Salasuhde päättyi, oman parisuhteen pelastaminen?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 08:38"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 08:33"]

Mistä näitä h....a oikein sikiää. Erotkaa mieluummin ensin ja suhteilkaa sitten. Ei tarvi viattomien kärsiä.

[/quote]

Haha... päivän naurut: siis se joka arvostaa uskollisuutta, on moraaliltaan köyhä. Tässä oppii ihan uusia asioita, kuten monipuolinen moraali ja pettäminen sen yhtenä ilmenemismuotona. Luoja tuollaisilta monipuolisen moraalin omaavilta varjelkoon! Pettäjänaisilla p*llu soittaa ensiviulua, -miehillä k*rpä. 

Joillekkin tämä sopii paremmin. Sinulla ei näköjään ymmärrys riitä joten ole hiljaa, sun moraalisi on niin köyhää.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:28"]

Mun miehellä on keskivartalo lihavuutta, se on ällöä. Itsestäni olen aina pitänyt huolta ja toi toinen ei tee mitään.. kyllä se yrittää ja lähteekin mun kanssa lenkille kävelemään jne. muut elintavat on ihan retuperällä.. täytyy sanoa että ei se minua kiinnosta sängyssä enää yhtään.. Mies on varakas ja ihan hyvä isä, ei siinä mitään.. meillä on mukavaa yhdessä, seksi on vaan suorittamista.. Minulla on ollut muita miehiä, työmatkoilla, harrastusten parissa jne. ei se tätä kokonaisuutta mitenkään hajota. Tsemppiä sulle ap, uskon että löydät tasapainon kaiken välillä.

[/quote]

Lihava varakas mies maksaa akkansa huorailut, huh huh...

Minä jäin kiinni pettämisestä. Mies myönsi myös pettäneensä mua pitkän suhteemme aikana. Pääsimme kriisin yli. Rakastamme toisiamme, enkä ole haikaillut vieraiden perään sen jälkeen. Eli syrjähypyistäkin voi selvitä ilman katkeruutta.Elämä ei ole aina niin yksinkertaista, mustaa tai valkeaa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:23"]

Minä jäin kiinni pettämisestä. Mies myönsi myös pettäneensä mua pitkän suhteemme aikana. Pääsimme kriisin yli. Rakastamme toisiamme, enkä ole haikaillut vieraiden perään sen jälkeen. Eli syrjähypyistäkin voi selvitä ilman katkeruutta.Elämä ei ole aina niin yksinkertaista, mustaa tai valkeaa.

[/quote]

Teidän tapauksessa molemmat pettivät. Silloin varmaan ymmärtää toista helpommin. Pettäminen siis kuului mahdollisuuksiin teille molemmille. Joillekin vain pettäminen ei tule edes ajatuksiin. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:23"]

Minä jäin kiinni pettämisestä. Mies myönsi myös pettäneensä mua pitkän suhteemme aikana. Pääsimme kriisin yli. Rakastamme toisiamme, enkä ole haikaillut vieraiden perään sen jälkeen. Eli syrjähypyistäkin voi selvitä ilman katkeruutta.Elämä ei ole aina niin yksinkertaista, mustaa tai valkeaa.

[/quote]

Vaikea munkaan olis toista moralisoida jos itse pettäisin ja tuossa tilanteessa ehkä voisin harkita, onko suhteella tulevaisuutta. Mun moraaliin ei vain pettäminen sovi ollenkaan, enkä voisi hyväksyä sitä tai kuunnella selityksiä. En vain pysty samaistumaan siihen mielenlaatuun, mikä aiheuttaa pettämistä. Olen itsekin ollut sysipaskassa suhteessa, mutta parantamisyritysten jälkeen oli pakko todeta, ettei yhdessä ole järkeä jatkaa. Jos menee huonosti, pettäminen ei paranna mitään.

Seurustelen miehen kanssa, jonka edellinen suhde päättyi hänen silloisen vaimonsa pitkään salasuhteeseen. Silloinen vaimo oli jopa esitellyt heidän 3 lasta tälle miehelle, jonka kanssa salasuhde oli (mutta siis vaan ystävänä, mihin lapset uskoivat silloin ja uskovat edelleen). Lopulta tuli ero ja tämä ex-vaimo päätyi yhteen salasuhdemiehen kanssa. Lasten oli asia vaikea hyväksyä, mutta kokivat äidin uuden miehen ja hänen lastensa hyväksymisen helpommaksi, koska mies oli ennestään äidin kaveri ja sitä kautta tuttu. Eli lapsilla ei ole hajuakaan, että mitään kaveruutta ei ollut ennen suhdetta vaan kaveruus oli yhtä kuin salasuhde ja siihen vanhempien liitto kaatui (juu juu, tiedän että voi tappiin asti selittää, kuinka päätyi pettämään, koska sitä ja tätä ja ei huomioitu tarpeeksi jne). Ihan hyvä näin, eipä niillä äidin seikkailuilla tarvitse lapsia kuormittaa..

