Lue keskustelun säännöt.
Millaista huomiota saatte mieheltä? (vakava asia)
09.07.2015 |
Lyhyt tiivistelmä: olen ollut miehen kanssa yhdessä jo vuosia. Sellainen ongelma, joka ei ratkea millään, eli mies ei huomioi yhtään!
Esimerkkejä: Kuukausi ollut hyvin kiireistä aikaa, työt, lapset ym normaali. Alkaa jo itkettää kun mies ei halaa (pytämättä) eikä kysy mitä kuuluu? Keskustelemme asiasta, mies sanoo, että ei nyt jaksa mutta viikonloppuna koittaa panostaa.
Ok, odottelen, viikonloppu tulee mutta mitään ei tapahdu. Asia paisuu riidaksi. Kerron miehelle, että minusta tuntuu, ettei hän rakasta minua ollenkaan. En saa häneltä mitään huomiota.
Onko miehen muka niin vaikea yrittää edes ottaa nainen huomioon. En vaadi ihmeitä, esim. aamulla kun heräämme, mies vaan nousee sängystä kahvin keittoon (olen kai höhlä mutta olisi kiva jos mies antaisi halin tai sipaisisi kädestä koskettaen, huomenet toivottaen).
Olen itse nykyään lopettanut omalta osaltani suhteen hoitamisen. Aikani jaksoin yrittää, halasin, suukotin, hemmottelin, järjestin..olen antanut miehelle "omaa aikaa", ollut esim, lasten kanssa muualla, että saa levätä tms.
Itse en koe saavani mitään, en jaksa enää, onko ero ainoa vaihtoehto? Kun tosiaan riidaksi paisumisen jälkeen keskustelemme. Mies sanoo ymmärtävänsä, ehkä seuraavana päivänä tuo mulle suklaalevyn kaupasta mutta siihen se jää.
Onko mies henkisesti läsnä? Hmm en muista milloin viimeksi, Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa? Tunnen olevani miehelle ILMAA.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta! Kyllä meillä halataan joka päivä, aina kun uudestaan toisemme nähdään ja välillä useamminkin. Jutellaan, suukotellaan, hellitään. Onko miehesi ollut tuollainen alusta asi, onko niin, että et ole vain huomannut sitä aiemmin, alkuhuumassa? Vai onko tilanne pahentunut pikkuhiljaa, onko elämässä enemmän stressiä, kiirettä, uusi työ, lapset jne? Onko teillä yhteistä aikaa, milloin viimeksi olette viettäneet päivän ihan kahdestaan?
Kuin mun ed.suhde ja eroonhan se päätyi.
Musta taas tuntuu että tarvitsisin välillä omaa rauhaa...:D - 10vuotta yhdessä
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:01"]
Kuulostaa pahalta! Kyllä meillä halataan joka päivä, aina kun uudestaan toisemme nähdään ja välillä useamminkin. Jutellaan, suukotellaan, hellitään. Onko miehesi ollut tuollainen alusta asi, onko niin, että et ole vain huomannut sitä aiemmin, alkuhuumassa? Vai onko tilanne pahentunut pikkuhiljaa, onko elämässä enemmän stressiä, kiirettä, uusi työ, lapset jne? Onko teillä yhteistä aikaa, milloin viimeksi olette viettäneet päivän ihan kahdestaan?
[/quote]
Ap vastailee nyt. En edes muista milloin olisimme viettäneet päivän kahdestaan. Kuten kerroin, en itse ole enää nähnyt vaivaa, ja mies ei KOSKAAN vie lapsia mihinkään.
En osaa sanoa milloin muutos on tapahtunut, alkuun mies huomioi ja muuta mukavaa. Joskus olen miettinyt että esittikö vain? Kuulostaa varmaa pahalle mutta mies on kuin tunnevammainen, kuin hän eläisi yksin tämän perheen vierellä?
Toisten tunteiden tunnistaminen sekä huomioonottaminen on miehelleni vaikeaa (vai ei vain välitä)? Vieraille kyllä on mielestäni liiankin ystävällinen. Anteeksi jos kuulostan hullulle, mutta vieraat saa mieheltäni enemmän huomiota kuin minä?? Olen joskus kysynyt tästä, niin mies vastaa että "on vieraskorea koska ei halua olla töykeä ihmisille", kysyn sitten että miksi minulle ja lapsille olet töykeä, niin mies vastaa että tutummille voi olla, koska tunnetaan niin hyvin.
En oikein ymmärrä, siis lähimmille rakkaille saa käyttäytyä huonosti mutta muille sitten on kohtelias (yrittääkö vain omaa egoaan pitää yllä?onko narsisti?)
Minua ei esim. katso silmiin puhuessa, ahdistaa niin paljon....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, ap. Mikä parisuhde tuollainen on? Ei oikein mikään. Vaikuttaa kulissikiitolta tai kämppäkaveruudelta jos toinen kohtelee noin kylmästi eikä näytä ollenkaan arvostavan parisuhdetta.
