En päässyt opiskelemaan, vaikka luin paljon. Muita?

"On päivänselvää, etteivät nykyiset valintakoesysteemit muuta kuin vaikeuta asiaa.  Ala kuin ala ja joka viides - joka kymmenes pääsee sisään, ja vuosi vuodelta homma vain vaikeutuu, koska päntätään ja päntätään vuosi vuodelta enemmän. Arvokkaita vuosia menee täysin hukkaan kun haetaan uudestaan ja uudestaan ja kuitenkin suunnilleen samat loppujen lopuksi otetaan sisälle.

Aivan hyvin valinnat voisi tehdä YO-kirjoitusten perusteella ja vaikka hakukirjeen perusteella.  Silläkin uhalla, että kaikkien aspergereitten, lukihäiriöisten ja sisäänpäinkääntyneiden äidit nyt älähtää, että saamarin epäreilua. 

Valintakokeita ylläpidetään vain siksi, että valmennuskurssien pitäjät tienaisivat.

Jos aivan perusteista lähdetään, niin suomalainen oppilaanohjaus pitäisi aivan ensimmäiseksi laittaa kuntoon. Sehän on lähinnä huono vitsi. "

Harkinnan arvoisia pointteja. - Jos pääsykokeet korvattaisiin yo-kokeilla niin siinä vasta avautuisivat erilaisten kurssittajien markkinat. - Tällä hetkellä kurssittajat käärivät rahat "vain" lähinnä kaikkein suosituimmilta aloilta. Ja mitähän tuo hakukirje tarkoittaisi? Eikö, sitä "jo" nyt esimerkiksi joihinkin taidekoulutusohjelmiin tule laatia ja toimittaa, jotain ennakko tehtäviä tms. Mutta miten valvottaisiin, että kuka on kirjeen oikea kirjoittaja, ettei se vain olisi hakija äiti? Tai kenties palkattu kirjuri?

. - Oikeastaan ongelma on se, että opiskelupaikkoja on jo nyt suunnilleen yhtä paljon kuin ikäluokassa hakijoita. Ongelma on vain, että hakijoiden toiveet unelmapaikasta ja tarjonta eivät kohtaa. -Toisaalta kaikkien unelmia ei voine toteuttaa, koska siihen ei yksinkertaisesti esurssit riitä. Samaa mieltä olen siitä, että ilm. nykyinen oppilaan ohjaus on hyvin surkeaa, ja tai on ilmeisesti samaa tasoa kuin omana aikanani, jokunen vuosi sitten. (- Vitsin kai pitäisi edes hieman hymyilyttää, ellei naurattaa).   

Menet avoimeen, teet perusopinnot ja haet ensi vuonna uudestaan. Sillä selviät :)

"Katkera much?! En ole tuo sitaatin kirjoittaja, mutta olen silti sinun kanssasi eri mieltä. Olen itse lukenut vuoden valtio-oppia, toisin sanoin pääsin sisään valtiotieteelliseen tiedekuntaan ensi yrittämällä :) Voin käsi sydämellä sanoa että lukemisesta ja oppimisesta siinä VAIN on kyse! Jos lukeminen ei luonnistu, eikä tuo tulosta kannattaa vaihtaa alaa. Ja ennen kuin tulet haukkumaan ja sanot että lopetin opinnot kesken ja olen luuseri, voin kertoa että hain seuraavana vuonna lukemaan historiaa ja valmistuin sieltä... " Kiitos, kiitos. En tunnusta, että olisin katkera olen kanssasi samaa mieltä, että kyse on sekä lukemisesta että oppimisesta. - Siis myös ja ennen kaikkea oppimisesta, joka toki vaatii ja edellyttää tuota ensin mainittua lukemista, mutta minua hieman kiusaa ajatus siitä, että kyse on "vain" siitä. - Ei ole mielestäni kovinkaan hedelmällistä pyrkiä siihen, että tavoittelee pääsykoekirjoja lukiessaan siihen, että ykköstavoite olisi se, että saisi luettua pääsykoekirjat mahdollisimman monta kertaa läpi. Sen sijaan pitäisi omaksua ja oppia sen kertomat asiat, joka on mielestäni eri asia. - Tieteelliseen tekstin sisäsitäminen uusine käsitteineen lukemine on ensikertalaiselle ja pääsykokeista stressiä kokevalle usein vaikeampaa, vaikka ennen sitä olisi lukenut laajemminkin kaunokirjallisuutta. Mutta tok kaikestai lukeneisuudesta on varmastikin apua. Ja lopuksi on sanottava, että eivät pääsykoekirjat niin vaikeita ole sisästää ja omaksua, etteikö niistä tavallisella  ällillä pärjäisi. Kaikkia nyt vain ei pääsykokeilla valittaessa voida (yleensä) valita.   

