Kyllä mies kuin mies ajan mittaa katkeroituu

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:42"]

Missä sä uit vastavirtaan? Mitä tarkoitatkaan viivytystaktiikalla? Tutustumista???

[/quote]

Vastavirtaan uinti oli oma kömpelö metaforani jatkuvalle epäonnistumiselle ketjun aiheen aihepiirissä. Positiivinen näkökulma on yllättävän hankala pitää yllä ilman minkäänlaista signaalia paremmasta.

Viivytystaktiikka aka tutustuminen pitkän kaavan kautta. Pidän itseäni ihan ok tyyppinä. Osaan keskustella, voin olla spontaani, olen empaattinen, joku sanonut joskus hauskaksikin, mutta tyypillistä naistennaurattajaa minussa ei ole pisaraakaan. Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan. Ehkä musta puuttuu joku miessukupuolelle tyypillinen geeni. Siltä se ainakin tuntuu kun kavereiden ja maailman menoa katsoo.

[/quote]

Mjaa. "Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan." Missä tilanteissa tuollaista tapahtuu? Vain baareissa? Mä en edes käy niissä just tuon takia, kun en saa siellä naisena huomiota.

Sitä paitsi saatat sä tehdä vaikutuksen vaikket yrittäisikään. Jos et osaa lukea naisia ja luet vaan niitä kavereitasi niin luulet ehkä välillä ihan väärin, kenet nainen haluaa. Ei kaikki naiset halua niitä naurattajia tai supliikkimiehiä tai näennäishauskimpia tai rennoimpia. 

[/quote]

Muta pienikaluista, köyhää tai työntöntä ei kukaan nainen halua. Ellei sitten ole väkivaltainen, narkari linnakundi. Silloin voi olla työtön, mutta peniksen pitää olla olla ainakin keskikokoinen silloinkin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

Niin mutta mitä järkeä on lauseessa: "Eivät he halua ajatella noin [olevansa OK] (vaikka se luultavasti tekisikin elämästä helpompaa), koska heidän tavoitteenaan on päästä kanssakäymiseen naisen kanssa."

Siis koska tavoitteena on päästä kanssakäymisiin naisten kanssa eivät halua ajatella noin? Eihän siitä tule yhtään sen enempää järjeä vaikka sanoisi: "Eivät he KYKENE ajatella noin [olevansa OK] (vaikka se luultavasti tekisikin elämästä helpompaa), koska heidän tavoitteenaan on päästä kanssakäymiseen naisen kanssa."

[/quote]

Ehkä meillä asian kanssa kamppailevilla on jo ajatusmaailmakin täysin vinksahtanut kun mulle täysin selvä ajatusrakennelma ei jollekin toiselle aukene sitten millään?

Ihminen ajattelee parisuhteen olevan normaalia ja suurimmalle osalle itsestäänselvyys. Hän lähtee tätä normia tavoittelemaan, mutta huomaakin sen omalta osaltaan saavuttamattomaksi. Hän ei siis kykene saavuttamaan tätä normina pitämäänsä (ja kaikkien muiden pitämää) tilaa. Nyt he ovat siis epäonnistuneet jossain täysin normaalissa asiassa, mutta silti heidän pitäisi ajatella olevansa täysin ok? Tässä siis pitäisi tehdä ajatusmaailman muutos, joka on ristiriidassa vallassa olevan konseksuksen kanssa ja jossa suljetaan yksi oma epäonnistuminen elämän perusalueella täysin pois omasta persoonasta.

[/quote]

No voi sua. Kyllä mä nyt tajusin, mitä tarkoitat. Sulla on vain sairaan huono itsetunto, ei niin, että sinussa olisi mitään vikaa. Mutta ajattelutavassasi on. Mutta se on seurausta jostain, mikä ei ole sinun vikaasi. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:42"]

Missä sä uit vastavirtaan? Mitä tarkoitatkaan viivytystaktiikalla? Tutustumista???

[/quote]

Vastavirtaan uinti oli oma kömpelö metaforani jatkuvalle epäonnistumiselle ketjun aiheen aihepiirissä. Positiivinen näkökulma on yllättävän hankala pitää yllä ilman minkäänlaista signaalia paremmasta.

Viivytystaktiikka aka tutustuminen pitkän kaavan kautta. Pidän itseäni ihan ok tyyppinä. Osaan keskustella, voin olla spontaani, olen empaattinen, joku sanonut joskus hauskaksikin, mutta tyypillistä naistennaurattajaa minussa ei ole pisaraakaan. Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan. Ehkä musta puuttuu joku miessukupuolelle tyypillinen geeni. Siltä se ainakin tuntuu kun kavereiden ja maailman menoa katsoo.

[/quote]

Mjaa. "Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan." Missä tilanteissa tuollaista tapahtuu? Vain baareissa? Mä en edes käy niissä just tuon takia, kun en saa siellä naisena huomiota.

Sitä paitsi saatat sä tehdä vaikutuksen vaikket yrittäisikään. Jos et osaa lukea naisia ja luet vaan niitä kavereitasi niin luulet ehkä välillä ihan väärin, kenet nainen haluaa. Ei kaikki naiset halua niitä naurattajia tai supliikkimiehiä tai näennäishauskimpia tai rennoimpia. 

[/quote]

No, baareissa kai tuota suurimmaksi osaksi tapahtuu. Kyllä myös esim. opiskeluissa ja työyhteisössä on samaa kilpailutilannetta, vaikka tilanne ei olekaan aivan yhtä akuutti. Samat lainalaisuudet silti pätevät jos haluat päästä alkuasetelmista seuraavalle askelmalle.