Meillä on ihan samanlaista, kun molemmilla on väsymystä ja kiireistä töissä. Sitten taas, kun on rauhallisempaa hellyys ja ilo palaavat arkeen. Juteltiin joskus oman miehen kanssa tuosta toisen huomioimisesta (itse siis väitin, ettei hän huomioi minua). Sitten hän luettelikin liudan asioita, mitä tekee huomioidakseen minua omasta mielestään. Meillä oli siis vain hyvin erilaiset käsitykset ja toiveet siitä, mitä se toisen huomioiminen itse asiassa tarkoittaa. En luovuttaisi, tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies täytyy saada ymmärtämään,että nimenomaan teille läheisille täytyy olla kohtelias, ei niille vieraille ihmisille. Meillä miehellä ollut vähän samaa vikaa. ollaan oltu jo iätajat yhdessä. Tänä keväänä mies kävi myös todella kärttyisäksi. Tiuski ja oli inhottava koko ajan vaikka itse yritin kaikkeni,ettei riitaa tulisi ja nuorison tarvitsisi kuunnella jatkuvaa kinaa. Mutta on vaikea olla yksin mukava ja ystävällinen kun toinen ei edes yritä . Viimein suutuin ja sanoin miehelle,etten enää jaksa vaan harkitsen muuttoa pois kotoa. En jaksa loppuelämääni tuhlata jatkuvasti äkäisen ja sitruunamaamaisen ihmisen kanssa. Sanoimpa mitä tahansa aina on vastassa äkäinen EI ja pottuilua. Ja ihme ja kumma, mies muuttui kuin taikaiskusta. Tajusi kai itsekin käytöksensä.
Minustakin kuulostaa aika erikoiselta ja jopa pahalta. Meillä on hellyyttä koko ajan, suukotellaan ja silitellään toisiamme ja huomioidaan myös arjen keskellä toisiamme ihan pikku jutuissakin.
Takana 7 vuotta.
En oikein tiedä, pääsisittekö alkuun keskustelemalla miehen kanssa? Siis ihan kertoisit miltä sinusta tuntuu ja että osaisiko mies kertoa, miten hän näkee asiat? Jos hänellä on omia huolia tai murheita.
Jotainhan tuolle tilanteelle täytyy tehdä, koska nyt sinä et ole onnellinen. Mutta että voisitteko yhdessä jotenkin korjata asiat, ettei eroon johtaisi. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, kiitos vastaajille! Mukava kun ymmärrätte! En todellakaan ole onnellinen, surettaa ja itkettää.
En silti haluaisi luovuttaa, mies on erilainen kuin minä mutta ei silti ole oikein että mies vain ON, ei tee mitään suhteen eteen, liian itsekäs.
Yllä kirjoititte: "Mies täytyy saada ymmärtämään,että nimenomaan teille läheisille täytyy olla kohtelias, ei niille vieraille ihmisille."
Ehkä tuo olisi hyvä alku. Tuokin voi vaikuttaa siihen, etten koe olevani miehelleni tärkeä. Kun olen yrittänyt puhua tunteistani ja kertoa toiveistani mies suuttuu ja sanoo ettet ole mihinkään tyytyväinen! Olen toki mutten halua olla ilmaa, en halua että kaverit saa enemmän huomiota kuin oma perhe, en halua että mies ei puhu koko iltana mitään vaan katsoo tv,tä, en halua että minä olen se joka puhuu tunteista ja tulee lähelle aina ensimmäisenä..........
Ap siis vastasi äsken. Unohtui vielä kertoa; mistä johtuu että mies suuttuu, eikä yritäkkään ymmärtää, jos pyydän huomiota? Joka kai normaali suhteessa on ihan itsestäänselvää että ei tarvitse erikseen pyytää??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:35"]
Meillä on ihan samanlaista, kun molemmilla on väsymystä ja kiireistä töissä. Sitten taas, kun on rauhallisempaa hellyys ja ilo palaavat arkeen. Juteltiin joskus oman miehen kanssa tuosta toisen huomioimisesta (itse siis väitin, ettei hän huomioi minua). Sitten hän luettelikin liudan asioita, mitä tekee huomioidakseen minua omasta mielestään. Meillä oli siis vain hyvin erilaiset käsitykset ja toiveet siitä, mitä se toisen huomioiminen itse asiassa tarkoittaa. En luovuttaisi, tsemppiä teille!
[/quote]
Tämä, juuri tämä! Nämä miehen mielestä huomionosoittamiset olivat tyyliä:"Vaihdoin sinulle kesärenkaat ennenkuin ehdit siitä itse muistuttaa", "Siistin pöytätasot sinun ollessasi lenkillä", "Imuroin heti kotiin tultuani, ettei sinun tarvitsisi", "Ostin kaupasta rakastamiasi sipsejä sinulle, vaikken itse välitä niistä lainkaan" (nämä hän laittoi vain tasolle, ei mitenkään erityisesti ojentanut niitä tmv.)