Itse jäin vain kolmen pisteen päähän ja olen todella tyytyväinen. Luin kirjan vain kerran ja pohjakoulutukseni on ammattikoulusta, eli minulla ei ole lukiotaustaa. Uskon että suoriuduin hyvin koska olen jo alalla joten kirjan teksti oli minulle työelämästä tuttua ja helppoa sisäistää. Kirja ei tarjonnut minulle juurikaan uutta tietoa, ehkä antoi minulla jo olemassa olevalle tiedolle vaikeampia ilmaisuja, teorioita ja käsitteitä. Onneksi ei ole kiire kouluun kun on ammatti ja töitä. Haluaisin sanoa että tsemppiä sinulle ja kannattaa yrittää vuoden päästä uudelleen, mutta jos tekstiä ei ymmärrä oikein, eikä siitä muodostu itselle selkeää kuvaa, on sitä mahdotonta oppia ulkoa ja päästä opiskelemaan. Itselläni kävi näin psykologian kohdalla (olin muka tosi hyvä psykologiassa) mutta 60% pääsykoekirjojen tekstistä meni yli hilseen. Itse yritän keväällä uudelleen ja vielä tulevinakin vuosina jos jään parin pisteen päähän, kyllä se joskus tärppää.

Tuttu tunne. Mut älä ap lannistu, vaan mene HEOon tai Työväen Akatemiaan suorittamaan ekan vuoden opinnot!

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 20:01"]

Mitä alaa yhteiskuntatieteellisessä? Sielläkin monta eri vaihtoehtoa... Ja osaan tosi helppo päästä, osaan ei...

[/quote]

Taas paskamaista vähättelyä. Yhteenkään yliopiston opiskelupaikaan ei ole helppio päästä. Usein tuodaan esille mm. teknillinen  yliopisto, jonne on ns. helppo päästä. Joo. On. Jos olet lahjakas matemaattisissa aineissa. Ja niissä on lahjakkaita 10 % lukiolaisista. Lyhyellä matikalla ja suppeilla kursseilla on turha edes yrittää. Sinne otetaan lahjakkaita nuoria suoraan. Ja hyvä näin. Ihan turha järjestää pääsykokeita. Jos ei lukiossa ole pärjännyt, ei pärjää sielläkän.

Yliopplaiskoe päsäykokeeksi - niin kuin maailmalla. Joku tietty vinkuu, että jos epäonnistuu kokeissa. Yhtä hyvin voi pääsykokeissa epäonnistua. Kyllä yo-koe antaa laaja-alaisemman käsityksen kyvyistä.

Ystäväni lapsi lähti ulkomaille. Hyvillä yo-arvosanoilla pääsi heti sisälle. Ka. reippaasti yli 9. ja eximia huonoin. Sehän tässä on kävää on, että maksat ja paljon. Kuka tahansa tänne tuleva voi sitä vastoin opiskella vaikka tohtoriksi verovaroillamme. Tuettaisiin mieluummin meidän lapsia kuin tuhansia ilmasien koulutuksemme perään tulevia.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:13"]

Yliopplaiskoe päsäykokeeksi - niin kuin maailmalla. Joku tietty vinkuu, että jos epäonnistuu kokeissa. Yhtä hyvin voi pääsykokeissa epäonnistua. Kyllä yo-koe antaa laaja-alaisemman käsityksen kyvyistä.

Ystäväni lapsi lähti ulkomaille. Hyvillä yo-arvosanoilla pääsi heti sisälle. Ka. reippaasti yli 9. ja eximia huonoin. Sehän tässä on kävää on, että maksat ja paljon. Kuka tahansa tänne tuleva voi sitä vastoin opiskella vaikka tohtoriksi verovaroillamme. Tuettaisiin mieluummin meidän lapsia kuin tuhansia ilmasien koulutuksemme perään tulevia.

