Ulkosuomalainen ihmettelee: Suomalaisten henkinen elämä

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:31"]

Eiköhän tuo kerro enemmän aloittajan tuttavapiiristä kuin mistään muusta.

[/quote]

Onhan toi ikävä kyllä totta, vaikkakin vähän yksipuolisesti kuvailtu.

Itsekin olen asunut suurimman osan elämääni ulkomailla, mutta sukuni on lapista, ja kuvailee hyvin suomalaisuutta se, kun aina kesäisin koko suku tappelee hillastamispaikoista, ja salailee niitä toisiltaan.

Ihan ihme kyräilyä yms. vaikka on sukulaisissakin hyvät puolensa, mutta silti paljon tuollaista outoa suomalaisuutta mielestäni.
[/quote]Kyllä sinäkin samalla lailla omisit hillapaikkoja kun muuttaisit takaisin Lappiin! Kuten tiedät, hilloista saa myynnissä parhaimman hinnan marjoista, joten se on kuin rahapussin piilopaikkaan laittamista!

Onhan tuossa paljon tottakin, mitä AP kirjoittaa.

Mutta tulee mieleen, että olisiko sosiaaliset ympyrät hänellä Suomessa erilaiset kuin siellä Ulkomaassa.

Kerron esimerkin: Tutustuin nuoreen venäläiseen aikuiseen, joka aina valitti, kuinka Suomessa ollaan niiin sivistymättömi, ei ymmärretä klassista musiikkia jne. Venäjällä hänen vanhempansa olivat yliopiston opettajia, ja tuttavapiiri sen mukainen. Suomessa hän asui työttömän yh-äidin kanssa Itä-Helsingin ikävimmåssä lähiössä, alkoi nuorena narkkaamaan, ja tuttavapiiri oli sen mukainen. Ei ymmärtänyt tätä eroa millään.

minulla on sukua Ranskassa, ja siellä toki ollaan paljon sosiaalisempia, mutta myös pinnallisempia. Selän takana myös haukutaan, niin kuin Suomessakin. Masentuneiden ja "masentuneiden määrää Suomessa kyllä ihmettelen.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[/quote]

Tilastoko se on suomalaisen totuus :D ? Ei ihme, että rentous elämässä sitten hiukan uupuukin.

- ap

[/quote]

Jos suomalainen ei kerta usko tuulesta temmattuja, vain yhden pienen ihmisen kokemuspiiristä yleistettyjä väitteitä tuosta vain, niin kutsuisin tätä kansaa ennemminkin varsin sivistyneeksi ja ajattelukykyiseksi. Niin moni (mukaan lukien sinä) ei kaikesta kehityksestä ja koulutuksesta huolimatta kykene alkeellisimpaankaan analyyttiseen ajatteluun, vaan luulee mutun ja uskomusten olevan totta. No, ehkä se on sitä rentoutta sitten.

[/quote]

Jos tämä ulkosuomalainen tapaa vaikka 50-100 ihmistä, täysin vieraitakin, lomansa aikana ja melkein kaikki näistä keskustelee työstä ja rahasta niin mutuahan ja uskomusta se on.

- ap

[/quote]

Täysin vieraat ihmiset alkavat puhua sinulle rahasta? Et kai nyt ihan vähän liioittele?

[/quote]

Eivät heti, mutta muutaman minuutin kuluttua viimeistään mikäli keskustelu kestää niin kauan.

- ap

[/quote]Mistä pitää puhua että arvon ulkomaanelävälle kelpaa ihmisenä?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]

Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?

[/quote]

Älä ääliö yleistä, eivät kaikki amerikkalaiset ole tuollaisia. Ja harvemmin sivistynyt ihminen alkaa sairaskertomustaan tai lastensa kouluvaikeuksia sepustaa heti tervehdyksessä. Kyllä siinä kannattaisi hieman lämmitellä keskustelua ensin. 

[/quote]

Kuka sanoi että heti ensimmäisenä? Ja että kuinka kauan tässä on tunnettu? No, jätetään tämä nyt sun pettämättmän tiedon ja arviointikyvyn varaan.

No, on mulla yksi toinenkin tuttu, joka palasi Suomeen oltuaan 30 vuotta jossai amerikassa. Nyt se on kaupassa töissä kassalla ja ihan samat mitäkuuluukiitoshyvääonseilmojapidellyt -löpinät hänenkin puoleltaan tulee. Oikeasti, kohteliaisuus on minustakin ihana asia, mutta jossain kaupan kassalla nyt vaan haluaisin maksaa sen maitotölkkini ja kuulla kauniin kiitoksen ja vaikka päivänjatkotoivotuksen, ilman mitää tyhjää löpinää.

