Lue keskustelun säännöt.
Millaista huomiota saatte mieheltä? (vakava asia)
09.07.2015 |
Lyhyt tiivistelmä: olen ollut miehen kanssa yhdessä jo vuosia. Sellainen ongelma, joka ei ratkea millään, eli mies ei huomioi yhtään!
Esimerkkejä: Kuukausi ollut hyvin kiireistä aikaa, työt, lapset ym normaali. Alkaa jo itkettää kun mies ei halaa (pytämättä) eikä kysy mitä kuuluu? Keskustelemme asiasta, mies sanoo, että ei nyt jaksa mutta viikonloppuna koittaa panostaa.
Ok, odottelen, viikonloppu tulee mutta mitään ei tapahdu. Asia paisuu riidaksi. Kerron miehelle, että minusta tuntuu, ettei hän rakasta minua ollenkaan. En saa häneltä mitään huomiota.
Onko miehen muka niin vaikea yrittää edes ottaa nainen huomioon. En vaadi ihmeitä, esim. aamulla kun heräämme, mies vaan nousee sängystä kahvin keittoon (olen kai höhlä mutta olisi kiva jos mies antaisi halin tai sipaisisi kädestä koskettaen, huomenet toivottaen).
Olen itse nykyään lopettanut omalta osaltani suhteen hoitamisen. Aikani jaksoin yrittää, halasin, suukotin, hemmottelin, järjestin..olen antanut miehelle "omaa aikaa", ollut esim, lasten kanssa muualla, että saa levätä tms.
Itse en koe saavani mitään, en jaksa enää, onko ero ainoa vaihtoehto? Kun tosiaan riidaksi paisumisen jälkeen keskustelemme. Mies sanoo ymmärtävänsä, ehkä seuraavana päivänä tuo mulle suklaalevyn kaupasta mutta siihen se jää.
Onko mies henkisesti läsnä? Hmm en muista milloin viimeksi, Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa? Tunnen olevani miehelle ILMAA.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:01"] Kuulostaa pahalta! Kyllä meillä halataan joka päivä, aina kun uudestaan toisemme nähdään ja välillä useamminkin. Jutellaan, suukotellaan, hellitään. Onko miehesi ollut tuollainen alusta asi, onko niin, että et ole vain huomannut sitä aiemmin, alkuhuumassa? Vai onko tilanne pahentunut pikkuhiljaa, onko elämässä enemmän stressiä, kiirettä, uusi työ, lapset jne? Onko teillä yhteistä aikaa, milloin viimeksi olette viettäneet päivän ihan kahdestaan? [/quote] Ap vastailee nyt. En edes muista milloin olisimme viettäneet päivän kahdestaan. Kuten kerroin, en itse ole enää nähnyt vaivaa, ja mies ei KOSKAAN vie lapsia mihinkään. En osaa sanoa milloin muutos on tapahtunut, alkuun mies huomioi ja muuta mukavaa. Joskus olen miettinyt että esittikö vain? Kuulostaa varmaa pahalle mutta mies on kuin tunnevammainen, kuin hän eläisi yksin tämän perheen vierellä? Toisten tunteiden tunnistaminen sekä huomioonottaminen on miehelleni vaikeaa (vai ei vain välitä)? Vieraille kyllä on mielestäni liiankin ystävällinen. Anteeksi jos kuulostan hullulle, mutta vieraat saa mieheltäni enemmän huomiota kuin minä?? Olen joskus kysynyt tästä, niin mies vastaa että "on vieraskorea koska ei halua olla töykeä ihmisille", kysyn sitten että miksi minulle ja lapsille olet töykeä, niin mies vastaa että tutummille voi olla, koska tunnetaan niin hyvin. En oikein ymmärrä, siis lähimmille rakkaille saa käyttäytyä huonosti mutta muille sitten on kohtelias (yrittääkö vain omaa egoaan pitää yllä?onko narsisti?) Minua ei esim. katso silmiin puhuessa, ahdistaa niin paljon.... [/quote] Kuulostaa huolestuttavalta!Narsistilta myös mutta olisit kyllä jo aiemmin huomannut jos miehesi on narsisti,hänessä olisi muitakin piirteitä mitä narsisteissa on.Ehkä se ei nyt kuitenkaan sovi tähän.Oletteko harkinneet