Toinen kappale onkin jo pahempi. Pitäisi vielä opetella naisia lukemaan. Mulla on joskus vaikeuksia tehdä selkoa Esko Valtaojankin teoksista ja hän on sentään mies. Siksi ihanne olisikin kun pääsisi pois iskemisistä, kilpailutilanteista ja merkkien lukemisesta. Voisi olla vain kaksi ihmistä rennosti ja luonnollisesti ja katsoa tuleeko yhteisestä taipaleesta mitään. Ymmärrän että kaikki eivät hae sitä samaa, mutta huomio/kiinnostus pitää aina jotenkin herättää ja tähän on syystäkin ne samat ikiaikaiset keinot, joita en valitettavasti ole koskaan hallinnut.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:02"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:42"]

Missä sä uit vastavirtaan? Mitä tarkoitatkaan viivytystaktiikalla? Tutustumista???

[/quote]

Vastavirtaan uinti oli oma kömpelö metaforani jatkuvalle epäonnistumiselle ketjun aiheen aihepiirissä. Positiivinen näkökulma on yllättävän hankala pitää yllä ilman minkäänlaista signaalia paremmasta.

Viivytystaktiikka aka tutustuminen pitkän kaavan kautta. Pidän itseäni ihan ok tyyppinä. Osaan keskustella, voin olla spontaani, olen empaattinen, joku sanonut joskus hauskaksikin, mutta tyypillistä naistennaurattajaa minussa ei ole pisaraakaan. Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan. Ehkä musta puuttuu joku miessukupuolelle tyypillinen geeni. Siltä se ainakin tuntuu kun kavereiden ja maailman menoa katsoo.

[/quote]

Mjaa. "Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan." Missä tilanteissa tuollaista tapahtuu? Vain baareissa? Mä en edes käy niissä just tuon takia, kun en saa siellä naisena huomiota.

Sitä paitsi saatat sä tehdä vaikutuksen vaikket yrittäisikään. Jos et osaa lukea naisia ja luet vaan niitä kavereitasi niin luulet ehkä välillä ihan väärin, kenet nainen haluaa. Ei kaikki naiset halua niitä naurattajia tai supliikkimiehiä tai näennäishauskimpia tai rennoimpia. 

[/quote]

Muta pienikaluista, köyhää tai työntöntä ei kukaan nainen halua. Ellei sitten ole väkivaltainen, narkari linnakundi. Silloin voi olla työtön, mutta peniksen pitää olla olla ainakin keskikokoinen silloinkin.

[/quote]

No oon halunnut. Tosin kalun koosta en tiedä, kun en sitten päässyt asiaa tarkistamaan, kun mies ei kykene suhteisiin, kuulemma. Köyhä mies, mt-syistä eläkkeellä, ei ole väkivaltainen narkkari linnakundi. Tietty se mt-tausta on aika hohdokas. Tavattiin siihen liittyvässä jutussa. Ehkä sun kannattais suuntautua sinne? Ja siis olin ihan normaali työssäkäyvä nuorehko nainen, kärsin vaan masennuksesta silloin. Mutta ehkä mt-naiset on nou nou? 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:01"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:53"]

 

No jos mies vaikka hokee itselleen "olenpa surkea", niin alkaa sen sijaan hokea "olenpa hieno tyyppi". Ei kenenkään pidä ikinä alkaa soimata itseään, jos ei yllä joihinkin ympäristön pinnallisiin standardeihin.

Onko naissuhteen haluaminen pinnallinen standardi?

Suuri osa maailmamme ihmisistä on tuon kriteerin mukaan hyvinkin pinnallisia. Minusta kanssakäyminen (tässä tapauksessa romanttinen/fyysinen) on jos ei nyt perustarve, niin ainakin alkukantainen vietti johon suuri osa ihmisistä pyrkii. Varsinkin jos on joskus päässyt edes lähelle on kyseessä saavuttamaton hedelmä, jonka jahtaaminen on täysin luonnollista.

Mutta et siis usko kelpaavasi kellekään? Et yhtään kellekään? Koska jos uskot, niin miksi et toteuta sitten heidän kanssaan tätä perustarvetta? Mutta jos et usko kelpaavasi kellekään, niin miten ajattelet, että saat samaa kuin kaikki ne, jotka uskoo kelpaavansa jollekulle?

Harvoin tämä maailma omien uskomusten perässä toimii. En ole maailman kauhein tyyppi ja joiltakin osin jopa ihan siedettävä, joten ehkä mullakin on toivoa. Jos hakkaa päätänsä yhä uudestaan asian parissa tiiliseinään, niin kovakalloisimmankin usko on jossain vaiheessa koetuksella.

Toki jos ei kenellekään ole tiettyyn ikään mennessä kelvannut, niin ehkä on vain aika myöntää tappio ja luopua viimeisestäkin tilkasta romanttista lapsenuskoa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:27"]

Parikymppisiä miehiä ja naisia on lähes yhtä monta. Teoriassa siis jokaiselle ihmiselle on olemassa kumppani. Mutta selittäkää minulle sinkkumiehet, miksi katsotte että vika on naisissa jos teidät torjutaan? Kumpi on todennäköisempää - vika on niissä kaikissa sinkkunaisissa (sanotaan vaikka 20 naista), jotka ovat kieltäytyneet seurustelusuhteesta kanssanne, vai vika on teissä?

[/quote]

Yritätkö väittää että se että yltää naisten standardeihin on joku "hyvän miehen" joutsenmerkki ja jos ei, se tarkoittaa että olet paska mies?

