Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kuin kivireki, ainoastaan Minecraft saa innostumaan.
12.07.2015 |
Kyse on tokaluokalle menevästä pojasta. On ollut kuusivuotiaasta asti kriittiinen ja ennakkoluuloinen lähes kaikesta. Vanhempana haluaisin kuitenkin yrittää joskus tuoda vähän ekstraa arkeen, kannustaa liikkumaan yms. Tuntuu tyhmältä yrittää taistella ylipainoa vastaan lähtemällä salille ja antaa lasten olla vaan passiivisina kotona. Tänä aamuna tein eväät reppuun ja herättelin lapset (pojalla kymmenvuotias isosisko), kymmenen aikaan, joten en todellakaan aikaisin. Käveltiin metsätietä parisen kilometriä yhteen hauskannäköiseen "liikenneympyrään" ja syötiin siellä aamupala. Eikä vastustus oikein voi johtua nälästä, koska ei ne meinaa malttaa mennä aamupalalle muutenkaan kuin useammasta käskystä. Pojalla oli jupinaa oli jo mennessä, mutta paikanpäällä leipä lensi metsään, koska hyttynen käväisi sen päällä. Melskasi ja valitti pilaten meidän muiden aamupalahetken. Siten kompuroi jotenkin ja kaatuminen oli sitten minun syy, koska ylipäätään lähdettiin. Annoin siitä palautetta, että ei voi syyttää tuommoisesta toisia, ja pojan puheet eskaloitui siihen, kuinka minusta ei ole äitinä mihinkään yms. kuinka ja huono minä olen. Minä en koskaan ole puhunut lapsille tuollaisia. Jos olisin omille vanhemmilleni jotain tuollaista sanonut, olisin itkenyt yökaudet katumusta, siitä huolimatta että olivat juoppoja ja sekakäyttäjiä. Tytär pahoitti puheista mielensä ja hermostui. Huusi pojalle, että miksi veljen pitää pilata kaikki tällaiset kivat jutut.
Olen varmaan muuten pikkuisen tyhmä kun kirjoitan tänne :D Täällä on ainakin meikäläinen aina kävelytetty lankulta alas ja ammuttu varmuuden vuoksi niskaan. On hulluuden määritelmä tehdä sama juttu moneen kertaan ja odottaa eri lopputulosta.
Onko muita, jotka kokee synnyttäneensä kivireen?
Kommentit (60)
Meillä myös tyttö 8-v minecraftkoukussa, rakentaa ja katsoo videoita, rakentaa, rakentaa, rakentaa. Ja mä laitan laitteet jäähylle ja pakotan (koska pakotukselta se tuntuu) välillä myös elämään.
Meillä vanhemmilla on ihan luonnollinen toive, että meidän lapset tykkäis meistä, oltais koko ajan kivoja ja ihania. Ei lapset osaa arvostaa rajoja. Aikuisina ne sitten kiittää mielessään turvallisesta lapsuudesta. Siihen asti ollaan ihan paskoja kun kielletään.
Jotain tosi koukuttavaa siinä pelissä on. Minä en siitä mitään ymmärrä. Hermot menee jo kun yrittää liikkua siellä maailmoissa. Mutta silloin kun ne silmät seisoen latoo palikkaa palikan päälle, niin ajatelkaa positiivisesti; taatusti se kehittää lapsen hahmotuskykyä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:12"]
Niin, miksipä sitä elämässä pitää tehdä mitään muuta kuin vain sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Koska pitää ja siihen on hyvä jo lapsena tottua.
[/quote]
Toki pitää koulut sun muut hoitaa, mut jos nyt puhutaan vapaa-ajasta ja harrastuksista, niin omasta mielestäni pitää tehdä just tasan tarkkaan sitä, mikä itseä kiinnostaa ja eniten huvittaa.
Meillä on samanlainen, mutta vasta 6-vuotias poika. Hän on toisaalta todella energinen, ja onneksi ei käytä energiaansa minkään tuhoamiseen vaan hänet on helppo saada esim. pyöräilemään tai uimaan ja hän jaksaa kävelläkin todella paljon ja kauas (on jaksanut "aina").