parisuhdeterapiaa?Kuulostaa siltä että lapset,stressi jne.ovat tehneet sen että parisuhteen hoito on jäänyt vähälle ja loppunut ajan kanssa kokonaan,kipinää ei enää ole ja yhteistä aikaa ja parisuhteeseen keskittymistä ja sen hoitamista ei ole enää ollenkaan vain arki.Ja tuo yhteinen aika on tärkeää lastenkin jälkeen.Olisiko mahdollista että ottaisitte aikaa yhdessä kahdestaan vain toisillenne edes hetken?Viettäisitte kivaa aikaa yhdessä.Ja jatkossa aina välillä tekisitte samoin.Toinen neuvoni on että keskustelkaa avoimesti,kerro miltä tuntuu ja mitä odotat.Kolmas neuvoni jatka yrittämästä,aloita se uudestaan ja lopeta luovuttaminen.Anna läheisyyttä,ole kiltti,päästä lähelle henkisesti,anna huomiota,juttele,ole kiinnostunut,osoita rakkautesi sanoin ja teoin.Hän ei ole läsnä,ei välttämättä ymmärrä sitä itse tai tee tahallaan.Nyt on aika molempien skarpata ja alkaa yrittämään jos koskaan.Jos parisuhteterapia ja panostuksesi ja kaiken tämän jälkeen ajan kanssa asiat eivät tule kuntoon ja mikään ei muutu niin kyllä sinun täytyy alkaa miettimään eroamista.Mutta sitä ennen kannattaa yrittää jos häntä rakastat ja hän sinua.Koska tuostakin suosta voi nousta jos molemmilla riittää tahtoa.Tsemppiä!!!!!!
[/quote]
Ap taas paikalla. Olikin paljon vastauksia ja osa mennyt ihan sivuraiteille. En ole mikään pirttihirmu. En väitä että vika ol yksin miehessäni. Halusin kuulla, miten muut saa huomiota mieheltä? Etten ole liikoja vaatimassa.
Olen ollut kuin yksinhuoltaja meidän suhteessa, en tässä halua kaikkea paljastaa. On painava syy, miksi tunnen näin, mies on tehnyt isojakin virheitä, muutakin kuin tuon tunnekylmyyden.
Jos en haluaisi yrittää, en olisi tänne kirjoittanut. Aikoinaan todella paljon panostin suhteeseen, meni välillä ihan kivastikin, pitemmän päälle en enää jaksanut yksin yrittää.
Katos kun tuntuisi se minustakin mukavalle, jos toinenkin panostaisi suhteeseen :)
Kai minullakin on oikeus saada vastakaikua ja tuntea olevansa rakastettu?
Miehen käytös saa aikaiseksi ihan muuta. Mies sanoo siksi että "etkö ole koskaan tyytyväinen"? Koska hänen mielestä häneltä ei saa pyytää MITÄÄN, ei saa olla mitään "vailla". Se on miehen mielestä vailla olemista jos pyydän huomiota, silmiin katsomista, keskustelua edes kerran viikossa. Syyllistää minua siitä, kun pyydän.
Pitäisi vain olla, kuten vanha vitsi menee: rakastan sinua ja kerron kyllä jos asia muuttuu.
En ole vaativa ja päällekäyvä, paha jos tekstistäni saa sen kuvan. Olen yrittänyt ymmärtää, toki mies on töistä väsynyt ja erilainen luonne kuin minä. olen miettinyt asioita jokakannalta. Mutta kun tuntuu että mies ei jumavita edes YRITÄ?
Mun miehen pitäisi vain saada käydä töissä, levätä tv,n edessä/harrastuksissa koko ilta tai olla kaverin kanssa baarissa koko viikonloppu. SIKSI häneltä ei saa pyytää mitään, eikä saa vaatia tekemään kotona tai lasten kanssa mitään., ellei hän sitä itse halua. Hänellä on oikeus päättää, mitä tekee ja milloin, minulle ei jää vaihtoehtoja, minun on pakko tehdä, jaksoin tai en. Tässä on kulunut useampi vuosi nyt, että on menty ns. miehen ehdoilla. Minun tunteet ja tarpeet on aina ollut viimeisellä sijalla tai sivuutettu kokonaan :(
Kiitos vastaajalle, jonka tekstiä tässä lainaan. Olet osalta oikeassa, olemme umpikujassa. Meillä ei ole aikaa toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät ole koskettajia. Minä en ole.
