Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kuin kivireki, ainoastaan Minecraft saa innostumaan.
12.07.2015 |
Kyse on tokaluokalle menevästä pojasta. On ollut kuusivuotiaasta asti kriittiinen ja ennakkoluuloinen lähes kaikesta. Vanhempana haluaisin kuitenkin yrittää joskus tuoda vähän ekstraa arkeen, kannustaa liikkumaan yms. Tuntuu tyhmältä yrittää taistella ylipainoa vastaan lähtemällä salille ja antaa lasten olla vaan passiivisina kotona. Tänä aamuna tein eväät reppuun ja herättelin lapset (pojalla kymmenvuotias isosisko), kymmenen aikaan, joten en todellakaan aikaisin. Käveltiin metsätietä parisen kilometriä yhteen hauskannäköiseen "liikenneympyrään" ja syötiin siellä aamupala. Eikä vastustus oikein voi johtua nälästä, koska ei ne meinaa malttaa mennä aamupalalle muutenkaan kuin useammasta käskystä. Pojalla oli jupinaa oli jo mennessä, mutta paikanpäällä leipä lensi metsään, koska hyttynen käväisi sen päällä. Melskasi ja valitti pilaten meidän muiden aamupalahetken. Siten kompuroi jotenkin ja kaatuminen oli sitten minun syy, koska ylipäätään lähdettiin. Annoin siitä palautetta, että ei voi syyttää tuommoisesta toisia, ja pojan puheet eskaloitui siihen, kuinka minusta ei ole äitinä mihinkään yms. kuinka ja huono minä olen. Minä en koskaan ole puhunut lapsille tuollaisia. Jos olisin omille vanhemmilleni jotain tuollaista sanonut, olisin itkenyt yökaudet katumusta, siitä huolimatta että olivat juoppoja ja sekakäyttäjiä. Tytär pahoitti puheista mielensä ja hermostui. Huusi pojalle, että miksi veljen pitää pilata kaikki tällaiset kivat jutut.
Olen varmaan muuten pikkuisen tyhmä kun kirjoitan tänne :D Täällä on ainakin meikäläinen aina kävelytetty lankulta alas ja ammuttu varmuuden vuoksi niskaan. On hulluuden määritelmä tehdä sama juttu moneen kertaan ja odottaa eri lopputulosta.
Onko muita, jotka kokee synnyttäneensä kivireen?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:40"]Oma poika on tuollainen jos saa pelata paljon. Pelit, puhelimet, tabletit ja telkku pois. Kolmen päivän jälkeen näet muutosta. Viikon päästä kyseessä on kuin olisi ihan eri poika. Huono käytös vähenee ja alkaa muut jutut kiinnostamaan. Pari ekaa päivää voi olla yhtä helvettiä ja käytös ihan kamalaa. Älä anna periksi. Edes sekunniksi. [/quote] Lapsesi onkin varmasti muuten normaali. Et voi verrata ns. vammaista lasta normaaliin.
[/quote]
Ap:n lapsella ei ole diagnoosia... kaikkea kannattaa yrittää eli pelit tauolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:29"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:20"]Mistähän vois saada apua, kun tosiaan koulu, neuvola eikä mikään näe asiassa mitään syytä tutkia? 10 [/quote] yksityinen lastenneurologi tai lastenpsykiatri. [/quote] Joo, kiitos, hyvä tietää, varmaan aloitan neurologilta, koska uskon ongelmien olevan todellakin elimellisiä, lapsi on ollut aina noine ominaisuuksineen. [/quote] Tutkimuksia tehdään myös lastenpsykiatrian puolella, vaikka kyse on neurologisesta ongelmasta. Riippuu ehkä kunnasta miten on järjestetty. Meillä lastenpsykiatri teki as - diagnoosin. Toimintaterapeutti teki alustavia tutkimuksia, samoin koulupsykologi.
[/quote]
Joo, okei. Mietin just sitä, että näytin toimintaterapeutille videon, jossa poika "äheltää". Hän kysymyksin poissulki epileptisen perustan sille, mitä se ei mielestäni myöskään ole. (Äidilläni on ollut aivokasvaimen takia epileptisiä kohtauksia, ne on jotenkin ihan erilaisia.) Eikä nähnyt sit asiassa ongelmaa. No,eihän se hassu vatkaaminen sinänsä ongelma olekaan, mutta aika mielenkiintoista, että mistä se tulee? Onko lapsen muu erilaisuus kytköksissä siihen? (Uskon niin). Lapsi tosiaan tarttis välillä varmaan sellaista Suomi-Hän-Suomi sanakirjaa, samoin ympäristö.