Mutta hänessä on jotain, mikä herättää minussa pienen huolen aika ajoin ja jota en ole saanut puhuttua neuvolassa tai päiväkodissa ulos itsestäni. Muut eivät siis saa tästä kiinni, ja siksi mietinkin että onko tässä nyt "vain" äidin huoli vai jotain muuta.
Pojan on joskus vaikea keskittyä. Hän siirtyy asiasta toiseen niin, että kymmenen juttua jää kymmenen minuutin aikana kesken. Hänelle on jatkuvasti sanottava, että keskity! Keskity syömiseen: hän sotkee edelleen kun ei katso mihin haarukka menee, hän pitää jatkuvasti jotakin ääntä, leikkii tai tuijottaa tyhjyyteen niin että ruoka jäähtyy lautaselle. Häntä täytyy muistuttaa, että keskity hampaiden pesuun. Lähes joka kerta minun on muistutettava, että vedä vessa, pese kädet. Lenkkarit menee hänellä väärinpäin jalkaan ja usein hän unohtaa mitä oli tekemässä. Onneksi hän itse vielä osaa nauraa itselleen, mikä saa minussa aikaan huonon omantunnon, koska minua ei enää naurata ...
Hän rakastaisi pelata, tai katsoa sarjoja, tai kuunnella kirjaa cd:ltä. Mutta aika pian hän menee levottomaksi, istuu aivan ihme asennoissa tai on lattialla ihme asennoissa niin kuin hänellä olisi hankala olla itsensä kanssa.
Puhumaan hän oppi myöhään, ja karkemotoriikassa on aina ollut viivästystä. Hänellä on silmälasit, joten en voi tarkalleen tietää mikä viivästys johtui heikosta näöstä, eikä kukaan ole koskaan ollut halukas miettiämään tätä kanssani :( Hän on omissa maailmoissaan usein, eikä helposti osaa leikkiä muiden ikäistensä kanssa, vaan leikkitilanteet menee niin etteivät muut ymmärrä häntä ja kyllästyvät :(
Hän aina kuitenkin suorituu ihan ok kaikesta, ja päiväkodissa kerran häntä katsomassa ollut kiertävä erityislastentarhanopettaja sanoi vain, että hän näkee näitä "pikkuprofessoreja" muutaman kerran vuodessa eikä näe pojassa mitään hälyttävää.
Ai niin, unohdin kirjoittaa käsien räpistelystä, mitä poika usein tekee. Kuin ei tietäisi, mitä tehdä tai minne mennä vaikka energiaa ja haluja olisi.
60
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:21"]
Olet päätellyt nro6 oikein epäillen neurologista häiriötä.Kannattaa hakea apua neurologilta. Saatte varmuuden ja tietoa /keinoja auttaa lasta,koska hänen pään sisällään saattaa olla melkoinen kaaos.. Enkä tarkoita hänen olevan henkisesti sairas,vaan näitä häiriöitä on erittäin monenlaisia ja -tasoisia. Tällöin osaa auttaa lasta sekä tukea niissä toiminnoissa joissa sitä eniten tarvitsee,samalla saa itse ohjausta. On hyvä kun olet jo huomioinut mahdollisen häiriön. Huono käytös saattaa liittyä häiriöön,mutta kun on kysymys älykkäästä lapsesta,myös hänelle kuuluvat hyvät tavat.
[/quote]
Kiitos. Voi kun olisin oikeassa sikäli, että apua kaivattaisiin. Poika on myös karkeamotorisesti kömpelö, kakkasi ilaman mitään syytä housuun joskus vielä 5-6 vuotiaana (tai nurmikolle...), hänellä on vaikeuksia sillälailla suun motoriikassa, että puhe oli pienenä (ja hiukan vieläkin) tosi epäselvää... On energiatasoiltaan hyvin matala ja tosiaan välillä sellainen tavallaan tosi omiin asioihinsa ainoastaan keskittyvä, vaikka siis on muita ajatteleva poika. Ja välillä ei tajua kun hänelle puhuu, että mitä sanotaan, aivan kuin aivot askaroisivat ihan muualla. Ehkä näitä on aina ollut ihmisissä, mutta nykyään on tosiaan haasteellisempaa pärjätä jos ei ole samalla lailla ripeä kuin muut ja sitähän ei tämä herra ole. Siis kaikki siirtymätilanteetkin aina iiihan mahdottoman hitaita. Just sama kuin aloittajalla esim. tuo aamupalalle tulo!