Tarkoitus ei ole loukata ketään, mutta en halua koskea muihin ihmisiin. Inhoan sitä, että tutut tai jopa vieraat ihmiset koskevat minuun tai halaavat minua.
Ihmiset ovat erilaisia. (Valitettavasti.)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:01"] Kuulostaa pahalta! Kyllä meillä halataan joka päivä, aina kun uudestaan toisemme nähdään ja välillä useamminkin. Jutellaan, suukotellaan, hellitään. Onko miehesi ollut tuollainen alusta asi, onko niin, että et ole vain huomannut sitä aiemmin, alkuhuumassa? Vai onko tilanne pahentunut pikkuhiljaa, onko elämässä enemmän stressiä, kiirettä, uusi työ, lapset jne? Onko teillä yhteistä aikaa, milloin viimeksi olette viettäneet päivän ihan kahdestaan? [/quote] Ap vastailee nyt. En edes muista milloin olisimme viettäneet päivän kahdestaan. Kuten kerroin, en itse ole enää nähnyt vaivaa, ja mies ei KOSKAAN vie lapsia mihinkään. En osaa sanoa milloin muutos on tapahtunut, alkuun mies huomioi ja muuta mukavaa. Joskus olen miettinyt että esittikö vain? Kuulostaa varmaa pahalle mutta mies on kuin tunnevammainen, kuin hän eläisi yksin tämän perheen vierellä? Toisten tunteiden tunnistaminen sekä huomioonottaminen on miehelleni vaikeaa (vai ei vain välitä)? Vieraille kyllä on mielestäni liiankin ystävällinen. Anteeksi jos kuulostan hullulle, mutta vieraat saa mieheltäni enemmän huomiota kuin minä?? Olen joskus kysynyt tästä, niin mies vastaa että "on vieraskorea koska ei halua olla töykeä ihmisille", kysyn sitten että miksi minulle ja lapsille olet töykeä, niin mies vastaa että tutummille voi olla, koska tunnetaan niin hyvin. En oikein ymmärrä, siis lähimmille rakkaille saa käyttäytyä huonosti mutta muille sitten on kohtelias (yrittääkö vain omaa egoaan pitää yllä?onko narsisti?) Minua ei esim. katso silmiin puhuessa, ahdistaa niin paljon.... [/quote] Kuulostaa huolestuttavalta!Narsistilta myös mutta olisit kyllä jo aiemmin huomannut jos miehesi on narsisti,hänessä olisi muitakin piirteitä mitä narsisteissa on.Ehkä se ei nyt kuitenkaan sovi tähän.Oletteko harkinneet parisuhdeterapiaa?Kuulostaa siltä että lapset,stressi jne.ovat tehneet sen että parisuhteen hoito on jäänyt vähälle ja loppunut ajan kanssa kokonaan,kipinää ei enää ole ja yhteistä aikaa ja parisuhteeseen keskittymistä ja sen hoitamista ei ole enää ollenkaan vain arki.Ja tuo yhteinen aika on tärkeää lastenkin jälkeen.Olisiko mahdollista että ottaisitte aikaa yhdessä kahdestaan vain toisillenne edes hetken?Viettäisitte kivaa aikaa yhdessä.Ja jatkossa aina välillä tekisitte samoin.Toinen neuvoni on että keskustelkaa avoimesti,kerro miltä tuntuu ja mitä odotat.Kolmas neuvoni jatka yrittämästä,aloita se uudestaan ja lopeta luovuttaminen.Anna läheisyyttä,ole kiltti,päästä lähelle henkisesti,anna huomiota,juttele,ole kiinnostunut,osoita rakkautesi sanoin ja teoin.Hän ei ole läsnä,ei välttämättä ymmärrä sitä itse tai tee tahallaan.Nyt on aika molempien skarpata ja alkaa yrittämään jos koskaan.Jos parisuhteterapia ja panostuksesi ja kaiken tämän jälkeen ajan kanssa asiat eivät tule kuntoon ja mikään ei muutu niin kyllä sinun täytyy alkaa miettimään eroamista.Mutta sitä ennen kannattaa yrittää jos häntä rakastat ja hän sinua.Koska tuostakin suosta voi nousta jos molemmilla riittää tahtoa.Tsemppiä!!!!!!
