En aio kertoa lapseni sukupuolta ennen koulun aloittamista!

Ei hemmetti.jo on missio!Ja ilmeisesti paljon aikaa kun jaksaa moista pohtia ja toteuttaa.

Mitäpä jos joku ottaa ja meneekin kurkkaamaan mukulas pöksyihin ja tieto leviää. Siisus oot vajaa.

Mut on kasvatettu sukupuolineutraalosti. Muuten en voi valittaa, sainhan mä tehdä asioita oman kiinnostukseni mukaan eikä ikinä sanottu, etten mä voi koska olen tyttö, mutta kyllä se kouluun mennessä hämmensi kovasti kun musta ei ulkonäöstäkään tienyt kumpi olen ja luokkakaverit kyseli sitten olenko tyttö vai poika ja vastaus todellakin oli, että en tiedä. Todellakin sain kuulla siitä hämmästelyä ja se muistettiin vielä pitkään. Eli kerro herran jestas sille lapsellesi kumpi hän on viimeistään koulun alussa. Todella nöyryyttävää olla tietämättä omaa sukupuoltaan silloin, kun se pitäisi tietää.

Pahoittelen heti alkuun puuttuvia rivivälejä! :)
Ensimmäiseksi haluaisin tietää aiotko laittaa lapsesi päiväkotiin? (Ja joo, tiedän, tää saattaa olla provo koska lapsi ei edes ilmeisesti ole syntynyt ainakaan vielä, mutta ehkä tää kumminkin antaa ajattelun ja keskustelun aihetta.)
Olen ollut pari vuotta harjoitteluissa/töissä päiväkodeissa ja tulevaisuudessa haluan päästä opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, joten tämä on oikeastaan aika kiinnostava aihe ainakin itselleni. Itse en ole (onneksi!) törmännyt vielä ainakaan tuollaisiin vanhempiin! Jos sellainen tilanne tulisi, en kyllä tietäisi miten päin olisin! Okei, pienten puolella tuollainen "sukupuoleton" oleminen voisi vielä ehkä onnistua, ja tarkoitan nyt korkeintaan 3-vuotiaisiin asti, mutta siitä eteenpäin uskon sen olevan silkka mahdottomuus päiväkodissa! Tuohon ikään asti lapset istuvat yhdessä potilla ym., mutta jo siinä huomaa että kyllä pojat sitä pippeliään alkavat esitellä (ja se on normaalia!) ja en tarkoita, etteivätkö pojat ja tytöt kävisi enää tämän iän jälkeen yhdessä vessassa tai uimassa ollessaan samassa pukukopissa ym. vaan siinä vaiheessa he viimeistään alkavat luokitella itsensä tytöiksi ja pojiksi. Sitä ennen lapset yleensä sanovat ainakin oman kokemukseni mukaan esim. "Onni ja Ville kiusaa" tai "Anna ja Emma tekee sitä tai tätä", mutta pikkuhiljaa Onni ja Ville on poikia ja Anna ja Emma tyttöjä (Pojat kiusaa/ Tytöt tekee sitä tai tätä ). Siinä jo huomaa kuinka se oma sukupuoli on alettu huomioimaan.
Samalla tavalla leikeissä on yhä useammin ja useammin tytöt vastaan pojat joukkueet tai pojilla ja tytöillä aivan omat leikit mihin toinen sukupuoli ei ole tervetullut (ja tämä ei tarkoita etteikö tytöt ja pojat voisi leikkiä ja leikkisikin välillä ilomielin myös yhdessä). Ja sitä ei pidä unohtaa, että on olemassa paljonkin lapsia, jotka yksinkertaisesti haluavat mieluummin leikkiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta siitä ei missään nimessä pidä vetää mitään aikuisten tyhmiä johtopäätöksiä yhtään mistään, sillä se ei liity millään lailla seksuaalisuuten tai muutenkaan sukupuoleen. Jotkut vaan voivat esim. olla tottuneita leikkimään vastakkaista sukupuolta olevien sisarusten tai serkkujen kanssa ja tästä johtuen myös leikkimieltymykset voivat poiketa siitä "ns. oman sukupuolen tyypillistä leikeistä".
Ja haluan vielä sanoa, että miettikääpä tilannetta, jossa tämä sukupuoleton oleminen/ kasvattaminen on onnistunut koko päiväkotiajan/ -iän (vaikka itse en sen onnistumiseen edes halua uskoa, niin hölmöä se on) ja tulee aika mennä kouluun. Tilanteessa lapsi ei siis tietäisi sukupuoltaan ja yhtäkkiä koulussa se tulisikin esiin, niin kuvitelkaa sitä lapsen hämmennystä! Kaikki parhaat ystävät saattaisivatkin olla eri sukupuolta kuin sinä ja näin ollessa voisikin tulla tilanne, että jäät aivan yksin kun parhaat ystäväsi ja muut heidän kanssaan samaa sukupuolta olevat tutustuvat ja alkavat olemaan yhdessä (en usko, että kukaan voi väittää etteivätkö ainankin ala-asteen alimmilla luokka-asteilla ystävyyssuhteet enimmäkseen mene näin) ja et tuntisi kunnolla ketään oman sukupuolesi edustajista. Tilanne voisi olla aika kamala! Siinä lapsi voisi hyvin helposti jäädä todella yksinäiseksi, ja sellaista ei halua kenellekään!
Ja lopuksi haluan vielä sanoa, että vaikka olen ehdottomasti sukupuoletonta kasvatusta vastaan, toivon että lapsia kannustetaan luomaan suhteita ja leikkimään sekä oman että vastakkaisen sukupuolen kanssa! Ei ole nimittäin mitään hienompaa kuin katsoa kun esim. koko eskariryhmä leikkii yhdessä, jotakin oma keksimään leikkiä, jossa sukupuolella ei ole tuon taivaallisen väliä! :)
T. N21