Ja kun tulevat vielä englanninkielisille linjoille, eivät työllisty tänne. Ihmetellään vielä, että miksi ei? Paikkakunnat haluavat pitää koulutuksia taloudellisista syistä välittämättä siitä, työllistävätkö ikinä. Todellista rhojen hassausta. Saa tänne tulla, jos tulee massin kanssa. Kiitos! Niinkuin meidän nuoret lähtiessään ulkomaille.

[/quote]

Minusta pääsykokeiden sijaan voisi olla reilut aloittamiskiintiöt, ja sitten tarkkailla opiskelijoiden suorituksia. Jos arvosanat ekan vuoden lopulla alle nelosen ja kursseja ei tippunut riittävästi niin ulos vaan. Tai vaihtoehtoisesti joutuisivat käymään ekan vuoden kokonaan uudelleen. Samalla opiskelijoillekin selviäisi kätevästi kiinnostaako ala todella, ja ei tulisi turhia viiden vuoden pääsykokeisiinlukemishaahuiluja.

Olen kyllä samaa mieltä yo-kokeista. Mitä järkeä on ensin paahtaa monta kuukautta lukiossa hyviä arvosanoja varten, joilla kuitenkaan hyvin harvoin pääsee minnekään suoraan? Luonnontieteelliset alat ovat toki asia erikseen, mutta minä en neljällä laudaturillani (psykologia, englanti, terveystieto ja äidinkieli) hyötynyt mitään. Olen myös sitä mieltä, että yo-kirjoitukset tarjoavat paremman näytteen laajan tiedon ja kokonaisuuksien hallitsemisesta kuin pääsykokeiden typerä "hauki on kala" -pänttääminen.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:25"]Minusta pääsykokeiden sijaan voisi olla reilut aloittamiskiintiöt, ja sitten tarkkailla opiskelijoiden suorituksia. Jos arvosanat ekan vuoden lopulla alle nelosen ja kursseja ei tippunut riittävästi niin ulos vaan. Tai vaihtoehtoisesti joutuisivat käymään ekan vuoden kokonaan uudelleen. Samalla opiskelijoillekin selviäisi kätevästi kiinnostaako ala todella, ja ei tulisi turhia viiden vuoden pääsykokeisiinlukemishaahuiluja.
[/quote][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:25"]Minusta pääsykokeiden sijaan voisi olla reilut aloittamiskiintiöt, ja sitten tarkkailla opiskelijoiden suorituksia. Jos arvosanat ekan vuoden lopulla alle nelosen ja kursseja ei tippunut riittävästi niin ulos vaan. Tai vaihtoehtoisesti joutuisivat käymään ekan vuoden kokonaan uudelleen. Samalla opiskelijoillekin selviäisi kätevästi kiinnostaako ala todella, ja ei tulisi turhia viiden vuoden pääsykokeisiinlukemishaahuiluja.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Ensimmäinen vuosi voisi olla esim. yleisemmin luonnontieteellinen/matemaattinen/yhteiskuntatieteellinen/kasvatustieteellinen jne. ja ensimmäisten kurssien pitäisi olla niin vaativia, että jyvät saataisiin eroteltua akanoista. Kun ensimmäisen vuoden selvittäisi aikataulussa ja esim. yli 4:n keskiarvolla, niin jatkopaikka olisi taattu. Tosin siten, että opiskelupaikan menettäisi jatkossakin, jos suorituksia ei tulisi riittävästi per lukuvuosi. Näin kaikilla olisi ainakin mahdollisuus, mutta parhaat edelleenkin valittaisiin. Ja samaa ensimmäistä vuotta voisi käyttää laajemmin useamman saman alan valintakriteerinä (esim. matemaattista aloitusvuotta kaikille insinöörialoille sekä matematiikan/fysiikan/kemian opintoihin).