Jos näin, niin aikamoista paskaa puhut. Voi olla hyväntahtoinen, reilu ja rehellinen tyyppi, mutta kun puuttuu jotain niistä ominaisuuksista joita naiset mieheltä odottavat, et kelpaa.

[/quote]

 Olet luultavasti hakenut seuraa vääristä naisista, eli muuttamalla jotain siinä keitä haet, voisit onnistua paremmin. Eli sikäli vika on siinä (sinussa), että etsit naisia, joille et kelpaa. Jos kerran sinussa ei ole vikaa, niin etsi naisia, joille sä kelpaat. Mutta kelpaako ne enää sulle? 

[/quote]

Ei ole kyse minusta, vaan yritin tuossa sanoa, että ei miehessä tarvitse olla mitään vikaa jos ei saa naisia, sillä monet naisten kriittisistä odotuksista ei mitenkään liity siihen miten hyvä tai kunnollinen mies on.

[/quote]

Olen silti eri mieltä. Jos kerran eivät liity, niin miten mies ei sitten kelpaa? Pakkohan se on liittyä. Etsii sitten vähemmän kriittisiä naisia.

[/quote]

Puhutaanko me nyt tässä ihan eri asiasta? Tottakai miehen on oltava hyvä SUHTEESSA NAISEN KRITEEREIHIN, jotta voisi kelvata naiselle. Mutta se on itsestäänselvää. Sitä miten hyvä mies on ihmisenä, ei pitäisi lainkaan mitata sillä, kuka nainen hänet huolii ja kuka ei. Jos reilu ja rehti mies ei kelpaa, niin onhan siinä tavallaan naisten kriteereissäkin vikaa, sillä onhan se nyt ihan perseestä kun reilu mies jää ilman naista ja samalla jossain joku narsistimies pyörittää viittä naista samaan aikaan. Mutta en väitä että asialle pitäisi tehdä jotain, ei naisten kriteerit mihinkään väkisin muutu. Ei kukaan voi päättää kehen ihastuu tai rakastuu.

[/quote]

Ja tämä toteutuu mielestäsi yhteiskunnassa mitenkä hyvin?

Kuinka moni (nainen tai mies) ei arvota alemmas ihmistä, joka ei koskaan saa seuraa? Harva meistä kun kykenee täysin sulkemaan ulkopuolisen paineen pois mielestään. Ja vaikuttaahan tuo sama arvotus niihin tulevaisuuden mahdollisuuksiinkin vaikka kuinka kykenisi itsensä kuplaansa sulkemaan.

[/quote]

Niin ja kuinka moni ei pidä jollain tasolla alempiarvoisena ihmistä, jolla on ärrävika tai joka on vain oudon näköinen? No aika moni varmaan pitää alitajuisesti, mutta en mä nyt siitä puhunutkaan, vaan siitä mihin tietoisesti pyrimme. Onhan se nyt selvää että jokaisen meistä sisällä asuu pieni (tai joskus isokin) rasisti, mutta ei se tarkoita että pitäisi alkaa tieten tahtoen syrjimään erivärisiä. Jokaisen miehen kannattaa vastustaa tietoisesti ajatusta, että hän olisi millään tavalla huonompi ihminen, jos ei saa naisia.

[/quote]

Vastustaa miten?

Saako tähänkin samanlaista "jarrua", jota armeijassa tarjoillaan? Miten mies joka haluaisi suhteen vastakkaisen sukupuolen kanssa voisi yhtäkkiä vain pitää itseään samanarvoisena kuin suurinta osaa lajitovereistaan, jotka ovat tässä tavoitteessa onnistuneet? Puhevikainen kovalla työllä kykenee vaivansa korjaamaan, ihmissuhdeasioissa kovakaan työ ei valitettavasti tuo läheskään aina tulosta.

[/quote]

No jos mies vaikka hokee itselleen "olenpa surkea", niin alkaa sen sijaan hokea "olenpa hieno tyyppi". Ei kenenkään pidä ikinä alkaa soimata itseään, jos ei yllä joihinkin ympäristön pinnallisiin standardeihin.

[/quote]

Sitä pillua vaan ei saa, jos ei yllä ympäristön (=naisten) vaatimiin pinnallisiin standardeihin (=status, raha, kalun iso koko).

[/quote]

Voi voi kun kuulostaa näin naisena pahalta. Sitä pillua vaan ei saa. Jaksatko panostaa mihinkään muuhunkaan? Koska jos et, niin ei nainen satunnaiselta seksiseuralta kaipaa mitään noista erityisesti.

[/quote]

Kyllä mä juon aika paljon. Muuten en enää jaksa enkä välitä.

Satunnaista seksiseuraa? Hei haloo, ei tavallisella, tylsällä perusmiehellä (atm/ktm) ole sellaista, kuin korkeinta 1-2 kertaa koko elämän aikana, eikä kaikilla niinkään usein.

[/quote]

Sori, en osaa lyhentää lainauksia.

Siis tarkoitin panostatko suhteessasi naiseen muuhun kuin saada pillua? Ja tarkoitin: haluatko satunnaista seksiseuraa vai tutustua naiseen ja oikean pitkän suhteen. Ilmeisesti siis jälkimmäistä. 

Silloin homma alkaa naiseen tutustumisesta. Harva nainen menee sänkyyn, ellei tunne ihmistä, silloin kun ollaan ujoja ja sosiaalisesti kömpelöitä. Eli silloin vaan täytyy jaksaa ja haluta ensin tutustua. Ainakin minuun. 