Olen suomalainen, ja ylpeä siitä.

[/quote]

Kyllä se on kamalaa kun riivinraudalle yritetään olla mukavia. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[/quote]

Tilastoko se on suomalaisen totuus :D ? Ei ihme, että rentous elämässä sitten hiukan uupuukin.

- ap

[/quote]Tilastoilla mitataan myös henkisiä arvoja, vaikkapa onnellisuutta. Eli annapa tulla se omaa maa niin katsotaan

[/quote]

Tilastoilla onnellisuutta? Miten? Vain vastauksilla ja niissähän ei tietenkään voi kaunistella vastauksiaan?

Suomalaiset eivät heidän kasvojen ilmeiden mukaan niin hirveän onnellisia ole. Tai sitten en tiedä mitä hymy, onnesta kertova nauru ja aurinkoinen ilme kertoo.

[/quote]Ai sun mielestä hymy = onnellinen. Vähänpä ymmärrät asioita.

Mä oon siitä suomalainen juntti, että kyllä, vietän vapaa-aikani mieluiten kotonani kaikessa rauhassa, perheeni kanssa. Inhoan sukulaisvierailuja. Oon tissä sosiaalialalla, ja kyllä, työssä pitää olla niin sosiaalinen, empaattinen, ymmärtävä, kannustava, positiivinen... Täytyy myöntää, että takki on aika tyhjä kaikkea tuota kun kotiin pääsen. Ja kyllä, tutut ja sukulaisetkin tykkää puhua minulle vaikeuksistaan kun oon "tällä alalla ja minulla on tietoa ja ymmärrystä". (Joten, rahasta ja materiasta minun ympärillä ei juurikaan puhuta.)

Niin meitä on moneksi, Suomessakin ;)

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:21"]Ap on täysin oikeassa. Tärkeintä on se mitä kykenee ostamaan ja omistamaan sekä kateus aina jos joku naapuri yms hankkii uutta. Suomea liikuttava voima on nykyään hyvin pitkälle juuri toisten kadehtiminen. Jos on työtön niin silti pitäisi saada kaikki se mitä hyväpalkkainen tai sitten toivotaan toiselle kaikkea pahaa. Monessa muussa maassa iloitaan toisten menestymisestä mutta täällä sama kuin Venäjällä eli kateus jyllää.

Samoin jos nähdään jonkun tarvitsevan apua niin ensimmäinen ja ainut ajatus useimmillä on ettei kuulu minulle. Oli avuntarvitsija sitten se naapuri tai joku vieras kaupungilla. Suomalaiset ovat todella kylmiä nykyään toisiaan kohtaan. Nykyään myös mahdoton ajatus että edes lähisukulaisen luona voisi käydä kylässä jos ei sovittu ja kutsuttu etukäteen.

 
[/quote] kateuskortin käyttö on yleistä hyvätuloisilla. Oletko?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[/quote]

Tilastoko se on suomalaisen totuus :D ? Ei ihme, että rentous elämässä sitten hiukan uupuukin.

- ap

[/quote]Tilastoilla mitataan myös henkisiä arvoja, vaikkapa onnellisuutta. Eli annapa tulla se omaa maa niin katsotaan

[/quote]

Tilastoilla onnellisuutta? Miten? Vain vastauksilla ja niissähän ei tietenkään voi kaunistella vastauksiaan?

Suomalaiset eivät heidän kasvojen ilmeiden mukaan niin hirveän onnellisia ole. Tai sitten en tiedä mitä hymy, onnesta kertova nauru ja aurinkoinen ilme kertoo.

[/quote]Kerro nyt se oma maasi niin katsotaan, kyllä ne tilastot jotain kertoo

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]

Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?

[/quote]

Joo, nä tää on kolikon toinen puoli. Parempi olisi sellainen keskitie jossa ei suomalaista kateellissävytteistä jurotusta tai amerikkalaista hyperaktiivista tyhjänpäiväisyyttä.

