iässä pitäisi olla jo ymmärrystä siitä, ettei ole mitään yhtä polkua, jota kaikkien tulisi kulkea voidakseen tuntea olevansa onnistunut. Pitäisi olla jo kykyä ymmärtää ihmisten elämää laajemminkin, kuin vain oman napansa perspektiivistä. Pitäisi olla kykyä arvostaa ihmisiä lähtökohdista tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Pitäisi ymmärtää että rikkauksia ei voi viedä kuoleman jälkeen mukanaan. Minusta tuntuu että 6:lla on vielä aika paljon opittavaa tästä elämästä. Surulliseksi minut tekee se, että tuollainen ihminen on erehtynyt hankkimaan lapsia. Olen surullinen myös niiden alaisten(duunareiden) puolesta, joiden esimiehenä nro 6 mahdollisesti toimii.

[/quote]

Tai sitten kyseessä on ihan puhdas PROVO, eikä nro 6 ole itsekään saavuttanut mitään noista, mutta kunhan vain tuli provoamaan ketjuun.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:23"]Mulla pleikkari 4 ja kissa.
[/quote]
Kokemusta sukupuolitaudeista

Kymmenisen kiloa ylipainoa.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 02:52"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:23"]

Miksi elämässään menestyneiltä, tai edes hyvin pärjääviltä ihmisiltä tuntuu usein puuttuvan ymmärrys siitä, ettei se menestyminen ole aina mikään itsestäänselvyys? Miksei voi vain olla tyytyväinen elämäänsä, sen sijaan että alkaa halveksia muita, jotka eivät ole saavuttaneet samoja asioita kuin itse on? Tuollaiset ajatukset kuin #6:lla antaa minulle kuvan henkisesti rutiköyhästä ihmisestä, jolle on tärkeää pitää ulkoisia kulisseja yllä ja näyttää muille kuinka menestynyt on. Se on niin helppo alkaa luetella asioita joita itse on saavuttanut (tai saanut) ja pitää sitä vähimmäisvaatimuksena kaikille muillekin samanikäisille, ilman että viitsii edes uhrata ajatusta sille, ettei kaikilla ole välttämättä mahdollisuutta tai edes halua saavuttaa samoja asioita.

Minusta tuossa iässä pitäisi olla jo ymmärrystä siitä, ettei ole mitään yhtä polkua, jota kaikkien tulisi kulkea voidakseen tuntea olevansa onnistunut. Pitäisi olla jo kykyä ymmärtää ihmisten elämää laajemminkin, kuin vain oman napansa perspektiivistä. Pitäisi olla kykyä arvostaa ihmisiä lähtökohdista tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Pitäisi ymmärtää että rikkauksia ei voi viedä kuoleman jälkeen mukanaan. Minusta tuntuu että 6:lla on vielä aika paljon opittavaa tästä elämästä. Surulliseksi minut tekee se, että tuollainen ihminen on erehtynyt hankkimaan lapsia. Olen surullinen myös niiden alaisten(duunareiden) puolesta, joiden esimiehenä nro 6 mahdollisesti toimii.

[/quote]

Tai sitten kyseessä on ihan puhdas PROVO, eikä nro 6 ole itsekään saavuttanut mitään noista, mutta kunhan vain tuli provoamaan ketjuun.

[/quote]

Voi hyvin olla, voi olla olemattakin. Mitä sitten? Olisiko tuohon viestiin (tai kyseenalaisiin viesteihin yleensä) pitänyt jättää vastaamatta sillä perusteella, että se on varmaan provo?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:34"]

Velaton omistusasunto, yli 10 vuotta avioliittoa takana, useampi lapsi ja esimiesasemassa työelämässä. Tuossa nyt muutama mainitakseni.

Kyllä tuohon ikään mennessä pitää olla jo ihan oikeasti useampien vuosien pitkäkestoisempaa suhdetta takana, samoin lapsia ja kyllä työelämässäkin on syytä olla jo edettynä eteenpäin urallaan ja omaisuutta kerättynä.

[/quote]

Onko tämä kirjoitettu ironisessa mielessä?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:27"]

Väri-tv, videonauhuri, leipäkone, popcornkone, jäätelökone, limsakone, Donkey Kong-elektroniikkapeli, laskettelusukset, kuntopyörä ja soutulaite. Pappa-Tunturi.

[/quote]

:)

Mieheni on 34. Hän on naimisissa ja kahden lapsen isä. Omistusasunto on ollut aiemmin, nyt asumme vuokralla. Miehen työtilanne on tällä hetkellä huonohko, mutta hän on ollut 10 vuotta tietyllä alalla töissä ja hänellä on kolme eri ammattia.