[/quote]

Minun (=miehen) haluamisillani ei ole mitään merkitystä. Naiset valitsevat ja päättävät ja miehet tyytyvät osaansa. Mitään mahdollisuutta mihinkään tutustumiseen ei ensikohtaamisen jälkeen tule, ellei nainen sitä halua. Siinä ei miehen preferenssit silloin paina paskaakaan. Mitkä ovat pieninikaluisen miehen mahdollisuudet (kun nainen on nähnyt sen), vaikka kuinka olisi halua romanntisen ideaalin mukaan tutustua ja kulkea käsi kädessä auringonlaskussa? Sama pätee pienipalkkaisiin ja työttömiin. Kun yhteiskunnallinen asema ja varallisuus (eli ettei sitä ole eikä myöskään tule - tämä on tärkeä huom, esim. lääkäriopiskelijat ovat kuumaa kamaa tulevaisuuden ansiotasonsa tähden)  naiselle selvinnyt, lopputuols on yhtä varmasti kuin aurinko nousee"eiks me voida olla vaan kavereita?". Tietenkin poikeuksena ovat julkkikset ja rikolliset.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

Niin mutta mitä järkeä on lauseessa: "Eivät he halua ajatella noin [olevansa OK] (vaikka se luultavasti tekisikin elämästä helpompaa), koska heidän tavoitteenaan on päästä kanssakäymiseen naisen kanssa."

Siis koska tavoitteena on päästä kanssakäymisiin naisten kanssa eivät halua ajatella noin? Eihän siitä tule yhtään sen enempää järjeä vaikka sanoisi: "Eivät he KYKENE ajatella noin [olevansa OK] (vaikka se luultavasti tekisikin elämästä helpompaa), koska heidän tavoitteenaan on päästä kanssakäymiseen naisen kanssa."

[/quote]

Ehkä meillä asian kanssa kamppailevilla on jo ajatusmaailmakin täysin vinksahtanut kun mulle täysin selvä ajatusrakennelma ei jollekin toiselle aukene sitten millään?

Ihminen ajattelee parisuhteen olevan normaalia ja suurimmalle osalle itsestäänselvyys. Hän lähtee tätä normia tavoittelemaan, mutta huomaakin sen omalta osaltaan saavuttamattomaksi. Hän ei siis kykene saavuttamaan tätä normina pitämäänsä (ja kaikkien muiden pitämää) tilaa. Nyt he ovat siis epäonnistuneet jossain täysin normaalissa asiassa, mutta silti heidän pitäisi ajatella olevansa täysin ok? Tässä siis pitäisi tehdä ajatusmaailman muutos, joka on ristiriidassa vallassa olevan konseksuksen kanssa ja jossa suljetaan yksi oma epäonnistuminen elämän perusalueella täysin pois omasta persoonasta.

[/quote]

No voi sua. Kyllä mä nyt tajusin, mitä tarkoitat. Sulla on vain sairaan huono itsetunto, ei niin, että sinussa olisi mitään vikaa. Mutta ajattelutavassasi on. Mutta se on seurausta jostain, mikä ei ole sinun vikaasi. 

[/quote]

Tässä asiassa. Osaamisalueeni puolella voin olla helposti ja perustellustikin isonkin joukon itsevarmoin kaveri. Valitettavasti elämän yksi (on niitä muitakin) alue muistuttaa epäonnistumisellaan joka päivä itsestään.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:42"]

Missä sä uit vastavirtaan? Mitä tarkoitatkaan viivytystaktiikalla? Tutustumista???

[/quote]

Vastavirtaan uinti oli oma kömpelö metaforani jatkuvalle epäonnistumiselle ketjun aiheen aihepiirissä. Positiivinen näkökulma on yllättävän hankala pitää yllä ilman minkäänlaista signaalia paremmasta.

Viivytystaktiikka aka tutustuminen pitkän kaavan kautta. Pidän itseäni ihan ok tyyppinä. Osaan keskustella, voin olla spontaani, olen empaattinen, joku sanonut joskus hauskaksikin, mutta tyypillistä naistennaurattajaa minussa ei ole pisaraakaan. Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan. Ehkä musta puuttuu joku miessukupuolelle tyypillinen geeni. Siltä se ainakin tuntuu kun kavereiden ja maailman menoa katsoo.

[/quote]

Mjaa. "Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan." Missä tilanteissa tuollaista tapahtuu? Vain baareissa? Mä en edes käy niissä just tuon takia, kun en saa siellä naisena huomiota.

Sitä paitsi saatat sä tehdä vaikutuksen vaikket yrittäisikään. Jos et osaa lukea naisia ja luet vaan niitä kavereitasi niin luulet ehkä välillä ihan väärin, kenet nainen haluaa. Ei kaikki naiset halua niitä naurattajia tai supliikkimiehiä tai näennäishauskimpia tai rennoimpia. 

[/quote]

No, baareissa kai tuota suurimmaksi osaksi tapahtuu. Kyllä myös esim. opiskeluissa ja työyhteisössä on samaa kilpailutilannetta, vaikka tilanne ei olekaan aivan yhtä akuutti. Samat lainalaisuudet silti pätevät jos haluat päästä alkuasetelmista seuraavalle askelmalle.

Toinen kappale onkin jo pahempi. Pitäisi vielä opetella naisia lukemaan. Mulla on joskus vaikeuksia tehdä selkoa Esko Valtaojankin teoksista ja hän on sentään mies. Siksi ihanne olisikin kun pääsisi pois iskemisistä, kilpailutilanteista ja merkkien lukemisesta. Voisi olla vain kaksi ihmistä rennosti ja luonnollisesti ja katsoa tuleeko yhteisestä taipaleesta mitään. Ymmärrän että kaikki eivät hae sitä samaa, mutta huomio/kiinnostus pitää aina jotenkin herättää ja tähän on syystäkin ne samat ikiaikaiset keinot, joita en valitettavasti ole koskaan hallinnut.

