pärjääjäkö 3,5 kk vauva...

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:13"]Juu siis voihan se olla, että vauva on yhtä kiintynyt isäänsä, mutta suurimmassa osassa perheistä mies on kuitenkin isyysloman jälkeen noin 9-10 tuntia poissa kotoa (työt matkoineen), ja jos äiti ensimmäiset kuukaudet imettää, niin mies ei millään voi osallistua vauvan hoitoon yhtä intensiivisesti kuin äiti, jolloin ei kyllä voi samanlaisesta symbioosista puhua kuin äidin kohdalla.
[/quote]

Ei tietenkään, mutta jos isä yhtään lapsensa kanssa on arkenakin, ei ole mitään ongelmaa vauvan olla isänsä kanssa äidin lomaillessa(?). Viikon aikana suhde syventyy ja isästäkin tulee tärkeä!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:14"]

Ap tässä... Isä hoitanut vauvaa alusta asti. En ole imettänyt pariin kuukauteen enää. Kaipaan rauhaa edes hetkeksi kun tuntuu etten kestä enää tätä.

[/quote]

Jos tuntuu tuolta, niin kannattaa järjestellä arkea uudelleen ja ottaa joka viikko muutamaan otteeseen tunti tai pari omaa aikaa. Ja hankkia vertaistukea ja muutakin tukea. Ei se ongelma viikon lomalla korjaannu, vaan palaa sen jälkeen takaisin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:14"]Ap tässä... Isä hoitanut vauvaa alusta asti. En ole imettänyt pariin kuukauteen enää. Kaipaan rauhaa edes hetkeksi kun tuntuu etten kestä enää tätä.
[/quote]

Just..oisko kannattanut miettiä ennenkuin hankit lasta. Oikein vuoden mutsi taas.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:14"]Ap tässä... Isä hoitanut vauvaa alusta asti. En ole imettänyt pariin kuukauteen enää. Kaipaan rauhaa edes hetkeksi kun tuntuu etten kestä enää tätä.
[/quote]
Problem solved, nyt lähdet hyvillä mielin lomalle nauttimaan ja nukkumaan hyvin. Kyllä isä pärjää vauvan kanssa ja jos ei jostain kumman syystä pärjäisikään niin varmasti saa omilta vanhemmiltaan apua. Tekisin itse ihan samoin, jos tuntuisi että olisin uupumisen kynnyksellä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:14"]Ap tässä... Isä hoitanut vauvaa alusta asti. En ole imettänyt pariin kuukauteen enää. Kaipaan rauhaa edes hetkeksi kun tuntuu etten kestä enää tätä. [/quote] Problem solved, nyt lähdet hyvillä mielin lomalle nauttimaan ja nukkumaan hyvin. Kyllä isä pärjää vauvan kanssa ja jos ei jostain kumman syystä pärjäisikään niin varmasti saa omilta vanhemmiltaan apua. Tekisin itse ihan samoin, jos tuntuisi että olisin uupumisen kynnyksellä.

[/quote]

Kannattaa sitten varautua lomailemaan yksin vähintään pari viikkoa vuodessa, koska ei se elämä lapsen kanssa siitä ainakaan vähemmän uuvuttavaksi muutu ennen kuin se muuttaa pois kotoa. :)

Lähes aina lapsella on se vahvin side äidin kanssa. Kyllä se mies ehkä pärjää, mutta vauva ei, siltä kun ei voi kysyä mielipidettä. Oma isäni onnistui aiheuttamaan aika kivat traumat veljelleni kun äitimme antoi hänet isälle viikonlopuksi. Poika kävi sitten terapiaa 5v, ja ei meidän isä mikää väkivaltainen jne ole, ei vaan ollut homma ihan hanskassa, ja se vahvin side oli todellakin äitiin!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:33"]Totta kai pärjää! Isä ei ole hoitaja vaan isä! Miksei isä saisi olla äidin kanssa samalla tasolla tarpeellisuuden kanssa?? [/quote] Ihan pienenä näin ei vaan ole. Vauva on ollut 9kk äidin mahassa ja se nyt on vain niin, että synnyttyään vahvin side on juuri äitiin. Lisäksi tietenkin toivoisi, että 3,5kk ikäistä vielä imetettäisiin. Isä on tietenkin vauvalle myös tuttu ja isän merkitys kasvaa koko ajan. Mutta 3,5kk ei ole hyvä olla noin pitkään erossa äidistään! Itse en pystyisi olemaan erossa vauvasta! Vakava sairaus tms. tietenkin asia erikseen, sillehän ei sitten voi mitään.