Osittain tuo on onnenkauppaa koska motivoituneita ja lahjakkaita hakijoita vain on paljon. Toisaalta se, ettet ollut lähelläkään hyväksymistä voi kertoa siitä, että sattui tosi huono onni kokeen kanssa. Se saattaa kuitenkin kertoa ehkä aidosti myös siitä, että olisi hyvä miettiä omia opiskelutekniikoitaan, kysymyksiin vastaamistapoja ym asioita. Sillä tosiaan vaikka lukisi ja harjoittelisi miten paljon tahansa ei sillä ole merkitystä jos asioita ei sisäistä ja osaa ilmaista hyvin. Itse ajattelen niin, että kirjat on käytännössä osattava melkein ulkoa ja tämän lisäksi vastaukset pitää kirjoittaa hyvin ja niissä pitää myös näkyä, että osaa vähän soveltaa (riippuu myös alasta ja kokeesta varmasti) vaikka liikaa ei saakaan sooloilla.

Itse olen saanut opiskelupaikan aiempina vuosina sekä yhteiskuntatieteistä että humanistiselta puolelta (tuohon humanistijuttuun oli kyllä helppo päästä vaikka olikin Helsingissä). En ole kummallakaan kerralla osallistunut valmennuskursseille enkä oikein usko, että olisin valmennuskursseista hyötynytkään.

Rohkaisin ennen kaikkea opiskelemaan tekniikoita kokeesta selvitymiseen (ehkä myös jännitystä on hyvä oppia hallitsemaan, jooga tms. ei välttämättä olisi pahaksi, se koe on vähän sellainen vauhtisuoritus, jolloin pitää todella pystyä puristamaan hyvä tulos ulos, sopii kaltaisilleni paineen alla hyvin toimijoille, joku muu tapa suosisi toisenlaisia oppijoita ja toimijoita).

Sitäkin ehkä vielä miettisin onko ala kuitenkaan sellainen, joka oikeasti sopii sinulle? Olisiko joku toinen ala helpommin omaksuttavissa? Yhteiskuntatieteellisessä lisäksi hyvin harva pääaine tuottaa suoraa pätevyttä johonkin ja monista työpaikoista kilpaillaan myös muista tiedekunnista valmistuneiden kanssa. Jos sinua kiinnostaa tietty työtehtävä voisit myös miettiä mitä muuta kautta siihen voisi päästä. Tämän lisäksi on hyvä muistaa, että tutkimuksessakin voi eri oppiaineissa olla kahdella tutkijalla enemmän yhteistä kuin samassa, oppiainerajat eivät aina ole ihan selkeitä. Itsellä ainakin yhteiskuntatieteitä opiskellessani kun tein laajoja sivuainekokonaisuuksia muista aineista henkilökohtaiset suosikit vaihtelivat ja välillä mietin jo pääaineen vaihtoakin mutta se olisi ollut aika lyhytnäköistä.

Suosittelen myös avoimen yliopiston opintoja jos ei sinulla jo niitä ole. Opit vastaustekniikkaa ja voit myös tutustua eri aineisiin ja lisäksi osa tutkinnosta jo tehtynä kun pääset sisään. Ja itse ajattelen, että töiden ja perheenkin kanssa pääsykokeesta voi selviytyä ihan hyvin. Kannattaa myös harkita hakemista muuallekin kuin Helsinkiin.

Opiskelupaikan saaminen ei näytä olevan ihan helppoa. Itse hain TAMKiin röntgenhoitaja-, terkka- ja sairaanhoitajakoulutukseen tänä keväänä. Todistuksesta 27/30 pistettä (lukion keskiarvo vain 8.8, mikä laski pisteitä), valintakokeista 55-60/70, enkä olisi päässyt terveydenhoitajakoulutukseen. Alin hyväksytty pistemäärä oli 86, eli aika loistava. Röntgenhoitaja- ja sairaanhoitajakoulutukseen pääsin aika lailla rimaa hipoen. Hakijoita oli valtava määrä. Ihan vertailun vuoksi pitää sanoa, että yliopistoon pääsin aikanaan ekalla hakukerralla aivan heittämällä. Pääsykoekirjankin luin parissa tunnissa ennen koetta. Eli aika tavalla on kovempi jobi tuo opiskelupaikan hankkiminen nykypäivänä kuin vielä 15 vuotta sitten. Rannalle on varmasti jäänyt paljon porukkaa.