Miesten logiikka on joskus outoa.
Meillä ollut myös vähän samanlaista, mutta en ole vaatinut, että mies tulee lähelleni, vaan olen ihan itse mennyt miehen viereen. Koskaan ei mies siitä ole minua pois työntänyt. Aamulla herätessäni olen hilautunut miehen kylkeen, illalla kainaloon tai lusikkaan, yöllä myös, päivällä lukinnut miehen vaikka johonkin keittiön koloon niin, että ohi ei pääse ilman koskemista ja vain mennyt ja halannut. En todellakaan ole alkanut itkeä tihuuttamaan kun mies ei koske kun voin koskea itsekin. Vähitellen mies tottuu ja tietää, että vaikka menisi kuinka päin peräsintä, niin minä olen vieressä. Yhteistä aikaa ei tarvitse olla koko päivää tai edes montaa tuntia, puoli minuuttia muutaman kerran päivässäkin auttaa jo paljon. Jos et tätä viitsi tehdä niin eroa ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on paljon hellyyttä. Saan halauksia, suukkoja, silityksiä tuon tuosta. Jos katsellaan telkkua, laitan jalat miehen syliin ja mies monesti niitä hieroo jne
Kuin exäni. Itsestäänselvyyden rooli ei ole tyydyttävä ja jos mies ei osaa tai halua tehdä tilanteelle mitään, täytyy kai kestää tai erota.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:35"]
Meillä on ihan samanlaista, kun molemmilla on väsymystä ja kiireistä töissä. Sitten taas, kun on rauhallisempaa hellyys ja ilo palaavat arkeen. Juteltiin joskus oman miehen kanssa tuosta toisen huomioimisesta (itse siis väitin, ettei hän huomioi minua). Sitten hän luettelikin liudan asioita, mitä tekee huomioidakseen minua omasta mielestään. Meillä oli siis vain hyvin erilaiset käsitykset ja toiveet siitä, mitä se toisen huomioiminen itse asiassa tarkoittaa. En luovuttaisi, tsemppiä teille!
[/quote]
Tämä, juuri tämä! Nämä miehen mielestä huomionosoittamiset olivat tyyliä:"Vaihdoin sinulle kesärenkaat ennenkuin ehdit siitä itse muistuttaa", "Siistin pöytätasot sinun ollessasi lenkillä", "Imuroin heti kotiin tultuani, ettei sinun tarvitsisi", "Ostin kaupasta rakastamiasi sipsejä sinulle, vaikken itse välitä niistä lainkaan" (nämä hän laittoi vain tasolle, ei mitenkään erityisesti ojentanut niitä tmv.)
Miesten logiikka on joskus outoa.
[/quote]
Tästä se konflikti juuri syntyykin. Nainen tarkoittaa huomioimisella eri asioita kuin mies. Naisella on erilaiset toiveet. Molempien täytyisi hyväksyä se, ettei kumpikaan ole sen oikeammassa eikä kummankaan käsitykset ole vääriä/parempia. Molemmat osoittavat huomiota omalla tavallaan ja se on ihan yhtä arvokasta.
Oletko aikuinen nainen vai lapsi ?
Jos et itsekään huomioi miestäsi millään tapaa, miksi miehesi tulisi nostaa sinut jalustalle?
Raskautuminen oli tärkeintä, ja sen jälkeenhän mies jää aina auttamattomasti vain palvelijaksi ja lompakoksi.
Mun mies huomioi mua päivittäin. Aamulla kun lähtee töihin, tulee antamaan lähtöpusun kun mä oon vielä nukkumassa. Töistä tullessaan tulee halaamaan ja suukottamaan. Pitää usein mua kädestä kiinni kun kävellään jossain. Ottaa sohvalla joka ilta kainaloon. Jos ollaan eri paikassa yötä, laittaa aina hyvän yön viestin. Lista jatkuu vielä pitkälle, mutta ehkä tämä kaikki johtuu siitä että molemmat osataan huomioida toisiamme.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:13"]
Oletko aikuinen nainen vai lapsi ?
Jos et itsekään huomioi miestäsi millään tapaa, miksi miehesi tulisi nostaa sinut jalustalle?
Raskautuminen oli tärkeintä, ja sen jälkeenhän mies jää aina auttamattomasti vain palvelijaksi ja lompakoksi.
[/quote]
Lue uudestaan, ihan ajatuksella tällä kertaa.
Minusta kuulostaisi aika oudolta olla koskettamatta toista viikon aikana, ehkä se on minulle vain luonnolista antaa ja tykätä myös itse koskettelusta.
On meilläkin riitoja niin kuin jokaisella on pitkässä suhteessa (21v) mutta itse en nykyään jaksa käyttää negatiivista energiaa riidan ylläpitämiseen, eikä 40v mies enää mökötä vai mököttääkö ?
M40