[/quote]

Se ompi kolikon sama puoli eli ollaan heikkoja apinoita omalla tavallaan kumpikin ja rakennetaan muureja. Pakonomainen hymyily on sama asia kuin pakonomainen irvistys kummallakin peitetään omaa itseä koska ei ole oikeita tavoitteita omassa elämässä joista olla ylpeä, vaan ulkopuolisia normeja.  Ongelma onkin jos olet jotain muuta itsenäistä ja tietoista ja osaat kehittyä, sinua yritetään painaa alas muiden pellejen toimesta, mikä tuokin luulee olevansa kun ei ole kuin muut.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[/quote]

Tilastoko se on suomalaisen totuus :D ? Ei ihme, että rentous elämässä sitten hiukan uupuukin.

- ap

[/quote]Tilastoilla mitataan myös henkisiä arvoja, vaikkapa onnellisuutta. Eli annapa tulla se omaa maa niin katsotaan

[/quote]

Tilastoilla onnellisuutta? Miten? Vain vastauksilla ja niissähän ei tietenkään voi kaunistella vastauksiaan?

Suomalaiset eivät heidän kasvojen ilmeiden mukaan niin hirveän onnellisia ole. Tai sitten en tiedä mitä hymy, onnesta kertova nauru ja aurinkoinen ilme kertoo.

[/quote]Ai sun mielestä hymy = onnellinen. Vähänpä ymmärrät asioita.

[/quote]

Eli naama norsunvitulla = onnellinen? Hyvin peitetty todennäköisesti ja lääkkeet ei vaikuta kasvon ilmeisiin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]

Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?

[/quote]

How are you/ how are your kids ei ole varsinainen kysymys, vaan kysymyksen muodossa esitetty tervehdys. On todella moukkamaista alkaa tuossa vaiheessa tilittää lapsesi henk.koht. ongelmia, etkai tekisi sitä tuntemattoman suomalaisenkaan kanssa? Olisit vastannut vaan fine, thank you,  ja heittänyt pienen vaisun hymyn päälle. Ei se peruskohteliaisuus ole niin vaikeaa, eikä tuollaisestakaan amerikkalaiselle ihan normaalista kohteliaasta käyttäytymisestä tarvitsisi vetää noin kovian angsteja.

Juuri sitä mistä ap puhui, jos toisen hymyileminen saa aikaan raivon. Ja kyllä minuakin se amerikkailaisten vitivalkoinen tekohymy huvittaa ja joskus ärsyttääkin, mutta heidän sosiaalisessa kanssakäymisessään on paljon elementtejä joista voisi ottaa oppia. Harvoin siellä näkee tuppisuisia lapsia jotka eivät saa sanaa suustaan tuntemattomien seurassa, vaan esim. 5-vuotias osaa tulla esittelemään ystävänsä "hi, this is my friend Susan" ja sitten häviävät leikkeihinsä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[/quote]

Tilastoko se on suomalaisen totuus :D ? Ei ihme, että rentous elämässä sitten hiukan uupuukin.

- ap

[/quote]Tilastoilla mitataan myös henkisiä arvoja, vaikkapa onnellisuutta. Eli annapa tulla se omaa maa niin katsotaan

[/quote]

Tilastoilla onnellisuutta? Miten? Vain vastauksilla ja niissähän ei tietenkään voi kaunistella vastauksiaan?

Suomalaiset eivät heidän kasvojen ilmeiden mukaan niin hirveän onnellisia ole. Tai sitten en tiedä mitä hymy, onnesta kertova nauru ja aurinkoinen ilme kertoo.

[/quote]Ai sun mielestä hymy = onnellinen. Vähänpä ymmärrät asioita.

[/quote]

Eli naama norsunvitulla = onnellinen? Hyvin peitetty todennäköisesti ja lääkkeet ei vaikuta kasvon ilmeisiin.

[/quote]Ei se milllään norsunvitulla ole vaan peruslukemilla. Tekonauru ja tekohymy kuuluu moneen kulttuuriin mutta onnellisia ne ei oo

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:25"]

Itse en ole ulkosuomalainen mutta olen ap:n kanssa samaa mieltä. Kaikenlainen spontaani tekeminen on ihan mahdotonta, vaikka perheellisten kanssa. Mikä tahansa simppeli illanvietto pitää sopia kuukausia eteenpäin ja silloinkin puolet peruu. "Juhliminen" on tuppisuuna istumista kunnes kaikki on niin tukevassa humalassa että saattavat jopa esittäytyä toisilleen :) Eletään kuin jossain Pohjois-Koreassa, jos näkyy vaikka taaperoikäinen lapsi ruokakaupassa arkena klo 20.30, tullaan av:lle aprikoimaan pitäisikö tehdä lastensuojeluilmoitus, kun KAIKKIEN Suomen taaperoiden pitäisi olla silloin nukkumassa.[/quote]

Ja me, jotka sitten olisimme sopineet tuollaisiksi spontaanimmiksi ja olemme muutenkin ei-tuppisuita höpöttelijöitä vaikka viinaakaan ei ole alla "syrjäytettiin" piireistä jo koulussa ollessa :D Koska arvot eivät olleet samat, eli raha, vaan meitä kiinnosti se ala oikeasti.