[/quote]
Ap taas paikalla. Olikin paljon vastauksia ja osa mennyt ihan sivuraiteille. En ole mikään pirttihirmu. En väitä että vika ol yksin miehessäni. Halusin kuulla, miten muut saa huomiota mieheltä? Etten ole liikoja vaatimassa.
Olen ollut kuin yksinhuoltaja meidän suhteessa, en tässä halua kaikkea paljastaa. On painava syy, miksi tunnen näin, mies on tehnyt isojakin virheitä, muutakin kuin tuon tunnekylmyyden.
Jos en haluaisi yrittää, en olisi tänne kirjoittanut. Aikoinaan todella paljon panostin suhteeseen, meni välillä ihan kivastikin, pitemmän päälle en enää jaksanut yksin yrittää.
Katos kun tuntuisi se minustakin mukavalle, jos toinenkin panostaisi suhteeseen :)
Kai minullakin on oikeus saada vastakaikua ja tuntea olevansa rakastettu?
Miehen käytös saa aikaiseksi ihan muuta. Mies sanoo siksi että "etkö ole koskaan tyytyväinen"? Koska hänen mielestä häneltä ei saa pyytää MITÄÄN, ei saa olla mitään "vailla". Se on miehen mielestä vailla olemista jos pyydän huomiota, silmiin katsomista, keskustelua edes kerran viikossa. Syyllistää minua siitä, kun pyydän.
Pitäisi vain olla, kuten vanha vitsi menee: rakastan sinua ja kerron kyllä jos asia muuttuu.
En ole vaativa ja päällekäyvä, paha jos tekstistäni saa sen kuvan. Olen yrittänyt ymmärtää, toki mies on töistä väsynyt ja erilainen luonne kuin minä. olen miettinyt asioita jokakannalta. Mutta kun tuntuu että mies ei jumavita edes YRITÄ?
Mun miehen pitäisi vain saada käydä töissä, levätä tv,n edessä/harrastuksissa koko ilta tai olla kaverin kanssa baarissa koko viikonloppu. SIKSI häneltä ei saa pyytää mitään, eikä saa vaatia tekemään kotona tai lasten kanssa mitään., ellei hän sitä itse halua. Hänellä on oikeus päättää, mitä tekee ja milloin, minulle ei jää vaihtoehtoja, minun on pakko tehdä, jaksoin tai en. Tässä on kulunut useampi vuosi nyt, että on menty ns. miehen ehdoilla. Minun tunteet ja tarpeet on airrna ollut viimeisellä sijalla tai sivuutettu kokonaan :(
Kiitos vastaajalle, jonka tekstiä tässä lainaan. Olet osalta oikeassa, olemme umpikujassa. Meillä ei ole aikaa toisillemme.
[/quote]
Miksi sinun on pakko tehdä, jaksoit tai et? Tämä on yleisin naisten moka, että otetaan itse se marttyyrin rooli ja sitä kannetaan katkerana loppuun saakka. Sen kun ilmoitat, että sinä lähdet perjantaina tyttöjen kanssa ulos jne. Siinähän ukkosi ottaa vastuuta. Toimi, äläkä katkeroidu!
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:44"]
näissäkin yllä olevissa kertomuksissa on varmasti kaksi puolta...
[/quote]
Mitä silloin pitäisi tehdä? Puhutaan ja kuunnellaan mitä toinen sanoo. Vain omaa käytöstään voi muuttaa, mutta jos toinen osapuoli ei anna mitään vinkkiä haluistaan ja tunteistaan, on se ihan arvailua.