Kaipaisin pojalle lähinnä tukea mahdollisesta nerol. erilaisuudesta johtuviin käytösjuttuihinsa. Ja toki meille vanhemmille.h
neurologiseen, ei nerologiseen(!) erilaisuuteen
23
Jos lapsi innostuu siitä Minecraftista eikä jostain sinun keksimistäsi huvituksista, niin mitä väärää siinä on? Miksei lapsen voi antaa keskittyä siihen, mistä on kiinnostunut vaan pitää väkisin tyrkyttää jotain vanhempien mielestä "kehittävämpiä" tai "parempia" harrastuksia, jotka eivät lasta voisi vähempää kiinnostaa.
Niin, miksipä sitä elämässä pitää tehdä mitään muuta kuin vain sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Koska pitää ja siihen on hyvä jo lapsena tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 16:08"]
Aina tällaisiin ketjuihin tulee joku puusilmäinen mestari-kasvattaja-äiti huutelemaan että kasvattaisit lapsesi oikein. Älä välitä ap! Voi olla että hänen lapsensa eivät välttämätä ole aikuisena samaa mieltä ;) Itse olen paininuttänä kesänä vähän samansuuntaisten ongelmien kanssa 8v. kuopus poikani kanssa. Mutta lisänä on vielä agressiivinen käytös ja puhe :( Perheneuvola on tietysti kaupungissa kesätauolla, juuri kun tarvitsisin apua ja tukea. Joudun painimaan poikani kanssa päivittäin jotta hän ei satuttaisi sisariaan tai kavereitaan. Eli hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja sitten on helvetti irti. Painimatsien jälkeen hän itkee että ei mahda itselleen mitään ja miten hän rakastaa minua. Lisäksi hän on selkeästi ikäisiään lapsellisempi; hölmöilee, puhuu tyhmiä, ärsyttää ym. on myös alkanut karjumaan meille vanhemmille esim turpa kiinni idiootti, painu vi ...uun! Näyttää keskaria, kieltä, uhkailee lyödä tai tappaa. Mikään ei tahdo auttaa. Pojalle on annettu rangaistuksia ja edunmenetyksiä. On puhuttu ja selitetty. On luvattu ja sovittu asioista. Ja juuri kun luulet, että nyt se poika hiffasi, niin onkin täysi painimatsi päällä. :( Meillä on ehjä koti ja molemmat vanhemmat. Ei ole riitoja vaan rakkautta vanhempien välillä ja sitä annetaan myös lapsille. Voisiko joku mestari-kasvattaja-äiti kertoa, että miten poika alkaisi käyttäytymään hyvin?
[/quote]
Jokin syy hänellä on tekemisiinsä, aivojen rakenteesta johtuvia tai ympäristön aiheuttamia tai vaikka fyysistä sairautta tai psyykkistä oirehtimista tai kaikkein mahdollisten yhdistelmiä. Ehdottaisin lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa, ihan vain olemista, juttelua, leikkimistä, retkeä. Jotain sellaista, mikä on lapsen miestä mukavaa. Vanhempi mukana kiinnostuineena, välittävänä ja samalla tarkkailevana. Mikä saa lapsen kiihtymään. Samalla toiset lapset saavat olla rauhassa.
Mutta sinne perheneuvolaan ym. apuja saamaan, kunhan kesälomilta tulevat. Näissä kun voi jumittua käyttäytymismallit päälle ja tilanteet jatkuu samanlaisina ja pahenee vain, vaikka kuinka rangaistuksia koventaa ja kiristää, mistä voi jo päätellä rangaistusten tehoa ylipäätään.
Perheessäni on as-piirteisiä, veljelläni diagnoosikin ja itsekin omaan jonkin verran as-piirteitä. Vinkiksi ap:lle voin antaa sen, että tuollaisista suunnitelmistä kannattaa kertoa mahdollisimman hyvissä ajoin etukäteen. As-henkilölle muutos suunnitelmiin ja ruutiineihin on iso juttu. Vaikka siis olisi vain kyse siitä, että hän on ajatellut pelaavansä koko päivän ja sinä ilmoitatkin aamulla, että nyt mennään retkelle niin koko maailma tuntuu heittävän härän pyllyä. Suunnitelmasta kannattaa mainita ekan kerran vaikka jo viikkoa etukäteen ja uudelleen edeltävinä päivinä niin sitten se ei tule pojallesi 'järkytyksenä'. Samoin jos haluat jotain yhteistä toimintaa niin sopikaa vaikka, että joka viikon lauantai aamupäivä on varattu ulkoiluun niin sitten se on pojallesi helpompi sulattaa. Kannattaa myös kokeilla helokkiöljykapseleita, niistä on apua joillekin AS-piirteisille lievittämään oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:20"]
Mistähän vois saada apua, kun tosiaan koulu, neuvola eikä mikään näe asiassa mitään syytä tutkia?
