Lue keskustelun säännöt.
Sukuni mökki on tärkein paikka minulle..
09.07.2015 |
Perheeni kesämökki, isäni aikoinaan nuorena aviomiehenä äitini kanssa rakkaudella rakentama. Perheen kasvaessa minulla ja siskollani, mökkiä laajennettin, ihana paikka. Vietimme siellä AINA kaikki kesälomat kokonaisuudessaan perheen kanssa. Vanhempani järjestivät lomansa ja vapaansa niin, että me lapset muutimme maalle kesäloman alussa ja takaisin kaupunkiin tultiin koulujen alkaessa.
Nykyään olen keski-ikäinen vakituisessa, stressaavassa työssä työskentelevä yhden lapsen äiti. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta, ja meillä menee hyvin. Kesälomaa odotan , varsinkin minä, kovasti joka vuosi. Se on minulle sen vuoden mahdollisuus muuttaa sinne maalle, ja voin sen loman aikana tosissaan irrottautuat työstäni ja saan akkuja ladattua.
Mutta kuinka ollakaan; miehen nuori aikuinen lapsi aikaisemmasta liitosta, on pyöräyttänyt itselleen nuoren perheen täysin kädettömän nuoren vaimonsa kanssa. Heillä ei valehtelematta arki suju, eikä oikein mikään muukaan. Raha-asiat mukaanluettuna. Mutta kaksi lasta tehtiin peräjälkeen niin ettei siinä näköjään oikein ehtinyt mukaan kumpikaan näistä vanhemmista. No, onhan se rankkaa ja jos ei oikein ole taitoja eikä resursseja, niin onhan se.
Ratkaisuksi onkin tässä viime kesinä muodostunut se, että miehen poika sen uudenuutukaisen perheensä kanssa "tulee käymään" mökilläni. Ne viipyy viikkoja, siis viikkoja. Mun oma kesälomani on 4 viikkoa. Kumpikaan näistä nuorista vanhemmista ei ole töissä ollenkaan.
Oma lapseni on kasvatettu rauhalliseksi, sellaiseksi joka jaksaa keskittyä ja tottelee kun sanotaan. Hän pystyy istumaan paikallaan lukien kirjaa tai pelaten pelejä, kalastelee ja viihtyy mökillä. Vaikka nyt jo kovasti kaverit ja kaupunki alkaa kiinnostamaan enemmän. Onneksi on netti.
Nämä miehen lapsenlapset: ei mitään tolkkua, ei ruoka-aikoja, ei nukkuma aikoja, ei mitään rytmiä ei mitään asioita joihin keskitytään. Kumpikin vanhemmista haahuilee, sanoo "voi voi", ja istuskelee keinussa ja surffaa netissä. Lapset kaatuilee pitkin laitureita ja kallioita, syö mitä sattuu ja nukahtelee minne sattuu.
Olen välillä aivan loppu. Se on meidän perheen ja suvun mökki, se on minun lapsuuden paikkani ja siitä tulee minun lapselleni paikka myöhemmin. Siellä on minulle tärkeitä paikkoja ja muistoja. Vanhempani ovat jo kuolleet ja sisar asuu ulkomailla. Paikka on minulle tärkeä linkki lapsuuteeni, vanhempiini, minun elämääni.
Minä haluan olla siellä lomallani rauhassa, joskus edes, viikkoja, edes kaksi. Pitääkö niiden pitää tätä paikkaa heidän ilmaisena lomapaikkana johon kuuluu 24h lastenhoito ja ruokahuolto. En jaksa.
Miehelle jos asiasta sanoo, niin hän vähättelee ja sanoo että eihän ne nyt koko lomaa täällä ole. Kirjaimelllisesti ei ihan koko lomaa, mutta ei jää montaa päivää puuttumaan. Nehän asuu kaupungissa, joten kyllä niillekin kuuluu lomaa maalla, väittää mies.
