Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä tapahtunut jonkinlainen kasvatusvirhe?
08.07.2015 |
Esikoistyttö iski minua kovaa askartelusaksilla reiteen kolmevuotiaana ja vuotta myöhemmin kun kirkui hysteerisenä, sanoin että lopeta tai muuten mä saan sydärin ja kuolen (minulla on sydänvika ja silloin rintaa pisti pahasti). tyttö vastasi: "Mä toivon et sä kuolet! No menin tekemään sitten toisen lapsen. Tyttö tuli taas. Neljävuotiaana tää keskimmäinen yritti työntää minut parvekkeen kaiteen yli suoraan varmaan kuolemaan. Sanoi :"Mä haluun isi et sä meet alas maahan!" No tein sitten kolmannen lapsen ja tyttö tuli taas. Kun kuopus täytti 1 v, menin lähelle lepertelemään ja sain nyrkiniskun päähäni. Ihmettelen vieläkin miten yksivuotiaan lyönnissä on niin paljon voimaa.
Olenko epäonnistunut kasvattajana vai mistä on kyse?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun on siis täytynyt lisääntyä KOLME kertaa?
No tuota... Ensinnäkin epäilen ja toivon, että tämä on provo. Jos tämä ei ole, oletko hakenut kasvatusongelmiin apua neuvolasta ja/tai perheneuvolasta? Kannattaisi.
Provoa minäkin ehdottaisin, mutta valitettavasti itse käyttäydyin hieman samalla tavalla isääni kohtaan pienenä kunnes aloin välttelemään häntä. Syynä tähän oli se, että isäni on "pakottava" ihminen. Eli haluaa muiden tekevän kaikenlaisia tarpeettomia asioita tai olemaan isäni haluamalla tavalla, vaikka näissä jutuissa ei ole mitään pointtia. Äitini on vain sanonut aina isäni olevan sairas ja häntä täytyy ymmärtää, mutta lapsi on puolustuskyvytön eikä pysty ottamaan etäisyyttä samoin kuin aikuinen. Tulipa avauduttua.
up