[/quote]

Niin... Mietin vaan sen verran lukemaan (ja luottamaan itseesi), että nainen voikin haluta sinun seuraasi vaikka nyt joku toinen mies naiselle menisikin juttelemaan. 

Mulle on silti vaikeaa juosta miehen syliin, vaikka hänestä tykkäisinkin. Just ton mt-miehen kanssa oli esim. tilanne, että joku muu alkoi hassuttelemaan kanssani niin tää liukeni paikalta kohta kun ajatteli kait(?) että se toinen on paljon osaavampi. No just, kun ei vaan ollu mielenkiintoisempi. Ihan sama, miten hyvin hassutteli. Menin kyllä perään, mutta kun tulin sinne minne hän häippäsi, niin toinen oli jo päättänyt, ettei minua kiinnosta ja vastaanottokeskus oli kiinni minuun päin. Siitä peräänlähtemisestäni ois voinu vaikka päätellä, että kumpi näistä minua kiinnosti... 

Tää nyt vain tällaosena anekdoottina, ei välttämättä auta sua, mut kunhan kerroin. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

Niin mutta mitä järkeä on lauseessa: "Eivät he halua ajatella noin [olevansa OK] (vaikka se luultavasti tekisikin elämästä helpompaa), koska heidän tavoitteenaan on päästä kanssakäymiseen naisen kanssa."

Siis koska tavoitteena on päästä kanssakäymisiin naisten kanssa eivät halua ajatella noin? Eihän siitä tule yhtään sen enempää järjeä vaikka sanoisi: "Eivät he KYKENE ajatella noin [olevansa OK] (vaikka se luultavasti tekisikin elämästä helpompaa), koska heidän tavoitteenaan on päästä kanssakäymiseen naisen kanssa."

[/quote]

Ehkä meillä asian kanssa kamppailevilla on jo ajatusmaailmakin täysin vinksahtanut kun mulle täysin selvä ajatusrakennelma ei jollekin toiselle aukene sitten millään?

Ihminen ajattelee parisuhteen olevan normaalia ja suurimmalle osalle itsestäänselvyys. Hän lähtee tätä normia tavoittelemaan, mutta huomaakin sen omalta osaltaan saavuttamattomaksi. Hän ei siis kykene saavuttamaan tätä normina pitämäänsä (ja kaikkien muiden pitämää) tilaa. Nyt he ovat siis epäonnistuneet jossain täysin normaalissa asiassa, mutta silti heidän pitäisi ajatella olevansa täysin ok? Tässä siis pitäisi tehdä ajatusmaailman muutos, joka on ristiriidassa vallassa olevan konseksuksen kanssa ja jossa suljetaan yksi oma epäonnistuminen elämän perusalueella täysin pois omasta persoonasta.

[/quote]

No voi sua. Kyllä mä nyt tajusin, mitä tarkoitat. Sulla on vain sairaan huono itsetunto, ei niin, että sinussa olisi mitään vikaa. Mutta ajattelutavassasi on. Mutta se on seurausta jostain, mikä ei ole sinun vikaasi. 

[/quote]

Tässä asiassa. Osaamisalueeni puolella voin olla helposti ja perustellustikin isonkin joukon itsevarmoin kaveri. Valitettavasti elämän yksi (on niitä muitakin) alue muistuttaa epäonnistumisellaan joka päivä itsestään.

[/quote]

Niin no tietty ja hyvä niin! Kun osallahan ei ole mitään, millä päteä. Mutta se tieto ei auta sua, mut siis et ole koskaan miettinyt, miksi sulla on niin huono itsetunto tässä asiassa? Kun se ei oo sun vikasi, vaan seuraus jostakin, jostakin, mitä ehkä pitäis katsoa jonkun sellaisen ihmisen kanssa, johon voisit luottaa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:02"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:42"]

Missä sä uit vastavirtaan? Mitä tarkoitatkaan viivytystaktiikalla? Tutustumista???

[/quote]

Vastavirtaan uinti oli oma kömpelö metaforani jatkuvalle epäonnistumiselle ketjun aiheen aihepiirissä. Positiivinen näkökulma on yllättävän hankala pitää yllä ilman minkäänlaista signaalia paremmasta.

Viivytystaktiikka aka tutustuminen pitkän kaavan kautta. Pidän itseäni ihan ok tyyppinä. Osaan keskustella, voin olla spontaani, olen empaattinen, joku sanonut joskus hauskaksikin, mutta tyypillistä naistennaurattajaa minussa ei ole pisaraakaan. Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan. Ehkä musta puuttuu joku miessukupuolelle tyypillinen geeni. Siltä se ainakin tuntuu kun kavereiden ja maailman menoa katsoo.

[/quote]

Mjaa. "Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan." Missä tilanteissa tuollaista tapahtuu? Vain baareissa? Mä en edes käy niissä just tuon takia, kun en saa siellä naisena huomiota.

Sitä paitsi saatat sä tehdä vaikutuksen vaikket yrittäisikään. Jos et osaa lukea naisia ja luet vaan niitä kavereitasi niin luulet ehkä välillä ihan väärin, kenet nainen haluaa. Ei kaikki naiset halua niitä naurattajia tai supliikkimiehiä tai näennäishauskimpia tai rennoimpia. 

[/quote]

Muta pienikaluista, köyhää tai työntöntä ei kukaan nainen halua. Ellei sitten ole väkivaltainen, narkari linnakundi. Silloin voi olla työtön, mutta peniksen pitää olla olla ainakin keskikokoinen silloinkin.

