Ekaluokkalaisen eriyttäminen matematiikassa

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:08"]Meillä koulunsa aloittava osaa lukea sujuvasti, lukee jo kirjoja. sekä laskee jo tuhatluvuilla. Taitaa ekanluokan anti jäädä käsialan parannukseen ja ylipäätään muuten koululaiseksi oppimiseen. Akateemiset taidot ovat jo vuoden pari edellä.
[/quote]

Tämä on ihan hyvä havainto. Monille oppilaille ekaluokan pääasia ei oikeastaan ole lukemaan oppiminen (eikö nykyään melkein kaikki osaa jo ennen koulua?) vaan sen oppiminen, miten käyttäydytään ryhmässä, kuunnellaan opettajaa, tehdään itsenäisesti helppoja tehtäviä, tehdään läksyt jne.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:30"]

Ei kuule tässä tasapäisyyteen pyrkivässä maassa tueta lahjakkuutta.

[/quote]

Ei tietenkään - kateus estää tämän. Toki lahjakkaiden yksilöiden tukeminen olisi yhteiskunnallisesti järkevää ja hyödyllistä toimintaa.

Koko Suomen peruskoulu on järkyttävän tasapäistävä, eikä palvele lahjakkaita oppilaita.

Eiköhän joka kirjasarjassa ole nykyään sellainen vaativampi lisätehtävihko. Meilläkin ekaluokkalainen sai lisätehtävävihon koska sai perustehtävät nopeasti valmiiksi. Enkä usko että kukaan nykyään niiden perustehtävienkään kanssa pitkästyy koska ne ovat usein hyvinkin soveltavia eikä välttämättä ns. muuten hyvä laskija olekaan niiden kanssa niin nopea. Vanhemmat usien kuvittelevat lapsestaan liikoja, minäkin kuvittelin koska lapseni oli lukenut jo Harry Pottereita ennen ekaluokkaa. Vierustoveriksi tuli kuitenkin vieläkin taitavampi lukija, oli lukenut potterit jo vuoden aiemmin...

Muistan edelleen että ekaluokalla matematiikan tehtävinä oli ensimmäisellä tunnilla "kuinka monta marjaa" 

Oli siis kuva jossa oli 1-6 marjaa ja piti kirjoittaa numero alle. 

Koko alakoulun matikka noin nelosluokalle asti oli kyllä yhtä triviaalia ajan tuhlausta ja sanon tämän henkilönä joka ei ole mikään nero. Siinä olisi puoli luokkaa tarvinnut eriyttämistä ylöspäin vaan sen hitaimman ehdoilla mentiin. 

Väitän, että lapselle, joka laskee murtoluvuilla ja kymmenillä tuhansilla on turhauttavaa leikkiä niitä lasketaan leppäkerttuja ja kymmenpareja ja yhdistetään 7 saapasta numeroon seitsemän.

ope, millä perustelet sen, että perustehtävät täytyy aina ensin tehdä?

Minä vaihdoin ala-asteella koulua neljännellä luokalla. Opettajani huomasi pian, että olin matematiikassa selvästi muita edellä, joten hän sanoi, että voin tehdä kirjaa eteenpäin omaa tahtiani. Kun olin tehnyt kaikki tehtävät, hän kaivoi minulle varastosta viidennen luokan oppikirjan, jonka laskin läpi kevätlukukaudella. Viidennellä tein omaa tahtiani kuudennen luokan tehtäviä, ja kuudennella luokalla opettajani lainasi minulta tien toisella puolella sijainneelta yläasteelta seitsemännen luokan kirjan. Kokeet tein aina samaa tahtia muiden luokkatovereideni kanssa, mutta oppitunneilla sain tehdä haastavampia tehtäviä omaan tahtiini, jotten tylsistynyt.

Yläasteella olin mukana normaalissa opetuksessa, eli olen periaatteessa tehnyt seiskaluokan matikan kahteen kertaan, mutta sielläkin opettajani antoi minun suorittaa lukion pitkän matematiikan ykköskurssin ysiluokan lopussa, kun muilla oli peruskoulumatikan kertauskurssi.