10
[/quote]Meillä pojalla havaittiin viivästymä jo tarhassa( sai tukihenkilön) ja tutkittiin 5-vuotiaana, kun oikein hitsasi kiinni. Silloin ei vielä saatu muuta diagnoosia, kuin että kehitys joissain asioissa vuoden perässä. Kehityskausissa oli joka osapuolta rasittavia, paikallaan hinkkaavia "toukkavaiheita". Kun 6-luokalla alkoi taas hirttää kiinni, halusin hänet uusiin tutkimuksiin ihan yläasteelle siirtymisenkin tähden.
Diagnoosiksi tuli tuottamishäiriö eli ei saa itsestään asiaa ulos. Koulunkäynti parani kun pääsi tuettuun opetukseen pieneen tilaan. Asioista puhuminen helpotti myös pojan painetta ja pahin kiukutteluvaihe on nyt 14-vuotiaana tauonnut.
Meidän kummankin vanhemma suvussa on paljon pahempiakin neurologisia ongelmia. Kun tarpeeksi jaksaa ottaa lasta huomioon, kasvattaa ja tukea sitä, mistä hän pitää samalla kun varovasti tuo elämään uutta, niin kyllä se siitä. Näistä retkistä, vaikka ruikuttaisivatkin, on lapset myöhemmin tyytyväisiä, koska ne jäävät mieleen.
Nooh meidänkin poitsu menee tokalle.
Ja tuohan pelais minecraftii päivät pitkät jos annettais.
Mutta. Me raahaamme lapsia mökille joka viikko ja kouluaikoina käytettiin partiossa.
Kyllä poika viettää aikaa ulkona ihan mielellään kun ei ole mita mukavuuksia.
Mökillä televisiokin toimii jos sattuu olemaan autinkokennossa virtaa :D
Unohtuu hetkeks tuo pelaaminen kun on pakko viettää aikaa ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:21"]
Olet päätellyt nro6 oikein epäillen neurologista häiriötä.Kannattaa hakea apua neurologilta. Saatte varmuuden ja tietoa /keinoja auttaa lasta,koska hänen pään sisällään saattaa olla melkoinen kaaos.. Enkä tarkoita hänen olevan henkisesti sairas,vaan näitä häiriöitä on erittäin monenlaisia ja -tasoisia. Tällöin osaa auttaa lasta sekä tukea niissä toiminnoissa joissa sitä eniten tarvitsee,samalla saa itse ohjausta. On hyvä kun olet jo huomioinut mahdollisen häiriön. Huono käytös saattaa liittyä häiriöön,mutta kun on kysymys älykkäästä lapsesta,myös hänelle kuuluvat hyvät tavat.
[/quote]
Kiitos. Voi kun olisin oikeassa sikäli, että apua kaivattaisiin. Poika on myös karkeamotorisesti kömpelö, kakkasi ilaman mitään syytä housuun joskus vielä 5-6 vuotiaana (tai nurmikolle...), hänellä on vaikeuksia sillälailla suun motoriikassa, että puhe oli pienenä (ja hiukan vieläkin) tosi epäselvää... On energiatasoiltaan hyvin matala ja tosiaan välillä sellainen tavallaan tosi omiin asioihinsa ainoastaan keskittyvä, vaikka siis on muita ajatteleva poika. Ja välillä ei tajua kun hänelle puhuu, että mitä sanotaan, aivan kuin aivot askaroisivat ihan muualla. Ehkä näitä on aina ollut ihmisissä, mutta nykyään on tosiaan haasteellisempaa pärjätä jos ei ole samalla lailla ripeä kuin muut ja sitähän ei tämä herra ole. Siis kaikki siirtymätilanteetkin aina iiihan mahdottoman hitaita. Just sama kuin aloittajalla esim. tuo aamupalalle tulo!
Täytyy viedä ihan neurologille, en jaksa tk:n välttelevää asennetta.
[/quote]Mun miehellä on ollut noita oireita (miinus tuhriminen, tosin kasteli lapsena pitkään), ja hän sai 80-luvulla keskittymishäiriö- diagnoosin ja pääsi pienluokkaan. Nykyään sanottaisiin kai laaja-alainen kehityshäiriö.
Hän ei pysty nytkään keskittymään isossa porukassa, mutta on muten ihan normaali ihminen.
Tosiaan, näistä ja muista suvun ongelmista ei ole oltu tarpeeksi kiinnostuneita, vaikka perinnöllisyys jos mikä on näissä asioissa vahva tekijä.