[/quote]
Ainahan kaikissa asioissa on kaksi puolta. Mutta siinähän se ongelma juuri tulee, että vaikka puhutaan niin toinen ei ota huomioon sitä, mikä toiselle on tärkeää. Jos vaikka miehelle on tärkeää, että ruoka on valmiina pöydässä kun tulee töistä. Naiselle on tärkeää, että mies nyt vaikkapa tarjoutuu hieromaan hartioita tai ottamaan illalla kainaloon sohvalle eikä nyt tarkoita, että joka ilta, mutta ideana se, että naisen ei tarvitse pyytää huomiota, vaan mies tekee sen hellyttelyaloitteen.
Viikko tai kaksi menee hyvin, mitä sitten tapahtuu? Nainen tekee miehelle sen ruuan, koska tietää, että se on miehelle tärkeä juttu. Mies ei pyytele kainaloon tai hiero hartioita omasta aloitteestaan, vaikka luulisi edelleen tietävän, että se on naiselle tärkeää.
[/quote]
Kiitos vastauksesta! Veit sanat suustani.
En sentään kaikkea ole lopettanut, teen miehelle ruuan joka päivä.Tiedän mistä hän pitää ja mistä ei, otan sen huomioon ruokaa tehdessäni.
Saa syödä ja levätä työpäivän päälle, kun lähden lasten kanssa ulkoilemaan. Illalla nielen itkua, kun miehellä ei ole aikaa minulle.
Hei, minunkin mieheni on ehkä maailman laiskin tapaus ja se näkyy kyllä huomioimisessa. Viimeisimpänä esimerkkinä, kerroin hänelle, että minustakin olisi tosi mukava joskus saada suuseksiä, koska aika usein annan sitä hänelle. Siihen hän totesi, että ei minun sitten enää tarvitse sitä hänelle antaa :) Ei kannata kaikkea aina ottaa niin kamalan vakavasti ja itkeä itseään uneen. Varmasti teilläkin on monia hyviä asioita elämässänne, mistä kannattaa pitää kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:44"]
näissäkin yllä olevissa kertomuksissa on varmasti kaksi puolta...
[/quote]
Mitä silloin pitäisi tehdä? Puhutaan ja kuunnellaan mitä toinen sanoo. Vain omaa käytöstään voi muuttaa, mutta jos toinen osapuoli ei anna mitään vinkkiä haluistaan ja tunteistaan, on se ihan arvailua.
[/quote]
Ainahan kaikissa asioissa on kaksi puolta. Mutta siinähän se ongelma juuri tulee, että vaikka puhutaan niin toinen ei ota huomioon sitä, mikä toiselle on tärkeää. Jos vaikka miehelle on tärkeää, että ruoka on valmiina pöydässä kun tulee töistä. Naiselle on tärkeää, että mies nyt vaikkapa tarjoutuu hieromaan hartioita tai ottamaan illalla kainaloon sohvalle eikä nyt tarkoita, että joka ilta, mutta ideana se, että naisen ei tarvitse pyytää huomiota, vaan mies tekee sen hellyttelyaloitteen.
Viikko tai kaksi menee hyvin, mitä sitten tapahtuu? Nainen tekee miehelle sen ruuan, koska tietää, että se on miehelle tärkeä juttu. Mies ei pyytele kainaloon tai hiero hartioita omasta aloitteestaan, vaikka luulisi edelleen tietävän, että se on naiselle tärkeää.
[/quote]
Kiitos vastauksesta! Veit sanat suustani.
En sentään kaikkea ole lopettanut, teen miehelle ruuan joka päivä.Tiedän mistä hän pitää ja mistä ei, otan sen huomioon ruokaa tehdessäni.
Saa syödä ja levätä työpäivän päälle, kun lähden lasten kanssa ulkoilemaan. Illalla nielen itkua, kun miehellä ei ole aikaa minulle.
[/quote]
Mä joskus mietin sitäkin, että minä jätän sitten miehen toiveet huomioimatta, mutta siitä se sitten sota syttyi, jos en nyt jossain asiassa miehen toivetta huomioinutkaan. Ruokaakin tein pitkälti miehen toiveiden mukaan. Jos joskus tein jotain mitä itse teki mieli syödä, niin sitä sitten naama mutrullaan mutusteli.
