Lue keskustelun säännöt.
Millaista huomiota saatte mieheltä? (vakava asia)
09.07.2015 |
Lyhyt tiivistelmä: olen ollut miehen kanssa yhdessä jo vuosia. Sellainen ongelma, joka ei ratkea millään, eli mies ei huomioi yhtään!
Esimerkkejä: Kuukausi ollut hyvin kiireistä aikaa, työt, lapset ym normaali. Alkaa jo itkettää kun mies ei halaa (pytämättä) eikä kysy mitä kuuluu? Keskustelemme asiasta, mies sanoo, että ei nyt jaksa mutta viikonloppuna koittaa panostaa.
Ok, odottelen, viikonloppu tulee mutta mitään ei tapahdu. Asia paisuu riidaksi. Kerron miehelle, että minusta tuntuu, ettei hän rakasta minua ollenkaan. En saa häneltä mitään huomiota.
Onko miehen muka niin vaikea yrittää edes ottaa nainen huomioon. En vaadi ihmeitä, esim. aamulla kun heräämme, mies vaan nousee sängystä kahvin keittoon (olen kai höhlä mutta olisi kiva jos mies antaisi halin tai sipaisisi kädestä koskettaen, huomenet toivottaen).
Olen itse nykyään lopettanut omalta osaltani suhteen hoitamisen. Aikani jaksoin yrittää, halasin, suukotin, hemmottelin, järjestin..olen antanut miehelle "omaa aikaa", ollut esim, lasten kanssa muualla, että saa levätä tms.
Itse en koe saavani mitään, en jaksa enää, onko ero ainoa vaihtoehto? Kun tosiaan riidaksi paisumisen jälkeen keskustelemme. Mies sanoo ymmärtävänsä, ehkä seuraavana päivänä tuo mulle suklaalevyn kaupasta mutta siihen se jää.
Onko mies henkisesti läsnä? Hmm en muista milloin viimeksi, Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa? Tunnen olevani miehelle ILMAA.
Kommentit (49)
Minun mieheni taas ei jaksa keskustella kanssani juuri mistään. Olemme hiljaa kahdestaan. Soittaa aina äidilleen jos haluaa jutella. Olen tästä sanonut ja miehen vastaus on, että minä en halua itse keskustella tai aloita keskustelu. Vietämme kesät mökillä anopin kanssa. Miehelläni on tosi hauskaa äitinsä kanssa ja lähinnä sivullisena kuuntelen heidän juttujaan. Anoppi ei erityisesti pidä minusta ja on hyvin etäinen. Tätä on jatkunut viimeiset 20 vuotta. Olen ratkaissut asian niin, että minulla on muita hyviä ystäviä, jotka keskustelevat kanssani niistä asioista (taide, politiikka jne.) joista mieheni voi puhua vain äidilleen tai mieskavereilleen.
Äitinsä kanssa myös vitsailee ja heillä on paljon yhteisiä insidejuttuja. Joskus yritän samaa ja mies vastaa aina ettei muista tai on muuten välinpitämätön. Eipä tuohon varmaan mikään auta. Aiemmin olin tosi onneton, mutta kaikkeen tottuu. Tuskin olisin yhtään sen kiinnostavampi jonkun toisen miehen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:13"]
Oletko aikuinen nainen vai lapsi ?
Jos et itsekään huomioi miestäsi millään tapaa, miksi miehesi tulisi nostaa sinut jalustalle?
Raskautuminen oli tärkeintä, ja sen jälkeenhän mies jää aina auttamattomasti vain palvelijaksi ja lompakoksi.
[/quote]
Ihan aikuinen nainen olen. jos luit tekstini, niin käy ilmi että lopetin suhdeen hoitamisen koska en saanut vastakaikua.
Annoin miehelle huomioita, leivoin hänelle herkkuja, annoin omaa aikaa, patistin harrastuksiin, menin lähelle, kosketin ja puhuin..kaikkea mahdollista...VUOSIEN AJAN, en todellakaan ota kunniaa siitä etten olisi yrittänyt.