Olen ollut siinä mielessä onnekas, että koulutielleni sattui monta todella hyvää opettajaa. Ala-asteella luin koko historiankirjan kannesta kanteen heti, kun ne syksyllä jaettiin. Yläasteella historianopettajani lainasi minulle jo seiskalla kasiluokan hissankirjan kotona luettavaksi, kun huomasi, että olin kiinnostunut.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:40"]

Väitän, että lapselle, joka laskee murtoluvuilla ja kymmenillä tuhansilla on turhauttavaa leikkiä niitä lasketaan leppäkerttuja ja kymmenpareja ja yhdistetään 7 saapasta numeroon seitsemän.

[/quote]Pitää vain tottua siihen, että jokunen minuutti pitää käyttää tylsiinkin tehtäviin. Sama tilanne tulee nimittäin jatkumaan ainakin lukion loppuun asti.  Kyllä meilläkin lapsi tykkäsi ekalla jo laskea yhtälöitä kotona, mutta silti laski niitä lukumääriä matikan tunnilla. Eikä valittanut.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:39"]

Muistan edelleen että ekaluokalla matematiikan tehtävinä oli ensimmäisellä tunnilla "kuinka monta marjaa" 

Oli siis kuva jossa oli 1-6 marjaa ja piti kirjoittaa numero alle. 

Koko alakoulun matikka noin nelosluokalle asti oli kyllä yhtä triviaalia ajan tuhlausta ja sanon tämän henkilönä joka ei ole mikään nero. Siinä olisi puoli luokkaa tarvinnut eriyttämistä ylöspäin vaan sen hitaimman ehdoilla mentiin. 

[/quote]

Näinhän se homma toimii: eli hitaimman ehdoilla mennään. Nämä hitaat hämäläiset ovat niitä tapauksia, jotka ysiluokan lopussa eivät välttämättä osaa kunnolla edes plus- ja miinuslaskentaa.

Tv. ex matikanope

Miksi pitää tottua tekemään tylsiä, itselle itsestäänselviä tehtäviä?

Joo meillä lapsen opettajalla on erillinen lisäkirja nopeille oppijoille. Menin nuorena omaa tahtia seuraavan luokan kirjoja. Harmikseni koulun vaihdon yhteydessä jouduin sitten käymään saman materiaalin uudestaan todella hitaan ryhmän kanssa. Opettajalla oli aivan liian suuri ryhmä, ja koko ryhmä kärsi. Hitaat eivät saaneet tarpeeksi apua ja nopeat tylsistyivät täysin. Lisäkirja lienee parempi vaihtoehto?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:43"]

Olen ollut siinä mielessä onnekas, että koulutielleni sattui monta todella hyvää opettajaa.

[/quote]

Juttusi mukaan et opettajia tarvinnut mihinkään muuhun kuin ylemmän tason kirjojen antamiseen. Miksi yleensä kävit koulussa ollenkaan?

Lahjakkuuksien tukeminen on yksi asia, mutta pitää kyllä sanoa että peruskoulu tappaa vähäisenkään innostuksen matematiikkaa kohtaan hyvin tehokkaasti ellei opettaja satu olemaan hyvä keksimään innostavampaa tekemistä oppilaille.

Esim minun koulussani oli ihan yleinen käytäntö että jos tehtävät on tehnyt ja lisätehtävät on tehnyt sai tai oikeammin piti lähteä luokasta tai vähintäänkin istua hiljaa. Aloin vihata matematiikkaa. Parikymmentä triviaalia tehtävää, 5-10 vaikeampaa ja ulos luokasta. Tämä ei ollut harvinaista koska yhteen kappaleeseen käytettiin aikaa enemmän kuin laki sallii. 

Lukiossa innostuin matematiikasta ihan eri tavalla koska opettaja on mukava ja kannustava ja valmis selittämään asiota myös käsiteltävän asian yli. Matematiikka onkin fysiikan ohella ainoa kympin aineeni lukiossa. Luen ja teen tehtäviä myös mielelläni yliopistojen nettimateriaaleista ja yleisesti nautin matikasta.

Olenko sellainen "lahjakkuus" joita tämä maa tarvitsee. No en.