P.s. (vapaamuotoinen) liikunta on hyvä lääke, esim. poikani pääsi lääkärin lähetteellä Mll:n liikuntaleikkikouluun ja myöhemmin on harrastanut taekwondoa. Nykyään hän käy sählyssä, sellaisessa missä pelataan huvin vuoksi eikä missään sarjassa, ja on kiinnostunut samassa paikassa järjestettävästä kuntosaliharjoittelusta.
Näihin innostaminen voi olla kiven takana, mutta kunhan pää on aukaistu, niinlähtee sujumaan.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu.
[/quote]
No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurinpalautusta poitsulle. Ei pelkkää päänsilitystä.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla.
[/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää.
Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teet kun poika aukoo päätään ja käyttäytyy huonosti? Huuteleeko myös opettajille koulussa?
Huonosta käytöksestä on oltava seurauksia, esim kännykkä tai tietsikka pois viikoksi.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla.
[/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää.
Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin.
[/quote]
Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta.
[/quote]Onko sulla yhtään lasta tai neurologisesti poikkeavia sukulaisia/tuttuja? Mulla on, siksi tiedän aiheesta oikeasti jotain.
Tokaluokalle menossa ja käyttäytyy sekä puhuu tuohon sävyyn? Huhhuh. Pojalla ei taida olla kaikki ok päässään.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:20"]
Mistähän vois saada apua, kun tosiaan koulu, neuvola eikä mikään näe asiassa mitään syytä tutkia?
10
[/quote]Meillä pojalla havaittiin viivästymä jo tarhassa( sai tukihenkilön) ja tutkittiin 5-vuotiaana, kun oikein hitsasi kiinni. Silloin ei vielä saatu muuta diagnoosia, kuin että kehitys joissain asioissa vuoden perässä. Kehityskausissa oli joka osapuolta rasittavia, paikallaan hinkkaavia "toukkavaiheita". Kun 6-luokalla alkoi taas hirttää kiinni, halusin hänet uusiin tutkimuksiin ihan yläasteelle siirtymisenkin tähden.
Diagnoosiksi tuli tuottamishäiriö eli ei saa itsestään asiaa ulos. Koulunkäynti parani kun pääsi tuettuun opetukseen pieneen tilaan. Asioista puhuminen helpotti myös pojan painetta ja pahin kiukutteluvaihe on nyt 14-vuotiaana tauonnut.
Meidän kummankin vanhemma suvussa on paljon pahempiakin neurologisia ongelmia. Kun tarpeeksi jaksaa ottaa lasta huomioon, kasvattaa ja tukea sitä, mistä hän pitää samalla kun varovasti tuo elämään uutta, niin kyllä se siitä. Näistä retkistä, vaikka ruikuttaisivatkin, on lapset myöhemmin tyytyväisiä, koska ne jäävät mieleen.
[/quote]
Ihanan kannustava viesti, kiitos! Mäkin oon ettinyt, että kun asia ajttelen, niin minun suvussani, johon poika on selkeästi tullut on muitakin tällaisa kummalisia persoonia, isänkin mm., mutta sitä ei ole aikoinan niin osattu ihmetellä. Ovat vain olleet hieman omalaatuisia, vaativia mutta sympaattisia persoonia ja that's it. Mietin vaan, että itselläni on ollut kuitenkin enemmän haittaa as-suuntautumisestani kuin isälläni ja taas pojalla näyttäisi alkaneen oireilu minua nuorempana jne, että voi ne ominaisuudet tavallaan rikastuakin sukupolvien ketjussa. Siksi en haluaisi hidastella nyt asian kanssa, mutta sitä on liian vaikea luottaa itseensä kun juurikin myös toimintaterapeutti oli sitä mieltä, että "ei huolta". Mutta kun hän ei elä meidän arkeamme.
6, 10 jne.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:25"]
Ap, sulla voi kestää pitkään hyväksyä pojan erilaisuus, meillä dg on ollut usean vuoden ajan, mutta silti kipuilen asian kanssa. Anna pojan tehdä mistä tykkää, sä et pysty muuttamaan poikaa. Uutta toki kannattaa pieninä annoksina tarjota. Kun opitte hyväksymään tilanteen, niin moni asia helpottuu. T. Kokemusta on
[/quote]
Kyllä mä hyväksyn, mutten hyväksy, että mua haukutaan, sen on vaikka kognitiivisesti opittava, että ihmisiä ei vaan heitetä roskiin jos ne ei toimi mielen mukaan. En voi antaa "tehdä mitä tykkää". Se siinä tapauksessa suljetaan perheen ulkopuolelle, eikä voi olla hyväksi. Mä en kuormita lapsiani liialla ohjelmalla, päinvastoin.