Miten suhtautua 1v:n "kiukutteluun"

Sanoisin, että oman kokemukseni perusteella kysymys voi olla myös lapsen temperamentista. Kaikki kitinä ei ole sellaista, että lapsi tarvitsisi lohdutusta.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:23"]Sanoisin, että oman kokemukseni perusteella kysymys voi olla myös lapsen temperamentista. Kaikki kitinä ei ole sellaista, että lapsi tarvitsisi lohdutusta.
[/quote]
Joo mä olen kanssa miettinyt että saattaa olla sitäkin, kun isällään on havaittavissa samantyyppistä temperamentia. Ehkä pitäisi rajoittaa sen huomioimisen kanssa kun lapsi selkeästi vaikuttaa siltä ettei sitä oikeasti mikään vaivaa.
Ap

No jos 1-vuotias raivoaa koko ajan niin sillä on kyllä joku hätä. Jos asia on uusi, niin mä veikkaisin esim korvatulehdusta. Jos lapsi on ollut pitkään huonokuuloinen, niin veikkaan allergiaa. Ei lapsi ilman syytä raivoa.

Huonokuuloinen --> huonotuulinen

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:35"]No jos 1-vuotias raivoaa koko ajan niin sillä on kyllä joku hätä. Jos asia on uusi, niin mä veikkaisin esim korvatulehdusta. Jos lapsi on ollut pitkään huonokuuloinen, niin veikkaan allergiaa. Ei lapsi ilman syytä raivoa.
[/quote]
On ollut tollanen jo kuukausia. Ja ei ole mitään allergiaoireita, eikä olla annettu mitään uusia ruoka-aineita, minkä jälkeen toi olis alkanut.
Ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:45"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:35"]No jos 1-vuotias raivoaa koko ajan niin sillä on kyllä joku hätä. Jos asia on uusi, niin mä veikkaisin esim korvatulehdusta. Jos lapsi on ollut pitkään huonokuuloinen, niin veikkaan allergiaa. Ei lapsi ilman syytä raivoa.
[/quote]
On ollut tollanen jo kuukausia. Ja ei ole mitään allergiaoireita, eikä olla annettu mitään uusia ruoka-aineita, minkä jälkeen toi olis alkanut.
Ap
[/quote]
Ja pahiten lapsi raivoaa jos kieltää tekemästä jotain tai jos mä teen jotain, esim siivoan. Lopettaa kiukun heti kun mä lakkaan tekemästä muuta.

Up

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:45"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 08:35"]No jos 1-vuotias raivoaa koko ajan niin sillä on kyllä joku hätä. Jos asia on uusi, niin mä veikkaisin esim korvatulehdusta. Jos lapsi on ollut pitkään huonokuuloinen, niin veikkaan allergiaa. Ei lapsi ilman syytä raivoa.
[/quote]
On ollut tollanen jo kuukausia. Ja ei ole mitään allergiaoireita, eikä olla annettu mitään uusia ruoka-aineita, minkä jälkeen toi olis alkanut.
Ap
[/quote]
Ja pahiten lapsi raivoaa jos kieltää tekemästä jotain tai jos mä teen jotain, esim siivoan. Lopettaa kiukun heti kun mä lakkaan tekemästä muuta.
[/quote]

Kuulostaa temperamentilta. Asia helpottuu ajan kanssa, vaikka se ei ehkä nyt lohdutakaan. On kai tuo vähän ikävaiheeseenkin kuuluvaa.

lapsi hakee nyt niitä rajoja... Jos jätät kiukuttelun huomioimatta, se alkaa tyhjentää laatikoita lattialle, kiivegä kirjahyllyyn...mitä vain millä saa tas täyden huomion.

lapselle paljon positiivista huomiota, teette kotitöitä yhdessä ja pidät huolen että sillä kiukuttelulla ei saa tahtoaan läpi ja aikuista pompotettua. Sinänsä hankala yhtälö, kun tuonikäistä ei kuitenkaan voi jättää täysin huomiotta, muuten se tosiaan roikkuu siellä kattolampussa.

Sanoisin, että kuulu ikään. 1 v osaa haluta ja muistaa asioita, muttei vielä oikein keksiä itselleen viihdykettä. Anna joku rätti käteen kun siivoat ja näytä miten sitä käytetään. Sitten odottamaan voit opettaa niin, että sanot että teet x ja ostat sitten syliin. Ei se heti toimi, mutta toistojen kautta lapsi oppii, että odotus palkitaan.

