Maalla asuneet, mihin teidän jätteet laitettiin 70-80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ei joka ainoa kaupasta ostettu asia ollut muoviin valettu. 

Itse asiassa, lähes kaikki oli paperiin kääritty.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja 2024 eletään ja edelleen ilmeisesti suurin osa koneita omistavista, olipa kuorma-autoilija, metsäkoneyrittäjä, maatilayrittäjä tai mikä vaan, POLTTAA JÄTEÖLJYT tynnyreissä / isommissa säiliöissä. Kuulee koko ajan joka puolelta.

Niin tehdään ympäri maailmaa ja ihan toisessa mittakaavassa väkirikkaissa maissa.

Ruuanjätteet meni joko kanoille tai possuille, jos ei niille niin kompostiin. Pakkausjätteet esim pussit kierrätettiin pakastaessa leipää tai antaessa kotiin viemisiä. Tyhjät maitopurkit käytettiin taimettamiseen. Tai sitten ne poltettiin pesässä. Silloin tuli jätettä todella vähän, ei sellaisissa mittasuhteissa kuin nykyisin.

Ne joita nykyään sanotaan biojätteiksi syötettiin osa eläimille osa huussin reiästä alas. Sitten kun huussi jossain vaiheessa tyhjennettiin, ne kaikki appelsiininkuoret ym leviteltiin pelloille siinä missä ihmisperäiset jätteetkin. Osa sekajätteestä kärrättiin metsään, isommat kuten autot haudattiin tai vietiin kylän yhteiselle kaatopaikalle, jolla jätteitä poltettiin säännöllisin väliajoin. Kaatopaikan lemu tuntui aina ohiajaessa ja se savu vielä pahemmin. Poltettava jäte niin kuin maitotölkit poltettiin uunissa sisällä tai saunassa. Osa jätteistä, muovi muun muassa ja jopa autonrenkaat, poltettiin kerran vuoteen kokossa. Lääkkeet kaadettiin pellon ojaan. Metsästä löytyy vieläkin maaliämpäreitä ym.

Olisipa kätevää niin kuin Huovisen kirjassa/novellissa Ronttosaurus, jossa se dinosaurus asusti kaatopaikalla ja söi kaikki jätteet sieltä. 

Biojätteet vietiin tunkiolle tai voisiko sitä nyt kompostiksi sanoa. Kaikki mikä vain paloi, poltettiin uunissa tai saunassa. Metallit yms. heitettiin entiseen soranottokuoppaan, mihin myös ajettiin isommat puutarhajätteet yms. Sitten isommat tavarat vietiin kunnan kaatopaikalle, mihin sai viedä tavaraa ilmaiseksi. 

Poltettiin keskuslämmityskattilassa, biojätteitä pääosin vessan pöntöstä alas. En muista koskaan, että meiltä olisi käyty kaatopaikalla.

70 - 80 -luvulla ruokatarvikkeet kaupassa käärittiin paperiin eikä mihinkään saakelin muovipaskaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pientilalla ei vielä 70-luvulla juuri tullut sellaista jätettä jonka "loppusijoitusta" olisi oikeasti joutunut miettimään. 

Tämä. Vietin lapsena ja varhaisteininä paljon kesiä maalla, viljelystä ja karjanhoitoa harjoittavien sukulaisten luona. Koska ruokatarvikkeet tulivat tilalta, ruonvalmistuksessa ei syntynyt muoviroskaa tai edes kartonkijätettä, niin pääosin kaikki orgaaninen meni kiertoon ihan omalle tilalle. 

Talvella kannettiin vieressä olleelle joen jäälle, tulva sitten vei jätteet merelle tai saattoi ne jäädä matkallekkin. Kerran tulva aikaan joella meni kokonainen kuollut lehmäkin ohi jäälautalla, joku naapurin isäntä oli laittanut mansikin viimeiselle matkalle.😀

Vierailija kirjoitti:

Tontin reunassa oli tunkio (eri asia kuin komposti). Keväällä kun oli vielä vähän kosteaa, poltettiin palavia isompia tavaroita nuotiossa. Joka viikko lämmitettiin sauna ja ennen puita poltettiin saunan pesässä viikon kuivat roskat keittiöstä, maitopurkit ja kääreet yms.