Kenties olen vähän katkera ja vahingoniloinen mutta nyt kyllä huvittaa ajatella niitä menestyjiä niissä jäykissä raitapaidoissaan istumassa tähtityynyillä koristellussa olohuoneessa puhumassa velka-audeistaan ja velkataloistaan naama norsunv**ulla. Menestykää nyt! Eikö olekin hauskaa?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 10:28"]

Lomalla tällä hetkellä Suomessa ja olen jo asunut kauan Suomesta pois. Aina on ihmetyttänyt Suomessa sellainen elämän henkisen puolen köyhyys. Jutut pyörii lähinnä rahan ympärillä; sen puute, kateus toisille, työ, mitä kukin omistaa, autot, ulkomaan matkat jne. Pienet ystävälliset eleetkin arkipäivässä puuttuvat lähes täysin. 

Jotain spontaania hauskanpitoa (jos mukana on alkoholitarjoilua -> ylivoimaista) on vaikea järjestää, kukaan ei halua osallistua mihinkään ja aitoa yhdessäoloa me kaikki- hengessä ei juuri ole... jääkiekon MM on pieni poikkeus :)

Vaikea selittää, mutta nyk. kotimaassani jaksetaan järjestää monenlaista ja lähes kaikki osallistuvat niihin eikä esitä kiirettä ja muita tekosyitä, ihmiset ovat oikein ystävällisiä, ihmisten välisissä keskusteluissa puhutaan yleensä vaikka vapaa-ajan vietosta, lomista, lapsista jne. Ei sitä jatkuvaa jurinaa vaikka työstä ja esitä kiireistä.

Melko rasittavan oloista elämää Suomessa.

[/quote]Oletteko kaikki jotenkin lapsen tasolle jääneitä?

Ja mikä oli maa niin katsotaan tarkemmin tilastoista?

[/quote]

Tilastoko se on suomalaisen totuus :D ? Ei ihme, että rentous elämässä sitten hiukan uupuukin.

- ap

[/quote]

Jos suomalainen ei kerta usko tuulesta temmattuja, vain yhden pienen ihmisen kokemuspiiristä yleistettyjä väitteitä tuosta vain, niin kutsuisin tätä kansaa ennemminkin varsin sivistyneeksi ja ajattelukykyiseksi. Niin moni (mukaan lukien sinä) ei kaikesta kehityksestä ja koulutuksesta huolimatta kykene alkeellisimpaankaan analyyttiseen ajatteluun, vaan luulee mutun ja uskomusten olevan totta. No, ehkä se on sitä rentoutta sitten.

[/quote]

Jos tämä ulkosuomalainen tapaa vaikka 50-100 ihmistä, täysin vieraitakin, lomansa aikana ja melkein kaikki näistä keskustelee työstä ja rahasta niin mutuahan ja uskomusta se on.

- ap

[/quote]

Ehkä heillä ei ole sinulla muuta sanottavaa? Oletko itse lähtenyt työn ja rahan perässä ulkomaille?

[/quote]

Sitähän minä sanoinkin ettei heillä ole muuta puhumista. Lähdin/lähdimme ulkomaille siksi, että halusin nähdä muutakin kuin Suomen... vähän kyllästyin Suomeen.

- ap

[/quote]

Oletko keskusteluissa jotenkin passiivisena etkä itse vaikuta keskustelun aiheisiin?

[/quote]

Kyllä se on kamalaa kun riivinraudalle yritetään olla mukavia. 

[/quote]

Aika rajoittunut maailmankuva sinullakin, jos "mukava" ja "tyhjänhölöttäjä" on sinulle synonyymejä. ;) Kannattaa vähän laajentaa ajatteluaan, -tosin kaikkihan ei siihen pysty...

Ulkosuomalaisena ihmettelen palstalle silloin tällöin eksyvää ulkosuomalaista, joka ihmettee milloin mitäkin Suomessa. 