Täytyy viedä ihan neurologille, en jaksa tk:n välttelevää asennetta.
[/quote]Mun miehellä on ollut noita oireita (miinus tuhriminen, tosin kasteli lapsena pitkään), ja hän sai 80-luvulla keskittymishäiriö- diagnoosin ja pääsi pienluokkaan. Nykyään sanottaisiin kai laaja-alainen kehityshäiriö.
Hän ei pysty nytkään keskittymään isossa porukassa, mutta on muten ihan normaali ihminen.
Tosiaan, näistä ja muista suvun ongelmista ei ole oltu tarpeeksi kiinnostuneita, vaikka perinnöllisyys jos mikä on näissä asioissa vahva tekijä.
P.s. (vapaamuotoinen) liikunta on hyvä lääke, esim. poikani pääsi lääkärin lähetteellä Mll:n liikuntaleikkikouluun ja myöhemmin on harrastanut taekwondoa. Nykyään hän käy sählyssä, sellaisessa missä pelataan huvin vuoksi eikä missään sarjassa, ja on kiinnostunut samassa paikassa järjestettävästä kuntosaliharjoittelusta.
Näihin innostaminen voi olla kiven takana, mutta kunhan pää on aukaistu, niinlähtee sujumaan.
[/quote]
Kiitos myös sinulle! Mä kiinnitinkin kerran huomiota kun joku luetteli pienen poikansa asioissa JUST NOI SAMAT kömpelyys, hitaus, tuhriminen, puhehäiriö... Kuin meillä on ja aloin jo silloin miettiä, että jos jollain muulla on aivan samaa, niin vähintäänkin aika mielenkiintoista. Tota "äheltämistä" ei vain ole kellään muulla ollut.
Poika osaa itseasiassa keskittyä hienosti koulussa ja pärjää kouluaineissa hyvin, mutta sosiaaliset taidot on haastavia, siis lähinnä arjen kontaktitilanteet. On myös open mukaan opiskelijana "mallioppilas", eli kiinnostunut ja näin, mutta hitaus toiminnoissa on silti asia, joka voi koulussa olla vähintäänkin haasteellista jatkossakin.
Haluaisin tosiaan asiatuntijan mielipiteen alkaen tuosta äheltämisoireesta ja kokonaisuutta katsoen. Kiitos teille, jotka tuitte minua ajatuksieni kanssa. 6, 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta.
[/quote]
Ei vaan sä oot jäänyt, kun tunget asiasta, mistä et mitään ymmärrä, vänkäämään.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta.
[/quote]Onko sulla yhtään lasta tai neurologisesti poikkeavia sukulaisia/tuttuja? Mulla on, siksi tiedän aiheesta oikeasti jotain.
[/quote]
Ei sillä perusteella kannata kuitenkaan kaikkea käytöstä leimata neurologiseksi poikkeavuudeksi, eihän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta.
[/quote]Onko sulla yhtään lasta tai neurologisesti poikkeavia sukulaisia/tuttuja? Mulla on, siksi tiedän aiheesta oikeasti jotain.
[/quote]
Kyllä.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:09"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta.
[/quote]
Ei vaan sä oot jäänyt, kun tunget asiasta, mistä et mitään ymmärrä, vänkäämään.
[/quote]
Mistä tiedät etten ymmärrä?
T. Kolmen pojan äiti ja kasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta.
[/quote]Onko sulla yhtään lasta tai neurologisesti poikkeavia sukulaisia/tuttuja? Mulla on, siksi tiedän aiheesta oikeasti jotain.
[/quote]
Ei sillä perusteella kannata kuitenkaan kaikkea käytöstä leimata neurologiseksi poikkeavuudeksi, eihän.
[/quote]
Nykyään kaikelle haetaan heti lääketieteellinen selitys. Onhan se helpompaa kuin kasvatusvastuun ottaminen.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:20"]
Mistähän vois saada apua, kun tosiaan koulu, neuvola eikä mikään näe asiassa mitään syytä tutkia?