Mä olen tulkinnut tuon rajojen kokeilemiseksi. Meillä ei raivota kokoaika, mutta kun kiellän jotain suuttuu tai puree. Olen yrittänyt näissä tilanteissa toisinaan jättää raivoaminen omaan arvoonsa (jolloin hän on keksinyt itse muuta tekemistä) jolloin olen kehunut hyvästä käytöksestä ja halannut. Toisinaan, jos raivoaminen näyttää oikeasti pahalle mielelle, olen lohduttanut ja vienyt lelujen luo. Meillä on kiellettyä ottaa sohvapöydältä tavaroita, koskea kukkiin ja syödä kenkiä. :)

Kiitos paljon asiallisista kommenteista. :) Av-mammat yllätitte nyt kyllä positiivisesti! Jotenkin tuntuu helpommalta suhtautua lapsen raivoamiseen nyt. :)
Ap

Mun 1v on varsin helppo ja tyytyväinen, mutta auta armias kun tulee joku asia, joka ei mene just kuten pitäisi. Saattaa raivostua vaikka siitä, että vesi loppuu mukista, kirkuu ja potkii jaloillaan ja paiskoo mukia. Tai ulkona, kun pitäisi ottaa äitiä kädestä jossain kohdassa niin saattaa heittäytyä maahan makaamaan raivoten ja kirkuen eikä suostu liikkumaan. Näitä siis on harvakseltaan, joten toki paaaljon helpompaa kuin jos olisi jatkuvaa.

Tällöin pyrin aina käsittelemään näitä lapsen kanssa; selitän, että äiti ymmärtää että nyt harmittaa, tarjoan lohtua ja näytän, että olen läsnä vaikka hän näyttäisikin hurjaa puolta itsestään. Pyrin välttämään viimeiseen asti tiuskaisua tai vastaavaa, mutta joskus jos natina jatkuu niin menen kyllä hetkeksi sivuun hengittelemään. Periksi en kyllä anna, jos siis esimerkiksi juuri se suututtaa että ei saa tehdä asiaa X niin vaikka lohdutan ja selitän niin asiaa ei silti saa tehdä, ei vaikka huutaisi maailman tappiin asti.

Ja esimerkiksi jos häntä suututtaa, kun siivoan (huomio ei ole hänessä), selitän että nyt äiti siivoaa ja sinä voit leikkiä vaikka lelulla tai auttaa äitiä. Saatan antaa oman rätin kuten joku yllä ehdotti ja sitten hän kulkee perässä ja "siivoaa" kanssani tai jos sanon "hae vaikka kirja", tulee hän katselemaan kirjaa viereeni. Tokikaan kaikille nämä ei toimi/riitä mutta ainakin voi yrittää :)

T. Nro 14

Koska tuo alkoi? Sinunhan on aina täytynyt laittaa ruokaa, siivota ja tehdä muita kodin askareita. Miten lapsi reagoi siihen vauvana tai vaikka 9kk iässä?

Temperamenttinen lapsi. Osin voi olla myös opittua, mutta uskon pääosin johtuvan luonteesta. Meillä samanlainen tapaus, tosin ajoittain viihtyy omissa hommissaan. Onko lapselle kotona mielekästä viihdykettä? Meillä esim ruuanlaitto onnistuu, kun lapselle antaa muutaman kipon, joilla leikkiä (usein toimii paremmin kuin omat lelut, niillä kun ei muutoin leikitä). Musiikki toimii myös, jos ei itse jaksa/ehdi laulelemaan. Joskus hommia tehdessä laulelen lapselle. Otan myös hommiin mukaan miten pystyn ja selitän mitä teen. Tämäkin täytyy tehdä liioitellen: "KATSOHAN mitä äiti tekee, äiti laittaa astioita koneeseen, hui kun jännää!" Välillä itseäkin ärsyttää tämmöinen viihdyttäminen, mutta kiukku unohtuu ja lapsi jää ihmettelemään toimia. Joskus sitten vaan rauhallisesti totean, että nyt minun on tehtävä tämä asia, odota, kohta pääset syliin. Ja kiukkuaa jos kiukkuaa. Kohta saattaa unohtaakin asian ja keksii muuta.

Kiukku kieltämisestä on taattu meilläkin. Silloin otan lapsen syliin, sanoitan tunteen "sinua kiukuttaa, kun et saanut tehdä asiaa x, mutta sitä ei voi tehdä, koska..." Sitten ohjaan lapsen sallitun tekemisen pariin. Joskus tämä tehdään kerran, joskus kymmenen. Vaatii hermoja.

Paljon positiivista huomiota silloin kun aikaa on. Ja miettikää mikä lasta kiinnostaa (millaiset lelut/leikit) ja sen mukaisia leluja lapselle. Lasta voi myös huomioida kotitöiden ohella ja rytmittää niitä niin, että teet yhden asian kerrallaan ja sitten taas leikitään ja kohta toinen asia. Ja välillä täytyy vaan kiukuta, ei lapsi siitä mene rikki.