[/quote]

Tuntuu, että nykyään ei tästä saisi puhua ollenkaan. Tieteellistä faktaa äidin ja vauvan symbioosista ja sen tärkeydestä vauvan neurologiselle kehitykselle on kuitenkin olemassa runsaasti, eli googlailemaan vain, jos asia ei ole tuttu.

Ja jos nyt joku haluaa käydä henkilökohtaisuuksiin, niin meillä kyllä lasten isä on hoitanut lapsia paljon sekä vauva-aikana että sen jälkeen, mutta en mä kyllä ole ollut poissa vauvan luota kuin sen suositellun ajan (eli tunti per ikäkuukausi, ja senkin jälkeen monesti vauvat välttelevät katsekontaktia, eli pieni vauva kyllä ottaa itseensä siitä erosta). Mutta myöskään mies ei ole ollut vauvojen luota poissa viikkoa, maksimissaan yhden yön.

[/quote]

Rouva on sitten hyvä ja heittää faktaa pöytään!

[/quote]

Vaikkapa tässä:

"Kiintymyssuhteen muodostumisen jälkeen lapsi alkaa vähitellen rakentaa mieleensä käsitystä siitä, kuka hän on, käsitystä itsestään muista ihmisistä erillisenä olentona Yhdysvaltalaisen lastenpsykiatrin Margaret Mahlerin mukaan jokainen lapsi on ensimmäisten elinviikkojensa aikana sisäänpäin kääntynyt eli autistinen. Lyhyinä valveillaoloaikoinaan hän tarkkailee ympäristöään, mutta ei vielä osoita kiintymystä äitiinsä. Vauva reagoi vain oman elimistönsä aistimuksiin ja erittäin voimakkaisiin ulkoisiin ärsykkeisiin esim. koviin ääniin.  

Hermoston kehittyessä vauva kokee toisesta elinkuukaudesta alkaen fyysiset puutostilat, esim. nälän, voimakkaan mielipahan sävyttäminä. Samoihin aikoihin hänen tarkkaavaisuutensa kohdistuu voimakkaasti siihen ihmiseen, joka poistaa hänen epämukavan olonsa. Vauvan kokemukset mielihyvästä ja –pahasta ovat pohjimmainen syy siihen, että hän alkaa rakentaa psyykkistä suhdetta äitiinsä. Vauva ei kuitenkaan erota itseään aluksi äidistä, vaan kokee olevansa yhtä äidin kanssa; vauvan ja äidin suhde on symbioottinen (0 - 4 kk).  

Vauvan ja äidin symbioosi on edellytys lapsen itsenäistymiselle erilliseksi yksilöksi. Jos ei ole ollut psyykkisesti toisesta riippuvainen, ei voi psyykkisesti erotakaan toisesta. Mahlerin mukaan lapsi ymmärtää oman erillisyytensä 2 - 3 vuoden iässä. Oman erillisyyden ja yksilöllisyyden ymmärtäminen vaatii kuitenkin pitkän prosessin, joka käynnistyy 4 - 5 kuukauden iässä ja jonka aikana lapsi tiedostaa yhä enenevässä määrin itsensä ja muut ihmiset. Tätä neljän vaiheen kautta etenevää prosessia kutsutaan lapsen psykologiseksi syntymäksi.  

1) eriytymisen aika 5 - 8/10 kk
2) harjoitteluvaihe 8/10 - 15 kk
3) lähentymisvaihe 15 - 24 kk
4) yksilöllisyyden vaihe 24 kk ->  

Symbioosia seuraavassa eriytymisvaiheessa lapsi tutustuu aktiivisesti ulkoiseen maailmaan. Hänen tarkkaavaisuutensa vaihtelee äidin ja ulkomaailman välillä. Psyykkinen irtautuminen äidistä alkaa. Tälle kaudelle tyypillistä ovat tarkistuskatseet: lapsi kääntää katseensa äitiin tarkistaakseen, että tämä on yhä olemassa. Lapsi tiedostaa nyt, että äiti aiheuttaa mielihyvää, ja siksi vieraitten ihmisten kohtaaminen voi olla pelottavaa. Vieraat herättävät pelon siitä, että äidin voi menettää, että hänestä voi joutua erilleen. Tätä lapsen kauhua kutsutaan eroahdistukseksi eli eropeloksi.  