Just ihan sama käytäntö meillä. Jotain lasipulloja ja peltipurkkeja kerääntyi ulkorakennuksen alle. En muista missä vaiheessa esim jotain vaarinkalja pulloja tai kermapulloja olisi voinut palauttaa kauppaan. 

Roskikseen 

Joka kunnassa oli kaatopaikka. Jätettä, varsinkin muovia tuli aika paljon vähemmän, elektroniikasta puhumattakaan.

Kaatopaikat voisi olla varsin mielenkiintoisia paikkoja nykyään. Muovihan ei varmaankaan ole paljon ehtinyt maatua edes 50 vuodessa. Olikos Helsingissä joku asuinalue, josta nousee vanhaa muovia koko ajan pintaan? Tehty vanhan kaatopaikan päälle?

Ruoantähteet syötettiin eläimille. Paperit, pahvit ja vähäiset muovit poltettiin uunissa. Muovipusseja pistettiin talteen ja käytettiin uudelleen. Maito tuli omasta navetasta, voi ja satunnainen juusto meijeristä. Säilykkeitä ei syöty. Kaupan elintarvikkeet oli pakattu paperiin ja pahviin. Vanhoista vaatteista tehtiin matonkuteita. Tyhjiin lasipulloihin ja -purkkeihin säilöttiin mehuja, hilloja ja omatekoisia säilykkeitä. Ongelmallisia jätteitä olivat rikkoutuneet astiat. Ne kipattiin metsässä olevaan kuoppaan. Jos joskus tuli jotain liian isoa kuoppaan laitettavaksi, se vietiin traktorilla kunnan kaatopaikalle. Näin 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ruoantähteet syötettiin eläimille. Paperit, pahvit ja vähäiset muovit poltettiin uunissa. Muovipusseja pistettiin talteen ja käytettiin uudelleen. Maito tuli omasta navetasta, voi ja satunnainen juusto meijeristä. Säilykkeitä ei syöty. Kaupan elintarvikkeet oli pakattu paperiin ja pahviin. Vanhoista vaatteista tehtiin matonkuteita. Tyhjiin lasipulloihin ja -purkkeihin säilöttiin mehuja, hilloja ja omatekoisia säilykkeitä. Ongelmallisia jätteitä olivat rikkoutuneet astiat. Ne kipattiin metsässä olevaan kuoppaan. Jos joskus tuli jotain liian isoa kuoppaan laitettavaksi, se vietiin traktorilla kunnan kaatopaikalle. Näin 70-luvulla.

Niitä muovipusseja tosiaan hillottiin. Viime kesänä siivosin anoppilassa ulkorakennusta, ja sieltähän löytyi muovipusseja 70-luvulta asti. Olivat haurastuneet muovisilpuksi.

Mitkä jätteet?

Kaikenlaiset paperi-, kartonki- yms. poltettavat jätteet poltettiin sopivana ajankohtana isossa polttopöntössä, kahvinporot kesällä ulos puutarhaan/kukille/kompostiin, talvella likasankoon, joka tyhjennettiin kompostiin. Mahdolliset ruuantähteet (perunankuoret yms.) sekoitettiin sikojen ruokaan. Muovijätettä ei ollut. Vanhat vaatteet äiti leikkasi matonkuteiksi ja kutoi niistä mattoja. Tyhjät lasipullot ja -purkit käytettiin säilöntäastioina. Sanoma- ja aikakauslehdet paperikeräykseen, niitä tosin ei ollut paljon. Osa aikakauslehdistä niputettiin ja vietiin ullakolle.

Elämä oli vaatimatonta, mitään turhanpäiväistä ja tarpeetonta ei ostettu. Ruoka oli tavallista ja yksinkertaista kotiruokaa, koska olimme pitkälti omavaraisia.