[/quote]

No oon halunnut. Tosin kalun koosta en tiedä, kun en sitten päässyt asiaa tarkistamaan, kun mies ei kykene suhteisiin, kuulemma. Köyhä mies, mt-syistä eläkkeellä, ei ole väkivaltainen narkkari linnakundi. Tietty se mt-tausta on aika hohdokas. Tavattiin siihen liittyvässä jutussa. Ehkä sun kannattais suuntautua sinne? Ja siis olin ihan normaali työssäkäyvä nuorehko nainen, kärsin vaan masennuksesta silloin. Mutta ehkä mt-naiset on nou nou? 

[/quote]

Ai feikata mielenterveysongelmaista? ei kai nyt sentään pillunhimokaan voi olla niin kova. Ei vittu nyt oikeasti, joku tolkku sentään. Kas kun ei ehdoteta vanhainkotiin töihin haleutumista, siellä on ysikymppisiä leskirouvia.

Mielenterveysongelmaiset naiset ovat todellakin ehdoton ei kitos.

Masentunut just ja just voisi mennä, koska siitä voi toipua. Olen itse sairastanut masennuksen ja tiedän asiasta siksi omakohtaisesti. Mutta esimerkiksi bibon tai narsistin porukoihin hakeutuminen olisi ehkä järjettömintä, mitä voi kuvitella.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:42"]

Missä sä uit vastavirtaan? Mitä tarkoitatkaan viivytystaktiikalla? Tutustumista???

[/quote]

Vastavirtaan uinti oli oma kömpelö metaforani jatkuvalle epäonnistumiselle ketjun aiheen aihepiirissä. Positiivinen näkökulma on yllättävän hankala pitää yllä ilman minkäänlaista signaalia paremmasta.

Viivytystaktiikka aka tutustuminen pitkän kaavan kautta. Pidän itseäni ihan ok tyyppinä. Osaan keskustella, voin olla spontaani, olen empaattinen, joku sanonut joskus hauskaksikin, mutta tyypillistä naistennaurattajaa minussa ei ole pisaraakaan. Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan. Ehkä musta puuttuu joku miessukupuolelle tyypillinen geeni. Siltä se ainakin tuntuu kun kavereiden ja maailman menoa katsoo.

[/quote]

Mjaa. "Olen täysin hukassa kun tilanne on ns. päällä, kun pitää tehdä nopeasti vaikutus tai voittaa kilpailu kilpakosijoita vastaan." Missä tilanteissa tuollaista tapahtuu? Vain baareissa? Mä en edes käy niissä just tuon takia, kun en saa siellä naisena huomiota.

Sitä paitsi saatat sä tehdä vaikutuksen vaikket yrittäisikään. Jos et osaa lukea naisia ja luet vaan niitä kavereitasi niin luulet ehkä välillä ihan väärin, kenet nainen haluaa. Ei kaikki naiset halua niitä naurattajia tai supliikkimiehiä tai näennäishauskimpia tai rennoimpia. 

[/quote]

No, baareissa kai tuota suurimmaksi osaksi tapahtuu. Kyllä myös esim. opiskeluissa ja työyhteisössä on samaa kilpailutilannetta, vaikka tilanne ei olekaan aivan yhtä akuutti. Samat lainalaisuudet silti pätevät jos haluat päästä alkuasetelmista seuraavalle askelmalle.

Toinen kappale onkin jo pahempi. Pitäisi vielä opetella naisia lukemaan. Mulla on joskus vaikeuksia tehdä selkoa Esko Valtaojankin teoksista ja hän on sentään mies. Siksi ihanne olisikin kun pääsisi pois iskemisistä, kilpailutilanteista ja merkkien lukemisesta. Voisi olla vain kaksi ihmistä rennosti ja luonnollisesti ja katsoa tuleeko yhteisestä taipaleesta mitään. Ymmärrän että kaikki eivät hae sitä samaa, mutta huomio/kiinnostus pitää aina jotenkin herättää ja tähän on syystäkin ne samat ikiaikaiset keinot, joita en valitettavasti ole koskaan hallinnut.

[/quote]

Niin... Mietin vaan sen verran lukemaan (ja luottamaan itseesi), että nainen voikin haluta sinun seuraasi vaikka nyt joku toinen mies naiselle menisikin juttelemaan. 

Mulle on silti vaikeaa juosta miehen syliin, vaikka hänestä tykkäisinkin. Just ton mt-miehen kanssa oli esim. tilanne, että joku muu alkoi hassuttelemaan kanssani niin tää liukeni paikalta kohta kun ajatteli kait(?) että se toinen on paljon osaavampi. No just, kun ei vaan ollu mielenkiintoisempi. Ihan sama, miten hyvin hassutteli. Menin kyllä perään, mutta kun tulin sinne minne hän häippäsi, niin toinen oli jo päättänyt, ettei minua kiinnosta ja vastaanottokeskus oli kiinni minuun päin. Siitä peräänlähtemisestäni ois voinu vaikka päätellä, että kumpi näistä minua kiinnosti... 

Tää nyt vain tällaosena anekdoottina, ei välttämättä auta sua, mut kunhan kerroin. 

[/quote]

Mulla on lähinnä kokemusta kun olen tulkinnut toisen kiinnostusta aivan väärin tai olettanut tilanteesta (muka näkemieni) merkkien perusteella jotain aivan muuta. No, kerran baarin jonossa kaulaan hyppäsi umpihumalainen nainen, joka olisi halunnut heti panemaan. Olin kova (hah!) enkä antautunut, koska tuolloin olin vielä nuori ja viaton mies, joka kuvitteli maailman olevan tilaisuuksia pullollaan.