10
[/quote]Meillä pojalla havaittiin viivästymä jo tarhassa( sai tukihenkilön) ja tutkittiin 5-vuotiaana, kun oikein hitsasi kiinni. Silloin ei vielä saatu muuta diagnoosia, kuin että kehitys joissain asioissa vuoden perässä. Kehityskausissa oli joka osapuolta rasittavia, paikallaan hinkkaavia "toukkavaiheita". Kun 6-luokalla alkoi taas hirttää kiinni, halusin hänet uusiin tutkimuksiin ihan yläasteelle siirtymisenkin tähden.
Diagnoosiksi tuli tuottamishäiriö eli ei saa itsestään asiaa ulos. Koulunkäynti parani kun pääsi tuettuun opetukseen pieneen tilaan. Asioista puhuminen helpotti myös pojan painetta ja pahin kiukutteluvaihe on nyt 14-vuotiaana tauonnut.
Meidän kummankin vanhemma suvussa on paljon pahempiakin neurologisia ongelmia. Kun tarpeeksi jaksaa ottaa lasta huomioon, kasvattaa ja tukea sitä, mistä hän pitää samalla kun varovasti tuo elämään uutta, niin kyllä se siitä. Näistä retkistä, vaikka ruikuttaisivatkin, on lapset myöhemmin tyytyväisiä, koska ne jäävät mieleen.
[/quote]
Ihanan kannustava viesti, kiitos! Mäkin oon ettinyt, että kun asia ajttelen, niin minun suvussani, johon poika on selkeästi tullut on muitakin tällaisa kummalisia persoonia, isänkin mm., mutta sitä ei ole aikoinan niin osattu ihmetellä. Ovat vain olleet hieman omalaatuisia, vaativia mutta sympaattisia persoonia ja that's it. Mietin vaan, että itselläni on ollut kuitenkin enemmän haittaa as-suuntautumisestani kuin isälläni ja taas pojalla näyttäisi alkaneen oireilu minua nuorempana jne, että voi ne ominaisuudet tavallaan rikastuakin sukupolvien ketjussa. Siksi en haluaisi hidastella nyt asian kanssa, mutta sitä on liian vaikea luottaa itseensä kun juurikin myös toimintaterapeutti oli sitä mieltä, että "ei huolta". Mutta kun hän ei elä meidän arkeamme.
6, 10 jne.
[/quote]Kyllä, ominaisuudet rikastuvat ja kasautuvat. Geneettisesti samankaltaiset ihmiset hakeutuvat yhteen, se on tieteellinen fakta. Esim. oma äitini on loistoesimerkkki ADHD-ihmisestä, jonka molemmilla vanhemmilla on olleet altistavat piirteet, ja oman aikansa oloissa on lisäännytty lähikylien kesken. Ja he olivat kotoisin eri puolilta maata.
Hullua kylä, vaikka mun mies on käynyt koulunsa iloiten pienluokassa, saanut diagnoosin jne, niin hän vastusti pojan analysointia viimeiseen asti. En tiedä, johtuuko se sitten hänen vanhempiensa vanhoista asenteista, vaikka sieltähän ne kaikki on muunnellen peritty. Tällaisten juttujen edessä ei saa lannistua. Jos ei ole diagnoosia, ei ole hoitoakaan.
Ota yhteyttä Autismi-ja aspergerliittoon, niin saat tietoa ja tukea. Lähisukulainen käy perhekuntoutusviikoilla as-lapsen ja mun perheen kanssa, ne on olleet ihan hyviä kokemuksia kuulemma. Tsemppiä!
T. Tuottamishäiriöisen äiti ja keskittymishäiriöisen vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:09"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta. [/quote] Ei vaan sä oot jäänyt, kun tunget asiasta, mistä et mitään ymmärrä, vänkäämään. [/quote] Mistä tiedät etten ymmärrä? T. Kolmen pojan äiti ja kasvattaja
[/quote]
No vaikkapa nimimerkistäsi :D
Munkin äiti vois muuten nimetä itsensä noin. Ja sen paskempaa vanhempaa lapselle en voi kuvitella. Just kun olin varmaan vähän hankala, niin äiti kertoi sen mulle miljoonin eri tavoin sen sijaan, että olis kyennyt ymmärtämään. Ei mulla olekaaan ollut sitten aikuisiällä masennusta kuin 24 vuotta. En aio tehdä samaa omalle pojalleni.