Heräsin vaan jossain kohtaa tajuamaan, että mieshän on vapaamatkustaja! Monet monet kerrat puhuin etten pysty yksin hoitamaan suhdetta, tarvitsen minäkin osani..mutta ei.
Viimeinen lauseesi jääköön omaan arvoonsa.
Kaikki miehet eivät nyt vain osaa ajatella asiaa naisen kannalta (monesti miehen ja naisen tarve hellyyteen, tietynlaiseen romantiikkaan, on erilainen) Asiasta täytyy puhua, puhua ja puhua. Miehesi ei osaa lukea ajatuksiasi, kuten et sinäkään hänen. Minä olen tyytynyt siihen että pyydän hellyyttä ym. jos mies ei sitä muuten älyä antaa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:28"]
Kaikki miehet eivät nyt vain osaa ajatella asiaa naisen kannalta (monesti miehen ja naisen tarve hellyyteen, tietynlaiseen romantiikkaan, on erilainen) Asiasta täytyy puhua, puhua ja puhua. Miehesi ei osaa lukea ajatuksiasi, kuten et sinäkään hänen. Minä olen tyytynyt siihen että pyydän hellyyttä ym. jos mies ei sitä muuten älyä antaa.
[/quote]
Luitko ollenkaan ap:n aloitusta? Ap on pyytänyt mieheltään hellyyttä, mutta tämä ei sitä anna. Ei ap:n miehen ole tarvinnut olla ajatustenlukija.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:35"]
Meillä on ihan samanlaista, kun molemmilla on väsymystä ja kiireistä töissä. Sitten taas, kun on rauhallisempaa hellyys ja ilo palaavat arkeen. Juteltiin joskus oman miehen kanssa tuosta toisen huomioimisesta (itse siis väitin, ettei hän huomioi minua). Sitten hän luettelikin liudan asioita, mitä tekee huomioidakseen minua omasta mielestään. Meillä oli siis vain hyvin erilaiset käsitykset ja toiveet siitä, mitä se toisen huomioiminen itse asiassa tarkoittaa. En luovuttaisi, tsemppiä teille!
[/quote]
Tämä, juuri tämä! Nämä miehen mielestä huomionosoittamiset olivat tyyliä:"Vaihdoin sinulle kesärenkaat ennenkuin ehdit siitä itse muistuttaa", "Siistin pöytätasot sinun ollessasi lenkillä", "Imuroin heti kotiin tultuani, ettei sinun tarvitsisi", "Ostin kaupasta rakastamiasi sipsejä sinulle, vaikken itse välitä niistä lainkaan" (nämä hän laittoi vain tasolle, ei mitenkään erityisesti ojentanut niitä tmv.)
Miesten logiikka on joskus outoa.
[/quote]
miehet ovat juuri tuollaisia <3 huomionosoitukset ovat erilaisia ja se on hyväksyttävä. Miehesi rakastaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:28"]
Kaikki miehet eivät nyt vain osaa ajatella asiaa naisen kannalta (monesti miehen ja naisen tarve hellyyteen, tietynlaiseen romantiikkaan, on erilainen) Asiasta täytyy puhua, puhua ja puhua. Miehesi ei osaa lukea ajatuksiasi, kuten et sinäkään hänen. Minä olen tyytynyt siihen että pyydän hellyyttä ym. jos mies ei sitä muuten älyä antaa.
[/quote]
Luitko ollenkaan ap:n aloitusta? Ap on pyytänyt mieheltään hellyyttä, mutta tämä ei sitä anna. Ei ap:n miehen ole tarvinnut olla ajatustenlukija.