Ja aina kun uudestaan otin esille sen, mikä minulle on tärkeää, niin yleensä se ensimmäinen vastaus oli, että en muistanut. Ehkä se sitten on muistin varainen asia tuo toisen huomioiminen...
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:01"] Kuulostaa pahalta! Kyllä meillä halataan joka päivä, aina kun uudestaan toisemme nähdään ja välillä useamminkin. Jutellaan, suukotellaan, hellitään. Onko miehesi ollut tuollainen alusta asi, onko niin, että et ole vain huomannut sitä aiemmin, alkuhuumassa? Vai onko tilanne pahentunut pikkuhiljaa, onko elämässä enemmän stressiä, kiirettä, uusi työ, lapset jne? Onko teillä yhteistä aikaa, milloin viimeksi olette viettäneet päivän ihan kahdestaan? [/quote] Ap vastailee nyt. En edes muista milloin olisimme viettäneet päivän kahdestaan. Kuten kerroin, en itse ole enää nähnyt vaivaa, ja mies ei KOSKAAN vie lapsia mihinkään. En osaa sanoa milloin muutos on tapahtunut, alkuun mies huomioi ja muuta mukavaa. Joskus olen miettinyt että esittikö vain? Kuulostaa varmaa pahalle mutta mies on kuin tunnevammainen, kuin hän eläisi yksin tämän perheen vierellä? Toisten tunteiden tunnistaminen sekä huomioonottaminen on miehelleni vaikeaa (vai ei vain välitä)? Vieraille kyllä on mielestäni liiankin ystävällinen. Anteeksi jos kuulostan hullulle, mutta vieraat saa mieheltäni enemmän huomiota kuin minä?? Olen joskus kysynyt tästä, niin mies vastaa että "on vieraskorea koska ei halua olla töykeä ihmisille", kysyn sitten että miksi minulle ja lapsille olet töykeä, niin mies vastaa että tutummille voi olla, koska tunnetaan niin hyvin. En oikein ymmärrä, siis lähimmille rakkaille saa käyttäytyä huonosti mutta muille sitten on kohtelias (yrittääkö vain omaa egoaan pitää yllä?onko narsisti?) Minua ei esim. katso silmiin puhuessa, ahdistaa niin paljon.... [/quote] Kuulostaa huolestuttavalta!Narsistilta myös mutta olisit kyllä jo aiemmin huomannut jos miehesi on narsisti,hänessä olisi muitakin piirteitä mitä narsisteissa on.Ehkä se ei nyt kuitenkaan sovi tähän.Oletteko harkinneet parisuhdeterapiaa?Kuulostaa siltä että lapset,stressi jne.ovat tehneet sen että parisuhteen hoito on jäänyt vähälle ja loppunut ajan kanssa kokonaan,kipinää ei enää ole ja yhteistä aikaa ja parisuhteeseen keskittymistä ja sen hoitamista ei ole enää ollenkaan vain arki.Ja tuo yhteinen aika on tärkeää lastenkin jälkeen.Olisiko mahdollista että ottaisitte aikaa yhdessä kahdestaan vain toisillenne edes hetken?Viettäisitte kivaa aikaa yhdessä.Ja jatkossa aina välillä tekisitte samoin.Toinen neuvoni on että keskustelkaa avoimesti,kerro miltä tuntuu ja mitä odotat.Kolmas neuvoni jatka yrittämästä,aloita se uudestaan ja lopeta luovuttaminen.Anna läheisyyttä,ole kiltti,päästä lähelle henkisesti,anna huomiota,juttele,ole kiinnostunut,osoita rakkautesi sanoin ja teoin.Hän ei ole läsnä,ei välttämättä ymmärrä sitä itse tai tee tahallaan.Nyt on aika molempien skarpata ja alkaa yrittämään jos koskaan.Jos parisuhteterapia ja panostuksesi ja kaiken tämän jälkeen ajan kanssa asiat eivät tule kuntoon ja mikään ei muutu niin kyllä sinun täytyy alkaa miettimään eroamista.Mutta sitä ennen kannattaa yrittää jos häntä rakastat ja hän sinua.Koska tuostakin suosta voi nousta jos molemmilla riittää tahtoa.Tsemppiä!!!!!!