Kovin on ikävä suku sinulla. Sitä en ihmettele, että muutit. Itselläni on ihana suku ja ystävät Suomessa, joita kaipaan. Elämä vei muille maille ja toki viihdyn täälläkin oikein hyvin. Mottonani ei ole koko ajan ruikuttaa.

Olen aika varma, että kuulut siihen ulkomaalaisten joukkoon uudessa kotimaassasi, joka koko ajan ruikuttaa, kuinka surkeassa jamassa asiat siellä ovat; toista se oli Suomessa.

Ruikuttaja on ruikuttaja joka paikassa. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]

Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?

[/quote]

How are you/ how are your kids ei ole varsinainen kysymys, vaan kysymyksen muodossa esitetty tervehdys. On todella moukkamaista alkaa tuossa vaiheessa tilittää lapsesi henk.koht. ongelmia, etkai tekisi sitä tuntemattoman suomalaisenkaan kanssa? Olisit vastannut vaan fine, thank you,  ja heittänyt pienen vaisun hymyn päälle. Ei se peruskohteliaisuus ole niin vaikeaa, eikä tuollaisestakaan amerikkalaiselle ihan normaalista kohteliaasta käyttäytymisestä tarvitsisi vetää noin kovian angsteja.

Juuri sitä mistä ap puhui, jos toisen hymyileminen saa aikaan raivon. Ja kyllä minuakin se amerikkailaisten vitivalkoinen tekohymy huvittaa ja joskus ärsyttääkin, mutta heidän sosiaalisessa kanssakäymisessään on paljon elementtejä joista voisi ottaa oppia. Harvoin siellä näkee tuppisuisia lapsia jotka eivät saa sanaa suustaan tuntemattomien seurassa, vaan esim. 5-vuotias osaa tulla esittelemään ystävänsä "hi, this is my friend Susan" ja sitten häviävät leikkeihinsä.

[/quote]Eli sun mielestä on kohteliasta ettei ole kiinnostunut toisen voinnista. Kyllä mä ainakin olen ihan kiinnostunut toisen voinnista jos sitä jaksan kysyä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:25"]

Itse en ole ulkosuomalainen mutta olen ap:n kanssa samaa mieltä. Kaikenlainen spontaani tekeminen on ihan mahdotonta, vaikka perheellisten kanssa. Mikä tahansa simppeli illanvietto pitää sopia kuukausia eteenpäin ja silloinkin puolet peruu. "Juhliminen" on tuppisuuna istumista kunnes kaikki on niin tukevassa humalassa että saattavat jopa esittäytyä toisilleen :) Eletään kuin jossain Pohjois-Koreassa, jos näkyy vaikka taaperoikäinen lapsi ruokakaupassa arkena klo 20.30, tullaan av:lle aprikoimaan pitäisikö tehdä lastensuojeluilmoitus, kun KAIKKIEN Suomen taaperoiden pitäisi olla silloin nukkumassa.[/quote]

Ja me, jotka sitten olisimme sopineet tuollaisiksi spontaanimmiksi ja olemme muutenkin ei-tuppisuita höpöttelijöitä vaikka viinaakaan ei ole alla "syrjäytettiin" piireistä jo koulussa ollessa :D Koska arvot eivät olleet samat, eli raha, vaan meitä kiinnosti se ala oikeasti.

Kenties olen vähän katkera ja vahingoniloinen mutta nyt kyllä huvittaa ajatella niitä menestyjiä niissä jäykissä raitapaidoissaan istumassa tähtityynyillä koristellussa olohuoneessa puhumassa velka-audeistaan ja velkataloistaan naama norsunv**ulla. Menestykää nyt! Eikö olekin hauskaa?

[/quote]

Tuntuuko sinusta jotenkin että olisit epäonnistunut? Vai miksi ihmeessä sinua kaihertaa toisten talot tai raitapaidat :D 

Eikö jokainen tavoittele sellaista elämää, että iysellä ja läheisillä olisi hyvä olla? Jos joku viihtyy omakotitalossa, tuleeko sinulle tunne että sinunkin pitäisi? Eikö jokainen tee itse omat valintansa?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]

Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?