MUTTA. Mitä tämä vaikuttaa minuun ja lasten isään. Lapset kokivat kuormittavaksi minuun ja minun lapsiin tutustumisen, uuden isäpuolen lapsiin oli helpompi tottua, koska olivat tuttuja ennestään (siis kun äiti heihin jo salaa tutustutti salasuhteen aikana). Lisäksi lapset ajoittain syyttävät miesystävääni erosta, koska eivät tiedä äidin touhuista. Lasten äiti on varma, että lapset eivät ikinä saa asiaa tietää ja sitä vaatiikin. Me emme tietenkään kerro, mutta valitettavasti olen varma, että lapset siitä kyllä aikanaan kyliltä kuulevat tai hoksaavat itse kun kasvavat. Miesystävänikin kuuli vaimonsa salasuhteesta kyliltä (ulkopuoliset olivat tajuneet ex-vaimon ja uuden miehen mm. harrastaneen paikallisia halpahotelleja yms). Minua harmittaa kun miesystäväni joutuu kantamaan lasten syyllistämistä ja lapset kokevat valheellisuuden kautta salasuhdemiehen lapsineen vanhoiksi tutuiksi..

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:05"]

se mitä mä ihmettelen eniten, on että mistä ihmeestä te näitä pettämiskumppaneita oikeesti löydätte??? missä te tapaatte??? vai eikö teillä ole perhettä vielä kummallakaan? esim. 2 v. omassa suhteessa ois aika kamalaa ajatella että mä oon ja hoidan kodin ja lapset ja mies sen sijaan et on töissä rilluttelee jonkun muun kans ja nauttii ja panostaa siihen. tottakai se on hauskempaa kuin arki kotona, se on sanomattakin selvää. ja joo, nykypäivänä helppoa kun on kaikenmaailman sovellukset ym. olemassa jotka mahdollistaa salaiset yhteydenotot. mutta silti, MISSÄ tai miten te tapaatte nämä elämämänne salasuhteet tai miten tällaiseen ajautuu. 

Kerro ap myös että miten tuo teidän yhteinen eropäätös nyt sitten oikeasti tapahtui: livenä vai puhelimen välityksellä. oliko samalla kerralla myös seksiä? (jos oli, jompikumpi vonkaa kännissä kuitenkin...) luuletko että olitte toisillenne ainutkertaisia vai onko teillä ollut muitakin? tietääkö teidän työporukka, kaveripiiri tai naapurit moisesta? 

[/quote]

Olemme siis tunteneet jo paljon aiemmin, tähän tilanteeseen vaan päädyttiin jotenkin ihmeellisesti. En oikein osaa sanoa miten. Tapaamme eri kaupungissa kun käyn siellä työmatkoilla. Perheet on kummallakin. Ja kyllä, kasvotusten erosta sovittiin ja seksiä samalla kertaa myös oli. Koskaan emme kuitenkaan ole kännissä toisiamme vonganneet vaan aina selvinpäin ottaneet yhteyttä joten uskon että ei nytkään, tämän eron jälkeen. AP

Onhan se eri asia, jos molemmat ovat pettäneet eli panostaneet siihen parisuhteeseen yhtä vähän. Tavallisempaa taitaa olla, että pettäjät eivät jätä puolisojaan koska väittävät ajattelevansa lapsia mutta tosiasiassa tapailevat toisiaan samaan aikaan, kun se puoliso raataa perheen hyväksi, hoitaa lapset ja kodin ja usein vielä työnkin ja repii itsensä aivan uuvuksiin tietämättä, että toinen on varastanut ajan itselleen ja viettää mukavaa kaksoiselämää ja lomaa lapsista ja arjesta kuormittamalla sitä toista. Tähän se itsekkyys oikein kulminoituu. Ei ajatella kuin vain omia tarpeita ja oikeutetaan ne sillä, että puoliso on aivan puhki ja väsynyt, kun on panostanut perheeseen täysillä. Vapaamatkustajana on tietysti kivaa, mutta aika harvalla riittää pokka toimia noin itsekkäästi ja julmasti.