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 10:29"]

Hieman **tuttaa nää tällaiset avaukset. Lasten serkusta en tiedä sukupuolta ja hän on jo toisella kymmenellä. Syyt eivät olleet ideologiset, vaan lääkäritkään eivät asiaa pystyneet kovin nopeasti määrittelemään. Sen tiedän että kromosomit vastaavat miehen kromosomeja mutta kiveksiä ei ollut. Aikoinaan tuollaiset epävarmat tapaukset on kuulemma kasvatettu automaattisesti tytöiksi, kun ei ole niin paha jos tyttö on kiinnostunut autoista, kuin taas jos poika pukeutuu mekkoihin ja on kiinnostunut meikkaamisesta. Nyt tällaisilla ihmisillä on olisi enempi tilaa, mutta nämä ideologiset ihmiset sotkee koko asian. Ideana olisi että jos lapsella ei ole syntyessään sukupuolielimiä tai niitä on useamman sorttisia, niin sukupuolielimiä korjaavat leikkaukset olisi parempi tehdä vasta kun lapsi itse pystyy päättämään kumpi tahtoo olla. Eli käytännössä siinä ennen murrosiän alkua lapsella on jo mielipide.

[/quote]

eikö näitäkin fysiologisesti epävarmoja tapauksia helpottaisi jos olisi enemmänkin sukupuolineutraaleja lapsia, sukupuolineutraalista tulisi luonteva kolmas sukupuoli. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 10:40"]Aiotko ap elää mukulasi kanssa täydellisessä umpiossa? Ensimmäisen kerran lapsen sukupuoli ilmoitetaan jo heti, kun se pullahtanut ulos äidistään. Kätilö katsoo jalkoväliin ja toteaa, tuliko tyttö vai poika. Et ilmeisesti siis aio synnyttää sairaalassa, vaan kotona omin nokin. Et vie lasta neuvolaan, koska sielläkin hoitaja puhee työtöstä tai pojasta. Perheessäsi ei sitten ole miestä, johon lapsi alkaisi ehkä verrata itseään, jos jalkovälissä heiluu kulkuset. Istutat ison pojankollinkin potalle! No, jos välttämättä haluat tehdä elämästänne todella hankalan, niin ole hyvä vaan. Mutta voi lapsiparkaa!
[/quote]

Miksi "iso pojankolli" istutettaisiin potalle? Kaipa ne lapset sukupuolesta riippumatta alkavat käyttää pyttyä sitten kun ovat siihen riittävän isoja. Niin meillä ainakin on tehty.

Kasvatan sukupuolineutraalisti lastani mutta ymmärrän herran tähden biologisen ja kulttuurisen dukupuolen eron. Oma poikanu tiwtää tasan tarkkaan olevansa poika, tietää että hänellä on pipåeli koska on poika ka osaa käydä puskapissalla ja tekee välillä poikien kanssa poikajuttuja. Hän on kuitenkin mielestäni rohkeasti oma itaensä, on paljon tyttömäisiksi katsottuja ominaisuuksia koska haluan kannustaa häntä sukupuoleen katsomatta. Esim jotain wläimiä hellii ja silittelee ja toistelee kuinka oi ihania ja suloisia ne ovat. Samalla muut pojat kerran silittävät että jaa tämmönen eläin ja mennään nyt ajaa autoilla. Vähän lannattaa ap:n vielä miettiä.