[/quote]

How are you/ how are your kids ei ole varsinainen kysymys, vaan kysymyksen muodossa esitetty tervehdys. On todella moukkamaista alkaa tuossa vaiheessa tilittää lapsesi henk.koht. ongelmia, etkai tekisi sitä tuntemattoman suomalaisenkaan kanssa? Olisit vastannut vaan fine, thank you,  ja heittänyt pienen vaisun hymyn päälle. Ei se peruskohteliaisuus ole niin vaikeaa, eikä tuollaisestakaan amerikkalaiselle ihan normaalista kohteliaasta käyttäytymisestä tarvitsisi vetää noin kovian angsteja.

Juuri sitä mistä ap puhui, jos toisen hymyileminen saa aikaan raivon. Ja kyllä minuakin se amerikkailaisten vitivalkoinen tekohymy huvittaa ja joskus ärsyttääkin, mutta heidän sosiaalisessa kanssakäymisessään on paljon elementtejä joista voisi ottaa oppia. Harvoin siellä näkee tuppisuisia lapsia jotka eivät saa sanaa suustaan tuntemattomien seurassa, vaan esim. 5-vuotias osaa tulla esittelemään ystävänsä "hi, this is my friend Susan" ja sitten häviävät leikkeihinsä.

[/quote]Onpa ääliömainen tapa tervehntiä. Tuohon pitää siis valehdella jos lapset sairaana vai

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:08"]

Mun kaverin puoliso on amerikkalainnen. Mua vituttaa se tyhjänpäiväinen hauaarjuu -höpötys ja jatkuva teennäinen hymyily. Ja jos se kysyy että kuinka minun lapset voi, tulee ensimmäisenä mieleen että mitäs se sinulle kuuluu (mutta en sano sitä toki), okei, suomalaista ja junttia, mutta oikeasti, miksi minun pitäisi hänelle kertoa lapseni kuulumisia? Mutta jos sitten erehdynkin kertomaan vaikka sen, että no koulussa on aika paljon tullut hankaluuksia ja lapseni on siellä kiusannut, sitä asiaa ollaan tässä selvitetty perin pohjin ja on hieman rankkaa, niin, Mr. America hämmentyy. Hymyilee edelleen typerää ja tyhjää hymyään ja vaihtaa puheenaihetta. Niin? Halusiko se oikeasti tietäää mitä lapselleni kuuluu vai...? Minusta suomalaisena on rasittavaa sellainen pinnallinen ja typerä smalltalk, ja amerikkalainen taas ei kestä että ollaan hiljaa tai puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jumalauta, jos vaikka poskilihakset välillä väsyy, niin heti kun huomataan että jollain on aikomus kuvata, iskee naamalle se opeteltu hymy. Kuvat on oikeasti sitten sellaisia, että herrasta näkee, ettei mitään aitoa ole missään. Tämäk sitten on sitä ihailtavaa ja arvostettavaa?

[/quote]

How are you/ how are your kids ei ole varsinainen kysymys, vaan kysymyksen muodossa esitetty tervehdys. On todella moukkamaista alkaa tuossa vaiheessa tilittää lapsesi henk.koht. ongelmia, etkai tekisi sitä tuntemattoman suomalaisenkaan kanssa? Olisit vastannut vaan fine, thank you,  ja heittänyt pienen vaisun hymyn päälle. Ei se peruskohteliaisuus ole niin vaikeaa, eikä tuollaisestakaan amerikkalaiselle ihan normaalista kohteliaasta käyttäytymisestä tarvitsisi vetää noin kovian angsteja.

Juuri sitä mistä ap puhui, jos toisen hymyileminen saa aikaan raivon. Ja kyllä minuakin se amerikkailaisten vitivalkoinen tekohymy huvittaa ja joskus ärsyttääkin, mutta heidän sosiaalisessa kanssakäymisessään on paljon elementtejä joista voisi ottaa oppia. Harvoin siellä näkee tuppisuisia lapsia jotka eivät saa sanaa suustaan tuntemattomien seurassa, vaan esim. 5-vuotias osaa tulla esittelemään ystävänsä "hi, this is my friend Susan" ja sitten häviävät leikkeihinsä.

[/quote]Eli sun mielestä on kohteliasta ettei ole kiinnostunut toisen voinnista. Kyllä mä ainakin olen ihan kiinnostunut toisen voinnista jos sitä jaksan kysyä.

[/quote]

How are you kysymykseen ei kuulu kertoa siitä ripulista jonka kourissa parhaillaan olet. Se on ihan hei tasoinen small talk aloitus, jonak seurauksena ei ole tarkoitus avautua elämän synkistä puolista :D