Sen verran täytyy kysyä, että toimiiko lapsi samoin kaikkien aikuisten kanssa? Ja onko esim korvat tarkistettu tai muut vaivat, ettei ole jostain muusta kyse? Allergiakin voi alkaa altistuksen jatkuessa, vaikkei aiemmin olisi reagoinut ruoka-aineeseen. Ja kiukkua on samoin kaikkina vuorokaudenaikoina, ei vain tietyissä vaiheissa? Miten lapsi nukkuu yöllä/päiväunet?

Nyt saat oikein ammattilaisen neuvoja ilmaiseksi. A) Lapsi on tottunu saamaan kiukuttelulla tahtonsa läpi. Tähän voi vaikuttaa vanhemman roolimalli, tai se on vain lapsen hyväksi havaitsema keino. B) Lapsi on kipeä, nälkäinen tai väsynyt. Hän ei osaa ilmaista sanoin, jos joku perustarpeista puuttuu. C) Lapsi hakee vanhempien huomiota, rakkautta ja hellyyttä. D) Lapsella voi olla jokin diagnosoimaton kehityshäiriö, esim. adhd.
Laita ensin perustarpeet kuntoon ja seuraa mistä tilanteesta raivarit alkavat. Jos et löydä ratkaisua itse, pistäydy lastenlääkärillä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:16"]Temperamenttinen lapsi. Osin voi olla myös opittua, mutta uskon pääosin johtuvan luonteesta. Meillä samanlainen tapaus, tosin ajoittain viihtyy omissa hommissaan. Onko lapselle kotona mielekästä viihdykettä? Meillä esim ruuanlaitto onnistuu, kun lapselle antaa muutaman kipon, joilla leikkiä (usein toimii paremmin kuin omat lelut, niillä kun ei muutoin leikitä). Musiikki toimii myös, jos ei itse jaksa/ehdi laulelemaan. Joskus hommia tehdessä laulelen lapselle. Otan myös hommiin mukaan miten pystyn ja selitän mitä teen. Tämäkin täytyy tehdä liioitellen: "KATSOHAN mitä äiti tekee, äiti laittaa astioita koneeseen, hui kun jännää!" Välillä itseäkin ärsyttää tämmöinen viihdyttäminen, mutta kiukku unohtuu ja lapsi jää ihmettelemään toimia. Joskus sitten vaan rauhallisesti totean, että nyt minun on tehtävä tämä asia, odota, kohta pääset syliin. Ja kiukkuaa jos kiukkuaa. Kohta saattaa unohtaakin asian ja keksii muuta.

Kiukku kieltämisestä on taattu meilläkin. Silloin otan lapsen syliin, sanoitan tunteen "sinua kiukuttaa, kun et saanut tehdä asiaa x, mutta sitä ei voi tehdä, koska..." Sitten ohjaan lapsen sallitun tekemisen pariin. Joskus tämä tehdään kerran, joskus kymmenen. Vaatii hermoja.

Paljon positiivista huomiota silloin kun aikaa on. Ja miettikää mikä lasta kiinnostaa (millaiset lelut/leikit) ja sen mukaisia leluja lapselle. Lasta voi myös huomioida kotitöiden ohella ja rytmittää niitä niin, että teet yhden asian kerrallaan ja sitten taas leikitään ja kohta toinen asia. Ja välillä täytyy vaan kiukuta, ei lapsi siitä mene rikki.

Sen verran täytyy kysyä, että toimiiko lapsi samoin kaikkien aikuisten kanssa? Ja onko esim korvat tarkistettu tai muut vaivat, ettei ole jostain muusta kyse? Allergiakin voi alkaa altistuksen jatkuessa, vaikkei aiemmin olisi reagoinut ruoka-aineeseen. Ja kiukkua on samoin kaikkina vuorokaudenaikoina, ei vain tietyissä vaiheissa? Miten lapsi nukkuu yöllä/päiväunet?
[/quote]
Lapsi kiukkuaa nimenomaan vain äidille. Esim isovanhemmille, joiden kanssa viettää paljon aikaa, ei osoita mieltään samalla tavalla. Viihtyy myös paremmin jos on juuri nukkunut, jos ollaan ulkona tai jos ollaan juuri tultu ulkoa sisälle, jolloin on ollut pidempään erossa leluistaan ja ne jaksavat kiinnostaa vähän aikaa. Lapsi nukkuu erittäin huonosti öisin ja siksi ollaan käyty lääkärintarkastuksessakin ja päästään syksyllä unikouluun.
Ap

1-vuotias on pieni,siirrä lapsen huomio muualle niin kiukku unohtuu.