Miksi ne ei vuokraa mökkiä itse, muuttakoot sinne, katotaan miten kauan sitten viihdytään. Miksi meidän pitää niitä oikeesti koko loma täällä pitää. En jaksa en halua. Pitääkö mun itse ostaa lomallani joku matka jonnekin luostarisaarelle kreikkaan, että saan jotain rauhaa ja saan levätä? Ei sekään ihan oikein mene.
Ja ei kannata vastata, että "sano niille suoraan että tosta on tie auki, antaa mennä": Ei todellisessa elämässä ihmisille voi niin sanoa. Toiveissa olisi että ihmiset ottaisi toisia huomioon ihan ilman dramaattisia sanomisia. Että ihan voisi itsekin vaihtaa maisemaa esim. viikon jälkeen. Viimeistään. Olen ihan kypsä tähän ja näyttää että homma jatkuu.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitte vaan ajan milloin he tulevat ja milloin lähtevät. Esimerkiksi tässä tapauksessa viikko voisi olla hyvä aika, eikö? Sulle jäisi vielä 3 viikkoa aikaa olla siellä rauhassa.
Ensin sun pitää saada mies vaan tajuamaan asia, koska jos potkaiset vieraat ulos ja mies kääntyykin heidän puolelleen on takuuvarmasti helvetti irti.
Ja ihmisille ihan oikeasti VOI sanoa asioita suoraan ja rehellisesti, se ei tarkoita että pitää sanoa rumasti.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka majoittuvat toisten nurkkiin lomailemaan! Ja näitähän löytyy! Eikö yhtään tule mieleen että ei sitä kehtaa kieltääkään jos toisella on pokkaa kysellä! Miksi ei varaa omaa mökkiä/huoneistoa!? Joku 2 päivää on ihan maksimi toisten nurkissa.
Ymmärrän ongelman, tai ongelmat. Suurin probleema onkin tämä täysin rajaton ja kokematon nuori perhe, jotka ei ilmeisesti siinä omassa kaaoksessan tod. tajua mitään hienovaraisian vihjauksia. Hipsteri isi ja hipsteri äiti on sitä mieltä että antaa kaikkien vaan nauttia yhdessä ja omaisuus on vain tavaraa, joten mitäpä sitä kunnioittamaan toisten sukumökkejä ja isoisän veistämiä porraskaiteita, siinähän ne menee.
Jos miehellesi ei mene asia perille, niin sitten pitää sille ensin vääntää rautalangasta aika lujaa. Sitten mies voi omalle jälkikasvulleen selittää, että tämä paikka on "Liisan" paikka ja te voitte kyllä tulla kylään mutta 4 päivän jälkeen teidän pitää lähteä.
Mä käytän kylmän viileesti tekosyynä jotain olemattomia ja tulemattomia vieraita. Meidän mökille on tulossa usein tuttavaperhe, jonka vierailut kestää ja joiden jälkeen olen aika väsynyt. Nykyään ilmoitan jo viikkoja etukäteen eri viikonloppuja jolloin meille on tulossa se-ja-se joku työkaveri perheineen, joten meille ei mahdu. Samoin meille tulee yllättäviä menoja kaupunkiin joskus asioita hoitamaan. Että tervetulo sitten myöhemmin (mutta en ikinä sano että milloin).
Mikään ei niin paljon väsytä kuin katsella sivusta (ja yrittää olla puuttumatta) kahden vässykkä-vanhemman epäkasvatukseen kun niiden lapset kiipeilee kaappeihin (hakee kaikkea syötävää), kaappien päälle, laitureille, puihin ja penkoo ja rikkoo tavarat ja saunankauhatkin. Vanhemmat vaan kyselee monivalintakysymyksiä joltain 4 vee, että haluaistko sä valtteri sitä vai tätä. Lapsi ei tajua mistään mitään ja kiljuu kaikkeen että joooo. Sitten laitetaan. Ja lapsi kiljuu lisää.