Niin no tietty ja hyvä niin! Kun osallahan ei ole mitään, millä päteä. Mutta se tieto ei auta sua, mut siis et ole koskaan miettinyt, miksi sulla on niin huono itsetunto tässä asiassa? Kun se ei oo sun vikasi, vaan seuraus jostakin, jostakin, mitä ehkä pitäis katsoa jonkun sellaisen ihmisen kanssa, johon voisit luottaa.

Olen tietenkin miettinyt, pakkohan sitä on. Kai se on yhdistelmä nuoruuden myöhäisherännyyttä, välikauden epäonnistumisia ja vanhemman iän verrannaisryhmästä jälkeenjäämistä.

Elämä on muutenkin valehtelua, asioiden ja aihepiirien välttelyä ja häpeää. Ei siihen enää uskalla tai kykene lisäämään avautumista kenellekään (eikä sellaista edes ole).

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:25"]
 Tietysti nyt jotkut miehet ovat perseestä jo syntyessään tai katkeroituvat jo varhaisnuoruudessa, mutta tarkoitan täysin normaaleja miehiä, jotka eivät ymmärrä mikä heissä on vikana kun eivät saa yhtään huomiota eivätkä kelpaa kenellekkään. Syytän tästä suurimmaksi osaksi naisten kohottuneita standardeja ja sosiaalisen median ylipönkittämää itsetuntoa.

Mitä olette mieltä?
[/quote]

Anna kun arvaan: olet itse tällainen "normaali mies"? Mitä itse vaadit muilta ja oletko sen arvoinen?
Syytät naisia ja sosiaalistamediaa siitä että itse itseään normaalina pitävä mies ei tajua mikä hänessä on vikana. No, eihän hullukaan tiedä olevansa hullu, mutta joku raja muiden syyttelyssä.
Minusta on ennen kaikkea hyvä jos ihmiset pitävät standardit korkealla, eikä ota ensimmäistä vastaantulijaa, saati tee sille lapsia. Kunhan ovat myös sujut sen kanssa että saattavat jäädä yksin, eivät aja itseään katkeruuteen.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:25"]

Olen sitä mieltä että kyllä mies kuin mies ajan mittaa alkaa katkeroitua ja ns."vihata naisia". Onnekkaita ovat ne, jotka ovat syystä tai toisesta löytäneet itselleen naisen tai saaneet edes huomiota naisilta aika ajoin.

Aivan varmasti monet nytkin parisuhteessa olevat miehet olisivat jossain kohdassa heittäneet pyyhkeen kehään ja katkeroituneet, jos eivät olisi löytäneet itselleen naista. Jotkut jaksavat sinnitellä vuosia ja jotkut paljon vähemmän.

Ei katkeroituminen ja ns. "creepiksi" alkaminen ole läheskään niin paljon miesten oma vika, kuin mitä luulisin. Tietysti nyt jotkut miehet ovat perseestä jo syntyessään tai katkeroituvat jo varhaisnuoruudessa, mutta tarkoitan täysin normaaleja miehiä, jotka eivät ymmärrä mikä heissä on vikana kun eivät saa yhtään huomiota eivätkä kelpaa kenellekkään. Syytän tästä suurimmaksi osaksi naisten kohottuneita standardeja ja sosiaalisen median ylipönkittämää itsetuntoa.

Mitä olette mieltä?

[/quote]


Väärässä olet. Mun mies oli yli 30-vuotiaaksi asti neitsyt. Ei ollut katkeroitunut. Oli innokkaasti oppimassa kanssani panemisen salaisuuksia. Mukava ja ihana mies, ei todellakaan ollut/ole naisille katkera.

Ei ole elämä elämisen arvoista miehelle, joka ei kelpaa naisille ilman rahatukkoa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 20:40"]

Kun on kavereilta kyselty, he ovat olleet erittäin tyytyväisiä siitä että ovat miehiä. Jännää sinänsä, kun naisillahan pitäisi olla niin tolkuttoman helppoa, eikö kuka vain sitten haluaisi olla nainen? Tai ehkä jotkut eivät ole niin kyynisiä, paha mennä veikkaamaan.

[/quote]

Mä ainakin olen iloinen siitä että olen mies, koska naiset tykkää musta. Elämä on helppoa, saa pillua tai tyttöystävän helposti halutessaan. Jälkimmäisen kohdalla valinnanvaraa on lähes mielinmäärin. Tottakai on hauskaa. 

Sitten taas joskus teininä, kun en ollut naisten mieleen, oli elämä yhtä helvettiä. Ei se toki ainoa syy ole, mutta ahdistavaa kuin mikä kun menet armeijaankin ja olet ainoa tuvassa joka ei ole edes naista suudellut ja mietit, tuletko koskaan edes tekemään sitä. Ja kaikki tämä miksi? Koska sulla on paska itsetunto ja kasvuolot joita et ole itse valinnut.

[/quote]

Mäkään en saanut lähempää kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen kuin vasta aikuisena. Mua kiusattiin poikien toimesta koko peruskoulun ajan, esim. ulkonäköä haukuttiin railakkaasti. Mulle tosin syntyi tästä pikemminkin joku ällötys parisuhteita ja vastaavia kohtaan eikä niinkään tunnetta, että pitäisipä koittaa etsiä joku mies joka ei haukkuisi ja lyttäisi tai ignooraisi täysin. Keksin muita kiinnostavia asioita ja annoin muun maailman olla.
En nyt kuitenkaan alkanut tuntea katkeruutta miehiä kohtaan vaan asiat menivät omalla painollaan ja sitten jossain vaiheessa ihan sattumalta löytyi parisuhde. Miespuolisia kavereita oli paljon myös, tekee hyvää huomata että ihmisiä on sukupuolestaan riippumatta hyvin erilaisia. Itsetunto mulla toki oli murskana yli kymmenen vuotta.