[/quote]
mieshän oli kysynyt "etkö ole koskaan tyytyväinen?" eli jotenkin on yrittänyt hellyyttään osoittaa, nainen ei vain ole tätä ymmärtänyt/kelpuuttanut. Luin kyllä, kiitos kysymästä.
samoin ap LUULEE lukevansa miehen ajatuksia: ei välitä, narsisti, itsekäs. ehket ole osannut tulkita miestäsi? Millainen versio miehelläsi olisi kerrottavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen laittanut juuri eron vireille samankaltaisesta syystä. Mies ei huomioi perhettä mitenkään, paitsi kun on vieraita. Silloin lasten pitää tulla näytille ja isän syliin. Minulle hän puhuu kolmesta syystä: haluaisi seksiä. jokin asia on hukassa (minun pitäisi tietää hänen tavaransa) tai haluaa haukkua kun joku asia on tehty väärin. Muuten hän touhuaa omiaan (harrastuksia ja istuu koneella).
Vuoden yritin itse ehdottaa yhteistä tekemistä, pyytää syömään muiden kanssa ja olla lähellä. Hän ei ehtinyt tai jaksanut. Ei ikinä. Kosketuksiin reagoi kuin olisi pahaa tehnyt. Ei sellaista kenenkään itsetunto kestä ja lakkasin yrittämästä. Kun kysyin asiasta, sain vastaukseksi jotain ympäripyöreää tai haukkumiset väärästä tyylistä täyttää astianpesukone (ihan sama pitäisi olla hänelle, kun ei sitä täytä tai tyhjennä).
Toivon vain aloittajalle, että saatte asian selvitetyksi. Jos ei, ethän jää tuollaiseen suhteeseen, se näivettää ihmisen pitemmän päälle.
Kaikella kunnioituksella ap:tä kohtaan ja yhtään hänen tunteitaan vähättelemättä, hyvin harvoin parisuhteessa on tilannetta, jossa VAIN toinen osapuoli on syypää. Kaikista parhaiten asioihin voi vaikuttaa, kun myöntää vikoja myös itsessään ja sanoo sen myös toiselle. Voihan olla, että miehesi esim. kokee sinut liian päällekäyvänä tai vaativana ja siksi reagoi vetäytymällä täysin? Ikävä tilanne on varmasti eikä se ratkea syyttelemällä, riitelemällä tai lopettamalla yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa käydä juttelemassa ulkopuoliselle ennenkuin heitätte pyyhkeen kehään. Tämä hyvin monen suhteen ongelma joka ratkeaa kun aletaan ymmärtää toista paremmin
Itselläni kokemusta samanlaisesta. Nyt tuo suhde on jo ohi, mutta samanlaisia mietin silloin. Miehelle monesti sanoin, että minä kaipaan ja haluan huomiota muulloinkin kun on ruuan tai seksin tarve. Miehen mielestä tuollaiset on vaan akkojen kotkotuksia ja ihan turhia, siis lähellä olo, suukot, halaukset, toisen huomioon ottaminen.
Miestä piti kyllä hoivata ja paapoa ja passata ja vaikka mitä ja auta armias, jos en heti hypännyt, kun pyyntö tuli. Mies ei koskaan auttanut ruuanlaitossa tai siivonnut pöytää ruuan jälkeen, vaikka pyysin. En siis olettanut, että hän olisi ajatukseni lukenut. Akkojen hommia. Ei edes viitsinyt tervehtiä kun töistä kotiin tuli tai minä tulin. Tervetuloa kotiin vaan. Tai jos minä tervehdin ensin, niin jätti joko vastaamatta tai murahti jotain.
Asiasta kun aika ajoin keskusteltiin, niin oli sitä mieltä, että huomioi kyllä. Renkaisiinkin laittoi ilmaa kolme kuukautta sitten ja vaihtoi renkaat tarvittaessa. Juu, renkaisiin laittoi ilmaa, kun seitsemän kertaa asiasta mainitsin. Renkaat sentään vaihtoi itse. Ja miehen mielestä nämä olivat urotekoja.