[/quote]
Ap taas paikalla. Olikin paljon vastauksia ja osa mennyt ihan sivuraiteille. En ole mikään pirttihirmu. En väitä että vika ol yksin miehessäni. Halusin kuulla, miten muut saa huomiota mieheltä? Etten ole liikoja vaatimassa.
Olen ollut kuin yksinhuoltaja meidän suhteessa, en tässä halua kaikkea paljastaa. On painava syy, miksi tunnen näin, mies on tehnyt isojakin virheitä, muutakin kuin tuon tunnekylmyyden.
Jos en haluaisi yrittää, en olisi tänne kirjoittanut. Aikoinaan todella paljon panostin suhteeseen, meni välillä ihan kivastikin, pitemmän päälle en enää jaksanut yksin yrittää.
Katos kun tuntuisi se minustakin mukavalle, jos toinenkin panostaisi suhteeseen :)
Kai minullakin on oikeus saada vastakaikua ja tuntea olevansa rakastettu?
Miehen käytös saa aikaiseksi ihan muuta. Mies sanoo siksi että "etkö ole koskaan tyytyväinen"? Koska hänen mielestä häneltä ei saa pyytää MITÄÄN, ei saa olla mitään "vailla". Se on miehen mielestä vailla olemista jos pyydän huomiota, silmiin katsomista, keskustelua edes kerran viikossa. Syyllistää minua siitä, kun pyydän.
Pitäisi vain olla, kuten vanha vitsi menee: rakastan sinua ja kerron kyllä jos asia muuttuu.
En ole vaativa ja päällekäyvä, paha jos tekstistäni saa sen kuvan. Olen yrittänyt ymmärtää, toki mies on töistä väsynyt ja erilainen luonne kuin minä. olen miettinyt asioita jokakannalta. Mutta kun tuntuu että mies ei jumavita edes YRITÄ?
Mun miehen pitäisi vain saada käydä töissä, levätä tv,n edessä/harrastuksissa koko ilta tai olla kaverin kanssa baarissa koko viikonloppu. SIKSI häneltä ei saa pyytää mitään, eikä saa vaatia tekemään kotona tai lasten kanssa mitään., ellei hän sitä itse halua. Hänellä on oikeus päättää, mitä tekee ja milloin, minulle ei jää vaihtoehtoja, minun on pakko tehdä, jaksoin tai en. Tässä on kulunut useampi vuosi nyt, että on menty ns. miehen ehdoilla. Minun tunteet ja tarpeet on aina ollut viimeisellä sijalla tai sivuutettu kokonaan :(
Kiitos vastaajalle, jonka tekstiä tässä lainaan. Olet osalta oikeassa, olemme umpikujassa. Meillä ei ole aikaa toisillemme.
[/quote]
Parisuhde on aina kahdenkauppa ja siihen tarvitaan molemmat ja molempien mielipiteet jne.ovat tärkeät.Et todellakaan ole mikään pirttihirmu tms.etkä vaatimassa liikaa.Ja todellakin sinun pitää saada vastakaikua ja tuntea olevasi rakastettu ja sitä ei pitäisi vaatimalla edes sinun vaatia vaan tulla luonnostaan.Usein/aina molemmissa on vikaa kun on ongelmia.Mutta mies tuntuu olevan ihan hakoteillä miten olla ja miten panostaa ja mihin...Todella itsekästä häneltä.Ja tuollainen syyllistäminen on ihan naurettavaa.Hänen pitäisi paljon enemmän panostaa sinuun ja lapsiin jota hän ei tee ja ihmettelen että miksei?Hän haluaa tulla ja mennä mutta ei ymmärrä että panostus tärkeämpiin asioihin jää vähälle eli teidän perheeseen ja sinuun.En kyllä valitettavasti näe tuossa mitään muuta ratkaisua kuin parisuhdeterapia ja yhteinen aika kahden kesken jotka jo aikaisemminkin mainitsin.Keskusteluakin voit yrittää ja aina sitä kannattaa yrittää mutta hän kuulostaa sen verran itsepäiseltä ettei sinua kuuntele.Ja on todella kurjaa että tunnet olevasi kuin yksinhuoltaja.Ja tuo väsymys verottaa jokaista pidemmän päälle ei riitä jaksaminen paljoa muuhun...Kun kerroit että hän on väsynyt.Ja ymmärrän myös senkin että olet yrittänyt ja hän ei,siihen tarvitaan molempien yrittäminen ja väsyit siihen.Luulenpa miehelläsi on myös paha olla omalla tavallaan ja kärsii myös tilanteestanne...Ja jos ei niin sitten hän on kyllä todella sokea tilanteelle.Miehesi on nyt skarpattava ja lopetettava moinen haihattelu jos haluaa että suhteenne kestää ja jatkuu.Ja kyllä parisuhteessa pitää olla läheisyyttä ja huomioitava toista ja sitä molempien saatava ei vain pyynnöstä tai toisen aloitteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:51"]
Voi että, kiitos vastaajille! Mukava kun ymmärrätte! En todellakaan ole onnellinen, surettaa ja itkettää.