Testamentti kannattaa tehdä niin että mitkään suvun ulkopuoliset ei siitä tulee mitään samaa. Esim juurikin miehen aikaisemmasta liitosta tehty jälkeläinen ja sen jälkeläiset. Ei mitään jakoa suvun tiloille. En jaksais ottaa niitä nytkään saatika että saisivat jotain osuutta. Kerran kesässä riittää ihan ja silloinkin vierailu on viikonlopun pituinen eikä pidempään. Mies saa sitten tavata heitä kaupungissa tai muualla jos innostusta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:58"]
Testamentti kannattaa tehdä niin että mitkään suvun ulkopuoliset ei siitä tulee mitään samaa. Esim juurikin miehen aikaisemmasta liitosta tehty jälkeläinen ja sen jälkeläiset.
[/quote]
Just näin! Järjen sana. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät. Eli tehkää nyt herrajestas niitä avioehtoja tai testamentteja...
Kun ei noi tyypit ole edes sun verisukulaisiasi, niin minusta heidän KYLÄVIIKONLOPPUNSA on ihan riittävä. Eli laitat nyt rajat sille oleskelulle. Miehesikin on aika vätys, kun ei tajua. Luulisi jo sinun ja hänen välisensä parisuhde sen verran kiinnostavan, että kunnioittaa sinun rajojasi ja laittaa niitä mullekin.
Sano nyt suoraan vaan, että on mukava nähdä, mutta kaipaat mökilläsi omaa rauhaa, ja toivot että vierailut on jatkossa enintään parin päivän pituisia. Sitten lopetat kaikki palvelut. Ei tuu ruokaa eikä muuta...
Itselläni on mökki, emmekä kutsu sinne vieraita. En vaan jaksa siitä lomasta uhrata aikaa vieraiden passaamiseen, haluan touhuta omia juttuja. Tulijoita riittäisi, miehen kavereista alkaen, jotka kutsuvat itseään kylään ,mutta mies ymmärtää vastata että "no, katsotaan, on tässä vähän keskeneräisiä projekteja.." Meilläkin on tuollainen poikapuolesi perheen kaltainen ystäväpariskunta, ja yksi kerta heidän vierailuaan mökillä tosiaan riitti, sen jälkeen meillä on aina ollut muita menoja ja "joo, kattoremppaan tarvittaisiin laudankantajia!". Ei ole näkynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoa voi, todellakin. Jos sinä et voi, se on sinun ongelmasi jupista jossain pusikossa sitten.
Minä sanoisin tasan näin: Minulla on loma raskaasta työstäni. Lomalla kaipaan rauhaa oman perheen kesken. Olette tervetulleita viikoksi ja sen jälkeen haluan viettää aikaa vain perheen kesken.
Sano vaan suoraan, ensin miehellesi kerrot että tämä ei enää onnistu ja sitten sille pojalle ja sen vaimolle. Että vieraat voi pakata pik och pak ja lähteä ihan vaan takas sinne kaupunkiin vaikka kuinka olisi niin ikävää siellä ja tylsää ja lapsetkin täällä viihtyis paremmin. Meillä on loma ja se ollaan perheen kanssa johon ne ei kuulu.
Ja ei kannata vastata, että "sano niille suoraan että tosta on tie auki, antaa mennä"
Niin nimenomaa kannattaa sanoa. Jos miehesi ei asiaa ymmärrä eikä siihen puutu, sun täytyy hienovarausesti heille vihjata että hei, tää on mun mökki ja oon täällä aina saanu rauhassa viettää lomia. Olette tervetulleita toki, mutta voisitteko viipyä vähemmän aikaa?
Kyllä mun mielestä aikuisen pitäis toiselle aikuiselle pystyä puhumaan normaalisti ilman suuttumisia tälläsestä asiasta. Ja tää näyttää sia vaivaavan, eli tottakai avaat suus.
Sori yhteen pötköön, kirjotin kännykällä.