Vieraille oli aina tosi ystävällinen ja kavereiden vaimolle kehui tämän vaatteita ja kampausta ja huolehti, että saittehan tarpeeksi syötävää ym. Minä jos joskus erehdyin kysymään mielipidettä vaikkapa jostain mekosta, niin vastaus oli ihan sama, sinähän sitä pidät. Ja sitten kun ko. vaate oli päällä, niin saattoi todeta, että ei hän olisi kyllä tuota laittanut, se toinen olisi ollut parempi.
Kun ilmoitin erosta, niin sitten kyllä oli tajunnut, miten huonosti oli käyttäytynyt ja lupasi parantaa tapansa jne. Ei lupaukset siinä kohtaa enää auttaneet. Olihan tuon joskus aikaisemminkin luvannut, mutta tuo parannus kesti yleensä maksimissaan viikon. Sen jälkeen olin taas kuin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näissäkin yllä olevissa kertomuksissa on varmasti kaksi puolta...
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:44"]
näissäkin yllä olevissa kertomuksissa on varmasti kaksi puolta...
[/quote]
Mitä silloin pitäisi tehdä? Puhutaan ja kuunnellaan mitä toinen sanoo. Vain omaa käytöstään voi muuttaa, mutta jos toinen osapuoli ei anna mitään vinkkiä haluistaan ja tunteistaan, on se ihan arvailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat loistoesimerkki tästä. Äitini kohteli isääni todella päällekäyvästi ja vaativasta, piti tätä kuin pienenä lapsena yli 30 vuoden ajan. Isäni ei tohvelina osannut puolustautua tai tuoda omia toiveitaan esille (tai sitten ne vain kylmästi sivuutettiin). Tämä johti lopulta siihen, että isä oli aina todella äreä ja käyttäytyi kuin pikkulapsi äitiä kohtaan. Lopulta onneksi erosivat yli 60-vuotiaina. Nyt tämä pirttihimuäitini itkee marttyyrina ympäri kyliä, kuinka hän aina kaikkensa yritti eikö koskaan mitään tapahtunut, ymmärtämättä lainkaan omaa rooliaan tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:01"]
Kuulostaa pahalta! Kyllä meillä halataan joka päivä, aina kun uudestaan toisemme nähdään ja välillä useamminkin. Jutellaan, suukotellaan, hellitään. Onko miehesi ollut tuollainen alusta asi, onko niin, että et ole vain huomannut sitä aiemmin, alkuhuumassa? Vai onko tilanne pahentunut pikkuhiljaa, onko elämässä enemmän stressiä, kiirettä, uusi työ, lapset jne? Onko teillä yhteistä aikaa, milloin viimeksi olette viettäneet päivän ihan kahdestaan?
[/quote]
Ap vastailee nyt. En edes muista milloin olisimme viettäneet päivän kahdestaan. Kuten kerroin, en itse ole enää nähnyt vaivaa, ja mies ei KOSKAAN vie lapsia mihinkään.
En osaa sanoa milloin muutos on tapahtunut, alkuun mies huomioi ja muuta mukavaa. Joskus olen miettinyt että esittikö vain? Kuulostaa varmaa pahalle mutta mies on kuin tunnevammainen, kuin hän eläisi yksin tämän perheen vierellä?
Toisten tunteiden tunnistaminen sekä huomioonottaminen on miehelleni vaikeaa (vai ei vain välitä)? Vieraille kyllä on mielestäni liiankin ystävällinen. Anteeksi jos kuulostan hullulle, mutta vieraat saa mieheltäni enemmän huomiota kuin minä?? Olen joskus kysynyt tästä, niin mies vastaa että "on vieraskorea koska ei halua olla töykeä ihmisille", kysyn sitten että miksi minulle ja lapsille olet töykeä, niin mies vastaa että tutummille voi olla, koska tunnetaan niin hyvin.
En oikein ymmärrä, siis lähimmille rakkaille saa käyttäytyä huonosti mutta muille sitten on kohtelias (yrittääkö vain omaa egoaan pitää yllä?onko narsisti?)
Minua ei esim. katso silmiin puhuessa, ahdistaa niin paljon....
