Minkalaisia kaytostapoja voi odottaa 5-vuotiaalta? Tyttomme kaveri oli meilla kylassa ja ihmettelin kun tytto ei totellut minua vaan alkoi huutamaan ja vaantamaa tekoitkua kun ei

vaadin hyviä käytöstapoja ja niitä on pienestä pitäen opeteltu.



Mutta hänen 5v kaverinsa ovat kyllä laidasta laitaan, kaikenlaista löytyy. Ei voi yleistää. Joidenkin vanhemmat vaan eivät osaa kasvattaa/välitä miten lapsi käyttäytyy ja osa pilalle hemmoteltuja (sangen epämiellyttävää).



5v kuitenkin menee vuoden päästä eskariin ja kyllä minusta on hyvä vaatia 5-vuotiaalta käytöstapoja tai ainakin kiireesti alkaa opettelemaan.



Niin ja minusta tuon lapsen käytös viestissäsi ei ole normaalia.

En usko, että oma 5-vuotiaanikaan käyttäytyisi noin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. On ne 5-vuotiaat vielä sen verran arvaamattomia.

Ja tietysti vieraassa paikassa se leikkiminen on aina jännempää, kuin pöydän ääressä istuminen.

osata kunnioittaa, eli tässä tapauksessa sinua. Just tuollaisia tapauksia on koululuokat pullollaan, huoh.

Kotona totuus on kyllä ihan jotain muuta... Mutta joka tapauksessa, lapsemme kaverit ovat suurimmaksi osaksi vieraskoreita, mutta sitten on muutama, jotka ovat vierailleet meillä useammin, jotka ovat vähän raisumpia, mutta ei heistä kyllä kukaan ole vielä alkanut kiukuttelemaan meille.



Kertomasi perusteella tyttö vaikuttaa aika hemmotellulta. Tai sitten heillä kotona vieraat saavat tehdä mitä haluaa...

tai viedään tarjotin lasten huoneeseen, pieniä kerrosvoileipiä, ja mehua, ei mitään sipsejä tai kekseja, eikä karkkeja.

kotona ja muissa kylissä voi olla tapana, ettei tulla samaan aikaan tai ei tarvitse tulla ollenkaan.



Mutta se, että hän alkoi itkua vääntämään sinulle, niin se on omituista. Oletko hyvinkin tuttu?

Tiedän itse aikoinani, alle kouluikäisenä, mokanneeni ja loukanneeni aika pahasti esim. joitakin ystävieni vanhempia ja omia sukulaisia kieltäytymällä vaikkapa kahvipöytään tai ruokapöytään menosta. Syynä oli ahdistus ja pelko -- Mitä jos lautaselle laitetaan liikaa ruokaa enkä saa syötyä, mitä jos kaadan mehulasin jne. Kerran ollessani n.8-vuotias eräs hieman pelottava ;) isotäti oli ostanut minulle suklaalevyn. En yksinkertaisesti USKALTANUT ja/tai kehdannut ottaa sitä. Ja siitä kyllä kuultiin.



Myös meillä on 5-vuotias lapsi, poika, joka kyllä osaa käyttäytyä samoin kun kaverinsa, sekä tytöt että pojat. Mutta kuulema kyläillessä (ilman minua, siis) on hyvin pieniruokainen ja pöydästä on kova kiire pois. Toivottavasti ei ole perinyt pelkotilojaan minulta... =/



Oman taustani ja poikani tietyn arkuuden tuntien katan yleensä toiseen pöytään tai hänen omaan huoneeseensa hänelle ja kaverille ihan oman " kahvipöydän" jos tarve vaatii. Lapset ovat hyvin erilaisia eivätkä välttämättä ole hemmoteltuja tai tarkoita pahaa, se on huomattu.

Minä en asu Suomessa, mutta kohta sinne palaan. On meidän lapsilla ihmetteleminen, että heidän pitää oppia ruokatavat vieraissa.



Ei täällä sen enempää lapsille kuin aikuisille tarjota mitään. Joskus joku äiti on kupposen teetä keittänyt. Minä olen kattanut kyllä pöytää lapsillekin, mutta eipä ruoka ole ketään vielä innostanut enempää kuin leikkiminen.



Siksi minusta on normaalia, ettei lapsi tule ruokapöytään.