Miksi teillä on vain yksi lapsi?

Koska ei tehty toista.

Yhdessäkin on tarpeeksi. Vaatii moninverroin huomiota.

Ei haluttu enempää.ja hyvä näin.lapsilauman hankkiminen myös rahakysymys.

Emme voisi ilman hoitoja toista saada, emmekä toista myöskään halua. Yksi on meille tarpeeksi. :)

Ei saatu muita elävänä kotiin asti. Mutta hyvä kun tämä yksikin.

Meillekin yksi tuntuu siltä oikealta määrältä, oma perhe on tässä tällä kokoonpanolla! En ole koskaan ollut vauvakuumeilija, mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän äitiydestä nautin.
Elämä tuntuu helpolta yhden kanssa.
Aina kuitenkin ihmetellään sitä että miksi emme muka tekisi lisää, enkä oikein tiedä mitä vastata. Kun emme halua? No moni kysyyy sitten että miksi ette halua. Miksi pitäisi? Jotenkin vain tuntuu siltä että yksilapsisia pidetään lusmuina tai outoina, että pitäähän sille nyt sisaruksia tehdä eikä elämän kuulu olla helppoa tai mukavaa....
Ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:03"]Koska ei tehty toista.
[/quote]
Miksi ette?
Ap

Koska lapsen isä kuoli ennen kun tää synty. En oo halunnu sinun, minun ja meidän lapsia.

Kohtu jouduttiin silpomaan ja poistamaan esikoista synnyttäessä, koska kohtu repesi eikä verenvuotoa saatu muuten lakkaamaan. Onneksi lapsi säilyi hengissä.

Pitäisikö sitten olla enemmänkin?

Mies ei halunut toista. Itse halusin pitkään toisen, mutta nyt kun ajattelee, niin hyvä ettei toista hankittu. Sen verran haastava tapaus tämä yksikin. On erityislapsi jonka diagnoosi selvisi vasta noin 2 vuotta sitte. Lapsi nyt 12v.

Mulla yksi, miehellä kolme eli miehellä oli jo kaksi lasta kun tavattiin, resurssit riitti näihin kolmeen :)

Se yksi on 1v. Jos halutaan toinen joskus, tehdään se isommalla ikäerolla. Tosin vaikka tämäkin on ollut suht helppo lapsi, joskin temperamenttinen, niin en ole varma jaksaisinko toista. Etenkin alun vähäunisuus oli myrkkyä. Vaikka tiesin sen olevan rankkaa, en tiennyt, että se olisi minulle niin vaikeaa. Ehkä parempi tämän yhden kanssa.

Me ei olla haluttu enempää. Lapsi nukkui pitkään huonosti eikä uusi valvomisrumba houkuttele. Omat ja lapsen harrastukset on helpompi limittää osaksi arkea. Ehdimme olla harrastuksista huolimatta myös paljon ihan vaan kotona kolmistaan. Matkustaminen on halvempaa ja helpompaa yhden kanssa. Ja muutenkin elämä on helppoa, rentoa ja ennen kaikkea hiljaista, kun kotona ei tappele lauma lapsia. Meistä on myös kiva "panostaa" lapseen ja tehdä tämän kanssa mukavia juttuja sekä panostaa tämän unelmiin.

Tuli hoivatarve täyteen oman lapsen jälkeen. Samalla lopetin myös lastenhoitajana työskentelyn ja vaihdoin alaa. En voisi rakastaa numero kakkosta yhtä paljon, luulisin...

Vuosi yritettiin. Sitten tärppäs kun lopetettiin yrittäminen. Raskausaika pelkkää oksentamista 6  kuukautta. Synnytys kesti kolme vuorokautta. Mies sanoi, ettei koskaan enää tuota kärsimystä mulle. 

Lääkäri oli koko ajan synnärissä mukana ja pelasti varmasti lapsemme.  Ei kaduta. No. Noita lapsepsenlapsia tuossa vilisee.   

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:04"]Tuli hoivatarve täyteen oman lapsen jälkeen. Samalla lopetin myös lastenhoitajana työskentelyn ja vaihdoin alaa. En voisi rakastaa numero kakkosta yhtä paljon, luulisin...
[/quote]

Minäkin muuten vaihdoin lastentarhanopettajan hommista tyystin toisiin lapsen saatuani. T. 15

Mulla vaikea synnytys, vaikea synnytyksen jälkeinen masennus ja allerginen, vuorokaudet läpeensä huutanut lapsi tappoivat tasan tarkkaan kaikki haaveet toisesta lapsesta. Ei enää ikinä uudestaan!

Koska haluan olla hauska ja hassutteleva äiti. En kireäotsainen tiukkapipo joka joutuisi setvimään sisarusten ainaisia kahnauksia.

Koska yhdessä lapsessa on meille tarpeeksi perhe-elämää. Koska lomareissut on paljon helpompia ja halvempia. Koska isovanhemmat ottavat yhden lapsen helpommin tarvittaessa hoitoon. Koska...... syitä riittää vaikka muille jakaa. ;-)

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:15"]Mulla vaikea synnytys, vaikea synnytyksen jälkeinen masennus ja allerginen, vuorokaudet läpeensä huutanut lapsi tappoivat tasan tarkkaan kaikki haaveet toisesta lapsesta. Ei enää ikinä uudestaan!
[/quote]
I feel u... Vaikea raskausaika ja synnytys. Öisin puolen tunnin välein heräilevä lapsi, joka lähti päättömänä kävelemään ja kiipeilemään kahdeksan kuisena. Ensimmäiset puolitoista vuotta pelkkää sumua. Melkein vuosi siinä sumussa lapsen perässä juoksemista ja pelkäämistä, että tippuu milloin mistäkin mihin ehti kiivetä, kun kääntää selkänsä. Sitten tapahtui ihme ja lapsi alkoi nukkua. Edelleen on liikunnallisesti todella aktiivinen näin kolmevuotiaanakin, mutta on saanut jo järkeä päähän ja itsekin jaksaa paremmin, kun ei kärsi enää kroonisesta univelasta. Välillä nousee ajatus toisesta, mutta tämän ensimmäisen vauva- ja taaperoajan muistelu lopettaa sellaiset ajatukset samantien.