[/quote]
Kuulostaa huolestuttavalta!Narsistilta myös mutta olisit kyllä jo aiemmin huomannut jos miehesi on narsisti,hänessä olisi muitakin piirteitä mitä narsisteissa on.Ehkä se ei nyt kuitenkaan sovi tähän.Oletteko harkinneet parisuhdeterapiaa?Kuulostaa siltä että lapset,stressi jne.ovat tehneet sen että parisuhteen hoito on jäänyt vähälle ja loppunut ajan kanssa kokonaan,kipinää ei enää ole ja yhteistä aikaa ja parisuhteeseen keskittymistä ja sen hoitamista ei ole enää ollenkaan vain arki.Ja tuo yhteinen aika on tärkeää lastenkin jälkeen.Olisiko mahdollista että ottaisitte aikaa yhdessä kahdestaan vain toisillenne edes hetken?Viettäisitte kivaa aikaa yhdessä.Ja jatkossa aina välillä tekisitte samoin.Toinen neuvoni on että keskustelkaa avoimesti,kerro miltä tuntuu ja mitä odotat.Kolmas neuvoni jatka yrittämästä,aloita se uudestaan ja lopeta luovuttaminen.Anna läheisyyttä,ole kiltti,päästä lähelle henkisesti,anna huomiota,juttele,ole kiinnostunut,osoita rakkautesi sanoin ja teoin.Hän ei ole läsnä,ei välttämättä ymmärrä sitä itse tai tee tahallaan.Nyt on aika molempien skarpata ja alkaa yrittämään jos koskaan.Jos parisuhteterapia ja panostuksesi ja kaiken tämän jälkeen ajan kanssa asiat eivät tule kuntoon ja mikään ei muutu niin kyllä sinun täytyy alkaa miettimään eroamista.Mutta sitä ennen kannattaa yrittää jos häntä rakastat ja hän sinua.Koska tuostakin suosta voi nousta jos molemmilla riittää tahtoa.Tsemppiä!!!!!!
Ap kuulostaa aika päällepäsmäriltä ja naiselta, joka ei ole ikinä mihinkään tyytyväinen. Marttyyrinä hän turpa vinossa tekee kotona "kaiken" ja mies on hänen mielestään vain ja ainoastaan se vapaamatkustaja, josta ei ole mihinkään. Alussa mies oli ihan ok, huomasi ja teki, mutta jossakin vaiheessa tekemiset eivät enää kelvanneetkaan ap:lle ja siitähän ap muisti aina sanoa isolla äänellä. Ap muistaa aina myös kertoa ja toistella miten paljon hän tekee, miten paljon hän on yrittänyt järjestellä yhteistä aikaa, tehnyt kaikkensa suhteen eteen, hoitanut lapset muualle ja vaikka mitä! Ap katsoo miestään aina ikävästi, ei hymyile, ei naura, ei hassuttele, ei huomaa miehen pieniä tekoja ja pihtaa tietenkin sängyssäkin. Kannattaisi miehen siis lähteä ja ottaa myös lapset kauemmaksi äidistään. Ap voisi vaikka saada uusia ajatuksia yksin ollessaan, tai sitten ei.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:06"]Musta taas tuntuu että tarvitsisin välillä omaa rauhaa...:D - 10vuotta yhdessä
[/quote]
Huomioiminen ei sulje pois oman rauhan tarvetta.
Jos ap miehesi kirjoittaisi tänne avauksen samasta asiasta, mitä luulisit hänen kirjoittavan? Vihaan perhettäni ja haluan olla heille ilkeä? Tuskinpa. Tätä kannattaa oikeasti pohtia tai pyydä häntä vaikka kirjoittamaan.
Tuokin riippuu niin miehestä. Osalle miehistä toisen huomioiminen on luontevampaa, osalle vaikeampaa, osa on "seksiä ja sapuskaa" -linjalla.
Tutulta kuulostaa. Aikani jaksoin mutta nyt haluan erota. Ei mies muutu yhtään mihi kään.