Tänään tuli itku, kun en jaksa enää kontrolloivaa äitiä

Hyvin kuvaavaa on, että ero meni yllättävän kivuttomasti ja minulla oli optimistinen suhtautuminen tulevaan. Siskonikin sanoi, että "ajattele, että nyt olet vapaa tekemään mitä ikinä tahdot". Sitten äitini sai kuulla exän uudesta naisesta, kävi stalkkaamassa tämän facebookin ja soitti minulle samantien havaintonsa. Itkin muutaman päivän putkeen, kun tunsin itseni niin rumaksi ja hyödytömäksi äidin sanojen vuoksi. ap

Ei tuollaiselle ihmiselle saa rajoja. Minulla oli ihan samanlainen äiti. Hän höyrytti jopa kirjeeni jos oli meillä lastenvahtina, penkoi kaapit ja komerot ja sekaantui ihan kaikkeen. Lasten kouluvalinnoista synttärikakun laatuun. Paras oli kuopuksen kolivuotissynttäri, kun en antanut hänen leipoa lapsen kakkua. Hän oli tilannut kakkuliikkeestä kakun jonka väkisin mielenosoituksellisesti kattoi lapsille. Ihan uskomatonta! Ja todellakaan mikään ei ikinä kelvannut. Ei mikään.

En tiedä miten tämän oikein kauniisti sanoisin, kun en sikäli loukata tahtoisi. Mutta, oletko ap jotenkin... siis henkisesti jälkeenjäänyt? Tuntuu vaan niin kummalliselta että jaksat tuollaisesta välittää ja tallukkana vielä äitisi soittoihin jaksat edelleen vastata? Otahan itseäsi niskasta kiinni ja elä omaa elämääsi! :)<3

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:50"]

En tiedä miten tämän oikein kauniisti sanoisin, kun en sikäli loukata tahtoisi. Mutta, oletko ap jotenkin... siis henkisesti jälkeenjäänyt? Tuntuu vaan niin kummalliselta että jaksat tuollaisesta välittää ja tallukkana vielä äitisi soittoihin jaksat edelleen vastata? Otahan itseäsi niskasta kiinni ja elä omaa elämääsi! :)<3

[/quote]

Siis joo, olen kuulemma. Äitini kertoo aina hauskana juttuna juhlissa, kun minä olin lapsena niin tyhmä, etten meinannut päästä edes ekalle luokalle. Kummasti vaan on tullut hyviä numeroita ja korkeakoulunkin ovet avautuneet, mutta sehän ei hänelle merkitse mitään. ap

Lisään vielä, että jostain syystä vaikka äitini oli kontrolloiva, niin minäkin keskustelin hänen kanssaan paljon, ja hän tiesi asioistani ja elämästäni liikaakin. Jotenkin näin hänet auktoriteettina jonka neuvot ja mielipiteet jopa halusin kuulla, vaikka tiedostin hänen olevan sairaalloisen negatiivinen ja kontrolloiva. Jollakin tapaa olin läheisriippuvainen, ja koin ehkä etten pärjäisi ilman tuon voimakkaan naisen "apua" vaikka oikeasti juuri hänen läsnäolonsa elämässäni murensi uskoa itseeni. Suosittelen siis todella että et kerro äidillesi mitään sinusta, lapsistasi, exästäsi tms.
- nro 13

Tyypillinen hirviö ihminen. Hyökkää, kun ihminen on heikoimmillaan.

Tätä tapahtuu paljon pienemmässä mittakaavassa. kertokaapa jollekin kaverille olevasi surullinen tai yksinäinen, joidenkin kohdalla voit olla varma, että et kuule heistä... palaavat taas kun on parempaa kerrottavaa. Sitten ihmetellään kun ei näiden kanssa halua olla tekemisissä.

Oman riippuvuuteensa tiedostaa täysin vasta kun kontrolloiva ihmissuhde katkeaa kokonaan! Huomaa että ihminen jolla tälläistä patologista suhdetta ole ollut, ei ymmärrä sitä ollenkaan. Viittaan siis näihin joiden mielestä ap on jotenkin jälkeenjäänyt tai avuton. Tottahan se on, että normaalisti kukaan ei tuollaista kohtelua hyväksyisi , mutta kun siihen on kasvatettu niin se on itselle "normaalia". Eheytyminen vie aikaa.

Tsemppiä ap:lle. Tiedän tämän tilanteen liiankin hyvin. Oma äitini on ihan samanlainen, melkein vielä pahempikin. Syyttele, heittäytyy marttyyriksi, arvostelee. Minä en hänen mielestään osaa tehdä mitään ja varsinkin lapsenkasvatusneuvoja satelee jatkuvasti. Kuvaavaa on se, että veljeni perhe saa olla suht rauhassa, minä tyttärenä saan kaiken kontrolloinnin niskaani. Äitini ei kestä että joku on hänen kanssaan eri mieltä ja esimerkiksi nuoruudessani, jos menin bilettämään ja sen jälkeen kaveri i luo jatkoille, äiti oli heti soittanut poliisille vaikka olin täysi-ikäinen. Äiti ei hyväksy siis minkäänlaista alkoholinkäyttöä, kaikki viiniä juovat tuttavat ovat juoppoja. Kun olen yrittänyt irtiottoa, hän soittelee tuttaville ja itkee tilannettaan ja varailee minulle väkisin terapiakäyntejä, koska on niin huolissaan. Hän kuulemma vain haluaa parastani. Miksi minun on niin vaikea ymmärtää sitä?

Joo itsellä vähän sama tilanne päällä. En viitsi avautua sen enempää mutta saman tyylistä juttua olen kokenut kuin ap. Aion viilentää välit. Minua ei enää kohdella noin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 14:16"]

Joo itsellä vähän sama tilanne päällä. En viitsi avautua sen enempää mutta saman tyylistä juttua olen kokenut kuin ap. Aion viilentää välit. Minua ei enää kohdella noin.

[/quote]

Hyvähyvä! Muista että viilennys alkaa kunnon rapsakalla jäähyllä. Voit vaikka kalenteriisi merkata, että seuraavan kerran otat yhteyttä äitiisi vaikka syyskuun alussa.