Olisko minulle ja muille niille joilta tehtävät loppuivat kesken voinut hommata jotain kiinnostavaa, sen sijaan että olisi vain ignoorattu. Olisi. Peruskoulu menee hitaampien tahdin mukaan. Siitä kärsivät paitsi tietenkin lahjakkuudet myös keskinkertaiset oppilat kuten minä, enkä usko olevani ainoa. Lahjakkaat ovat lumaluokilla yms. ja siellä varmaan saavatkin sellaista opetusta mitä tarvitsevat mutta normiluokkien keskinkertaisilla se on ihan arpapeliä kiinnostaako opettajaa vai ei.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:43"]

Minä vaihdoin ala-asteella koulua neljännellä luokalla. Opettajani huomasi pian, että olin matematiikassa selvästi muita edellä, joten hän sanoi, että voin tehdä kirjaa eteenpäin omaa tahtiani. Kun olin tehnyt kaikki tehtävät, hän kaivoi minulle varastosta viidennen luokan oppikirjan, jonka laskin läpi kevätlukukaudella. Viidennellä tein omaa tahtiani kuudennen luokan tehtäviä, ja kuudennella luokalla opettajani lainasi minulta tien toisella puolella sijainneelta yläasteelta seitsemännen luokan kirjan. Kokeet tein aina samaa tahtia muiden luokkatovereideni kanssa, mutta oppitunneilla sain tehdä haastavampia tehtäviä omaan tahtiini, jotten tylsistynyt.

Yläasteella olin mukana normaalissa opetuksessa, eli olen periaatteessa tehnyt seiskaluokan matikan kahteen kertaan, mutta sielläkin opettajani antoi minun suorittaa lukion pitkän matematiikan ykköskurssin ysiluokan lopussa, kun muilla oli peruskoulumatikan kertauskurssi.

Olen ollut siinä mielessä onnekas, että koulutielleni sattui monta todella hyvää opettajaa. Ala-asteella luin koko historiankirjan kannesta kanteen heti, kun ne syksyllä jaettiin. Yläasteella historianopettajani lainasi minulle jo seiskalla kasiluokan hissankirjan kotona luettavaksi, kun huomasi, että olin kiinnostunut.

[/quote]

Olitko lukiossa jo muiden tasolla vai tasoittuiko erot? 

Ap kiittää kommentteista. En ajatellutkaan heti olla mitään lisäjuttuja vaatimassa, antaa opettajan tutustua luokkaan rauhassa. Katsellaan miten syksy starttaa. Aina voi toki tehdä lisäjuttuja kotona (erilaisia pulmavihkoja hän tekee itsenäisesti paljon). 

Poika lukee hyvin, muttei mitään Potter-tasoa, joten matematiikka on ainoa asia, jossa hän tuntuu olevan edellä. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:00"]

Lahjakkuuksien tukeminen on yksi asia, mutta pitää kyllä sanoa että peruskoulu tappaa vähäisenkään innostuksen matematiikkaa kohtaan hyvin tehokkaasti ellei opettaja satu olemaan hyvä keksimään innostavampaa tekemistä oppilaille.

Esim minun koulussani oli ihan yleinen käytäntö että jos tehtävät on tehnyt ja lisätehtävät on tehnyt sai tai oikeammin piti lähteä luokasta tai vähintäänkin istua hiljaa. Aloin vihata matematiikkaa. Parikymmentä triviaalia tehtävää, 5-10 vaikeampaa ja ulos luokasta. Tämä ei ollut harvinaista koska yhteen kappaleeseen käytettiin aikaa enemmän kuin laki sallii. 

Lukiossa innostuin matematiikasta ihan eri tavalla koska opettaja on mukava ja kannustava ja valmis selittämään asiota myös käsiteltävän asian yli. Matematiikka onkin fysiikan ohella ainoa kympin aineeni lukiossa. Luen ja teen tehtäviä myös mielelläni yliopistojen nettimateriaaleista ja yleisesti nautin matikasta.

Olenko sellainen "lahjakkuus" joita tämä maa tarvitsee. No en.

Olisko minulle ja muille niille joilta tehtävät loppuivat kesken voinut hommata jotain kiinnostavaa, sen sijaan että olisi vain ignoorattu. Olisi. Peruskoulu menee hitaampien tahdin mukaan. Siitä kärsivät paitsi tietenkin lahjakkuudet myös keskinkertaiset oppilat kuten minä, enkä usko olevani ainoa. Lahjakkaat ovat lumaluokilla yms. ja siellä varmaan saavatkin sellaista opetusta mitä tarvitsevat mutta normiluokkien keskinkertaisilla se on ihan arpapeliä kiinnostaako opettajaa vai ei.