Minun veljeni petti vaimoaan vuoden verran ja päätyi lopulta jättämään perheensä. Kertoi oikein ylpeydellä vaimolleen ja koko suvulle, ettei tuollainen kiukkuinen haahka kelpaa hänelle ja että vuoden verran kypsytteli päätöstä ja kun vaimon käytös vain paheni, niin päätti erota. Ei tullut mieleen, että vaimo hoiti lapset, kun veli oli "ylitöissä" ja "työmatkoilla" ja vaimo kävi töissä, kun miehelle tulikin pahoja "veromätkyjä" ja vaimo hoiti kodin, lasten harrastukset, sukulaissuhteet ja aivan kaiken (jopa äidin 60-vuotisjuhlat veli jätti väliin, kun oli salarakkaan kanssa matkoilla). Veli oli sitten vihainen ja tyrmistynyt, kun koko perhe tuki vaimoa, ei häntä. Nyt on vaimokin löytänyt uuden hyvän miehen, veli on kahden pienen taaperon isä jälleen ja elämä ei tunnukaan niin hohdokkaalta. On pyydelllyt apua minulta ja vanhemmiltamme, mutta olemme sanoneet suoraan, että annamme tuen isommille lapsille ja ex-vaimolle, jotka joutuivat selviytymään keskenään, kun veli vietti hauskaa aikaa salarakkaan kanssa ja kulutti perheen säästöt hotelliöihin ja lomamatkoihin. Nyt on vuoro kantaa vastuu tekojensa seurauksista. Vanhempani tapaavat näitä pieniä lapsia säännöllisesti mutta vaativat, että ainakin toinen vanhemmista on mukana hoitamassa lapsia, koska eivät jaksa enää vanhoina ottaa vastuuta pienistä. Minä en tapaa veljen nykyistä perhettä lainkaan. Sanoin veljelleni, etten voi luottaa ihmiseen, joka pystyy tekemään noin pahoja tekoja läheisilleen enkä siksi koe velvollisuutta olla enää osa  hänen elämäänsä.

On totta, etten voi tietää täyttä totuutta veljeni parisuhteesta ja että veljen vaimo ei takuulla ole ollut täydellinen puoliso. Mutta veljen käytös ja erityisesti eron aikainen lällättely, vähättely, mustamaalaus ja ilkeily olivat niin järkyttäviä, että sain aivan uuden kuvan veljestäni. En ikinä ymmärrä, miten hän saattoi tehdä noin lapsilleen ja vielä päälle väittää, että ajatteli vuoden verran muka lasten parasta. Ai hotellihuoneisiin ja lomamatkoihin ja lähes jokailtaisiin panoihin satsaaminen on lasten parasta? Olen samaa mieltä, että jokin persoonallisuushäiriö tuollaisilla ihmisillä on!

Hei,

miksi palaat kokemaasi huonoon parisuhteeseen? Minusta sinun kannattaisi olla nyt yksin, oma puoliso kuulostaa tilanteessasi "laastarilta" jonka tarvitset salasuhteen loppumisen aiheuttamaan tuskaan.

Ap, oletko varma, että yksiavioinen parisuhde sopii sinulle? Entä onko kumppanisi ehdottoman yksiavioinen eikä hyväksyisi avointa parisuhdetta, jossa molemmilla on mahdollisuus tapailla muita?

Olin ennen erittäin jyrkästi pettämistä vastaan ja lopetinkin yhden suhteen heti, kun sain tietää että mies petti. Ikää (ja toivottavasti viisautta) on tullut lisää, eikä maailma tosiaan näytä enää niin mustavalkoiselta. Mielestäni yksiavioisuuden ei tarvitse olla suhteen perusta, jos suhteen osapuolet eivät siihen pysty. Toki suurin osa ihmisistä haluaa suhteen "yksinoikeudella", mutta joillekin sellainen suhde ei sovi. Olisiko mahdollista keskustella kumppanin kanssa siitä, saako muita kumppaneja olla?

Jos suhteessa voidaan sopia joustavammista pelisäännöistä ja syrjähypyt silloin tällöin sallitaan ilman mustasukkaisuutta ja katkeruutta, luottamusta ei tarvitse menettää. On toki pariskunnasta kiinni, kuinka asian käytännössä hoitaisi. Mustasukkaisuuden välttämiseksi "don't ask, don't tell" voisi olla ihan hyvä tapa.

AP:n tilanteessa toimisin itse siten, että kertoisin kumppanille salasuhteesta, sillä kumppanilla on mielestäni oikeus tietää tapahtuneesta etenkin, koska kyseessä on ollut pidempi ja vakavampi suhde. Kumppanillasi pitäisi olla mahdollisuus tietää, että olet ihminen joka voi haluta suhteen ulkopuolisia kumppaneita. Helpointa olisi, jos saisitte "puhtaan pöydän", jolta lähteä rakentamaan suhdetta ja luottamusta uudelleen. Toki kumppanillasi on oikeus voimakkaaseen pettymykseen ja hän voi lähteä suhteesta, mutta ei maailma siihenkään pääty. Sinulla voi olla mahdollisuus hakeutua suhteeseen, joka on avoimempi ja sopii sinulle paremmin, ja uuden kumppanin kanssa voisit olla alusta asti avoin.

Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa, olen itse yksiavioinen nainen eikä minulla ole ollut suhteiden ulkopuolisia kumppaneita. Miesystäväni on myös yksiavioinen, mutta voisin hyväksyä myös moniavioisen miesystävän jos hän olisi alusta asti avoin asiasta ja sopisimme pelisäännöt suhteelle. En itse luultavasti haluaisi useampaa suhdetta, vaikka se minulle sallittaisiinkin.

Ihmisiä ei loppujen lopuksi voi omistaa, eikä suhteelle usein ole hyväksi, jos toisen käyttäytymistä täytyy yrittää kontrolloida tai omaa käyttäytymistä salailla.