En silti haluaisi luovuttaa, mies on erilainen kuin minä mutta ei silti ole oikein että mies vain ON, ei tee mitään suhteen eteen, liian itsekäs.
Yllä kirjoititte: "Mies täytyy saada ymmärtämään,että nimenomaan teille läheisille täytyy olla kohtelias, ei niille vieraille ihmisille."
Ehkä tuo olisi hyvä alku. Tuokin voi vaikuttaa siihen, etten koe olevani miehelleni tärkeä. Kun olen yrittänyt puhua tunteistani ja kertoa toiveistani mies suuttuu ja sanoo ettet ole mihinkään tyytyväinen! Olen toki mutten halua olla ilmaa, en halua että kaverit saa enemmän huomiota kuin oma perhe, en halua että mies ei puhu koko iltana mitään vaan katsoo tv,tä, en halua että minä olen se joka puhuu tunteista ja tulee lähelle aina ensimmäisenä..........
[/quote]Sano miehellesi,että jos kaikki sinun tarpeesi ja toiveesi ovat hänen mielestään pelkkää tyytymättömyyttä ja ettet ole miehesi mielestä koskaan tyytyväinen, on teidän silloin parasta erota. Miksi tuhlata elämänsä suhteessa jossa et voi olla tyytyväinen. Ehkä ette ole oikeita toisillenne. Sinä et ymmärrä miestäsi eikä mies sinua. Puhu siitä,että sinulla on paha olla teidän suhteessanne ja et ole onnellinen. Asioiden täytyy joko muuttua tai setten on parasta panna kantapäät vastakkain.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:44"]
näissäkin yllä olevissa kertomuksissa on varmasti kaksi puolta...
[/quote]
Mitä silloin pitäisi tehdä? Puhutaan ja kuunnellaan mitä toinen sanoo. Vain omaa käytöstään voi muuttaa, mutta jos toinen osapuoli ei anna mitään vinkkiä haluistaan ja tunteistaan, on se ihan arvailua.
[/quote]
Ainahan kaikissa asioissa on kaksi puolta. Mutta siinähän se ongelma juuri tulee, että vaikka puhutaan niin toinen ei ota huomioon sitä, mikä toiselle on tärkeää. Jos vaikka miehelle on tärkeää, että ruoka on valmiina pöydässä kun tulee töistä. Naiselle on tärkeää, että mies nyt vaikkapa tarjoutuu hieromaan hartioita tai ottamaan illalla kainaloon sohvalle eikä nyt tarkoita, että joka ilta, mutta ideana se, että naisen ei tarvitse pyytää huomiota, vaan mies tekee sen hellyttelyaloitteen.
Viikko tai kaksi menee hyvin, mitä sitten tapahtuu? Nainen tekee miehelle sen ruuan, koska tietää, että se on miehelle tärkeä juttu. Mies ei pyytele kainaloon tai hiero hartioita omasta aloitteestaan, vaikka luulisi edelleen tietävän, että se on naiselle tärkeää.