6, 10
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:45"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta. [/quote]Onko sulla yhtään lasta tai neurologisesti poikkeavia sukulaisia/tuttuja? Mulla on, siksi tiedän aiheesta oikeasti jotain. [/quote] Ei sillä perusteella kannata kuitenkaan kaikkea käytöstä leimata neurologiseksi poikkeavuudeksi, eihän. [/quote] Nykyään kaikelle haetaan heti lääketieteellinen selitys. Onhan se helpompaa kuin kasvatusvastuun ottaminen.
[/quote]Sehän on vasta alkuselitys, siitä se hoito ja kasvatus alkaa. Luulisi sunkin tietävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:45"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta. [/quote]Onko sulla yhtään lasta tai neurologisesti poikkeavia sukulaisia/tuttuja? Mulla on, siksi tiedän aiheesta oikeasti jotain. [/quote] Ei sillä perusteella kannata kuitenkaan kaikkea käytöstä leimata neurologiseksi poikkeavuudeksi, eihän. [/quote] Nykyään kaikelle haetaan heti lääketieteellinen selitys. Onhan se helpompaa kuin kasvatusvastuun ottaminen.
[/quote]
No voi vee-näjä sun kanssasi. Miksiköhän meidän toinen lapsemme on sitten ihan helppo ja uskoo ja ymmärtää asiat kertomalla, osan melkein kertomattakin? Mun mies osaa kasvattaa ja on maailman paras tyyppi, emme ole olleet lapsille ilkeitä huutajia, emmekä kaikessa periksiantavia lusmuja. Miehen suvussa kaikki lapset käyttäytyvät hyvin ja saavat silti olla koko lapsuutensa lapsia. Vaadi sinä lapsiltasi aikuisen ymmärrystä jos haluat, meillä lapset ovat LAPSIA. Itseäni en voi niin kehua, mutta otan mallia miehestä, siis en osaa kasvattaa äitini takia. Mutta mies sanoo, että lapset kasvaa ja hän tukee heitä siinä prosessissa, ei heitä tarvitse erikseen kasvattaa. Jaan tämän näkemyksen. Minua kasvatettiin ja olen pärjännyt elämässä aika huonosti.
6, 10
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:45"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:39"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:38"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 14:35"] [quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 13:15"]neurologiselta ongelmalta kuulostaa. Poika ei voi itselleen mitään. Koittakaa ymmärtää se, niin pystytte paremmin toimimaan, ettekä vie lapsen itsetuntoa. Syyllistäminen on myrkkyä eikä muuta tilannetta. Hyvä, kun asiaa on jo tutkittu. [/quote] No ei kyllä tarvi olla mitään neurologista taustalla. [/quote]Ei tarvitse, mutta kyllä se vahvasti siltä vaikuttaa. Tutkimalla se selviää. Nää jututhan on leimallisesti pojilla yleisempiä, tai tulevat ko.käytöksen kautta esiin. [/quote] Niin, tai sitten poika on vaan jäänyt vaille kotikasvatusta. [/quote]Onko sulla yhtään lasta tai neurologisesti poikkeavia sukulaisia/tuttuja? Mulla on, siksi tiedän aiheesta oikeasti jotain. [/quote] Ei sillä perusteella kannata kuitenkaan kaikkea käytöstä leimata neurologiseksi poikkeavuudeksi, eihän. [/quote] Nykyään kaikelle haetaan heti lääketieteellinen selitys. Onhan se helpompaa kuin kasvatusvastuun ottaminen.
[/quote]Sehän on vasta alkuselitys, siitä se hoito ja kasvatus alkaa. Luulisi sunkin tietävän.
[/quote]
Myös näin. Helpottaa omaa suhtautumista, kun ymmärtää enemmän.
6, 10
Aina tällaisiin ketjuihin tulee joku puusilmäinen mestari-kasvattaja-äiti huutelemaan että kasvattaisit lapsesi oikein. Älä välitä ap! Voi olla että hänen lapsensa eivät välttämätä ole aikuisena samaa mieltä ;)
Itse olen paininuttänä kesänä vähän samansuuntaisten ongelmien kanssa 8v. kuopus poikani kanssa. Mutta lisänä on vielä agressiivinen käytös ja puhe :(
Perheneuvola on tietysti kaupungissa kesätauolla, juuri kun tarvitsisin apua ja tukea.
