Lue keskustelun säännöt.
Miksi pojat eivät lue?
21.02.2022 |
Sunnuntain HS:n kulttuurisivut voivat antaa tähän jotain vastauksia. Pelkkiä naisia ja naisnäkökulmaa joka sivulla ja yksi mies, joka näyttäytyy patriarkaatin uhrina ja on siten läpäissyt portinvartijoiden seulan. Lisäksi yhdessä kuvassa esiintyy miehiä - klovneina.
Kommentit (48)
Anni Polva, Viisikot ja Seikkailujen saari taisivat olla ensimmäiset. En edes ollut kiinnostunut kirjoista ja luin alkuun todella hitaasti.
Nyt kyllä yliopistot käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille hyviä kirjoja: Suomalainen nuorallatanssi, Brownin kirjat tai Kaappaus SanFranckossa. Merinoitakin voisi toimia.
Viimeisin juttu, jonka luin HS:n kulttuurisivuilta, käsitteli mieskirjailijaa.
Mutta siis varsinaiseen asiaa, joka ei varsinaisesti liity aloittajan ulinaan: kyllä pojatkin voivat lukea, jos heidät kasvattaa lukemaan (joo, eivät kaikki silti jatka sitä lukemista, mutta sattumalta niissä perheissä, jossa lapset kasvatetaan lukemiseen, lapset myös kiinnostuvat lukemisesta omatoimisesti). Mulla on kaksi poikaa (7 ja 10), jotka ovat kiinnostuneita lukemisesta. Lukeminen on aloitettu ja vauvana, ja kun he eivät vielä osanneet itse lukea, heille luettiin joka ilta. Luen edelleen heille ääneen, mutta harvemmin. Lukevat sarjakuvia ja lastenromaaneja. Kannustamista on tarvittu vain sen verran, että jossain vaiheessa vain sarjakuvat kiinnostivat. Sitten sovimme, että jos he lukevat kirjota, joita mä suosittelen, he saavat tikkarin, kun kirja on luettu. Ekaluokkalainenkin lukee nyt ihan pitkiä romaaneja, viimeksi Ronja Ryövärintyttären ja Veljeni Leijonamielen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille hyviä kirjoja: Suomalainen nuorallatanssi, Brownin kirjat tai Kaappaus SanFranckossa. Merinoitakin voisi toimia.
On hyvä oppia meriporauslaitteiden perusteet.
Merinoidasta oppii perusteet öljynporauslaitteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merinoidasta oppii perusteet öljynporauslaitteista.
Kirjan perusteella tunnet tyypit ja tiedät niiden ominaisuukset
Assburger kirjoitti:
Pelit, pelit, pelit...
Hyvissä tietokonepeleissä olevat kulttuuriset referenssit mm. englantilaisen kirjallisuuden klassikoihin voivat inspiroida lukemaan niitä. Minulla on tästä henkilökohtaistakin kokemusta.
En ole tuo, jolle vastaat, mutta mieleeni tuli esim. Kalle Veirto. Poikani tykkäsi joskus alakoululaisena lukea Henkkaa ja Kivimutkaa. Luin silloin hänelle ääneen joskus huvikseni, vaikka luki siis itsekin, ja minusta ne eivät olleet mitään varsinaisia elämyksiä... Jossain haastattelussa Veirto onkin sanonut, että monet aikuiset eivät hänen kirjoistaan pidä esim. huumorin takia, mutta se ei häntä haittaa, jos lapset pitävät. Hieno asenne minusta :) Nyt pojan piti kasiluokalla lukea Veirton nuortenkirja ja vaikka hän ei nykyään lue juuri mitään vapaaehtoisesti, oli tuosta kirjasta aika innoissaan :) Poika luuli, että kirja on sarjan aloitusosa, koska loppu jäi kuulemma niin kesken, mutta ei se taidakaan olla. Ehkä sekin oli jonkinlainen ahaa-elämys. Olisi halunnut lukea jatkoa. Ehkä tuota Veirtoa voisi kokeilla monen pojan kohdalla, jos ei lukeminen oikein nappaa.