Ärsyttää ne miehet jotka on niin katkeroituneita kaikille naisille, kun eivät ole kelvanneet joillekin. Jos ottaa vähän realismia peliin, huomaa ettei kaikilla muillakaan elämä luista täysin mallikkaasti ja helposti, ei edes niillä naisilla. Ei se, ettei saa naista tai miestä ole mikään kamalin mahdollinen asia, esimerkiksi hyväksyntää voi etsiä kavereistakin. Mun elämä kyllä oli joskus kiusattuna ja syrjittynä yhtä helvettiä ja sitä on musta aika vaikea verrata siihen, ettei vain satu saamaan seksiä. Sen sijaan sitä voisi verrata noihin huonoihin kasvuoloihin, jotka musta on tossa se oikea ongelma.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:14"]

Minun (=miehen) haluamisillani ei ole mitään merkitystä. Naiset valitsevat ja päättävät ja miehet tyytyvät osaansa. Mitään mahdollisuutta mihinkään tutustumiseen ei ensikohtaamisen jälkeen tule, ellei nainen sitä halua. Siinä ei miehen preferenssit silloin paina paskaakaan. Mitkä ovat pieninikaluisen miehen mahdollisuudet (kun nainen on nähnyt sen), vaikka kuinka olisi halua romanntisen ideaalin mukaan tutustua ja kulkea käsi kädessä auringonlaskussa? Sama pätee pienipalkkaisiin ja työttömiin. Kun yhteiskunnallinen asema ja varallisuus (eli ettei sitä ole eikä myöskään tule - tämä on tärkeä huom, esim. lääkäriopiskelijat ovat kuumaa kamaa tulevaisuuden ansiotasonsa tähden)  naiselle selvinnyt, lopputuols on yhtä varmasti kuin aurinko nousee"eiks me voida olla vaan kavereita?". Tietenkin poikeuksena ovat julkkikset ja rikolliset.

[/quote]

Näinhän se menee. Jo tuohon ensikohtaamiseen pääseminen on naisten armeliaisuuden varassa puhumattakaan sen jälkeen tapahtuvasta kehityksestä.

m41

Tässä sulle vinkki, jolla pelastat elämäs: aloita testosteronilääkitys VÄLITTÖMÄSTI. Jopa tekstistäsi haistaa tänne ulkomaille asti, että mieshormoneja sinulla on verenkierrossa yhtä paljon kuin keskiverto 10-vuotiaalla tytöntylleröllä.

Aktiivisen punttiharrastuksen myötä olen nähnyt monia näitä tapauksia, että kaverista näkee ettei ole "edellisessä elämässään" muuta tehnyt kuin runkannut kotonaan. Mutta johan sitä ollaankin sitten itsevarmaa maailmaanomistajaa kun on sitä kuuluisaa testoo veressä, ja tälläisistä tyypeistä ne naiset salaa unelmoi. Itsevarmuus, itsevarmuus, itsevarmuus( ~testoa...)

Taas eilen baarissa istuessani tajusin miten pihalla av:n miehet ovat.

Siellä oli toinen toistaan kauniimpia naisia, joita miehet lähestyivät. Tällainen juuri ja juuri 7 sai olla täysin rauhassa. Teilläkin olisi vientiä tapailuissa ja saisitte seksiä, jos teille ei merkkaisi vain naisen ulkonäkö. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:14"]

Minun (=miehen) haluamisillani ei ole mitään merkitystä. Naiset valitsevat ja päättävät ja miehet tyytyvät osaansa. Mitään mahdollisuutta mihinkään tutustumiseen ei ensikohtaamisen jälkeen tule, ellei nainen sitä halua. Siinä ei miehen preferenssit silloin paina paskaakaan. Mitkä ovat pieninikaluisen miehen mahdollisuudet (kun nainen on nähnyt sen), vaikka kuinka olisi halua romanntisen ideaalin mukaan tutustua ja kulkea käsi kädessä auringonlaskussa? Sama pätee pienipalkkaisiin ja työttömiin. Kun yhteiskunnallinen asema ja varallisuus (eli ettei sitä ole eikä myöskään tule - tämä on tärkeä huom, esim. lääkäriopiskelijat ovat kuumaa kamaa tulevaisuuden ansiotasonsa tähden)  naiselle selvinnyt, lopputuols on yhtä varmasti kuin aurinko nousee"eiks me voida olla vaan kavereita?". Tietenkin poikeuksena ovat julkkikset ja rikolliset.

[/quote]

Näinhän se menee. Jo tuohon ensikohtaamiseen pääseminen on naisten armeliaisuuden varassa puhumattakaan sen jälkeen tapahtuvasta kehityksestä.

m41

[/quote]

Jos vastaavasti nainen tekee aloitteen, on tutustumismahdollisuudet miehen varassa. Niinhän se tietenkin menee, se kuka kysyy jotain joutuu odottamaan vastausta. Sama on ihan vaikka kaverisuhteissakin, ei tarvitse olla eri sukupuolia keskenään.
Mä olen kyllä tehnyt juttelualoituksia miehille tilanteissa, joissa tajutaan etten hae mitään seksiseuraa. Baarissa en viitsi koska siitä saa todennäköisesti väärän kuvan.