Vuoden ikää lähestyessään, minätietoisuuden harjoitteluvaiheessa, lapsi pystyy liikkumaan ensin kontaten, sitten kävellen. Hän tutkii aktiivisesti maailmaa, kaikki uusi kiinnostaa ja vetää puoleensa. Lapsi pystyy nyt pitämään jonkin aikaa mielessään mielikuvaa äidistä, ja mielikuva turvanaan hän uskaltautuu tekemään tutkimusretkiään. Mielikuva on kuitenkin vielä hauras ja siksi lapsi käy välillä koskettamassa äitiä, “tankkaamassa turvallisuutta”, vahvistaakseen sitä.  

Lähentymisvaiheessa lapsi alkaa kognitiivisen ja fyysisen kehityksensä myötä vähitellen ymmärtää, ettei hänen mielikuvansa äidistä ja äiti ole yksi ja sama. Kuvitelmat omasta ja äidin kaikkivoipaisuudesta heikkenevät, ja lapsi tuntee itsensä avuttomaksi. Tämä sisäsyntyinen eroahdistus ilmenee äidin varjostamisena ja kiukutteluna. Jos lapsi ei saa äidin huomiota osakseen, hän tekee jotain sellaista, mikä saa äidin kiinnittämään huomionsa häneen. Lapsen on vähitellen hyväksyttävä se, että hän on äidistä erillinen yksilö. Lapsi ratkaisee tämän riippuvuuden ja itsenäisyyden ristiriidan kehittämällä omaa itsenäisyyttään. Hän mm. haluaa syödä itse. Kontaktia aikuiseen lapsi hakee nyt sanojen ja leikin avulla.  

Kolmanteen ikävuoteen mennessä, yksilöitymisen vaiheessa, lapsi vähitellen hyväksyy oman erillisyytensä, hänellä on tietoisuus minästään. Hänen puheessaan toistuvat usein sanat “minä haluan”. Samalla hänen tunnekohteensa muuttuvat pysyviksi. Pikkulapsen on vaikeaa pitää yhtenä ja samana ihmisenä aikuista, joka välillä kieltää häneltä jotain, välillä taas on mukava ja tuottaa mielihyvää. Tunnekohteen pysyvyyden myötä lapsi ymmärtää, että samassa ihmisessä, niin muissa kuin hänessä itsessäänkin, on hyvää ja pahaa. Lapsi kestää nyt kieltoja raivostumatta heti ja suostuu myös kompromisseihin.  

Hyvän ja pahan yhdistäminen omaan minäkäsitykseen on keskeistä persoonallisuuden integraatiossa. Symbioosissa (0 - 4 kk) vauva ei Mahlerin mukaan vielä koe minäkokemuksia. Eriytymisvaiheessa (5 - 10 kk) lapsi tuntee fyysisen erillisyyden riemua ja liittää itseensä pelkästään mielihyvää. Mielipaha sijoittuu vain ulkomaailmaan. Vähitellen kokemusten karttuessa lapsi oppii, että häneen kuuluu myös heikkoutta ja tarvitsevuutta. Kävelemisen ja kielen oppiminen ovat tärkeitä taitoja minäkäsityksen muodostumisessa. Jos lapsi ei pysty hyväksymään itsessään sekä hyvää että pahaa, hänen on vaikea kestää mielipahaa, ja hän on altis persoonallisuuden häiriöille. (Himberg ym. 2 000, s. 65 - 68)."

http://www.lohja.fi/default.asp?sivu=1&alasivu=2761&kieli=246

Eivätkö nämä asiat tule tutuksi jo ihan neuvolan jakamien esitteiden kautta?

Ap, jos olet väsynyt, sun kannattaa miettiä nyt joku ihan muu tapa hoitaa sitä kuin viikon irtiotto. Totta kai väsymystä tulee hoitaa ja se pitää ottaa vakavasti, mutta viikon ero on vauvalle aivan liikaa.