[/quote]

Keskinkertaiset on kyllä sellainen hiljainen kärsivä enemmistö. Tässä tekstissä se tulee minusta hyvin esiin. Heikkoja aina tuetaan ja lahjakkaille on omia luokkiaan (jos niihin hakee) mutta keskinkertaiset tylsistyvät myös kun mennään heikkojen tahtiin.

Osta sille toisesta sarjasta kakkosluokan kirja :)

Miksette laittaneet lapsianne vuotta aikaisemmin kouluun? Meillä oli sama tilanne ja lapsi laitettiin eskariin syksyllä kun keväällä täytti viisi. Osasi jo tuolloin lukea ja kirjoittaa. Eskarissa opetteli eka ja tokaluokan matikan, kun sattui kiva avustaja, joka näki vähän vaivaa. Nyt poika neljännellä ja opiskelee oman opinto-ohjelman mukaan matikan ja luonnontieteet.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:24"]Miksette laittaneet lapsianne vuotta aikaisemmin kouluun? Meillä oli sama tilanne ja lapsi laitettiin eskariin syksyllä kun keväällä täytti viisi. Osasi jo tuolloin lukea ja kirjoittaa. Eskarissa opetteli eka ja tokaluokan matikan, kun sattui kiva avustaja, joka näki vähän vaivaa. Nyt poika neljännellä ja opiskelee oman opinto-ohjelman mukaan matikan ja luonnontieteet.
[/quote] Yritin tiedustella tätä oman esikoisen kohdalla. Ei kuulemma ollut omassa kunnassa mahdollista. Luki sujuvasti alle 4v ja laski tokaluokan matikkaa 5v iässä.

Onpa hienoa, että olette huomanneet lapsenne lahjakkuuden ja olette kotona innokkaita kehittämään hänen taitojaan! Teillä on varmasti syksyllä tilaisuus keskustella opettajan kanssa lapsenne asioista. Jos ope ei ole ennen sitä ottanut asiaa puheeksi, voitte viimeistään silloin esittää toiveenne opetuksen ylöspäin eriyttämisestä. Eriyttämistä voidaan tuoda opetukseen myös toiminnallisen opetuksen muodossa erilaisina peleinä ja leikkeinä, pistetyöskentelynä jne. Osassa kouluista myös ylöspäin eriyttäminen tapahtuu erityisopettajan opetuksessa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:43"]

Minä vaihdoin ala-asteella koulua neljännellä luokalla. Opettajani huomasi pian, että olin matematiikassa selvästi muita edellä, joten hän sanoi, että voin tehdä kirjaa eteenpäin omaa tahtiani. Kun olin tehnyt kaikki tehtävät, hän kaivoi minulle varastosta viidennen luokan oppikirjan, jonka laskin läpi kevätlukukaudella. Viidennellä tein omaa tahtiani kuudennen luokan tehtäviä, ja kuudennella luokalla opettajani lainasi minulta tien toisella puolella sijainneelta yläasteelta seitsemännen luokan kirjan. Kokeet tein aina samaa tahtia muiden luokkatovereideni kanssa, mutta oppitunneilla sain tehdä haastavampia tehtäviä omaan tahtiini, jotten tylsistynyt.

Yläasteella olin mukana normaalissa opetuksessa, eli olen periaatteessa tehnyt seiskaluokan matikan kahteen kertaan, mutta sielläkin opettajani antoi minun suorittaa lukion pitkän matematiikan ykköskurssin ysiluokan lopussa, kun muilla oli peruskoulumatikan kertauskurssi.

Olen ollut siinä mielessä onnekas, että koulutielleni sattui monta todella hyvää opettajaa. Ala-asteella luin koko historiankirjan kannesta kanteen heti, kun ne syksyllä jaettiin. Yläasteella historianopettajani lainasi minulle jo seiskalla kasiluokan hissankirjan kotona luettavaksi, kun huomasi, että olin kiinnostunut.

[/quote]

Olitko lukiossa jo muiden tasolla vai tasoittuiko erot? 

[/quote]

Lukion pitkästä matematiikasta jäi kymppi päättötodistukseen, ylppäreistä tuli E.