Ja vielä haluan lisätä, että se, että kasvattaa lapsensa sukupuolineutraalisti on ok jos lapsi kumminkin tietää sukupuolensa! Eli hän tietää olevansa tyttö/poika, mutta hänet voidaan pukea muuhunkin kuin vaaleanpunaiseen pitsiröyheläön tai antaa kulkea sotkuisissa lappuhaalareissa vain koska hänhän on poika! (Tiedän, esimerkki oli hyvin kärjistetty, mutta uskon että ne jotka haluavat ymmärtää, ymmärtävät :)) Tai että jos lapsi on tyttö häntä kannustetaan niin jalkapallon kuin baletinkin pariin tai poikaa niin lätkän kuin tanssimisenkin pariin jos hän itse sitä haluaa! Muutenkin vanhemmilla ei mielestäni ole mitään oikeutta elää omia haaveita/mieltymyksiä lapsen kautta oli sukupuoli mikä vain! Paras on kun lapsi saa itse huomata haluavansa tehdä jotakin ja vanhemmat kannustavat häntä oli tekeminen joko omalle sukupuolella "suotavaa" tai ei!
T. Viestin 21 kirjoittanuy

Sukupuolineutraali kasvatus ei ole sitä, että kieltädytään kertomasta lapselle ja ympäristölle, että kumpaa sukupuolta lapsi on. Sukupuolineutraali kasvatus ja elämäntyyli on sitä kun lapsi kasvatetaan ymmärtämään ja hyväksymään se, että oli hän mitä sukupuolta tahansa, se ei ole este millekään. Ymmärrätkö ap?

Te olette kaikki vain niin tottuneita siihen ajatukseen, että on olemassa ainoastaan poikia ja tyttöjä. Tulkaapa ulos ahtaista bokseistanne, ja aloittakaa avarampi ajattelu. Kuten tässäkin ketjussa on jo tullut esiin, maailmassa on sukupuoleltaan muitakin tapauksia kuin selkeästi tyttöjä tai poikia. 

Viestin 25 siis kirjoittanut*

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 11:14"]Kasvatan sukupuolineutraalisti lastani mutta ymmärrän herran tähden biologisen ja kulttuurisen dukupuolen eron. Oma poikanu tiwtää tasan tarkkaan olevansa poika, tietää että hänellä on pipåeli koska on poika ka osaa käydä puskapissalla ja tekee välillä poikien kanssa poikajuttuja. Hän on kuitenkin mielestäni rohkeasti oma itaensä, on paljon tyttömäisiksi katsottuja ominaisuuksia koska haluan kannustaa häntä sukupuoleen katsomatta. Esim jotain wläimiä hellii ja silittelee ja toistelee kuinka oi ihania ja suloisia ne ovat. Samalla muut pojat kerran silittävät että jaa tämmönen eläin ja mennään nyt ajaa autoilla. Vähän lannattaa ap:n vielä miettiä.
[/quote]
Tässä on hyvin tiivistettynä minkälaista sukupuolineutraalikasvatus on oikein tehtynä ja mitä halusin saada viestissäni tuotua kuuluville! :)

T. 25/29

Voin itse sanoa että oma sukupuoleni on mielestäni kyseenalainen ja olisi ollut hienoa ja reilua että vanhemmat olisi kuunnellut minua ja keskustelleet kanssani sukupuolirooleista jo nuorella iällä ja murrosiässä. Tytöksi minä ja muu maailma luokittelee minut. Minulla on naisten sukupuolielimet ja rinnat, mutta koko kehoni on hyvin maskuliininen. Kasvoni, hartiani ja pituus saavat minut näyttämään hieman naiselliselta jätkältä. Ala-aste ei ollut kivaa, sillä minut aina sijoitettiin poikien joukkueisiin ja kerran laitettiin poikien pukkariinkin. (Tietenkin menin puhumaan opettajalle ja soitin äitille).
Nykyään on vaikeaa yrittää lähestyä poikia, koska he eivät hyväksy minunkaltaiani ihmisiä. On turhauttavaa katsella ystäviäni,ketkä ovat oman onnensa kukkuloilla kumppaninsa kanssa.
Eli ole reilu ja puhu lapsellesi sukupuolijaotteluista jo nuorella iällä, niin hän voi edes hyväksyä itsensä.