Ap tässä, olemme siis eroamassa ja kaikki tämä on ollut tiedossa jo ennen raskautta. Nyt vaan haluasin olla hetken pois ja selvittää päätäni. Kohta yksinhuoltajana ei paljoa matkustella muutamaan vuoteen.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:27"]Ap tässä, olemme siis eroamassa ja kaikki tämä on ollut tiedossa jo ennen raskautta. Nyt vaan haluasin olla hetken pois ja selvittää päätäni. Kohta yksinhuoltajana ei paljoa matkustella muutamaan vuoteen.
[/quote] Siis raskausaikana ollut tiedossa. Vaikea kirjoittaa kun joiduin ottamaan rauhottavia

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:20"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:14"]Ap tässä... Isä hoitanut vauvaa alusta asti. En ole imettänyt pariin kuukauteen enää. Kaipaan rauhaa edes hetkeksi kun tuntuu etten kestä enää tätä. [/quote] Problem solved, nyt lähdet hyvillä mielin lomalle nauttimaan ja nukkumaan hyvin. Kyllä isä pärjää vauvan kanssa ja jos ei jostain kumman syystä pärjäisikään niin varmasti saa omilta vanhemmiltaan apua. Tekisin itse ihan samoin, jos tuntuisi että olisin uupumisen kynnyksellä.

[/quote]

Kannattaa sitten varautua lomailemaan yksin vähintään pari viikkoa vuodessa, koska ei se elämä lapsen kanssa siitä ainakaan vähemmän uuvuttavaksi muutu ennen kuin se muuttaa pois kotoa. :)
[/quote]
Meillä helpotti huomattavasti kun lapsi oppi 7kk iässä nukkumaan öisin 6-7 tuntia yhteen menoon. Sitten onkin ollut tosi helppoa kun on löydetty meille yhteinen rytmi. Siihen asti valvoin lähes kaikki yöt kun vauva nukkuu maksimissaan 10-20min pätkiä.

Ei ole oikein jättää noin pientä vauvaa viikoksi ilman pakottavaa syytä! Ja pystyisitkö itse rentoutumaan reissussa kun vauva ei mukana?
Kai isä jatkossakin näkee lasta ja tällöin saat lepohetkiä?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:23"]

Lähes aina lapsella on se vahvin side äidin kanssa. Kyllä se mies ehkä pärjää, mutta vauva ei, siltä kun ei voi kysyä mielipidettä. Oma isäni onnistui aiheuttamaan aika kivat traumat veljelleni kun äitimme antoi hänet isälle viikonlopuksi. Poika kävi sitten terapiaa 5v, ja ei meidän isä mikää väkivaltainen jne ole, ei vaan ollut homma ihan hanskassa, ja se vahvin side oli todellakin äitiin!

[/quote]

Veljelläsi taisi olla kyllä jotain ongelmia minkä vuoksi tarvitsi terapiaa. Ei se todellakaan voinut johtua yhdestä viikonlopusta osaavan isän kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:20"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:17"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:14"]Ap tässä... Isä hoitanut vauvaa alusta asti. En ole imettänyt pariin kuukauteen enää. Kaipaan rauhaa edes hetkeksi kun tuntuu etten kestä enää tätä. [/quote] Problem solved, nyt lähdet hyvillä mielin lomalle nauttimaan ja nukkumaan hyvin. Kyllä isä pärjää vauvan kanssa ja jos ei jostain kumman syystä pärjäisikään niin varmasti saa omilta vanhemmiltaan apua. Tekisin itse ihan samoin, jos tuntuisi että olisin uupumisen kynnyksellä. [/quote]

Kannattaa sitten varautua lomailemaan yksin vähintään pari viikkoa vuodessa, koska ei se elämä lapsen kanssa siitä ainakaan vähemmän uuvuttavaksi muutu ennen kuin se muuttaa pois kotoa. :) [/quote] Meillä helpotti huomattavasti kun lapsi oppi 7kk iässä nukkumaan öisin 6-7 tuntia yhteen menoon. Sitten onkin ollut tosi helppoa kun on löydetty meille yhteinen rytmi. Siihen asti valvoin lähes kaikki yöt kun vauva nukkuu maksimissaan 10-20min pätkiä.

[/quote]

Juu odotapa vaan uhmaikää. ;)

Neuvolaan yhteyttä, jos noin väsynyt olet. Asia ei ratkea sillä, että otat noin reilun pesäeron vauvaan vaan sillä, että perusarkea järjestellään uudelleen, haet keskusteluapua, vertaistukea jne. Voi kuulostaa hullulta niksiltä, mutta itse sain suurta apua vauvavuoden haasteisiin manduca-kantorepusta (esim. Torista löytää puolet halvemmalla), jossa sain kädet vapaaksi ja samalla lapsi sai läheisyyttä ja keskinäinen siteemme tuntui vain vahvistuvan ihanasti.