Joudun painimaan poikani kanssa päivittäin jotta hän ei satuttaisi sisariaan tai kavereitaan. Eli hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja sitten on helvetti irti. Painimatsien jälkeen hän itkee että ei mahda itselleen mitään ja miten hän rakastaa minua. Lisäksi hän on selkeästi ikäisiään lapsellisempi; hölmöilee, puhuu tyhmiä, ärsyttää ym. on myös alkanut karjumaan meille vanhemmille esim turpa kiinni idiootti, painu vi ...uun! Näyttää keskaria, kieltä, uhkailee lyödä tai tappaa.
Mikään ei tahdo auttaa. Pojalle on annettu rangaistuksia ja edunmenetyksiä. On puhuttu ja selitetty. On luvattu ja sovittu asioista. Ja juuri kun luulet, että nyt se poika hiffasi, niin onkin täysi painimatsi päällä. :(
Meillä on ehjä koti ja molemmat vanhemmat. Ei ole riitoja vaan rakkautta vanhempien välillä ja sitä annetaan myös lapsille.
Voisiko joku mestari-kasvattaja-äiti kertoa, että miten poika alkaisi käyttäytymään hyvin?
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 16:08"]
Aina tällaisiin ketjuihin tulee joku puusilmäinen mestari-kasvattaja-äiti huutelemaan että kasvattaisit lapsesi oikein. Älä välitä ap! Voi olla että hänen lapsensa eivät välttämätä ole aikuisena samaa mieltä ;) Itse olen paininuttänä kesänä vähän samansuuntaisten ongelmien kanssa 8v. kuopus poikani kanssa. Mutta lisänä on vielä agressiivinen käytös ja puhe :( Perheneuvola on tietysti kaupungissa kesätauolla, juuri kun tarvitsisin apua ja tukea. Joudun painimaan poikani kanssa päivittäin jotta hän ei satuttaisi sisariaan tai kavereitaan. Eli hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja sitten on helvetti irti. Painimatsien jälkeen hän itkee että ei mahda itselleen mitään ja miten hän rakastaa minua. Lisäksi hän on selkeästi ikäisiään lapsellisempi; hölmöilee, puhuu tyhmiä, ärsyttää ym. on myös alkanut karjumaan meille vanhemmille esim turpa kiinni idiootti, painu vi ...uun! Näyttää keskaria, kieltä, uhkailee lyödä tai tappaa. Mikään ei tahdo auttaa. Pojalle on annettu rangaistuksia ja edunmenetyksiä. On puhuttu ja selitetty. On luvattu ja sovittu asioista. Ja juuri kun luulet, että nyt se poika hiffasi, niin onkin täysi painimatsi päällä. :( Meillä on ehjä koti ja molemmat vanhemmat. Ei ole riitoja vaan rakkautta vanhempien välillä ja sitä annetaan myös lapsille. Voisiko joku mestari-kasvattaja-äiti kertoa, että miten poika alkaisi käyttäytymään hyvin?
[/quote]
Hirveää, jos kunnolliseen perheeseen syntyy tuollainen pipipää. Otan osaa. Voimia teille. Kaikki luulevat, että on jänyt kasvatusta vaille, tuollaiset pennut ovat hirvittäviä, vittuilevat aikuisille, ei mitään käytyössääntöjä noudateta.
Mahtavaa, että silti jaksat yrittää . Erityistarpeita tai ei.
Muistan lukeneeni jostakin jonkun alan ammattilaisen kirjoituksen siitä että lapsi tarvitsee yhtä paljon sosiaalista kontaktia kuin mitä pelaa/viihtyy älypuhelimen kanssa. Eli jos on valmis antamaan vaikka taaperolle 2tunnin ajaksi tabletin niin täytyisi vastavuoroisesti viettää lapsen kanssa se 2h. toki tämä varmaankin oni ohjeena pienelle lapselle, mutta hyvä on myös patistaa lasta pois sieltä missä on vain mukavaa ja kone hoitaa viihdyttämisen..
Olisiko jollain hyviä kokemusta tai neuvoja agresiivisen lapsen käsittelyyn.
Edelleen olisiko kenelläkään kokemusta agressiivisen lapsen kanssa selviämisestä? Kaipaisin apua, neuvoja ja tukea! Pelikielto on jo ollut jonkun aikaa.. ja jatkuu näillä näkymin vuoden loppuun.